September 17, 2008

Tänään et ole koskaan enää



Kuvissa kaksi esimerkkiä simulacrumista ja simulaatiosta (ks. alimmat linkit).

Kirjoitettu kommentiksi merille päreeseen intro, verse ja refrengi.

***
'Iskelmä on kansakunnan salattu muisti', kuuluu Peter von Baghin klassinen lausahdus.

Mutta mitä pitemmälle teollis-tekninen aikamme kehittyy, sitä vähemmän meillä on enää muistamista kansakunnasta, uskonnosta ja arvoista. Jopa taiteesta on tullut hyperreaalista simulacrumia (lähinnä Jean Baudrillardin tarkoittamassa mielessä/vrt. Nietzsche: Miten tosi maailma muuttui taruksi), josta puuttuu menneisyys ja tulevaisuus - siten myös nykyisyys (hyperreaalinen: ks. PS.).

Eläminen ainaisessa nykyhetkessä - tietokoneen virtuaalisessa ja globaalissa preesensissä - hävittää unelmamme lopullisesti - tekee ne tarpeettomiksi, koska toteuttaa ne.

Tulevaisuuden iskelmässä ei siis muistella mitään vaan eletään jatkuvasti toistuvaa, tässä ja nyt toteutuvaa/toteutunutta, teknologian mahdollistamaa lupausta onnesta, jossa taivas (ja helvetti) eli ei-ajallinen/ei-paikallinen autuus ja ikuinen elämä maallisena cyborgina ovat yksi ja sama asia.

Tällaisenkin iskelmän arkkityyppinen teema tuo yhä vielä mieleen Pasi Kauniston ikiklassikon vuodelta 1969: 'Koskaan et muuttua saa' (säv. Toivo Kärki, san. Juha Vaino), mutta jos alkuperäisessä oltiin nostalgis-melankolisen piinallisesti tietoisia siitä, että kaikki väistämättä muuttuu, niin nykyisessä iskelmässä yhä nopeutuvan liikkeen - simulaation ja stimulaation - 'hiukkaskiihdyttimessä' muutos on harhaa.

Jo tämän uuden aika- ja energiakäsityksen vuoksi nykyisen iskelmän nimeksi saattaakin tulla: 'Tänään et ole koskaan enää'.

Nykyhetki - preesens - nimittäin hävittää itse itsensä toteutuessaan äärettömässä liikkeessä.
Paul Virilio ja muut ranskalaiset postmodernistit lienevät jo kirjoittaneet sanat tälle modernin fysiikan 'neuroviisulle', jossa itse olemassaolo kumoutuu lopullisesti identiteetti-filosofisena ennakkoluulona.

Astumme samalla suoraan takaisin buddhalais-hindulaiseen metafysiikkaan 'iskelmä-fysiikan' keinoin. Näin ollen muutos on illuusio jopa mytologioitten tasolla. Tiesittekö sen - empiristit?
*
PS.
"The simulation of something which never really existed." - Jean Baudrillard
"The authentic fake." -
Umberto Eco
"[Hyperreality] is nothing more than the technological capability to intermix virtual reality (VR) with physical reality (PR) and artificial intelligence (AI) with human intelligence (HI) in a way that appears seamless and allows interaction." - Nobuyoshi Terashima
[6]

PPS.
Itsekriittinen kysymys: Oliko kaikki edellä kirjoittamani sittenkin pelkkää vanhenevan kyynikon vaivaista kitinää? Enkö jaksa enää unelmoida edes loistavasta tulevaisuudesta menneisyydessä? Vastaukseni on jyrkkä Ehkä.
*

6 comments:

Homo Garrulus said...

Valuu yli laidan. Niin minullakin koska olen jo 50 enkä päässyt ikinä tekemään varsinaista duunia kun koko ajan pitää sammuttaa paloja. Täällä kotona näitten voileipien tekeminen (eivät osaa vielä itse, olen surullisesti epäonnistunut kasvattaja, suck, huokaus) ja sitten ulkona patistaa jätkiä näkemään totuus kun sulkevat silmänsä ja rupeavat kuvittelemaan, että ihminen on kappale puuta.

Minä olen kyllä tuollainen koivu mutta en hyväksy noita selluliitteja jota silläkin on. Sitkeä, suomalainen, valkoinen ja vähän täpliä siellä täällä ja kapea vyötärö ainakin in my mind. Oli joskus; siitäkö Baudillard kirjoittaa? Authentic fat mutta mielessäni kapea. Olen siis anoreksiapotilaiden vastakohta: siinä missä he näkevät itsensä lihavina minä näen itseni hoikkana.

Let's eat again. Olen syöppö.

Hyvää päivänjatkoa dear. Et valu pois; lupaan sen. Eikä kuolemaakaana ole sen jälkeen kun on kokenut pieniä sellaisia. Kuolema on katsos teknisyyden vastakohta: kun on pelkkä katse eikä enää ollenkaan taitoa siinä missä biologinen elämä on teknistä hommaamista. Mutta näkökenttä kapenee ja siksi Saramago tajusi mikä tunnesokeus on: se on sitä, kun ei enää ole ollenkaan ns. kuollut eli ei ollenkaan näe enää vaan syö vaan. Elukat syövät vaan, parittelevat ja kuolevat. Se on sitä pelkkää elämää. Jumalan elämä on näkemistä ja näkeminen on silloin sitä, että tajuaa, että näkee ajassa. Eläimet näkevät vain autenttisesti - eivät ajassa.

Sitä Dalikin tajusi. Sen jälkeen ruvettiin sössöttämään teknistä kuvaa miten hyvin se nyt oli sitten sinne piirretty ja väritetty. Oliko siis hyvin väritetty kuva vai ei.
Mutta taide oli tajunta ymmärtää miksi on tietoisuus ja aika.

De var det. Lahopäänä tajuan nämä kuolemaan liittyvät asiat.

:) nyt säätiedotuksiin.....(rainman)

Anonymous said...

antex jos oloen ollut hiukan poissa. olen syonyt vadelmatorttua ja leikannut ruusuja

Homo Garrulus said...

Kuulostaa oikein mukavalta. Miltäs kakku maistui ja oliko ruusuissa piikkejä?

mikset ole oikea said...

myytiin vahingossa tai siis oikeesti väärä kakku oikein
maukkas, suusuihin en ole uskaltanut koskea

Anonymous said...

mutta edelleen olen sita mielta

Homo Garrulus said...

Vapaakävelijät taas täällä, hokaatko RR.