March 20, 2007

Länsimaisesta äänestyskulttuurista, "nationalistisesta" globalisaatiosta ja kapitalismista markkinatalouden syöpänä

Kirjoitettu kommentiksi Claes Anderssonin blogijuttuun "Kiitos" - lähinnä Katarina Gäddnäsin kommenttiin - http://www.claesandersson.fi/blogi/2007/03/19/11#comments.

*
Katarina Gäddnäs

Det blåser hemska högervindar i vårt land. Valet var verkligen nedslående. Det heter att i en demokrati får folket de politiker vi förtjänar.
Jag har hört många människor sucka idag: Ja-a, men Claes kom i alla fall in! Det behövs ett parti som vänsterpartiet och det behövs politiker som du!
Keep up the good work!

RR

Tuskin me demokratiassa eläjät "ansaitsemme" ainoatakaan äänestämistämme poliitikoista.

Suurin osa heistä - onneksi löytyy hienoja poikkeuksia kuten esim. Claes Andersson - valitaan meriiteillä, jotka ovat ammattimaisen politikan teon kannalta erittäin sattumanvaraisia - joskus lähes ala-arvoisia.

Mutta tämä on se trendi, johon John Lockesta periytynyt käsitys hallitusvallasta, politiikan teosta ja siten myös äänestämisestä on periytynyt länsimaiseen, demokraattiseen liberalismiin.

Äänestetään muka kyvykästä yksilöä, mutta ei olla kiinnostuneita hänen todellisesta pätevyydestään ja poliittisesta tietoisuudestaan vaan eräänlaisesta "idols-arvosta" eli hänen tekemästään persoonallisesta vaikutelmasta ja hänen kyvystään viihdyttää - siis jaaritella mukavia.

Nämä ovat asioita, joiden perusteella muun muassa G. W. Bush valittiin presidentiksi (vuoden 2000 vaalipetoksen ohella).
USA ei "ansainnut" häntä vaan onnettomuudekseen "sai" hänet eli valitsi väärin - joskin täysin liberaalidemokratian pelisääntöjen puitteissa.

Näin ollen demokratia - tämä ei ole mikään uusi uutinen! - ei ole välttämättä tehokkain järjestelmä monien aivan perustavan tärkeitten poliittisten valintojen ratkaisemiseksi ja eteenpäin viemiseksi, mutta se estää kyllä kohtuullisen tehokkaasti täydelliset ylilyönnit - ellei sitten esim. Irakin sota ollut USA:n johtoklikiltä juuri sellainen valinta.

Toki me saamme, mitä tilaamme (äänestämme), mutta ei voi sanoa, että me nimenomaan ansaitsemme tilaamamme.

Äänestysvalintamme saattavat siis osoittautua täysin vääriksi -syistä, joihin voisimme kyllä itse vaikuttaa, mutta joihin meiltä puuttuu kärsivällistä halua paneutua todella kokonaisvaltaisesti - ei ainoastaan poliittisen ehdokkaan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin ja oletettuun kyvykkyyteen luottaen/vedoten.

Väitänkin - vastoin yleistä trendiä, että ihmisten ei pitäisi suosia omia tuntemuksiaan jostain yksittäisestä ehdokkaasta vaan suurempia, yleiskatsauksellisia linjoja, jotka - myönnettäköön - näyttävät tosin olevan ideologioiden yhdenmukaistumisen myötä häviämässä lähes kokonaan ainakin perinteisten ideologioiden merkityksessä.

Mutta ne eivät tule häviämään lopullisesti - siitä tulevat etenkin ekologiset uhat ja riskit pitämään huolen.

Tilannne on kuitenkin hieman kahtiajakoinen, koska kansallisvaltioiden olemassaoloon perustuva politikointi on edelleen voimissaan varsinkin eurooppalais-angloamerikkaisen poliittisen hegemonian ulkopuolella.

Toisaalta USA on Irakin sodassa itse asettanut peliin oman arvovaltansa valtiona, mutta tämän arvovallan olemus on globalisaation sanoman ja käytännön levittäminen kaikkeen maailmaan, mikä merkitsee perinteisten ideologisten vastakkainasettelujen korvautumista markkinatalouden ehdoilla ja periaatteilla.

USA siis "esittelee" markkinoitten vapauttamista ja ylipäätään globalisaatiota omana, valtiollisena projektinaan (sic!).

Ja tämä on vähintäinkin ristiriitaista toimintaa, jossa vanhan imperialistisen toimintamallin puitteissa levitetään sanomaa, joka globaalisuudessaan nimenomaan kumoaa imperialistisen intervention - ellei sitten kyseessä ole - kuten helposti on nähtävissä - uudenlaisen markkinatalouden joka paikkaan tunkeutuva invaasio, jonka suurin vaara on kaiken markkinatalouden (sekä ennen että nyt) muuttuminen kaptalismiksi, joka on jo teollistumisen alkuaikoina tapahtuneitten yritysorganisaatioitten juridisten perusteiden muuttumisen ohella vaikuttanut nykyisessä muodossaan 1200-1300-luvulta saakka länsimaiseen politiikkaan.

Kapitalismi jos mikä on vapaan markkinatalouden syöpäkasvain, jonka vastustamisen pitäisi olla demokraattisen liberalismin tärkein tehtävä!

1 comment:

A-K.H said...

Minkä kirjoitit sen kirjoitit, ja hyvä niin.