Pohdintaa identiteetin olemuksesta

Kommentti sekä Saaran päreeseen Missä ovat kaikki mieheni? että hänen minulle esittämäänsä vastauskommenttiin.

*
RR
(Kommenttia on editoitu hieman jälkeenpäin)

Osoitit Saara vaihteeksi, että et ole pelkkä kaikesta vittuuntunut poleemikko vaan sisimmältään syvästi ihmisen elämää havainnoiva ja oivaltava nainen.

En tunne Stuart Hallin teosta Identiteetti (linkistä löytyy subjektiiviset mutta hyödylliset muistiinpanot/referoinnit kirjan pääteemoista) kuin nimeltä ja joittenkin referaattien perusteella.
(Tunnen Hallin perusteemat noin yleispiirteissään, mutten ole tutustunut niihin lähemmin.)

Eräs vahvan identiteetin olennaisin piirre kuitenkin lienee (tai pitäisi olla), että joustaessaan (liikkuessaan), se myös vahvistuu ja yhtenäistyy - siis vakaantuu (integroituu).

Mussa tapauksessa Hallin postmodernilta haiskahtava käsitys hajoaa omaan skitsofreenisuuteensa, jossa näyttelijän "rajatilamainen" rooli-identiteetti vaikuttaisi edustavan nykyihmisen ideaaliminuutta.

Mutta kuten tiedämme - näyttelijät "eivät itse tunne mitään": parhaimmillaankin he vain osaavat näytellä hiton hyvin aitoja tunteita...mutta mitään todellista identiteettiä heillä ei ole (eikä voi olla) - ainakaan näytellessään.

Ja silti - joskus (edes yhden kerran elämässä - viimeistään kuoleman edellä) tulee väistämättä eteen se hetki, jolloin ihminen joutuu kasvotusten itsensä kanssa: kuka/mikä minä todella olen/olin?Mitä Hall kertoo tästä hetkestä?

Stuart Hall ja identiteetti (Lyhyt kirja-arviointi/-esittely)

Saara

Rauno, olen minä välillä aika vittuuntunutkin, mutta osaltaan kaikki vaikuttaa kaikkeen ja välillä usko ihmisiin vaan menee monien asioiden summana.

Pitäisi vain kaivaa sitten itsestään se motivaatio, mutta aina ei jaksa. Identiteetin "keinotekoisuus", niin kuin Hall sanoo, on minusta hieman karkea ajatus. Keinotekoinen kuulostaa liian harkitulta, siitä tulee juurikin mieleen tuollainen näyttelijän identiteetti.

Mutta tämän postmodernin maailman hybridi-identiteetit, jossa marginaalit ovat keskiössä, eivät kuulosta minusta vahvoilta, vaan sekavilta, siis niin sekavilta, että voidaanko enää edes puhua identiteetistä.
Ihminen, jolla ei enää esimerkiksi ole lainkaan henkistä kotimaata, traditioita tai muita kiinnekohtia,joiden avulla se voisi kokea olevansa jotakin, kuulua johonkin, on melko hajanainen.

En tarkoita siis sitä, että kun olen suomalainen, käyn saunassa lauantaisin ja nojailen kesäiltoina kansallispuku päälläni koviunrunkoihin, vaan siis sitä, että tämä suomalaisuuskin on jo jotakin muuta ja muuttuva, mutta eihän se silloin voi olla vahvistunut, vaan vain erilainen.

Jipii, jipii, pääsen kohta yhtä abstraktille tasolle Hallin kanssa. Hahaa. Kukaan ei tule ymmärtämään tuosta mitään :) Hallin ajatus siitä, että kun ihminen huomaa tällä hetkellä olevansa jotakin, se ei enää voi olla sitä, vaan määritellessään identiteettinsä ihminen alkaa kurkkia olkansa takaa omia touhujaan.
En kyllä ihan varmaksi tiedä, tarkoittiko Hall tuota vai keksinkö sen ihan itte.

RR
(Kommenttia on tässä editoitu jonkun verran alkuperäisestä)

Filosointiin siis päädyttiin taas kerran, ja sehän on loputon suo, ellei päättelyketjua katkaista jossain kohtaa joko terveen järjen väittämään tai johonkin aksiomaattiseen perusoletukseen, jota pidetään paitsi intuitiivisesti (kuten terveen järjen oletustakin) mutta samalla teoreettisesti (mitä terveen järjen oletus ei ole) varmana.

Päättelysi on minun mielestäni täysin johdonmukaista. Hybridi-identiteetit eivät lopulta ole enää identiteettejä vaan kokoelma väriläiskiä taululla tai nuotteja viivastolla.

Jotta noista läiskistä tai nuottisarjoista ilmenevää kokonaisuutta voisi kutsua "teokseksi", tarvitaan tietty yhdistävä piirre, joka on ikäänkuin tuon teoksen tunnusmerkki - jotain, mikä takaa ja ilmaisee sen identiteetin.

Identiteetti ei siis ole pelkästään joittenkin ominaisuuksien summa vaan noitten ominaisuuksien summan "liima".
Tuo liima ei kuitenkaan ole mikään humelainen tavan ja tottumuksen tulos vaan transsendentaalinen, tietoisuuden rakenteeseen jo ennen kokemusta sisältyvä tekijä.

Identiteetti on siten myös osittain metafyysinen käsite, koska sitä ei voi tavoittaa suoraan havainnon ja kokemuksen kautta vaan käsitteellisesti, tietoisuuden transsendentaalisena hahmona tai muotona.

Nyt täytyy muistuttaa, että transsendentaalinen ei ole sama asia kuin transsendenssi, joka merkitsee tuonpuoleista.
Transsendentaaliset "ominaisuudet" tai "rakenteet" taas ovat jotain, jotka koskevat nimenomaan sitä rajaa, joka mahdollistaa tietoisuuden/ajattelun, ja jota ajattelu ei voi ylittää menettämättä aistihavainnon tai kokemuksen evidenssiä, jolloin se ei voi olla päätymättä puhtaasti abstraktiin käsitteelliseen metafysiikkaan, joka on lopulta ikäänkuin loogis-rationaalinen versio uskonnosta.

Mutta identiteetti on yhtä aikaa sekä kokemuksellista että transsendentaalista. Jos se olisi pelkästään kokemuksellista tai havaittavaa, emme pystyisi hahmottamaan itseämme aisti-impulssien ja affektien kaaoksessa.
Jos se taas olisi pelkästään käsitteellis-metafyysistä, emme pystyisi selkeästi viittaamaan sillä minkäänlaisiin relevantteihin ominaisuuksiin ja kokemuksiin, joista se aistikokemuksen tasolla koostuu.

Tämä on kantilaista filosofointia, ei sosiaaliseen konstruktivismiin perustuvaa kulttuuriteoriaa, jota pohdiskelemasi Stuart Hall edustaa, joten kirjoitan hieman aiheen vierestä.

Kantia voinee kyllä pitää maltillisena konstruktivistina, mutta relativistisesta postmodernismista hän olisi irtisanoutunut heti - aivan kuten hän irtisanoutui sen yhdestä filosofisesta perustasta eli subjektiivisesta idealismista, jonka muunnelmana hänen transsendentaalista idealismiaan pidettiin (Fichte, Schopenhauer).

(Toisaalta Kant irtisanoutui yhtä lailla metafyysisesta realismista (tai pikemminkin objektiivisesta idealismista), johon sapluunaan Schelling ja sittemmin ennenmuita Hegel yrittivät mahduttaa Kantin tuntemattomaksi jättämän "olion sinänsä".)

*
Untitled Document (Lisää pohdintaa identiteetistä - Sari Pietikäinen)
PDF]
Identiteetti — Uusi työ (Identiteetin määrittelyä ja määritelmiä)
SIIRRY: Paluu alkuun 1. Johdatus 2. Käsitteet koetukselle 3 ...(Hallin ja Castellsin identiteetit globaalissa informaatioajassa)