March 8, 2007

Killin' Floor - tyyliä, tyyliä...

Tässä vuoden 2004 sessiossa jo yli 70:nen Hubert Sumlin, joka tunnettiin aiemmin etenkin Howlin' Wolfin bändin kitaristina jo 50-luvun alusta tämän kuolemaan saakka (1976) sekä myös omasta soolotuotannostaan.

Lisäksi sessiossa soittaa bluesin raskaan sarjan parhaimmistoa etunenässä Eric Clapton, joka ei suinkaan ole bluesin tyylitajuisesti "syvällisin" kitaristi mutta lopulta ehkä sittenkin kaikkein ammattitaitoisin.
Laulupuolen hoitaa tyylikäs kitaristi/vokalisti Robert Cray ja vankan ammattitaitoista että tyylitajuista Chicago-kitarakomppia soittaa Jimmy - Stevien veli - Vaughan.

(Kukahan tuo viides kitaristi on? Muistuttaa aika lailla Colosseumin erinomaista Dave "Clem" Clemsonia nykykuosissaan.)

Kappale on Wolfin sävellys ja sanoitus Killing Floor, josta mm. Led Zeppelinin työsti II LP:lleen -69/-70 uuden version nimella "The Lemon Song".

Humlin on ollut todella monien valkoisten huippu-blues-kitaristien esikuva, ja tässä erinomaisessa sessiossa voimme kuulla jälleen hänen tavaramerkkinsä: lähes minimalistisen blues-kitaroinnin, sen tyylillisen tehon ja rullaavuuden - Claptonin siis hoitaessa varsinaisen soolon, Vaughanin kompin sekä Crayn sielukkaan vokaaliosuuden.

Kyseessä on mielestäni erittäin onnistunut live-esitys.

*
Eric Clapton - Crossroads (part 4)
05:02
Eric Clapton - Crossroads Guitar Festival 2004 - Eric Clapton, Robert Cray, Hubert Sumlin , Jimmy Vaughan

###

Bonusvideoksi valikoitui Chuck Berryn 60-vuotisjuhlakonsertista Eric Claptonin esittämä ja sooloilema - eräs Berryn tosi harvoista blues-sävellyksistä: Wee Wee Hours, jossa Claptonin blues-kitaristin kyvyt näyttäytyvät ehdottomasti parhaimmillaan, sillä vaikka hän onkin soittaessaan yleensä aina niin varma ja luotettava, niin joskus kuulemme jotain, mikä positiivisesti hieman ylittää tuon rutinoidun varmuuden - kuten nyt tässä.

Mielipiteeni tueksi siteeraan erästä kommentoijaa: "I'm not a huge Clapton fan, but here he really has some magic in his soul. Lovely raw tone he gets on his guitar solo."

Kitarakin on iso, kaikukoppainen eli periaatteessa täysiakustinen mikitetty Gibson (luullakseni), josta kyllä saadaan irti varsin hieno sähköinen soundi.

Kuunnelkaa myös Johnnie Johnsonia, joka soitti parikymmentä vuotta vakituisesti Berryn kokoonpanossa, ja jota voinee pitää yhtenä rockin ja rythm&bluesin merkittävimmistä pianisteista.
Hän on vaikuttanut myös monien yksinomaan Berryn nimiin pantujen kappaleitten syntyyn.
Wee Wee Hours lienee juuri Johnsonin sävellys, johon Berry tekaisi nopeasti sanat joskus aivan uransa alkuaikoina.

Chuck Berry, Eric Clapton, Keith Richards & Johnnie Johnson
05:17
This documentary covers the concert at the Fox Theatre in St. Louis, Missouri, to celebrate Chuck Berry's sixtieth birthday, and also discusses his life and career.

October 9, 1987 East St. Louis, Illinois, USA St. Louis, Missouri, USA.
(Konsertin koko esiintyjäkaarti löytyy painamalla "subscribe-laatikosta" löytyvää sinisellä merkattua sanaa more.)