Itsemurhan etiologiasta

(Kielimafia teki huomatuksen eli kriittisen lisäyksen klo: 22.00)

Itsemurhaan ajautuminen on prosessi. Itsemurhaa edeltää usein ihmisen elämän tukala olotila. Hän ei näe enää muuta ulospääsyä. Ihminen voi hautoa itsemurhaa pitkän aikaa. Kun päätös itsemurhasta on valmis, ihminen saattaa silminnähden helpottua.

Itsemurhariskiä kasvattavat suuret elämänmullistukset kuten avioero tai läheisen kuolema. Myös rahallisten vaikeuksien, seksuaalisen väkivallan ja pitkäaikaisten sairauksien on huomattu kasvattavan itsemurhariskiä. Kerran itsemurhaa yrittäneistä 10 prosenttia tekee lopulta itsemurhan.[1]

Mielenterveyden häiriöiden on todettu liittyvän usein itsemurhaan. Tutkimusten perusteella on huomattu että jopa 93 prosenttia itsemurhan suorittaneista kärsi jonkin asteisesta mielenterveyden häiriöstä. Yleisin oli mielialahäiriöihin lukeutuva masennus, joka todettiin jonkinasteisena 66 prosentilla itsemurhan tehneistä. Vain kahdella prosentilla tutkituista ei todettu minkäänlaisia mielenterveydellisiä ongelmia. Kyseisessä tutkimuksessa viiden prosentin mielentilaa ei kyetty määrittämään.

Muita huomattavia itsemurhariskin kasvattajia ovat skitsofrenia ja alkoholismi.[12] Myös ahdistuneisuushäiriöt aiheuttavat itsemurha-alttiutta.[13] Itselleen vaaraksi olevat potilaat saatetaan lain mukaan määrätä tahdosta riippumattomaan hoitoon.[14]

Itsemurhan vaarasta viestivät aiemmat itsemurhayritykset, itsemurhasta puhuminen ja vaikea-asteinen masennus. Myös itsemurhien aiempi esiintyminen suvussa, itsetuhoinen käyttäytyminen, tarpeeton riskienotto ja voimakas kiinnostus kuolemaa kohtaan saattavat olla riskitekijöitä.[15]

Monilla ilmenee myös persoonallisuuden muutoksia, psykoottistasoisia oireita, koulu- tai työsuorituksen heikkenemistä, keskittymisvaikeuksia, mielenkiinnon ja energian puutetta, päihteiden väärinkäyttöä, eristäytymistä, nukahtamisvaikeuksia tai halua nukkua koko ajan sekä muutoksia ruokahalussa.[16]
(ote wikipediasta)
*
Psykiatrisen näkemyksen tilastollis-metodista kritiikkiä englanninkielisestä wikipediasta:

Criticism

Many studies measuring incidence of psychiatric disorder in suicides employ after-the-fact diagnosis. Such studies are often criticized for lack of objectivity. The main argument is that a decision of the psychiatrist is biased if he believes that suicidal people must be mentally ill. This bias is indirectly confirmed by statistics: "the highest estimate of mental illness when a sample had been diagnosed before suicide was 22 percent. Afterward the highest estimate was 90 percent."[32]

Use of after-the-fact diagnosis may lead to a kind of tautology. In simple words, "We say, in essence, 'All people who attempt suicide are mentally ill.' If someone asks, 'How do you know they are mentally ill?' the implied answer is, 'Because only mentally ill persons would try to commit suicide.'[33]
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Itsemurha
http://en.wikipedia.org/wiki/Suicide

etiologia :: Terveyskirjasto