Tikapuuhermostuneisuutta

Kirjoitettu kommentiksi Järveläisen päreeseen "Ludwig Wittgenstein".
*
Nämä kuvasi portaat/tikapuut ovat liian vahvat potkittaviksi alta pois.

Ei äärimmäinen verifikationisti, joka siis päätyy lopulta eräänlaiseen skeptisismin ja mystisismin rajamaastoon tällaisia käytä.

Wittgensteinin tikapuu-esimerkki lienee ilmeisesti alunperin empiristi-skeptikko (erotuksena dogmaattisiin skeptikoihin) Sextus Empiricukselta.

Mutta jospa Petri Ludwig Järveläinen valmistaa meitä tässä jo kielipeliajatukseensa. Toisin sanoen jokaisen näkötornin portaat/tikkaat on rakennettu/ovat rakentuneet juuri tätä kyseistä 'perspektiiviä' varten.

Tämä olisi muuten varsin nietzscheläinen metafora - etten sanoisi peräti aristotelinen alunperin.

Metodit on valittava kohteen mukaan, jotta kohteen ainutlaatuisuus tulisi mahdolliseksi ymmärtää validilla tavalla.

Reliabilisuudellahan on nimittäin rajattu merkitys silloin, kun käytetyt metodit eivät mittaa/arvioi sitä, mitä niiden pitäisi mitata/arvioida (ks. PS.)

Silloin saadaan kyllä luotettavia tuloksia - mutta mistä?

Toisin sanoen - Wittgenstein hylkäsi kielipeleissään tieteellisen monismin (fysikalismin) - osittain myös metodisen monismin (ei kuitenkaan 'teknisenä proseduurina'), mutta palasi kuten olettaa sopii 'Om Visshet'issään kielipelipluralismistaan takaisin juuri kuvan esittämään näköalatorniin ('varmuuteen'), jonne päästiin kyllä tikapuita pitkin, mutta jos/kun illusoriset tikapuut (methodos: 'tie johonkin' ja katalepsis: 'totuuden tunnusmerkki' yhtäaikaa) oli Tractatuksessa pystytetty kalliolle, niin nyt niiden alta puuttui myös tukeva maaperä.

Siksi haluaisinkin kirjoittaa 'Varmuudesta' loppuun: 'Siitä, mistä ei voi puhua, on huudettava, vaikka mitään ääntä ei kuuluisikaan.'
*
PS.
En 'tietenkään' aio kertoa, mistä tutkija löytää validit metodit taatakseen tutkimustulostensa reliabilisuuden, mutta selvää on, että tutkimusprojektin kvantitatiivinen strukturointi, joka on 'tutkimus-designin' oleellinen osa, paitsi osaltaan aina jo etukäteen paradigmaattisesti tulkitsee ja manipuloi saatavia tuloksia, myös jättää tutkijan tulosten loppuarviointivaiheessa sekä pragmaattisen että paradigmaattisen valinnan eteen - elleivät sitten tulokset ole murskaavan itsestäänselviä tilastollisesti - mikä ei tietenkään ole itsestään selvää...
(Kuka on pitkä, milloin ihminen on vanha, missä vaiheessa kaksi oliota ovat identtisiä - siis koko induktiopäättelyn loputon suo).