September 5, 2008

Yksinkertaista 'mystiikkaa'

Kielimafia vieraili taas noin klo: 22.10 - ks. PS.
I
Saavutettuaan pysyvän rauhan tilan ihminen luultavasti vain katselee eteensä sen kummemmin mitään ajattelematta. Hän ei enää tarvitse ajatuksia. Hän vain on. Tyhjä ja täysi yhtäaikaa. Jokainen artikuloitu ajatuspropositio on silloin täysin tarpeeton - ellei peräti vahingollinen - itse 'tyhjän täyteyden', joka on sukua täydellisyydelle, kannalta.

Miten paljon sanoja onkaan käytetty tuon täydellisyyden kuvaamiseksi ja tavoittamiseksi. Tajuamatta, että jokainen sana on itsessään sekä ovi että muuri. Yritys ilmaista kielellisesti jotain, mikä ei ole olemassa, jotain minkä kieli vangitessaan muuttaa joksikin toiseksi kuin, mitä se itsessään on ei-olevana.

Tällä tavoin tietoisuutemme kuitenkin toimii. Tällä tavoin tietoinen havainnointi ja kokeminen ylipäätään on mahdollista - etäännyttämällä ja käsitteellistämällä. Se, mitä ei voi esittää välittömästi ja suoraan (esimerkiksi äärettömyys) on pakko käsitteellistää ja symbolisoida, jotta siitä voisi puhua.

Mutta juuri tätä on ontologinen ero. Juuri tässä ja tämänkaltaisessa sanan ja käsitteen esiinmanaamisessa todellisuuden ilmaisijaksi piilee yhtä aikaa sekä alkuperäinen tietoisuuden olemassaolon mahdollisuus ja edellytys että sen lopullinen kyvyttömyys tai vajavuus suhteessa todellisuuteen - suhteessa havainnon muuttuviin kohteisiin sekä kokemuksen ailahtelevaan ja ambivalettiin kaoottisuuteen.

Tietoisuus havaitsee kohteensa eron kautta ja hinnalla. Sen vuoksi tietoinen havainto ei koskaan saavuta havainnon kohdetta sellaisenaan. Jos se havaitsisi, se kumoaisi itsensä ikäänkuin tarpeettomana, koska tietoisuuden mahdollistava ero/etäisyys havainnon kohteesta olisi näin sulkeutunut.

II
Filosofi, tiedemies ja taiteilija käyttävät ja rakastavat sanoja välineellisesti ('havaintoteknisesti') samalla tavalla yrittäen jokainen tahollaan paljastaa jotain, mikä on totta ja aitoa todellisuudessa - sekä ulkoisessa (luonnossa) että sisäisessä (emootioissa). Kuitenkaan he eivät painota aivan samoja asioita.

Tiedemies pyrkii tekemään sanoista yhtäpitäviä malleja todellisuuden kanssa. Esimerkkinä tästä Wittgensteinin Tractatuksen kuvateoria, jossa jokainen elementaarilause on todellisuuden kuva. Toisin sanoen - todellisuuden ja sanan välillä vallitsee looginen isomorfia edellyttäen, että sana on semanttisesti verifioitavissa yksi yhteen todellisuuden kuvaksi.

Myöhemmin Wittgenstein tunnetusti luopui tästä ajatuksesta kielipeli-ideansa hyväksi pitäen sitä metafysiikkana, jolla kieli on jopa tiedemiehenkin lumonnut. Ikäänkuin todellisuus voisi olla meille jotain annettua - jotain, joka sellaisenaan voisi sisältyä yhteen ainoaan ja määrättyyn tieteen kieleen.

Myös taiteilija pyrkii löytämään kuvien, sanojen, esineitten ja sävelten kautta pätevän korrespondenssin suhteessa todellisuuteen. Mutta tiedemiehestä taiteilijan erottaa jyrkästi se, ettei hän oleta todellisuuden olevan yksi ja sama - ei ainakaan taidetuotteessa. Niinpä taitelija ei myöskään voi edes etsiä ja esittää todellisuutta yhtenä ja samana, vaikka hänen taiteensa perimmältään olisikin tietyn, yhden ja samantyyppisen motiivin ja intention ilmaisua.

Taide on perimmältään performaatiota - kommunikaatiota - ei mikään jähmettynyt objekti, ikuinen totuus tai lainalaisuus. Suurimmassa taiteessa todellisuus kohtaa kokijansa subjektiivisessa elämyksessä negatiivisen positiivisuuden muodossa - herättäen voimakkaan tunteen omasta tyhjyydestään, joka kuitenkin kommunikoi äärimmäisen vahvasti. Juuri tästä Immanuel Kant puhuu kirjoittaessaan ylevän kokemuksesta. Sellaista ei voi herättää kuin esteettinen asenne - intressi, jonka pyyteellisyys paradoksaalisesti kumoutuu taideobjektin kokemisen universaaliudessa.

Filosofin suhdetta todellisuuteen voinee pitää ainutlaatuisena länsimaisen kulttuurin kehityksen kannalta. Myös filosofi etsii totuutta samassa mielessä kuin tiedemies pysyviä lainalaisuuksia, mutta koska filosofin kenttänä ei ole ensisijaisesti havaittava vaan käsitettävä eli käsitteillä operoitava todellisuus, hänen suhteensa maailmaan ei ole riippuvainen nimenomaan havainnon säännönmukaisuuksista ja sattumanvaraisuuksista, vaan se on alunperin aina jo kielellis-käsitteellinen.

Huolimatta siitä, että on sitoutunut kieleen, filosofi kuitenkin tekee eron suhteessa taiteilijaan. Filosofi ei 'usko' sanoihin tai niiden 'maagiseen' tehoon samassa mielessä kuin ilmaisun performatiivisesta voimasta elävä esteetikko ja toisaalta mittalaitteen antaman tuloksen ja todellisuuden yhtenevyyteen matemaattisessa kaavassa uskova tiedemies.

Filosofin totuus on Käsite - Sana. Sana/Käsite on jotain samassa mielessä lukkoonlyötyä ja pysyvää kuin kreikan Logos, mutta joka kuitenkin samalla sisällyttää itseensä muutoksen dynamiikan - empiiris-semanttisen tapahtumisen, jonka sofistikoitunein ilmenemismuoto antiikin ajalla oli Plotinoksen uusplatonistinen oppi Yhdestä ja sen emanaatiosta.

Voidaan sanoa, että Yksi, Logos, ja emanaatio ovat filosofian ja filosofin peruskäsitteet todellisuuden kielellisessä hahmottamisessa. Yksi on kaikkeus, Logos on kaikkeuden järki ihmisessä ja emanaatio todellisuuden tapahtumisen perimmäinen prosessi.

Tällainen kolmijako on täysin metafyysinen. Se eroaa tieteen pyrkimyksestä havaintoeksaktiuteen ja esittävän kokemuksellisuuden tapahtumisesta taiteessa. Se ei ole myöskään uskonnollinen, vaikka lähentyykin mystiikkaa.

Kyseessä on filosofille ominainen tapa käyttää tiettyjä sanoja - ikäänkuin käsitteiden omassa maailmassa, joka on itsenäinen kenttä, mutta joka samalla kattaa kaiken: niin havaittavan kuin koettavan ja esittävän/esitettävänkin todellisuuden.

Ainoa, mitä filosofia ei voi antaa, on eksistentiaalinen pelastus ja lunastus. Siihen kykenee vain uskonto ja oleellisin varauksin taide (elämyksellisessä todellisuussuhteessaan, joka luo merkityksiä), ja jos filosofi haluaa - kuten joskus käy - etsiä pelastusta käsitteellisestä maailmasta, hän enemmän tai vähemmän hylkää filosofian ja siirtyy avoimesti juuri mystiikan alueelle.

On sitten asia erikseen, milloin tämän siirtymän mystiikkaan oletetaan tapahtuvan jokun filosofin ajattelussa. Onko esimerkiksi Heideggerin perimmältään agnostinen Olemisen filosofia tulkittavissa mystiikaksi ainakin joissain hänen myöhäiskauden teksteissään (esim. 'Gelasseinheit-puhe')? Mielestäni ei välttämättä ole, mutta jätän tämän kysymyksen tässä auki.

Myöskään tieteellinen asenne ei todellisuussuhteessaan ja maailmakuvassaan pyri antamaan mitään pelastuksenkaltaista ilmoitusta tai sanomaa ikäänkuin uskontoa korvaamaan, joskin myös tiedemies (ja -nainen) saattaa taiteilijan tavoin kokea työtään kohtaan senkaltaista ja -tyyppistä kutsumusta, jota voisi hyvin väljässä mielessä kutsua henkiseksi - spirituaaliseksi.

Kyse ei tietenkään ole tällöin mistään tunnustuksellisesta, uskonnollisesta asenteesta vaan kokemuksellisesta avoimmuudesta kaikille psyykkis-henkisen alueen elementeille, aspekteille, ja perspektiiveille.

III
Palatakseni alkuun ja sen tunnetilaan, rohkenen väittää, että pysyvän rauhan, eräänlaisen tyhjän täyteyden, jolle pyhä huolettomuus on sukua, kokeminen ja saavuttaminen, mahdollistuu kaikkien edellä kuvattujen diskurssien kautta, mutta silti se itsessään on jotain niistä täysin irrallista - niihin koskaan palautumatonta ja niden vokabulaarilla definitiivisesti selitettävissä tai edes ymmärrettävissä olevaa.

Tätä erityistä 'tilaa' voidaan kutsua mystiseksi, mutta vain sillä edellytyksellä, että meillä ei ole suoraa havaintokäsitteistöä tai performatiivista 'dramaturgiaa' kyseisen 'ek-staasin' (kirjaimellisesti: pysyvän tilan ulkopuolella) ilmaisemiseksi/-lle.

Olen itse hieman kieli poskessa kehitellyt käsitteellisen määritelmän tämänkaltaisille kokemuksille/elämykselle: kineettis-skemaattinen impressio. Sitä makustelkoon ja pohtikoon tykönänsä ken haluaa.

Sanahirviön ilmaisema tunne ei kuitenkaan itsessään ole mikään outo tai vaikea asia. Jokainen, joka on joskus kauniina kesäiltana kesämökillä ollessaan käynyt saunassa, tullut uimasta ja juonut nopeasti pari pulloa olutta janoonsa katsellen auringonlaskun varjoja sekä hiipuvia säteitä, tietää, minkälaisesta olotilasta minä puhun.

'Mystiikka' on yksinkertaista. Eihän se muuten mystiikkaa olisikaan.

PS.
Platoniin ja ylipäätään alkuperäisimmän filosofisen ajattelukäytännön vokabulaariin viitaten rohkenisin jopa sanomaan, että syvällisintä ajattelevan kokemisen tasoa tuossa saunan rappusilla kesäiltana istuskellessa voisi kutsua nimenomaan kontemplatiiviseksi tilaksi - kirjaimellisesti: 'näkemiseksi' (theoria, visio).
*
contemplation
c.1225, from O.Fr. contemplation, from L. contemplationem "act of looking at," from contemplari "to gaze attentively, observe," orig. "to mark out a space for observation" (as an augur does). From com- intensive prefix + templum "area for the taking of auguries" (see temple). Originally in Eng., "religious musing." Contemplate is from 1592; contemplative is from 1340.

28 comments:

veved said...

justiisa
mutta onko ajatuspropositio turha? ei ainakaan vahingollinen jos varot:) etko sina nyt TAJUA

ei mikaan pysahdy kai

dudivie said...

mina aina tassa kohdassa putoan karyilta kun sanot etta kieli on muuri
iztherA nyHelp?
minusta murri on muualla. siina ette nae itseasi vaikkei toisaalta ole ollenkaan tarviskaan.piste piste eikun YKSI PISTE

Homo Garrulus said...

Upea postaus: tästä minä pidän ja tästä puhuisin sinun kanssasi, sillä en halua enää kirjoittaa tänne blogistaniin näitä oivalluksiani sillä tarvitsen jotain jolla saisin oman elämän nousemaan: ja tämä on kompetenssini jollain lailla. Ainakin muokkaamalla tuota peiliä, minkä avulla samuus ei olekaan sama kuin se toinen vaikka niin piti olla. Isomorfisessa tarkastelussa on aina määrittelyongelma, sillä tulkinta, ymmärrys ja sen hahmottaminen ON SAMANAIKASEN ajatteluprosessin lopputulos. Näinollen tulkitsijan oma minä ja hänen oma mielenrauha, suhde uskoon ja suhde teorioihin on ohjaava. Soliphismisi on siis täyttä totta: mutta jossain kohtaan tulee olemaan dialogiin osallistuja, joiden näkemys tai filosofinen tajunta on ihan sama kuin itsellä. Ihan sama tarkoittaa, että puhujat/kirjoittajat ymmärtävät täsmälleen ja tismalleen toisensa ajatusjuoksun. Yleensähän ajan myötä alkaa toista ymmärtämään; ei sen takia, että olisi antanut periksi vaan se, että juuri tuo toiseus rupeaa olemaan osa itseyttä. Tähän on muitakin näkökulmia, joista mm Levinas tunnetaan, en ota tähän.

Ajalla on merkityksensä. Sen lisäksi sillä on merkitys näkeekö esim. teorian ensin vai tyhjiön (tuon sinun alkulauseen kaltaisen tyhjiön) ensin. Mikä on keskiössä ratkaisee. Jos teoria on keskiössä tai edes toive - voit olla varma, ettei toteudu sellaisenaan. Se johtuu tästä sinun mainitsemasta isomorfian hakukoneesta aivoissasi: haet sitä mitä etukäteen olet ajatellut hakevasi ja Hän ei sitä ole. Mutta kun tyhjiö tuo mielenrauhan ja voit olla uskomatta teorioihin ja silti viitata niihin (vissii ero!) niin sitten olet lähellä saavuttaaksesi sellaista, joka on oleellinen osa sinun toiveitasi.

Esim. Jos jousiampuja haluaa onnistua hän ei saa pingottaa kohti keskiötä. Jos hän pingottaa hän epäonnistuu. Näin on minulle käynyt tenniksessä missä olin aikaisemmin pelannut vapautuneesti mutta kun minua epäiltiin ja minä rupesin pingottamaan; ainoakaan pallo ei osunut mailaani. Hämmennyin ja sen jälkeen ei ollut enää mahdollisuuttakaan.

Mitä herkempi sielu, sitä suuremmalla todennäköisyydellä tämä ambivalenssi ottaa vallan. Hyvä puoli on se, mitä minä sain; erinomaisen kyvyn ymmärtää mm Wittgensteinia ja abstrakteja kuvioita. Isomorfinen tila on jätettävä buddhalaiseen tapaan vailla esikuvia niin todellisuuden kategoriat nousevat itsestään.
Tämä on sitä mitä kutsutaan intention taustalla olevaksi tilaksi: intuitio.

Ei enempää. Kiitos RR: minä pidin tästä siksi, että aloitit tuolla tyhjiön täyttymyksellä.

http://sv.wikipedia.org/wiki/Isomorfism

dudivie said...

aanestan, kirjailijan, miksi hermostun wittgensteiniin?..yki yksi ja sama todellisuus mita hopinaa tama..sita paitsi tassa on kauhean paha istua
eika todellisuus voi olla montaakaan
mielenkiinnolla. jalleen katseln olentoja Suomessa, Kalliossa. Kylla on Mailma!jos olsin kirjailija kertoisin siita:)muttei se kuitenkaan Ole tarkein
paastiinhan taas lunastukseen Toinen asia jota toistat, piste, anteeksi


.

VEM said...

ONNEKsI UNOHDIN MITa meinASIN SANOA

Homo Garrulus said...

Ymmärrykset ja siksi näkemiset ovat hyvin kaukana toisistaan eri ihmisillä. Silti eivät ole toisiaan tyhmempiä mutta ovat ns. syöneet sisäänsä erilaisia näkemyksiä ja heitä on ohjeistettu erilailla käsittelemään ihan sitä samaa ns. tietoa. Sen takia tieto objektiviisena on aina vain konkretia mutta konkretian avulla ei voi mitään ymmärtää keskinäisistä asioista minkä takia on mentävä symboliselle tasolle (siis yli tuon kuvallisenkin) ja tähän ei haluta ns. tieteellisesti aina mennä koska se on aina suhteellinen puhujaan. Mutta epäistemologisesti asiat ovat taas konkreettisia.

Tieteen pitäisi jättää spekulaataiot, filosofoinnin ilman selvää kuvaa siitä miksi sitä on olemassa (ja sillä ON tilauksensä juuri nyt elämässämme koska kirkko on tavallaan jättänyt itsensä taakse) ja estetiikan pitäisi saada uuden määritelmän: miksi estetiikka ei vain ja ainoastaan käsittele sitä pintaa mitä näemme vaan se on kuva ajattelustamme.

Adorno jne

Anonymous said...

kylla minakin toivon etta maailma pysahtyisi,miksi
liian yksinkertaista. se pysahtyy joka hetki,siki siksi kait olet humalassa

Homo Garrulus said...

Tässä on meitä sekoittava teoria:
http://en.wikipedia.org/wiki/Systems_theory
ja samalla se on hyvä osata jos tajuaa, että ihmisen tulisi jättää järki tahallaan taaemmaksi ja suoda myös tunteille tilaa. Näin tulkinta siitä mitä pitäisi oivaltaa systeemistä ja sen vaikutuspiiristä muuttuu kuin yö ja päivä: jin-yang -tyyppisesti: asiat muuttuvat prosessista objektiksi ja objektista prosessiksi: ja piru vie sitä hyödynnetään tässä ikuisessa kierrätysvimmassa jonka me maksamme. Me maksamme siitä, että yhä suurempi määrä ihmisiä ovat kehittäneet systeemin, minkä sisällä pystyvät elää omavaraisesti ja silti kengittää itseään ja myös palvelijoitaan muiden energian hinnalla. Se on dynaaminen systeemiteoria.

Koska tätä opetetaan myös demokraattiselle tajunnalle?

That will be the day.

dudivie said...

jos sanot asian, se on niin. siksi on parempi ilman sanomatta.

Anonymous said...

mulla oli lahemp[ana

man roy said...

Helvettiin syteemiteoria kun pitaisi suunnitella kylpyhuonetta vai auttaako se

dudivie said...

jos kahdesta pahasta valitaan toinen niin on tietenkin parempi ,puhua

Anonymous said...

this systemantics sounds promising

Rauno Rasanen said...

Sanos mulle Garru, miksi mä en deletoi suurinta osaa noista anonyymeistä ja nimimerkki-vapaakävelijöistä hevon kuuseen?

No - mulla on siihen kyllä syyni, vaikka aina joskus vituttaakin nähdä, mitä paskaa ne päästään sokeltavat...

Homo Garrulus said...

Minä mietin äsken ihan samaa kun tutustuin oman bloggini spam-ohjeisiin. Koska sinä olet kuten minä ja näet asioiden yli.
Joku intressihan noilla bimboilla on - voit olla siis ainakin siitä varma. Jos käyttävät noin paljon aikaa sinun bloggisi lukemiseen ja minun kommenttini lukemiseen - niin sitten RR olemme aika viksuja ettenkö sanoisi tärkitä. Eller hur?

mista musiikki tule said...

KUKA sanoikaan grr etta sinun kommenttsi on luettu. missa muuten on garrun blogi vai onko se vain tama mukkula tallane

Anonymous said...

sama,,a kun toin taman auringon suomeen jotain muutakin on muutunut.

xxx* said...

ollaampas sita ny nena nirpala

Anonymous said...

Anteeksi, RR, mutta taidat innostua liikaa omista sanoistasi. En käsitä, että muuten niitä käsittelisit nuin huolimattomasti. "Tyhjän täyteys"... onko se ruusu, joka on "puhdasta purppuraa"..? Taideteoriasi ovat häkellyttäviä, ujompi ottaisi niistä nokkiinsa; itse kävin ostamassa Suomi-Senegali-Suomi sanakirjan. Nyt - sen luettuani - täytyy myöntää - tajuan mistä (ehkä) oli/on kyse?

Ps. Huumorintajuasi voi vain ihmetellä. Voi, voi!

Pss. HG. Totta kai jokainen ampuja tietää, että jos haluaa osua, pitää tähdätä ohi. Paitsi Venäjällä, siellä itsemurhaaja ampuu itseään 2x2 kertaa niskaan. (Varmuuden vuoksi eri suunnista.) Tosi on.

Homo Garrulus said...

Anonyymi: kop kop

Homo Garrulus said...

Varmuudesta kirjoitti myös Wittgenstein kuules neropatti x2. Lue uudelleen swahilisi niin alat oppia.

Homo Garrulus said...

Anteeksi, eiväthän ne swahiliä siellä taidakaan vääntää vaan se on wolofia (tai ranskaa tai arabia).

http://fi.wikipedia.org/wiki/Wolofin_kieli

päivän sivistys - tack för det hörrdu maf

Anonymous said...

Olen kaukana neropatista. (Koska en tiedä missä olet.) Käyttäydyn käytännöllisesti. Jos kynnän peltoa, toimivalla traktorilla, en pohdi, että "toimiiko tää myös teoriassa?"

Homo Garrulus said...

Käytännöllinen ihminen on aina itseä varten sillä ihmisten ainoa tapa tai mahdollisuus käsittää yhteisiä asioita on mennä konkretian ulkopuolelle ns. abstraktion alueelle ja se on TEORIAA.

Ja minä voisin sanoa, että juuri siksi, että sinä haluat vain tuijottaa konkretiaan niin mm Afrikan maissa köyhyys on lisääntynyt sillä joku snaijas tämän ja veti höplästä niitä.
Kun ei voi epäillä mitään kun ei tajua mitään. Tyhmettyminen alkoi siitä; alettiin nostamaan esiin juuri tyhmiä johtajia sillä niitten avulla abstraktisesti ajattelevat saivat ns. vääryyden leiman. Ja tulos on tässä: my God; miten me enään korjataan sellaiset vahingot? 'Sansää' kuten Raumall sanotaan.

Anonymous said...

Häkämies sanoisi: "Voi, voi, voi."

Olet haastava, HG.

Ja Räsänen on Raastava.

Homo Garrulus said...

Jos on omnipotentteja ryhmiä jossain ylhäällä omassa ylhäisyydessään ja he "pelaavat peliä" nimeltään maapallo-ja-sen-asukkaat, niin eivät halua, että heidän superhienoja strategioitaan tullaan ja mokataan. Mutta kun älykkyyttä ei voi pedata tai hautaa vain sen takia, että röyhkeät ottavat vallan.

Äly nousee vallan vierestä, sen takaa ja sen yli myös vaikka nämä omasta-ja-äidin-mielestä taitavasti pelaavat uskovat jotain muuta. Toki pilaavat ensin muutamien elämän kunnes ovat alakynnessä. Mutta pitääkö siis tehdä sellaisia strategioita muiden maiden osalta? Eikö ihmiset voisi elää ja olla oman maansa asioissa, pitääkö välttämättä nousta kaikkien yläpuolelle ja Hegelin tavoin ylläpitää itseään Jumalana. Ensin otetaan filosofia millä päihitetään muut ja sitten indoktrinoidaan muut sanomalla, että Hegel on huono. Näin se menee. Ensin sanotaan ettei ole enää behaviorismia ja sitten tietää itse, että juuri sehän on se joka toimii median ja muiden kansalaisten kautta. Helppoa kun osaa.

Ja ainoa tapa (indoktrinoinnin jälkeen) selvitä tästä käsitysmetsästä ja -saastasta on se, että käyttää Nietzschen filosofiaa avaimena: avataakseen sen, minkä he peitti.

Pitääkö siis aina, aina ja aina olla niin hyväuskoinen, että tottelee näitä pahoja omnipotentteja? Miksi koulutus menee kuin vesiperä; tulee sitten jos ehtii: koulutuksen pitäisi olla ennen, tulla ensin. Ensin pitäisi saada tietoa ja vasta toiseksi informaatiota. Nyt se on toisinpäin.

Anonymous said...

Onpas taalla liikennetta..ja mukava terassilauantai. Naitko..näitkö
Kun sais remontin tehtya eika huuhailtua

Anonymous said...

Homo garrulus, en minä keltään mitä halua pois! Päin vastoin. Paitsi jos tänne tunkee - yllätyksenä ja tilaamatta - panssariajoneuvoja, niin kyllä minä (reservin korpraalina) olen valmis sanomaan: "Ajokortti ja rekisteriote ...no, hyvänen aika, kylläpäs täällä haisee viina".

Niin poliisisetä sano mulle aD. -87.