Kirjoitettu alunperin kommentiksi edellisessä päreessäni olleeseen "anonyymin" provosoivaan ja mauttomaan kommenttiin. Tekstiin on tehty joitain kielellisiä korjauksia ja laajahko lisäys koskien Wagnerin oletettua vaikutusta Nietzschen ajatteluun.(Kieliasua editoitu viimeksi 15.3)
Anonymous said...
Wagner tiesi, että nietsscheläisyys perustuu liialliseen itsetyydytkseen. Oletko samaa mieltä Suomen johtavana nietzscheläisenä.- Kun ukkonen lyöRRAnonymous
(Huumorintajuttomuus on synnynäinen lahja...)
Yritäs ensin lopettaa se oma itsetyydytyksesi ennenkuin kirjoitat mitään siitä, mitä Wagner - tuo vanha narsistinen juorukello - väitti tietävänsä Nietzscheä vaivanneitten hermostollisten oireitten syystä.
Ilmeisesti Richardia otti niin raskaasti pannuun se, että hänen ehkä kaikkein eniten arvostamansa intellektuelli "oppilaansa" ja "lakeijansa" jätti mestarin ilmoittamatta koskaan mitään selvää syytä vetäytymiseensä - lukuunottamatta vetoamista noihin - ajoittain todella vakaviin ja pitkäkestoisiin hermostollis-fyysisen sairauden oireisiinsa, että hänen piti ilmoittaa Nietzscheä hoitaneelle lääkärille oma kantansa asiasta.
Nyt on kuitenkin syytä muistaa, että masturbaatiota pidettiin vielä 1800-luvun lopulla yleisesti - varsinkin kristillisissä piireissä mutta myös Wagnerin edustamissa "mystis"-antisemitistis-nationalistis-vegetariaanis- jne.-piireissä - paitsi syntinä myös ties mitä "hivutustauteja" aiheuttavana harrastuksena.
Ei ole kuitenkaan aivan selvää, olivatko Wagnerin motiivit pelkästään pahansuopeat vai halusiko hän todella tämän ennakkoluuloisen ja hyvin intiimin paljastuksen tekemällä vilpittömästi auttaa ajoittain hyvin sairasta Nietzscheä, joka oli kuitenkin jo tässä vaiheessa katkaissut ystävyytensä Wagneriin.
Sen verran olen Wagnerin narsistiseen persoonaan elämänkertojen kautta tutustunut, että voisin olettaa taustalta löytyvän vaikka molempia vaikuttimia.
Mutta epäilen silti vahvasti, että ensisijaisesti kyseessä on ollut Wagnerin oma halu levittää juoruja.
Wagner nimittäin oli - kuten alussa mainitsin - varsinainen juoruakka.Ylipäätään ihmiset olivat hänelle lopulta pelkkiä välineitä, joita hän käytti oman taiteellisen luovuutensa ja suureellisen elämänsä edistämiseksi.
Erään kapellimestarin vaimo näki Wagnerin läpi muutamassa hetkessä ja totesi miehelleen:
"tuo itsekäs ja sydämetön, taskukokoinen miehenkuvatus!" (Wagner oli 167cm pitkä).
Mutta Wagnerin ja Nietzschen välinen ystävyys on monimutkainen juttu. Nietzsche nimittäin merkitsi Wagnerille paljon enemmän kuin pelkkää omien intressien välinettä - omaa poikaa ja "luotto-oppilasta" ja Wagner taas Nietzschelle sekä isähahmoa että aikakauden suurinta neroa, jonka lahjakkuutta ja energiaa hän ihaili loputtomiin.
"Koskaan elämässäni en ole nauranut niin paljon", kirjoitti Nietzsche myöhemmin käynneistään Wagnereilla.
Wagner oli 30 vuotta Nietzscheä vanhempi eli täsmälleen samanikäinen kuin Nietzschen isä - jopa hieman samannäköinen, ja on osoitettu, että nämä herrat olivat kaiken lisäksi äitiensä puolelta kaukaista sukua toisilleen!
Avointa välirikkoa ei koskaan tullut, mutta niin koville Nietzschen vetäytyminen ystävyydestä sekä hänen ajattelunsa samanaikainen täyskäännös eli luopuminen molempien arvostamasta Schopenhauerista ja romantiikan perinnöstä Wagnerille otti, että kun joku oli 1882 maininnut Nietzschen julkaisseen uuden kirjan:
Die Fröchliche Wissenschaft (La Gaya Scienza) eli "Iloinen tiede", oli Wagner kävellyt heti ulos salista ja huutanut, että
"sen miehen nimeä ei tässä talossa ääneen lausuta..."***LisäysSuutuksissaan Wagner jopa väitti, että Nietzsche oli saanut kaikki merkittävimmät ideansa häneltä.
Se on täysin yliampuva väite siinäkin mielessä, että Nietzsche esitteli eräät perustavimmat ideansa luonnosmaisesti
vasta Iloisessa tieteessä (1882 + II painokseen kirjoitettu hieno esipuhe ja vähintäin yhtä hieno 5. kirja - yht. 55 sivua, 1887)
ja julkaisi kaikkein kuuluisimmat teoksensa
Zarathustran, Hyvän ja pahan tuolla puolen sekä
Moraalin alkuperästä Wagnerin kuoleman (1883) jälkeen.
On myös hyvin todennäköistä, että Wagner ei itse lukenut Iloista tiedettä eikä edes eron jälkeen julkaistua aiempia neljää teosta, joista ainakin ensimmäisestä (luultavasti myös muista) Nietzsche lähetti omistuskappaleen Wagnereille ilmoittaen Cosimalle kirjeessä, että hän oli nyt luopunut Schopenhauerista ja romantiikasta.
Cosima kuitenkin ilmeisesti luki myös tuon ensimmäisen kirjan (
Inhimillistä, liian inhimillistä, 1878) ja referoi sitä Wagnerille, jonka kanssa hän oli jotakuinkin samaa mieltä lähes kaikista asioista - myös
antisemistismistä ja
nationalismista, joten Wagner lienee saanut kirjan sisällöstä "oikean"suuntaisen tulkinnan.
Niin yllättävä Fritzin ajattelun
volte face (täyskäännös) kuitenkin oli, että kyseistä kirjaa lukiessaan Cosima kirjoitti muistiinpanoihinsa
"pahan hengen liikkuneen täällä".Mutta siinä on kyllä perää, että Wagnerilla oli vaikutusta Nietzschen esikoisteokseen
Tragdian synty (1871/-72).Ei tosin aivan sen perusideoihin, mutta kylläkin niihin ajatuksiin, joissa Nietzsche ilmoittaa pitävänsä Wagnerin
"yhtenäistaideteosta" eli hänen oopperakäsitystään ja -muotoaan nykyaikaisena, uudistettuna versiona
antiikin Kreikan tragedioiden muodosta kuoroineen kaikkineen - väite, jota hän teoksen toisen painoksen itsekriittisessä esipuheessa (1886) monen muun seikan (kirjan kompositio ja logiikka ylipäätään) ohella piti epäjohdonmukaisena ja sekavana.
Wagner yllytti Nietzscheä kirjoittamaan myös ensimmäisen
Epäajanmukaisen tarkastelunsa polemiikiksi teologi
David Straussia vastaan - tämä kun oli viimeisimmässä kirjassaan
Uuusi ja vanha usko (1872) kritisoinut Wagnerin vapaamielisiä ja tuhlailevia elämäntapoja.
Nietzsche teki työtä käskettyä mutta vain osittain innostuneena; olihan hän sentään arvostanut Straussin nuoruudenteosta
Jeesuksen elämä (1835), joka aloitti
Hegelin hengessä (mutta Hegelin intentioiden vastaisesti) sittemmin
Rudolf Bultmanin kautta kuuluisaksi tulleen Raamatun
myytinpurkuprojektin (Entmythologisierung).Tuo kirja oli aikoinaan vaikuttanut ehkä kaikkein eniten Nietzschen uskosta luopumiseen.
Strauss oli 1873 jo vanha mies ja kuoli muutama kuukausi Nietzschen polemiikin julkaisun jälkeen.
Jälkeenpäin Nietzsche koki ilmeisesti omantunnon tuskia voimakkaan satiirisen ironiansa vuoksi, jota hänen
kulttuuriporvariksi haukkumansa Strauss ei ymmärtänyt lainkaan - varsinkin kun nämä herrat eivät koskaan olleet tavanneet - ja toivoi eräässä kirjeessä opiskelijatoverilleen, ettei kirjan aiheuttama hämmennys olisi vaikuttanut siihen, että Strauss kuoli niin nopeasti sen julkaisun jälkeen.
Myös
Iloisesta tieteestä löytyy katkelma, joka on tulkittavissa hieman katuvaksi tunnustukseksi nuoren ja taistelunhaluisen miehen/mielen eräästä ylilyönnistä, johon tämä ajautui halutessaan astua parnassolle. (Nietzsche ei kuitenkaan käytä minä- vaan me-muotoa ja passiivia.).
Mutta huom! - kirja oli siis Wagnerin "tilaama" teksti, ja Nietzsche oli noihin aikoihin vielä täysin hänen lumoissaan.
Viimeinen eli neljäs
"Epäajanmukaisista" otsikoitui
Richard Wagner Bayreuthissa. Sen luonnos oli valmis jo 1874 lopulla, mutta sittemmin Nietzsche korjaili esseen alunperin kriittistä asennetta Wagneriin, ja niinpä kirja julkaistiin vasta 1876 kesällä ensimmäisten
Bayreuth-juhlien yhteydessä, eikä Wagner havainnut sen rivien välissä piilevää kritiikkiä, jonka "neutraalina" ideana oli, että Wagner on nero menneisyyden myyttien musiikillisena uudistajana, ei niinkään tulevaisuuden musiikin edustajana - tai jos oli, niin tuo suunta on väärä /
esim. antisemitismi ja nationalismi/, mutta tätä Nietzsche ei tietenkään sanonut suoraan.
Wagner lähetti kiitoskirjeen, jossa totesi:
"Miten oletkaan oppinut tuntemaan minut näin hyvin?". Oikein kysytty joskin vääristä syistä. Nähtävästi edes Cosima ei ollut oivaltanut Fritzin perimmäistä sanomaa.
Huomataan, että Nietzsche oli valmistautunut irtautumaan suhteesta jo parin vuoden ajan mm. kieltäytyessään Wagnerin suureksi harmiksi vierailemasta kovinkaan usein perheen uudessa asuinpaikassa Bayreuthissa vedoten lähinnä huonoon terveydentilaansa, jolle Bayreuthin usein kovin sateinen ja kostea sää ei tehnyt hyvää.
Myös Wagner itse kärsi ajoittain Bayreuthin ilmastosta ja lomaili esim. Italiassa.
Wagner ei siis ollut juuri lainkaan tietoinen Nietzschen ajattelun kehittymisestä vuosien 1874-1878 välillä, joten
Inhimillistä, liian inhimillistä vaikutti kuin pommi.
Ne lukemattomat keskustelut, joita Nietzsche ja Wagner (toki myös Cosima!) olivat tapaamistensa aikana käyneet toki muokkasivat Friedrichin ajattelua, ja ystävyyden huippuaikoina hän varmasti koki saavansa ja saaneensa paljon Richardin ajattelusta sekä etenkin tämän musiikista (ei niinkään tämän sekavahkoista pamfleteista - lukuunottamatta ehkä kirjaa oopperan uudistamisesta), mutta irtautuminen merkitsi välttämätöntä ja väistämätöntä askelta, mikäli mieli uudistua.
Toisin sanoen irtiotto oli askel kohti oman, itsenäisen identiteetin ja ajattelun kehittymistä.
Ja sellaista elettä Wagner - kuten kaikki läheisimmät opetuslapsensa "omiksi pojikseen" korottaneet narsistiset taiteilijat ja ehkä myös tiedemiehet (esim. Freud jos häntä voi "enää" tiedemiehenä pitää) - eivät koskaan voi ainakaan ilman tuskaa ja vihantunteita sallia.
Mutta toisaalta - Nietzscheä on ajattelunsa luonteeseen ja mentaliteettiin vedoten nimitetty jopa Wagnerin neliosaisen mammuttioopperan
Ringin kolmannen osan henkilöitymäksi -
Siegfridiksi. Tätä epiteettiä voinee pitää pikemminkin esteettisenä kuin filosofisena analogiana, mutta toki se kertoo jotain myös Nietzschen ajattelijan laadusta, jossa hyveellisyys yksilöityy ennenkaikkea sankarillisissa teoissa ja uhrauksissa - ja joita moderni, mukavuudenhaluinen ihminen pystyy enää vain
"simuloimaan ja stimuloimaan" joko ennenkaikkea kilpaurheilun tai sen seuraamisen kautta...
Idols-kisailu lienee pohjanoteeraus Nietzschen tähän aiheeseen liittyvästä, psykologisesti hienosta aforismista:
"Luoda tyyliä luonteeseensa - suuri ja harvinainen taide! (Iloinen tiede)"Imago- ja identiteettitekniikat, joihin idols-kilpailut osaltaan osallistujiaan nöyryyttäen"valmistavat", ja joita
"mediatalous" kehittää mainos-ja markkinapsykologien toimesta koko ajan (siis muoti ja ylipäätään kaikki apinoitavat trendit), ovat nietzscheläisen -
luovan, itsekasvatuksellisen estetiikan pohjanoteeraus - itse asiassa sen absoluuttinen
negaatio!
***Että sellaista "masturbaatiota"...
Ja kun minut on nyt saatu ärsytettyä kirjoittamaan tästä asiasta, niin en malta olla lopettamatta luullakseni varsin todenperäiseen olettamukseen, jonka mukaan Nietzsche olisi ollut rakastunut - paitsi itse Wagneriin myös Wagnerin silloiseen, toiseen - Nietzscheä vain 7 vuotta vanhempaan vaimoon Cosimaan (Franz Lisztin tytär).
Kun Nietzsche ensimmäisen kerran kävi Wagnereilla hän oli 24-vuotias ja Cosima 31.
Tiedetään, että Nietzsche - aina kutsuttuna ja tervetulleena - kävi 3 vuoden aikana ainakin 25 kertaa Wagnereilla (häntä pyydettiin käymään jopa useammin, mutta pitihän hänen toki hoitaa professuurinsa ja käydä tapaamassa äitäänkin!) ja vietti heillä usein monia päiviä, ja kun Cosima synnytti Wagnerille kolmannen lapsen - pojan - Nietzsche sattui silloinkin olemaan paikan päällä.
Jotenkin en siis ihmettele tippaakaan, jos jo lapsena pappis-isänsä menettänyt, viiden jotakuinkin hurskaan naisen säntillisyyteen, kohteliaisuuteen ja suoranaiseen siveyteen kasvattama huippulahjakas nuori mies on kokenut vapaamielisillä Wagnereilla hieman enemmänkin kuin pelkkiä kiitollisuuden tunteita - varsinkin Cosimaa kohtaan.
Vähemmästäkin tunnekuohusta saa petivaatteensa sotkettua...mutta ei kai nyt sentään helvetillistä migreeniä...
