Kodinturvajoukot iskevät jälleen

Millo häne pääsä varjo sattuu tuo piene närree kohalle, niin sillo hänel tullooki noutaja. -/#/-Tuo perkelehä se ol tuol närree takana. Sie hitto ammuit miul jakkauksen, mut siit hyväst mie sahhaa siult puol päätä pois. Et sie hitto petä Persu-Mariaa.

*

Pohjanmaalaisten kodinturvajoukkojen persu-veteraani Ida-Maria Ala-Tonka harjoittelee mamu-hyökkäyksen varalta järein asein ja kansallisuusaatteen syvä palo sielussaan.

*

http://www.youtube.com/watch?v=0ljW0Huj-Fs

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10257240

Tietoisuus ja kiven karminen kohtalo

Onnistuuko kivi syntymään seuravassa elämässään hallintotieteitten maisteriksi?  Ainakin siihen menee aikaa, mutta sitähän kivellä kyllä riittää.

*

Kommentti Ironmistressin kommenttiin hänen päreessään Oikeuden miekka ruosteessa.

.

1

Ironmistress kirjoitti: ‘Karman laki ei anna kenellekään armoa.’

.

Karman laki ei siis ota huomioon edes katumusta? Olemmeko nyt tekemisissä sadistis-psykopaattisen kosmisen ‘toimijan’ kanssa. Vai onko karman laki pelkkä tyhjä kausaliteetti, jolle vain on imaginaarisesti projisoitu kosmis-moraalista valtaa ihmisen antropomorfis-animistisessa mielikuvituksessa?

.

2

Antiikin kreikkalaiset rationalisoivat tällaisen ajattelutavan [Fysis, Nomos, Logos], mutta sen lähtökohta oli heilläkin vielä maagis-animistinen. Kuten on nykyajan ‘animistien’ eli identiteettiteoreetikkojen materiaalis-fysikaalinen reduktionismi.

.

3

Tietoisuus on olemassa, mutta se ei sijoitu avaruuteen eli johonkin tiettyyn paikkaan eikä siis emergoiduttuaan enää palaudu alkuperäänsä eli materiaan emergenttinä rakenteena. Tietoisuuden ja materian välillä vallitsee asymmetrinen riippuvuus, kun taas reduktionistit [Spinoza ja identiteettiteoreetikot] olettavat, että kyseessä on symmetrinen reduktio-suhde tai parallelismi.

.

Mutta tietoisuus ei ole mikään ‘materia-vuoren henki’, joka joskus ilmestyy ja joskus taas katoaa vuoren sisään. Tietoisuus on yksilöissä syntyvä lihallis-historiallis-kompleksinen ‘kokemus-vuorovaikutus-systeemi’, jolle ei ole olemassa materiaalisesti isomorfista vastinetta [‘sielu-koodia’] aivoissa. Aivot antavat välttämättömän perustan, jonka pohjalta oppiminen ja tunteet ‘emergoivat’ ulkomaailman suhteen joustavan ja holistisen itsereflektiokyvyn eli tietoisuuden.

.

4

Se, mikä yksilöstä jää jäljelle, ei koskaan synny uudelleen samana. Ikuinen paluu on ontologinen [joskaan ei välttämättä fysikaalinen] mahdottomuus. Jos olen joskus ollut tai tulen olemaan fysikaalisesti sama ihminen kuin nyt [puhumattakaan siitä, että olisin kokonaan eri olio/eliö], kyseessä on joku muu kuin minä, koska tietoisuuteni rakenteet ovat tuhoutuneet [palautumaton katkos] ja koska ‘uudella minälläni’ tulee olemaan erilainen ‘lihan historia’ kuin aiemmalla. Niinpä minulla ole mitään muuta syytä kokea itseäni rangaistuksi syntymisestäni tietyksi olennoksi kuin ehkä se, että ylipäätään synnyin maailmaan. Mutta sillä ei ole mitään tekemistä aiemman elämäni tekojen kanssa. Ei mitään. Karman laki on pelkkää animistis-imaginaarista taikauskoa.

.

5

Miten kiveksi uudelleen syntynyt voi muuttaa karmaansa paremmaksi seuraavassa elämässä? - - No – onhan kivellä tietysti aikaa. Melkein ikuisuus.

*

http://takkirauta.blogspot.fi/2012/10/oikeuden-miekka-ruosteessa.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Parallelismi_%28filosofia%29

 http://luonnonlumoissa.blogspot.fi/2012/10/suuri-oudon-mallinen-tumma-mohkale.html

Kuntavaalipäre - epätodennäköinen ennuste

*

Sija	Puolue	Pisteet	Ehdokkaita
1	SKP	103	43
2	Suomen Työväenpuolue	86	9
3	Köyhien Asialla	74	2
4	Vasemmistoliitto	67	111
5	SDP	65	119
6	Piraattipuolue	24	25
7	Keskusta	20	96
8	Vihreät	11	125
9	RKP	4	71
10	Maailmanpuolue	0	2
11	Kristillisdemokraatit	-3	59
12	Itsenäisyyspuolue	-10	3
13	Katajisto	-19	1
14	Perussuomalaiset	-24	109
15	Kokoomus	-44	121
16	Muutos 2011	-57	2
17	Liberaalinen puolue	-89	2
18	Edistyspuolue	-149	2

*

http://www.vaalikone.fi/kunta2012/helsinki/b3b6bfbjbmbpbxbAbCbEbIbMb1ubVbZb14b15b1gb1kb1pb1Db1Kb1Pb1zbP/

http://www.kristillisdemokraatit.fi/KD/www/fi/politiikka/index_politiikka.php

Ihmisen tie täydelliseen riippuvaisuuteen teknologisista järjestelmistä eli miten vapaudesta tuli hyödyllistä ja nautinnollista orjuutta.

Jumala painaa enteriä ja ihminen alkaa toimia.  

Tekniikka eli teknis-matemaattiset järjestelmät kehittyvät jatkuvasti ja väistämättä. Ihminen ei kehity. Ihminen muuttuu koneeksi. Kone ei muutu ihmiseksi. Ihminen on teknologisten järjestelmien orja. Vaihtoehtoa ei ole. Vapaus on orjuutta. Orjuus on vapautta.


Automatisoi tämä

Radio 1/Eurooppalaisia puheenvuoroja/ Juha Kulmanen/26.10
*
Algoritmit ovat tulleet hallitsemaan maailmaamme, sanoo amerikkalainen Christopher Steiner. Hän on juuri julkaissut teoksensa, jossa kerrotaan kuinka elämänalue yksi toisensa jälkeen pystytään siirtämään algoritmien hoidettavaksi.
Huhtikuussa 2011 eräs amerikkalainen biologi huomasi hämmästyksekseen, että hakiessaan sähköisestä Amazon- kirjakaupasta yhtä akateemisissa piireissä suosittua hyönteisiä käsittelevää kirjaa, joka yleensä maksoi 30 – 40 dollarin väliltä, kirjasta pyydettiin kuitenkin tähtitieteellistä summaa, lähes kahta miljoonaa. Kohta summa nousi yli kahden miljoonan ja lopulta yli 23 miljoonan dollarin, yhdestä kirjasta, mutta postituskulut olivat edelleen vain alle neljä dollaria.
”Miksi Amazon myi yhtä vanhaa hyönteisten genetiikasta kertovaa kirjaa lähes 24 miljoonalla dollarilla? Oliko siitä tullut yhtäkkiä osa miljardöörien keräyskokoelmaa? Sisälsikö se jotain vihjeitä jostain aarteesta vai oliko siitä tullut kirjojen Châteu Latife Rothschild? Se mitä oli oikein tapahtunut, oli että algoritmi, jonka avulla säädellään kirjojen hintoja, oli määrännyt hinnoittelemaan teoksen vähän kalliimmaksi kuin millä kilpailijat sitä myivät. Toinen algoritmi puolestaan aina nosti hintaa vastatessaan toiseen hinnan nousuun. Ja tämä jatkui niin kauan, että kirja oli yhtä kallis kuin kattohuoneisto Manhattanilla. Tilanne ei normalisoitunut ennen kuin ihminen puuttui peliin ja pysäytti menon.”
Kyseessä oli siis algoritmien ohjelmointivirhe, josta Forbes-talouslehden entinen toimittaja ja nykyinen yrittäjä-kirjailija Christopher Steiner kertoo uudessa kirjassaan `Automate This ´ eli `Automatisoi tämä, kuinka algoritmit tulivat hallitsemaan maailmaamme`. Äsken kerrottu sinänsä harmiton pieni kohtaus ei Steinerin mukaan ollut ainoa, vaan paljon vakavampia on sattunut. Esimerkiksi toukokuussa vuonna 2010, samaan aikaan kun maailma keskusteli Kreikan velasta, säästöistä ja ensimmäisistä mellakoista. Vajaassa viidessä minuutissa Wall Streetin osakekurssit putosivat lähes tuhannella pisteellä ja melkein 1000 miljardia dollaria rahaa hävisi sähköiseen avaruuteen. Mutta melko pian tapahtuneen jälkeen kurssit alkoivat nousta takaisin vielä nopeammin kuin olivat pudonneet alas. Ja ne nousivat, sillä myös kaikki mahdolliset meklarit olivat jo huutamassa osta-käskyjä. Markkinat olivat joutuneet turbulenssiin mutta oikein kukaan ei tiennyt että miksi. Eikä siitä vieläkään ole täyttä yksimielisyyttä mitä tapahtui, mutta Steinerin mukaan monia selityksiä löytyy:
”Yksi varteenotettava syy löytyy Kansas Citystä, jossa erään rahamarkkinatoimijan algoritmi myi yli 4 miljardin dollarin arvosta osakefutuureja liian nopeasti potkien samalla muita algoritmeja tekemään saman. Jotkut puolestaan syyttävät tuntematonta osakevälittäjäryhmää, joka tietoisesti halusi osakkeitten arvon putoavan ja käytti hyväkseen tähän tarkoitukseen yhteen sovitettuja algoritmeja. Jotkut uskovat, että kyseessä oli vain vanhanaikainen paniikki, joka muistutti vuoden 1929 pörssiromahdusta. Kuitenkin varmaa on se, että markkinat eivät olisi voineet elää sellaisella nopeudella ilman algoritmeja, jotka toimivat riippumatta ihmisistä ja voivat toteuttaa osakekaupan kaikki toimenpiteet alle sekunnissa. Algoritmit hallitsevat markkinoita.”
Algoritmi on alkujaan vanha matemaattinen käsite, jonka juuret mahdollisesti johtavat jonnekin muinaiseen Persiaan. Kyseessä on äärellinen joukko täsmällisiä, suoritettavissa olevia ohjeita, jotka ohjaavat päätehtävän suoritusta. Digitaalisella tietokoneajalla tätä on vasta voitu hyödyntää laajasti ja kokonaisvaltaisesti ja kiihtyvällä tahdilla.
Christopher Steiner kertoo kirjassaan Automatisoi tämä kuinka oli päädytty tilanteeseen, jossa jo 60 prosenttia kaikesta osakekaupasta Yhdysvalloissa ja lähes sama osuus Euroopassa ja Aasiassa, käydään algoritmien välityksellä.
Laajamittaisemmin tämä sähköisesti ohjelmoitu kaupankäynti alkoi jo vuonna 1987 kun Budapestissa toisen maailmansodan oloihin syntynyt ja myöhemmin Yhdysvaltoihin itsensä siirtolaiseksi keplotellut Thomas Petterffy keksi keinon päästä kiinni Wall Streetin osakekauppoihin silloisella IBM:n valmistamalla yksittäisellä tietokoneella. Hän skannasi kameran avulla tietokoneruudulta osakepörssitiedot ja käsitteli niitä kehittämällään algoritmipohjaisella tietokone-ohjelmalla, syötti sitten jalostetut tiedot Wall Streetin kaupankäyntijärjestelmään ja alkoi vähitellen kerätä voittoja. Tämä unkarilainen pakolainen käynnisti siis tapahtumaketjun, joka on tehnyt hänestä itsestään upporikkaan ja toi ennen vuoden 2008 pörssiromahdusta tuhannet ja taas tuhannet lahjakkaat koodaajat eli tietokoneohjelmoijat toimimaan pörssimaailman ytimeen.
Heille maksettiin huimia palkkoja kunnes finanssimaailman luhistuminen potki suurimman osan heistä ulos. Mutta he olivat ison osan työstä jo ehtineet tehdä.
”Kilpailu Wall Streetin algoritmien välillä oli käynyt niin omituiseksi, että oli päiviä jolloin 40 prosenttia amerikkalaisesta kaupasta käytiin kahden NYSE:n ja Nasdaqin puitteissa toimivan keskilännessä sijaitsevan lähes tuntemattoman yrityksen välillä. Toinen niistä, Getco, oli Chicagosta ja toinen, Tradebot, Kansas Citystä. Kummankin firman palveluksessa oli maailmanluokan hakkereita ja insinöörejä, joiden tehtävänä oli keskittyä voittoihin, jotka olivat usein vähemmän kuin yksi sentti osakkeelta. Getco ja Tradebot pyörittävät tuhansia algoritmeja, jotka etsivät markkinoilta sen pienimmänkin mahdollisuuden tehdä tuottoa. Näiden kahden lisäksi on tuhansia muitakin sekä pieniä että keskisuuria yrityksiä, jotka ovat olemassa tehdäkseen samaa eli automatisoidusti web-robotin avulla ansaitakseen rahaa markkinoilla.”
Vaikka Lehman Brothersin konkurssin ja muiden markkinapyörteiden jälkeen suurin osa koodaajista on siis siirtynyt muihin tehtäviin, useimmat Piilaaksoon Kaliforniaan, sähköisen osakekaupan vauhti kiihtyy edelleen. Christopher Steiner kertoo kuinka Daniel Spivey nyt on rakennuttanut kalliin, uuden valokuitukaapelin Chicagon ja New Yorkin välille, ja sen ansiosta kaupankäynti nopeutuu sekunnin sadasosiin. Tiettävästi samanlaista vain huippunopeaan sähköiseen osakekaupankäyntiin soveltuvaa uutta valkokaapelia suunnitellaan vedettäväksi myös Atlantin yli New Yorkin ja Lontoon finanssikeskusten välille. Mutta kaapelien rinnalle suunnitellaan myös mikroaalloilla eteneviä langattomia järjestelmiä.
Laajamittaisen sähköisen kaupankäynnin aloittaneen Thomas Petterffyn mielestä tilanne on mennyt liian pitkälle ja hän on vetäytynyt kilpajuoksusta pois.
Mutta pullonhenki on päästetty vapaaksi. Algoritmit vyöryvät kaikkialle. Steinerin mukaan enää ei oikein löydy elämänaluetta, johon algoritmit ja niihin perustuivat automatisoidut niin sanotut botit eivät tunkeutuisi.
Niiden varassa toimivat tietysti myös nykyiset internetjätit Google ja Facebook, jotka keräävät käyttäjistään kaiken sen tiedon minkä vain voivat.
Steiner kertoo useita muita esimerkkejä siitä mihin algoritmeja nykyisin sovelletaan. Esimerkiksi Beatlesin musiikin analysointiin tai vaikkapa Bach- botiin.
”Hittitehtaat eivät keskity vain popmusiikkiin. Ne ovat merkittäviä myös itse sellaisten mestarien kuin Beethoven, Mozart, Bach ja Händel teosten käsittelyssä. Mike McCreadyn ohjelmisto osoittaa kuinka kaikkien suosituimmat sävellykset muodostavat oman lajinsa.”
Musiikkialan suuri menestyjä on ollut kuitenkin Pandora, jonka arvo New Yorkin pörssissä oli vuoden 2011 lopussa yli 3 miljardia dollaria. David Cope puolestaan on luonut algoritmin, joka luo sinfonioita, oopperoita ja kuoroteoksia. Hänen algoritminsa musiikista on tullut niin hyvää että muusikot ovat jo säikähtäneinä kysyneet että mihin tämä johtaa.
Ihmisen käyttäytymistä on toki hyvin vaikea ennakoida ja ohjelmoida. Mutta yrityksiä on monella saralla. Yksi kiinnostavimmista Steinerin kirjan kertomista henkilöistä on suomalainen peliteoreetikko ja tietokoneohjelmoinnin professori Tuomas Sandholm, joka muutti Yhdysvaltoihin jo kauan sitten ja on kehittänyt mm. ohjelmistoa, jonka avulla munuaistensiirtoa tarvitseva löytää oikean luovuttajan. Hän on myös sukeltanut pokeripelimaailmaan, jossa liikkuu paljon rahaa, mutta on myös tavattomasti haasteita.
”Niin kuin markkinoillakin, pokeri sisältää pareja, väärennöksiä, teräviä ja tyhmiä kauppiaita, sisäpiiritietoa, ja kaikkien muiden tuhansien tekijöiden lisäksi vielä ikuisesti uhkaavan näkymän inhimillisestä irrationaalisuudesta.
Joten on hyvin järkeenkäypää, että professori, joka kesytti monimutkaiset markkinat omilla kehittyneimmillä algoritmeillaan voi hyvin kiinnostua maailman houkuttelevimmasta korttipelistä. Carnegie Mellon tietokoneohjelmoinnin professori Tuomas Sandholm on viettänyt jo yli puoli vuosikymmentä kehittääkseen algoritmin, joka pelästyttää parhaimmatkin maailman pokeripelaajat.”
Shakki on peli, jossa tietokoneohjelma päihittää jo ylivoimaisesti suurimman osan vastustajistaan. Mutta erityisesti viiden kortin pokeri sisältää niin paljon muuttujia, että algoritmin tehtävä on lähes ylivoimainen. Vai onko? Christopher Steinerin mukaan Sandholmin algoritmi löi vuoden 2012 alkupuolella kaikki vastustajansa, jopa ammattilaiset. Silti edessä on vielä pitkä tie.
”Sandholmin pokeriprojekti on osoittanut kuinka ja milloin ihminen voi tehdä irrationaalisen päätöksen saavuttaakseen epätodennäköisen lopputuloksen – kuten bluffatessaan pelaajaa, jolla on kädessään piilossa kunkkupari. Sen ennakoiminen kuinka ihminen toimii irrationaalisesti omaksi hyväkseen, on algoritmien yksi suurimmista vielä ylitettävistä muureista.”
Avopokerin pelaajien lisäksi on siis monia tavallisempia ammatteja, joita voidaan jo algoritmeilla korvata. Aiemmin yksinkertainen tehdastyö siirtyi suurelta osin halpatuotantomaihin, nyt se sielläkin aletaan jo korvata roboteilla. Mutta länsimaissa algoritmit korvaavat nyt valkokaulustyötä.
Lääkäri esimerkiksi, tai ainakin iso osa lääkärintyöstä voidaan ulkoistaa algoritmeille, kertoo Steiner. Monet työntekijän palkkaamiseen liittyvät seikat, työhönottopsykologin työt, voidaan myös siirtää algoritmeille, samoin nämä toimittajan työt. Algoritmit kirjoittavat jo erinomaisia juttuja esimerkiksi amerikkalaisten rakastamista Baseball-otteluista.
Chistopher Steinerin kirjaa lukiessa miettii, että mikä on huolestuttavinta amerikkalaisen elämänmuodon säilymisen kannalta? Sekö että Google on jo kehittänyt auton, jota ajetaan algoritmien avulla eikä ihmistä tarvita siihen enää ollenkaan?
”Googlen autot, joita voidaan ohjata täysin ilman ihmismatkustajia, ovat kulkeneet jo 200. 000 kilometriä ilman yhtään onnettomuutta. Laajalti raportoitu onnettomuus sattui Googlen autolle elokuussa 2011 kun ihminen oli ollut auton sisällä ohjaamassa.”
Vai uhkaako amerikkalaista elämänmuotoa Googlen automatisoitua autoa enemmän sittenkin se, että lakimiehet, nuo amerikkalaisen yhteiskunnan tukipilarit, voidaan korvata algoritmeilla. Tästä hyvästä haastan teidät oikeuteen.
”Yksi kalleimmista oikeudenkäynnin osista on käydä lävitse kaikki siihen liittyvät asiakirjat. Yritys- tai sopimusoikeuslainsäädännössä tapaukset voivat sisältää miljoonia sivuja tekstiä, joka pitää käydä lävitse. Tämän työn tekevät omilla silmillään usein nuoret juristit, joille maksetaan siitä 100 ja 200 dollarin tuntipalkan väliltä. Silmät voivat kuitenkin olla osa tietokonerautaa ja aivot voi korvata algoritmilla. Palo Altossa toimiva yhtiö Blackstone Discovery muiden joukossa on korvannut tämän työn algoritmeilla ja ne ovat myös halvempia kuin ihmiset. Aiemmin viisi miljoonaa maksanut yli 1,2 miljoonan sivun läpikäynti maksaa nyt vain 100.000 dollaria. Ehkä tämä selittää sen miksi vuonna 2012 oli vain 26000 työpaikkaa odottamassa yli 54000 USA:n yliopistoista vastavalmistunutta oikeustieteilijää. Mikään tällainen ei ole hyvä uutinen niille kymmenille tuhansille juristeille, jotka yrittävät ja haluavat löytää työtä. Oh, anteeksi vain, mutta annoimme juuri tämän työpaikan algoritmille. Algoritmit eivät vaadi sairausvakuutusta tai lupausta siitä että siitä myöhemmin tehdään toimiston osakas.”
Algoritmien tunkeutuminen osaksi jokapäiväistä elämäämme voi tuntua pelottavalta. Steiner kysyykin, entä jos Facebook ryhtyy rankkaamaan ihmisiä heidän nettiverkostoissa syntyvän vaikutusvallan perusteella. Yritykset voivat myös ryhtyä käyttämään algoritmeja paljon nykyistä tehokkaammin, esteenä ovat vain eettiset syyt. Entä jos etiikka pettää tai muuttuu rajusti? Joka tapauksessa meitä seurataan ja mitataan tulevaisuudessa entistä tarkemmin.
Christopher Steinerin kirjan Automatisoi tämä kokonaissanoma ei ole kuitenkaan yksiselitteisen synkkä.
Hän muistuttaa, että hyvät matemaattiset ja tietokoneisiin liittyvät taidot tuottavat edelleen enimmäkseen hyvää tulosta. Ja vaikka Wall Streetin finanssialan suuryhtiöt näitä lahjakkuuksia potkikin tukuttain pihalle vuonna 2008, se aloitti samalla hyökyaallonomaisen yritteliäisyyden vyöryn. Uusia palveluja ja yhtiöitä syntyy kuin sieniä sateella. Amerikkalainen unelma elää, mutta saa koko ajan uusia muotoja. Ennen kuin sekin kenties korvataan algoritmilla.

Juha Kulmanen

(Kirja: Chirstopher Steiner: Automate This. 2012)
*

http://yle.fi/radio1/asia/puheenvuoroja/algoritmit_38075.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Algoritmi

 http://en.wikipedia.org/wiki/Algorithm

Höpötystä

Robin Hood palvelee nykyään köyhien sijasta Aarresaarten asukkeja.

.

TiedeM-Fakta: Työttömyyden ja inflaation välillä ei vallitse minkäänlaista korrelaatiota. 

. 

Puoli-fiktiivinen kommentti Tiedemiehelle ja Ironmistressille jälkimmäisen päreessä Rautainen palkkalaki.

.

Oletko Tiedemies oikeasti jotain mieltä siitä, mitä talouspoliittisia valintoja tulisi tehdä? Siis poliittisia. Nyt ei pelkkä kaava-matematiikan labyrinttiin kätkeytyminen riitä eikä auta. Nyt pitää tunnustaa ‘väriä’. Kyseessä on linjavalinta. Pelkkä labyrintti ei kiinnosta. Minotauros esiin! Mikä on sinun Minotauroksesi?

.

Vastaan puolestasi. Et ole mitään mieltä tai sitten olet kaikkea matemaattisesti koherenttia mieltä. Tarkoittaa tässä myös sitä, että sinulla on Ironmistressin sanoin vakava ajatus- ja asennevirhe tekstissäsi. Kun pitäisi tehdä talouspolitiikkaa, niin sinä teet talousmatematiikkaa. Olet ‘piilolibertaristien’ ajopuu-asiantuntija eivätkä asiantuntijat koskaan ole mitään mieltä mistään. Ne vain tekevät laskutoimituksia. Poliitikkojen on sen sijaan pystyttävä tekemään päätöksiä – rohkeita, tyhmiä, aatteellisia, keynes’läisiä tai hayek’laisia. Sinusta ei kuitenkaan ole tekemään mitään näistä. Olet kone, tekninen systeemi tai järjestelmä, et ihminen. Juuri sinun kaltaisesi korvataan uusimmalla kvanttiälyllä, joka de facto pelaa finanssi-casinoa jonkun kuulapää-meklarin orjana jossain digiavaruudessa ja –tilassa. Joku muu tekee kuitenkin poliittiset käskytyspäätökset, jos sellaisia nyt ainakaan USAssa on edes mahdollista tehdä ilman juutalaisten rahalobbareitten hyväksyntää. - - Sen verran raotan sanaista ruumisarkkuani vielä, että Ironmistress tosiaan on oikeassa. Laskelma-asetelmasi – siis se, miten vertailet samaan vaikutuskategoriaan kuuluvia asioita keskenään ikään kuin niillä ei olisi yhteiskunnallisen merkittävyytensä kannalta mitään tekemistä toistensa kanssa [työttömyys/inflaatio], osoittavat vakavan ajatus- ja asennevirheen makrolähtökohdissasi. Sen nimi on: minulla ei ole asenteita, minulla on vain faktoja [epämääräisine tilastoineen ja tarkoitushakuisesti tulkittuine korrelaatioineen]. - - Juuri tällainen tyyppi ostetaan isolla rahalla Goldman&Sachsille, kun tosi paikka tulee. Kuka häntä sen jälkeen uskoo tämänkään vertaa kuin nyt? Enintään kvanttitietokoneittensa ääressä pelailevat juppilibertaristit sisäpiiriystävineen Wall Streetin Informaation-häivyttämiskeskuksessa [IHKUssa; - juuri sinne palkataan myös hänet, jonka pyhin ‘aate’ kaltaistensa asiantuntijoiden lailla on kuin onkin ollut informaation lisääminen; tehkää tästä johdannaispäätelmä sen suhteen, mitä digitaalisessa finanssisysteemissä TODELLA tapahtuu]. Koko finanssijohdannaistalous on ollut askel legitimoidun eli näkymättömän rakenteellisen eli hyväksytyn korruption aikaan, käytäntöihin ja ihmistyyppiin, jota ei voi enää saattaa edesvastuuseen laillisista [kuka jumalauta nämä lait legitimoi! kansa vai? osoittakaa minulle se kansa!] eikä edes laittomista harhautuksistaan ja näyttää siltä, että Tiedemiehestä se on saanut uuden moottoripään innovoimaan lisädynamiikkaa saatanallisen finanssipelimyllyn saattamiseksi lain ulottumattomiin digitaalisen ajan limittäisissä mutta tuntemattomissa ulottuvuuksissa. Se ‘ulottumattomuus’ on kuin oravanpesä Aleksis Kiven runossa: sinnepä ei Hallin hammas eikä metsämiehen ansa ehtineet milloinkaan. Se ‘ulottumattomuus’ on talouselämän tosipelureiden ikioma Aarresaari, joita on 20 viimeksi kuluneen vuoden aikana putkahtanut maailmaan kuin myrkkysieniä [raha]saastelaskeuman aikaan. Sinnepä johtaa Tiedemiehenkin tie. Siellä eivät rosvoparoneista höpöttävät höpsöilijät häiritse puhtaan taloustieteen mantralla kvantti-oriaan hoputtavaa Robin Hoodiamme, jonka Goldman&Sachs osti isolla rahalla auttamaan koulutettua keskiluokkaa. - - Siis mitä? Hehheh. Tällä tarinallahan on onnellinen loppu. Mutta niin on liberalistisella taloustieteelläkin. Yhdellä ehdolla. Jotta tällaiseen iltasatuun voisi uskoa, pitää nukahtaa ennen kuin se päättyy, mutta kas – juuri senhän vuoksi iltasatuja luetaan, ettei kuulija enää ymmärrä kuulemaansa, koska vaipuu tiedottomuuden tilaan ennen loppuratkaisua. Se siitä informaation lisäyksestä. Lopputavoite on Aarresaarilla joka tapauksessa informaation hävittäminen informaatiota ja sen nopeutta lisäämällä. Tällä tavoin Goldman&Sachs nylki jopa omiaan vähän ennen 2008 talousromahdusta. Aarresaarelaisten mielestä, joita Tiedemies nykyään edustaa, kyseessä oli kuitenkin pelkkä tekninen temppu, joka ei rikkonut mitään bisnes-lakeja. - - Entisestä Sherwoodin metsien oikeudentajuisesta Robin Hoodista näyttää totisesti kasvaneen Goldman& Sachsin tehokas talous-informaatio-agentti, jolle rahan liikkeen ja sen omistajan välillä ei ole taloustieteellisesti niin merkittävää kytköstä, että se ansaitsisi tulla huomioiduksi vakavasti otettavassa taloustieteessä. Höpöttäkööt höpöttäjät sitten mitä tahansa. - - Ja hehän höpöttävät niin kovasti, että Aarresaarien edustat täytyy lopulta miinoittaa. Miksi? Eikö talo(u)uslibertarismi toiminutkaan täydellisesti? Vai ovatko ihmiset vain k-ä-s-i-t-t-ä-m-ä-t-t-ö-m-ä-n epäkiitollisia siitä, kun saivat duunia edes nälkäpalkalla pohjavesiä saastuttavan mammutti-lääketehtaan varjosta jossain Intian ei-missään? - - No – eipäs höpötetä. Pysytään taloustieteen tosiasioissa. Vai mitä Tiede-Robin?

*

http://takkirauta.blogspot.fi/2012/10/rautainen-palkkalaki.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Minotauros

http://ginchyguide.frequency13.com/?tag=gladiator

Muistatko rakkaani, mitä kerran kävelyllä näimme?

Raato

.

Muistatko rakkaani, mitä kerran kävelyllä näimme?

.

Oli ihana kesäaamu, kun polunmutkassa

soravuoteella rietas raato

koivet ilmassa retkotti kuin himokas nainen.

Se höyrysi, huokui saastaa,

julkeasti, kylmästi levitti

kupunsa huuruavat sisukset silmiemme eteen.

.

Aurinko porotti mätänevään haaskaan

kai paistaakseen sen kuin

pihvin – että uljas Luonto

saisi runsaana takaisin sen

minkä kerran sitoi yhteen.

Taivas katseli mahtavaa ruhonretalettaan

kuin puhkeavaa kukkaa.

Löyhkä oli niin pistävä, että sanoit

pyörtyväsi nurmelle:

kärpäsparvet piirittivät visvaista vatsaa, josta

tummat toukkapataljoonat

paksuna nesteenä vuotivat

mädän lihan riekaleisille helmoille.

.

Aaltoillen koko kammotus

nousi ja laski, kohoili, poreili ja eli

moneksi hajoamalla

kuin heikko henki

olisi siihen puhallettu.

Ja ihmeellisesti tuo mikrokosmos soi

kuin virtaava vesi, tuuli

tai vilja, jota rytmikkäästi pohtimessa puistellaan.

.

Madot pyyhkiytyivät pois, vain utua jäi,

kiireettömin vedoin piirretty,

kankaalle unohtunut luonnos,

jonka taitelija muistinsa varassa viimeistelee.

.

Kivenlohkareiden takaa

meitä väijyi levoton narttu

vihaisesti ja odotti

että pääsisi takaisin

kaluamaan luita, joiden luota oli luikkinut pois.

.

Ja kerran tulee sinustakin, joka nyt tähtenä tuikit

silmissäni, aurinkona

valaiset luontoni, oi

enkelini, tärkeimpäni,

samanlaista lokaa, samanlaista

kuvottavaa saastaa – aivan samanlaista tulee sinustakin, oi

kauneuden valtiatar, kun sakramentit saatuasi

menet ruohon ja rehevien kukkien alle

luutarhan multiin

mätänemään.

.

Kaunottareni, kerro silloin madolle, joka sinua suudelmin syö,

että yhä on minulla tallessa

jokaisen multiin menneen

rakastettuni muoto, olemus, ylimaallinen!

.

Charles Baudelaire: Pahan kukat [suomeksi tulkinnut Antti Nylèn]

*

http://en.wikipedia.org/wiki/Charles_Baudelaire

http://fi.wikipedia.org/wiki/Charles_Baudelaire

http://en.wikipedia.org/wiki/Les_Fleurs_du_mal

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pahan_kukat

http://fi.wikipedia.org/wiki/Antti_Nyl%C3%A9n

http://guylene.over-blog.org/article-la-charogne-74788076.html

 http://oupas.over-blog.com/article-mes-poemes-106535942.html

http://completetraumacleaning.co.uk/animal-carcass-removal.php

Creedence Clearwater Revival - Live at Royal Albert Hall 1970 [HD]

Tämä upload on äänen laadultaan selvästi parempi kuin aiemmassa päreessäni esittelemä versio CCR:n Royal Albert Hall konsertista 4/1970. Myös kuvan laatu on parempi ja Fortunate Son eteneekin melkein ilman kuvakatkoja. Hipohopit ja uudet hevit ovat CCR:n ja John Fogertyn koruttoman mutta intohimoisen aitouden ja rehellisyyden rinnalla kuin jotain - no - jääköön sanomatta ja suotakoon vilpitön kunnioitus ja ihailu esim. Metallicalle. Tyylitajua on monenlaista, mutta sitä, mihin nuorena ensimmäisen kerran rakastuu, varsinkin jos kyseessä on 'se oikea' [;\ ja John Fogerty oli], ei voi koskaan unohtaa. Sellaista on kaiken rakastumisen biologinen 'estetiikka' ja tämä 'leimautuminen' pätee tietenkin myös musiikkiin ja taiteeseen ylipäätään, mitä taiteella sitten milloinkin tarkoitetaan. Olennaista ei kuitenkaan ole, mitä rakastaa, vaan että rakastaa sitä. Tällainen näkemys on yhtä aikaa sekä relativistinen [lajityypit eivät ole sisällöllisesti parempia tai huonompia] että fenomenologis-hermeneuttisesti universaali [vrt. Kant, Husserl ja Gadamer] antaen esteettisen elämyksen syntymiselle selityksen, joka yhdistää kognitiivisesti ja kokemuksellisesti [mutta ei sisällöllisesti] kaikkia ihmisiä. Tällainen näkemys taiteesta ei ole sama kuin konservatiiveilla, jotka haluavat taiteen imitoivan ja heijastelevan ikuisia [ja muka objektiivisia] arvoja ikuisessa ja muuttumattomassa nationalistis-autoritaarisen 'yhtenäiskansan' aidatussa ja vartioidussa luonnonpuistossa nimeltä Nostalgia. Mutta ei se myöskään usko [enää] uusien genrejen loputtomaan uudistuskykyyn ja innovatiivisuuteen - ei varsinkaan teollisen mediakapitalismin mainoshelvetissä. Niinpä tällainen käsitys taiteesta tyytyy lopulta varsin vähään ja rakastaa juuri sitä, mitä kohtaan se vielä kokee rakkautta. Tällainen rakkaus ja siitä kumpuava esteettinen elämys on perimmältään yksilön oman historiansa kuluessa saavuttamaa, ja silti tuo kokemisen tapa ['modus operandi'] on kaikille ihmisille yhteinen. Hyvä taide on sitä, mitä yksilö yli kaiken rakastaa ja lienee lähinnä naurettavaa kiistellä siitä, kenen rakkaus on sitä oikeaa ja parasta. Silti arvostamani taidekriitikko Otso Kantokorven pisteet laskivat kuin Nokian p-kurssi, kun kuulin hänen suuresti nauttivan virolaisesta punkista [Villu Tamme] sekä Andy Warholista. Kantokorven eesteettis-elämykselliset syyt nautintoonsa olivat kuitenkin samantyyppiset kuin minulla. Tamme sentään menettelee, jos on suvaitsevainen [hehheh], mutta miksi helvetissä Andy Warhol - tuo mediakapitalismin ja postmodernin sekopäisyyden epäautenttisin ilmiö? Ellei aikamme sitten todella ole typerä, sekopäinen ja epäautenttinen ja Warhol sen autenttisin tulkki? En vain ymmärrä, miten sellaisesta ajasta ja sellaisesta taiteesta voi nauttia olematta jotenkin perverssi sadomasokisti tai ylikarnevalistisen bluffin kaupittelija. Taide teknisen uusinnettavuutensa aikana on [päinvastoin kuin Kantokorpi ajattelee contra Walter Benjamin] heikentynyt esteettisen sisältönsä sekä ilmaisuvoimansa syvyyden suhteen [tyhjiä, meluisia spektaakkeleita, solipsistista 'apinataidetta' tai provokatiivisia perversioita kyllä löytyy] ja muuttunut pelkäksi kertakäyttötuotteeksi kilpailemaan muiden shoppailukohteiden kanssa. Joten eiväthän ne konservatiivit tai ainakaan eräät heistä nyt ihan väärässä ole - - ?
*
The complete show from 1970
*
0:00 Born On The Bayou
5:15 Green River
8:18 Tombstone Shadow
12:06 Travellin' Band
15:06 Fortunate Son
17:27 Commotion
20:30 The Midnight Special
24:06 Bad Moon Rising
26:24 Proud Mary
30:27 The Night Time Is The Right Time [Roosevelt Sykes Cover]
34:08 Good Golly Miss Molly [Little Richard Cover]
39:17 Keep On Chooglin'
* 
[Kappaleaika-ajoitus toimii youtubessa, mutta ei ilmeisesti tässä]
* 

http://www.youtube.com/watch?v=3I0NjeZyhUU

http://actuspurunen.blogspot.fi/2012/07/ccr-at-royal-albert-hall-april-1970.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Otso_Kantokorpi

 http://yle.fi/radio1/kulttuuri/kultakuume/kolumnit/katselen_tyytyvaisena_radiota_-_otso_kantokorpi_37417.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Modus_operandi

Tietoisuudesta, tekniikasta ja dinosauruksista

Perskle! Joku fucking esinisäkäslauma varasti mun iPad-Phonen. Nyt mä en tiedä, missä mä olen ja missä mun naaraat laiduntaa. Taidan kuolla sukupuuttoon.

.

Kommentti Tomin kommenttiin edellisessä päreessäni Yksilöllinen tietoisuus ja identiteetti oman ‘lihan’ ainutkertaisena historiana.

.

1

Ainutkertaisessa ‘lihallisessa’ ajassa kontingenttien vuorovaikutusten kautta muovautuvaa yksilöllistä identiteettiä/subjektia ei kyetä mallintamaan matemaattisesti niin, että mallinnettua tajuntaa voisi kutsua persoonalliseksi eli tietoisuudeksi, joka on identtinen ihmisen kokemushistoriallisen tietoisuuden kanssa. Se on minun perusväittämäni, jota kvanttimatematiikka ei muuksi muuta.

.

Tietysti konstruoitu tulos on tietoisuuden kaltainen ja etenkin informaationkäsittelykapasiteetiltaan ihmistä huikeasti tehokkaampi. Mutta jos ja kun ihminen on biokone ja tietoisuus tuon biokoneen materiaalisesta perustastaan kehittyneen/kehittyvän holistisen autopoiesiksen [kokonaisvaltaisen itsejäljentymisen] ihmeellisin ‘adaptaatio’ ulkomaailman suhteen, niin huippuohjelmoitu ihmistietokone on enintään hubotti eli kyborgi – ei ihminen.

.

Onko kyborgin tietoisuus aitoa? Tämä on väistämättä filosofinen ongelma, johon teknologian ‘olemus’ ei vastaa. Tekniikka on moitteettomasti toimiessaan yhtä aikaa sekä ‘autonomista’ että semanttisesti tyhjää. Tekniikan tyhjyys on sen autonomian ‘olemus’. Tekniikka voisi saada erityisen merkityksen vain ihmiseltä, joka ei pysty tätä merkitystä kuitenkaan antamaan vaan kulkee tekniikan mukana ja perässä kuin ajopuu, mikäli se tyydyttää hänen tarpeitaan [myös ja ehkä eniten hänen kaikkein typerimpiä mukavuuden tarpeitaan]. Tämä on kai sitä kulttuurista luonnonvalintaa.

.

2

Tekniikka on ainoastaan puite eli väline johonkin, jota teknologinen kehitys itse ei voi ‘tietää’, koska se ei nimenomaisesti pyri mihinkään kuten ei mikään muukaan evoluutio. Vain sellainen kehitys/kausaliteetti, johon sisältyy jo alunperin lopullinen päämääräsyy, pyrkii johonkin pysyvään ja täydelliseen olomuotoon.

.

Siten luonnonvalintakin on pelkkä päättymätön prosessi eikä etukäteen suunniteltu ja valmistuessaan päättyvä projekti. Luonnonvalinnassa eliön/olion informaation kopioituminen varmistuu yrityksen ja erehdyksen kautta [tätä varmistumista kutsutaan kelpoisuudeksi], joka on elollisen luonnon perimmäisen kausaliteetin ilmentymä [joka ei ilman ‘riittävää perustetta’ ole muuta kuin loputtoman syy-seuraus-ketjun tyhjä trivia ]. Kyseessä on funktionaalinen mutta ei päämäärähakuinen tapahtuma/liike. Monille evoluutiobiologeille tuntuu olevan vaikeaa pitää mielessä tämä määritelmällinen/semanttinen erottelu, joka viittaa funktion käytön kahteen eri tyyppiin. Antropomorfismit ja anakronismit kun kuuluvat erottamattomasti kielelliseen ilmaisuumme ja historiantajuumme – mutta eivät tieteeseen.

.

Biologinen kelpoisuus ei ole muuta kuin tietyssä hetkessä havaitsemiemme eliön/olion ominaisuuksien summa. 10000 vuotta myöhemmin tuo ominaisuuksien summa on luultavasti jo toisenlainen, ellei laji ole tuhoutunut. Luonto eikä myöskään ihminen ei voi tietää etukäteen, mitkä ihmisen tai minkään muunkaan eliön ominaisuudet ovat in the very long run biologisesti kelpoisia, koska se tarkoittaisi, että pystymme silloin paitsi täydellisesti operationalisoimaan tulevan ja menneen [sekä ympäristö- että geneettiset muutokset] myös manipuloimaan aikaa sekä tulevaisuuden että menneisyyden suuntaan. Tällainen on mahdollista vain niin kutsutulle Jumalalle, miten hänet sitten käsitetäänkin.

.

3

Valitettavasti välineelliseen tekniikkaan erottamattomasti liittyvästä tehokkuuden vaatimuksesta on tullut modernille ihmiselle itseisarvo, joka uhkaa ihmisen autonomiaa, autenttisuutta ja autarkiaa eikä itsestään selvästi lisää niitä [tästä lisää myöhemmin]. En kuitenkaan asetu teknologista kehitystä vastaan, koska se olisi turhaa [kaikki kokeillaan, mitä keksitään; ihmistä hallitsee ja vallitsee tekniikan imperatiivi], mutta minulla on tästä kehityksestä pessimistinen käsitys.

.

Malliesimerkki yksipuolisen teknologisen järjestelmän/rakenteen [tehokkuuden ja mukavuuden] kontrafinaalisista seurauksista on Los Angelesin liikennesuunnittelun katastrofaaliset seuraukset. Se [yksityisautoilun], jonka piti olla vapauden, nopeuden ja tehokkuuden takaaja, muuttuikin eksessiivisyydessään [hypertrofia eli liikakasvu] epävapaudeksi, hitaudeksi ja tehottomuudeksi. 

.

Kaikella tekniikalla on taipumus muuttua kiroukseksi, jonka pauloihin ihmiskunta ajautuu kuin tiettyihin olosuhteisiin erikoistunut Tyrannosaurus Rex, joka kuoli sukupuuttoon erittäin nopeasti, koska sen ylierikoistunut ‘tekniikka’ [ruumiin ominaisuudet] teki kyvyttömän mukautumaan radikaalisti muuttuneisiin olosuhteisiin maapallolla. Tämä tulee olemaan myös ihmisen kohtalo, ellemme sitten osaa oivaltaa oikein biologista kelpoisuusvaatimusta ja adaptoitua krokotiileiksi tai liskoiksi, jotka elävät jo ties kuinka monetta miljoonaa vuotta. 

.

Mutta miksi elämän pitäisi olla kaikkein absoluuttisin arvo? Elämähän on vain kuoleman eräs ilmentymä, kuten Nietzsche huomautti. Eläkäämme siis kuin viimeistä päivää.

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2012/10/yksilollinen-tietoisuus-ja-identiteetti.html

http://www.mrdaps.com/2010/10/16/t-rex-was-a-cannibal-perhaps/

Yksilöllinen tietoisuus ja identiteetti oman ‘lihan’ ainutkertaisena historiana.

Hubotti Vera: ‘Älä epäile ollenkaan Rauno. Minulla vahva tietoisuus. Vai etkö muka ole huomannut?’ RR: ‘Ee - -kyyllä olen. Juu.’

 Päre on kommentti Tomin kommentteihin edellisessä päreessäni Onko tietoisuus 'luonnollinen ominaisuus'?

 

1

Tomi kirjoitti: ‘Entä, jos luodaan kone, jolla on inhimillinen tietoisuus, kuinka silloin puolustelisitte tietoisuuden ei-materialistista alkuperää.’

 

Hehheh. No teepäs se kone. Ja näytä minullekin. 'Tässä on tietoisuus. Eikä olekin kätevä.' Ymmärrä jo hyvä mies, että minun on vaikea keskustella kanssasi tästä asiasta, koska et ymmärrä tai hyväksy [kumpi on ensin?] siihen liittyvää ontologista dilemmaa. 

 

Ensinnäkään minä en ole puolustelemassa tietoisuuden ei-materialistista alkuperää. Missä minä niin väitän? Tietoisuus emergoituu materiasta, ei ilman sitä, mutta se ei ole materiaa [Churchland (identeettiteoria) on väärässä]. Emergentti tietoisuus ei silti ole myöskään jotain materiasta riippumatonta. Jos aivot tuhoutuvat, katoaa myös tietoisuus, mutta jos tietoisuus tuhoutuu, materia jää [Penrose (kvanttitietoisuuksineen) on väärässä].

 

Tietoisuus [tunteet ja kognitio] on muodostunut ja muovautunut aina oman kokemushistoriansa puitteissa [ajattele lapsen kehittymistä leikeissään]. Tätä prosessia on mahdoton kloonata, toistaa tai mallintaa tekniseksi [laskennalliseksi] järjestelmäksi muuten kuin yksipuolisella ja vajavaisella tavalla. Voimme toki mallintaa hyperlaskukoneen eli informaationkäsittelijän, mutta emme jokaista elettyä hetkeä [aikaa] fyysisen olion elämässä. Kokemushistoria ei ole laskennallinen kaava/arvo eikä palaudu lukusuhteiksi ilman, että jotain oleellista jää pois tai vääristyy.

 

Tietoisuuden evoluutio on kokemushistoriallisen ajan ehdollistama kognitiivinen prosessi [tietoisuus/subjektiivinen identiteetti voidaan ymmärtää vain rakenteellisena abstraktiona eli symbolisena ‘jälkenä’ eikä empiirisenä havaintona kuten kärpäsen paska ikkunalasissa] ja siten jokaisen yksilön kohdalla ainutlaatuinen eikä täydellisesti toistettavissa. Voimme toki yrittää, mutta näin kehittämämme tietoisuus, niin täydellinen ja ylivertainen laskukone kuin se olisikin, ei ole ‘lihallinen’ persoona. Siltä puuttuu ‘oman ajallisen lihan ainutkertainen historia’ ja näin ollen siltä puuttuu myös ihmisen tietoisuudelle itsestään selvä ja välttämätön edellytys, joka lopulta ‘adaptoi’ yksilötietoisuuden erottamattomaksi osaksi ulkoista maailmaa.

 

Ongelmamme ei siis ole niinkään teknisessä kapasiteetissa ja laskennallisissa resursseissa kuin tietoisuuden presentismissä – läsnä olevassa nykyisyydessä. Ikuisuuden taju mahdollistuu vain tässä ja nyt-kokemuksena. Tietoisuuden ‘synty’ onkin eräänlaista ikuisuuden tunkeutumista aikaan [kairos-hetkeä]. Esimerkiksi ‘aika entropian gradienttina’ on fysikaalinen määritelmä eikä yksikään kaava ole ‘present’ [ajallisesti läsnä oleva] vaan ‘represent’ [ eli ‘edustaa ajallisesti läsnä olevaa, on ajallisesti läsnä olevan puolesta’]. Sen sijaan identiteetin kuten ikuisuudenkin [siis ajallisuuden, koska aika ja ikuisuus ovat dialektisessa suhteessa eli mahdollistuvat vain toinen toisensa kautta/toista ei ole ilman toista] vähäiseenkin oivaltamiseen vaaditaan juuri tässä ja nyt läsnä oleva kokemus [presence]. 

 

Identiteetin ja ikuisuuden [ajan] määritelmät/kaavat ovat represent, mutta niiden empiirinen ja kokemuksellinen sisältö on present. Tietoisuus aitona identiteetin tajuna on ‘presenttiä representtiä’ eikä päinvastoin, kun taas kirjoitetut kaavat ovat itsessään aina represent, ennen kuin ne saavat itselleen subjektiivis-ajallisen läsnäolon tietoisuudessa.

 

2

Yritys mallintaa tietoisuus saa aikaan enintään hubotteja. Mutta jos hubotti on [melkein tai jopa äkta] ihminen, niin sitten meillä kai on myös tietoisuus. Vai? Mutta tähän kysymykseen vastaaminen ei ole pelkkä matemaattinen todistus, koska mitäpä se meitä auttaa silloin, kun pitäisi tietää, mikä on ihminen. Ongelma on siis mitä suurimmassa määrin ontologinen [mitä tietoisuuden oleminen on], semanttinen [tietoisuuden loogiset totuusehdot ja psykologinen merkitys kielenkäytössä] sekä tietysti eettinen [missä mielessä esim. hubotteja voi pitää vastuullisina ja oikeuksia omaavina olentoina/ihmisinä ja missä mielessä ei].

 

Viittaat materialistisen monismin hedelmällisyyteen verrattuna dualismiin ja idealismiin, mutta ei tässä ongelmassa ole perimmältään kysymys tekniikan tuloksista vaan siitä, mitä me kutsumme tietoisuudeksi eli millä ehdoilla/edellytyksillä mallinnettu tietoisuus voi olla jotakin sellaista, jota voidaan kutsua identtiseksi ihmisen tietoisuuden kanssa. 

 

Edellä kirjoitettuun viitaten vastaus on kärjistettynä yksinkertainen. Sellaista tietoisuutta ei teknisesti kyetä rakentamaan, ellei aikaa kyetä operationalisoimaan ‘lihassaan’ eli kokemushistoriassaan niin täydellisesti, että syntyy aito ihminen aitoine tietoisuuksineen eikä keinotekoisesti konstruoitu/ohjelmoitu hubotti vailla koko elämishistorian kattavaa ainutkertaista muistia ja kokemushistoriaa, jotka ovat tunteiden ja identiteetin välttämätön perusta.

 

Toki voimme sanoa hubotteja ihmisiksi tai ainakin hyvin suuresti ihmisen kaltaisiksi olennoiksi ja väittää, että niillä on tietoisuus, joka täyttää ihmisen tietoisuuden välttämättömät ehdot. Tämä ei kuitenkaan ole tekniikan tuloksista kausaalisesti seuraava vastaus vaan ihmisten tekemä sopimus/päätös, johon tekniikka tietysti osaltaan on vaikuttanut, mutta johon nimenomaan tekniikka ei anna definitiivistä vastausta, ellemme sitten ole identiteettiteorian ja ylipäätään dogmaattisen fysikaalisen reduktionismin kannalla, mikä merkitsee maagisen ajattelun sitkeää tekohengitystä.

 

Tietoisuuden [etenkin itseidenttisyytenä] välttämättömät ehdot saattavat toteutua hubottien kohdalla, mutta riittävät ehdot eivät toteudu [koskaan]. Riittävällä ehdolla tarkoitan juuri ainutkertaisen lihan historiaa. Ehkä sitten, kun pystymme operationalisoimaan aikaa miten vain haluamme, mikä merkitsee myös telepatian ja aikamatkailun toteutumista, pystymme rakentamaan ihmisen kanssa identtisiä tietoisuuksia. Mutta sitä ennen ongelmamme tietoisuuden mallintamisesta on kuten sanottu perimmältään ontologinen, semanttinen ja eettinen. Aikamanipulaation reaalisen toteutumisen jälkeen filosofia kuitenkin katoaa maailmankaikkeudesta tarpeettomana hölynpölynä kuin kuppa Töölöstä. Mutta samalla katoaa myös yksilöllinen identiteetti. Joten elä siis toivossa Tomi. Maailmastasi voi vielä joku päivä tulla Täydellinen Kone.

 

PS.

Tietoisuuden ei-deterministisyyden historiako on koodattavissa aivoista/geeneistä informaatioksi eli matemaattisiksi symboleiksi ja sitten eikun tietoisuutta rakentamaan? Ehhehe! Olen mykistynyt. No rakentakaa sitten minullekin yksi hubotti-tyttö. Tarvitsen kotiapua.

*

http://sv.wikipedia.org/wiki/%C3%84kta_m%C3%A4nniskor

http://nordicfantasy.wordpress.com/2012/01/page/2/

http://designofluna.blogspot.fi/2012/01/kanske-jag-skulle-skaffa-en-hubot.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Presentism_%28philosophy_of_time%29

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ajan_ja_avaruuden_filosofia

Onko tietoisuus 'luonnollinen ominaisuus'?

Tietoisuuden synty

 

Päre on kommentti Tiedemiehen kommenttiin Ironmistressin päreessä Elämää elämän jälkeen.

1

Tiedemies kirjoitti ‘Yliluonnollisen olemassaoloa ne eivät tietenkään todista, mutta niin kauan kun luonnollista selitystä ei ole, tutkittavaa selvästikin on.’

 

Mikä voisi olla luonnollinen selitys [varsinkin] tietoisuuden kohdalla? Eiköhän koko ihmisen tiede ole tietoisuuden jos ei konstruoimaa niin ainakin mahdollistamaa, joten poistakaa ensin tietoisuus selitysparadigmasta, niin vasta sitten teillä on luonnollisen selityksen edellytykset valmiina [haha]. 

 

Tietoisuus ei nimittäin ole jokin ‘luonnollinen’ ominaisuus ellei sitten enintään jotain äärimmäisen marginaalista ja poikkeuksellista muuten deterministisessä maailmankaikkeudessa. Tietoisuus on jotain ‘ylimääräistä’ ja pelkästään symbolista [‘kokevaa struktuuria’], joka ei palaudu aineelliseen perustaansa eikä muodosta myöskään mitään spirituaalista entiteettiä [Platonin alkuperäisenä Ideana, Aristoteleen formana joka entelekheian (vrt. runsauden periaate) prosessissa teleologisesti aktualisoituu (vrt. autopoiesis) tai ‘panteistis-autonomisena’ henki-energiana (joka sekin on etäisesti ‘sukua’ autopoiesikselle], mutta silti ilman tietoisuutta ei ‘luonnollisiakaan’ selityksiä olisi olemassa. Tietoisuus mahdollistaa maailman tiedostamisen ['absoluuttinen' kehä].

 

Jos ajattelemme tietoisuuden tällä tavoin [lacanilais-zizekiläisittäin], niin Zizekin minimalistisessa subjektissa on järkeä. Zizekin mukaan tietoisuutta on oikeastaan turha tutkia empiirisesti ja genealogisesti, sillä mitään likimainkaan riittävää empiiristä ‘evidenssiä’, joka ikään kuin puuttuvan geenin tavoin paljastaisi tietoisuuden materiaalis-systeemisen lähteen, ei edes voi löytyä löytyä [ontologinen mahdottomuus ja/eli 'absoluuttinen' kehä: tietoisuus tutkii itseään eristämällä osan itsestään itsensä tarkkailtavaksi] eikä mitään tietoisuuden alkuperää voida tavoittaa kuin etenemällä tyhjyyteen. 

 

Tietoisuus on emergoitunut holistisen autopoiesiksen prosessissa ‘marginaalisesti irrallaan’ materiaalisen perustansa determinismistä. Tietoisuus on intentionaalinen, kokeva/tunteva ‘ajattelu-akti’ [jonka havaitsemme alkeellisessa affekti-muodossa myös melkein kaikilla eläimillä] sekä käsitteellinen symbolifunktio-rakenne [vain ihmisellä], joka konstituoituu kielessä/kielenä – symbolisessa/symbolisena.

 

2

Edes matematiikka kaikessa eksaktiudessaan ei voi meitä [nytkään ; \] auttaa, koska se jää tietoisuuden suhteen vajaaksi [huom./sisällytän kokonaisvaltaiseen tietoisuuteen tietenkin myös tunteet] , koska matematiikka ei voi ilmaista totuusehtojensa merkityskokemuksellisuutta [‘semantiikkaa’] kuten kieli ja ehkä jopa tietynlainen [‘hegeliläinen’] logiikka vaan pelkästään ‘syntaksin’. ‘Semanttinen’ matematiikka on oxymoron, koska merkityskokemukset [~ tietoisuus] eivät palaudu matemaattisiin lukusuhteisiin ilman, että ne ‘kastroisivat’, kadottaisivat tai vääristäisivät ellei jopa tuhoaisivat merkityskokemuksellisuuden, jonka haluavat ilmaista. 

 

Loogisesti samaa muotoa kuin matematiikan väärinkäsittäminen merkityskokemuksellisuuden performatiiviseksi representaatioksi on tilanne, jossa nuottimerkintöjä ymmärtämättömälle annetaan partituuri eteen ja sanotaan, että laulapa tuosta. Yhtä vähän kuin matemaattiset suhteet pystyvät ilmaisemaan autenttisesti kokemuksellista ymmärrystä [joka vaatii fenomenologis-hermeneuttisen ja lopulta performatiivisen lähestymistavan] muuten kuin sovitun paradigman eli sääntö- ja tulkintajärjestelmän puitteissa, joka on aina [formaalisesta eksaktiudestaan huolimatta JA sen takia] väistämättä tuo kuuluisa empiirisen ja kokemuksellisen typistävä Prokrusteen vuode, niin yhtä vähän voi musiikillisesti huippulahjakas mutta nuottimerkintöjä ymmärtämätön laulaja hyötyä partituurista [matemaattis-symbolisesta ekspression mallista] taiteellisen ilmaisunsa kehittämisessä. Toki hänelle olisi [ollut] partituurista kaiken kaikkiaan paljonkin käytännön teknistä apua laulua opetellessaan, mutta itse taiteellisen ilmaisun suhteen [persoonallis-ekspressiivisine nyansseineen] partituuri ei auta välttämättä pätkääkään. Sitäpaitsi formaalit partituurit eivät ole tähän päivään mennessä esittäneet ainoatakaan symboloimaansa musiikillista esitystä toisin kuin kokeva ekspressiivis-symbolinen tietoisuus [mutta ehkäpä vielä tekoälyn kehittyessä tämänkin biokone-ihmeen tulemme näkemään ; \].

 

A fortiori jos matematiikka pystyisi ilmaisemaan autenttisesti semantiikan, sen luotettavuus romahtaisi. Joku voi tietysti ihan perustellusti sanoa [kuten Wittgenstein], ettei semantiikkaa voi ilmaista [logiikassa ja tieteessä] tai ettei sitä ole edes olemassa kuin subjektiivisena harhana [kuten etiikka ja estetiikka], mutta yhtä kaikki, silloin hän tulee viime kädessä kieltäneeksi myös tietoisuuden ylipäätään ja tietoisuus on se, joka mahdollistaa matemaattisten lukusuhteittenkin käytön, vaikka sitä pidettäisiin ikään kuin harhana. Silti voin olla Wittgensteinin kanssa samoilla linjoilla, koska tietoisuuden symbolinen luonne ei ole ontologisessa ristiriidassa hänen käsityksensä kanssa. Tietoisuus on eräänlainen harha. Retorisemmin ilmaistuna tietoisuus on kuin teatteri eli valhe, joka kertoo meille totuuden.

*

PS.

Joku saattaa nyt huomauttaa, että emergentti näkemykseni tietoisuudesta on vaarassa muuttua reduktionistiseksi ja siten metafyysiseksi, vaikken pidäkään tietoisuutta kartesiolaisena cogitona. En voi vastaukseksi noin ensi alkuun kuin mumista jotain epäselvästi ja nyökkäillä. Kehotan kuitenkin esittämään paremman vaihtoehdon. Luonnollisemman ja uskottavamman.

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2012/09/tunteet-tietoisuus-aivot-ja-emergenssi.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Slavoj_%C5%BDi%C5%BEek

http://www.blogger.com/comment.g?blogID=806432114443054696&postID=537791751295470564

http://en.wikipedia.org/wiki/Autopoiesis

http://en.wiktionary.org/wiki/entelechy

http://www.britannica.com/EBchecked/topic/188810/entelechy

http://fi.wikipedia.org/wiki/Runsauden_periaate

http://en.wikipedia.org/wiki/Potentiality_and_actuality

http://www.thefreedictionary.com/a+fortiori

http://mistabobby.deviantart.com/art/Birth-of-Consciousness-6657833

Tosiasiallinen ystävä

Onko tämä hyvää vai huonoa taloustiedettä?

.

Kommentti Tiedemiehen kommenttiin Ironmistressin päreessä Vaahtokarkkidilemma.

. 

Tiedemies kirjoitti: ‘Käytännössä markkinat eivät toimi täydellisesti, koska MBA-opinnoissa on huonoa taloustiedettä.’

.

Kiitos vain jälleen asiallisesta informaatiosta, Tiedemies. Toki tarvitsen myös ns. faktoja jos ei muuten niin ad hoc taustatueksi, jottei polemiikkiani voisi liian helposti leimata pelkäksi salaliittoteorisoinniksi. Mutta että huono taloustiede? Täydelliset markkinat [joka on utopia siinä missä kommunismikin]? Miksei MBA-opinnoissa sitten opeteta hyvää taloustiedettä? Kenen etu on huonon taloustieteen viljeleminen johtamisen perustutkintotasolla? Tai miksi en kysyisi vielä suoremmin ja samalla yleisemmin? Väitätkö, että hyvän taloustieteen opettaminen, mitä ihmettä se sitten onkaan, voisi estää kapitalismia ajautumasta niihin kupruihin, mihin se näyttää väistämättä ellei peräti rakenteellisen ristiriitaisuutensa vuoksi ajautuvan? Entä väitätkö edelleen, että rahamarkkinoitten vapauttaminen [esim. Glass-Steagall Act’in lopullinen purku 1999] oli ytimeltään järkevä päätös ei ainoastaan lokaalin markkina-dynamiikan vaan myös globaalin maailmatalouden kannalta, mikä ei tarkoita vain 2008 veroparatiiseihin kuin Liisan ihmemaahan kadonneita biljoonia vaan myös keskiluokan ja ‘alemman’ väen asuntosijoitusten arvon kadonneita miljardeja. 

.

Miksi emme saa oppiaksemme ‘hyvää' ja oikeaa’ taloustiedettä? Tällainen puutoshan on skandaalimaista, jos kerran paremmalla opetuksella voidaan estää talouskriisitilanne, josta ei ole rahallista hyötyä muille kuin Goldman&Sachille [ellei juuri tämä sitten ole hyvän taloustieteen tarkoitus?] tai ylipäätään lukumäärältään yhä kasvavien Aarresaarten finanssi-zombieille [ihmisille, joita ei ole, joiden toimista ei mitään tiedetä, mutta joilla silti on kasvavilla tileillään biljoonia dollareita verotonta tuloa 'tyhjästä']. 

.

Voit tietenkin tosiasioihin pohjautuen väittää, että finanssi-zombiet ovat saaneet voittonsa legitimoidun finanssipelin puitteissa ja prosessissa. Mutta näin väittäessäsi sekoitat keskenään objektiiviseksi tulkitun [vaikka kyse on talous-ideologis-tieteellisestä valinnasta] empirian [maksimaalisen voiton tavoittelu (muka) ei-moraalisena arvo-tosiasiana] ja normatiivisuuden käsityksenä oikeudenmukaisuudesta [riskien oton rationaalisen oikeutuksen ja moraalisen oikeudenmukaisuuden yhteiskuntapoliittinen arviointi]. Tällainen deskriptiivisen ja normatiivisen semantiikan sekoittaminen ei ole sallittua empiirisiin tosiasioihin vetoavalle. Oikeudenmukaisuuden edustajan tilanne on toinen, koska normatiivisuus ei ole objektiivisesti havaittava luonnon ominaisuus. 

.

Vaikka tietyt lait [esim. laki hallintarekisterin avaamisesta] tekevät mahdolliseksi tosiasian, joka nopeuttaa markkinadynamiikkaa, niin siitä ei kausaalisesti seuraa, että markkinadynamiikan nopeutuminen edistäisi myös yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta rahamarkkinoilla. Oikeudenmukaisuus ei ole empiirinen vaan normatiivinen tosiasia, joka perustuu demokraattisiin päätöksiin eikä kilpailuttamiseen. Markkinadynamiikan vapauttamista ja nopeuttamista voidaan pitää empiirisesti [systeemisesti] hyvänä asiana, mutta se ei ole välttämättä lainkaan oikeudenmukaista tai edes toimivaa rakenteellisesti [esim. koko julkisen sektorin yksityistäminen]. 

.

Tässä kohtaa pitää tajuta, ettei matemaattinen ja/tai loogis-atomistinen kausaalianalyysi eksplikoi kokonaisuuden tilaa kuin deskriptiivisesti. Kokonaisuuden aitoon ymmärtämiseen tarvitaan ‘riittävä peruste’, joten kausaalinen selitys ei riitä, koska se ei vastaa kysymykseen kokonaisuudesta vaan ainoastaan kuvailee syy-seuraus-ketjua [Leibniz]. Tarvitaan normatiivinen käsitys oikeasta mitasta eli oikeudenmukaisuudesta [Aristoteles]. Ongelmana on, ettei oikeudenmukaisuusvajetta voi osoittaa sitoutumalla talousliberalistisen argumentaation atomistiseen saivarteluun, joka pohjautuu tiettyihin filosofis-antropologisiin perusaksioomiin omistusoikeudesta ja markkinoitten vapaudesta. Niinpä nuo aksioomat pitää jo lähtökohtaisesti kyseenalaistaa [tämä on maailmankatsomuksellinen eli ideologis-normatiivisiin tosiasioihin perustuva valinta] ja vasta sitten suostua pitkin hampain keskusteluun laissez faire-monetaristin kanssa. 

.

Jan Vapaavuori siis etsiköön asiallista ystävää, mutta minusta hän ei sellaista [ruiskukukan väristä porvarikaveria] tule saamaan, koska se merkitsisi hänen asettamiensa aksioomien ja ehtojen hyväksymistä keskustelun perustaksi. Ei käy, vaikka haukuttaisiin tosiasioista piittaamattomaksi. Kokoomuslaisten ja varsinkin aarresaarelaisten tosiasiat ovat aina hiukan erilaisia kuin ‘alemman’ väen tosiasiat. Miksiköhän? Kysyn aiempaan ihmettelyyni viitaten: olenko saanut huonoa oppia taloustieteessä? Jos olen, niin jo pelkästään tästä seuraten [koska saamaani oppia julistetaan totena] taloustieteen kaanon sisältää erityyppisiä strategisia tosiasioita, mikä tekee tosiasia-käsitteen käytöstä peräti omituista ainakin/myös tässä yhteydessä. 

.

Älkää siis kysykö minulta, miksi suhtaudun käsitteeseen tosiasia enemmän tai vähemmän ironisesti. Mikä paradoksaalisinta – siellä missä kaikkein voimallisimmin vedotaan tosiasioihin, siellä ideologiset sitoumukset näyttävät saaneet uskonvarmuuteen rinnastettavan näkymättömän legitimaation, jota ei voida milloinkaan epäillä, koska sen antaa tiede – moderni uskontomme. Edes uskonnolliset ajattelijat eivät voi kuin haaveilla moisesta varmuudesta. Mutta heidän aikansa alkaa olla ohi, sillä nykyään fyysikko [Kari Enqvist] todistaa jo Jumalankin olemattomaksi matemaattisella triviallaan. Ikään kuin Jumala tai Jumalan olemattomuus olisi kaikkein eksakteimmin representoitavissa matemaattisella symboliikalla. Voi pyhä yksinkertaisuus mitä typeryyttä suureen oppineisuuteen voikaan kätkeytyä!

*

http://en.wikipedia.org/wiki/Glass%E2%80%93Steagall_Act

http://fi.wikipedia.org/wiki/Glass%E2%80%93Steagall-laki

http://fi.wikipedia.org/wiki/Taloustiede

http://runeberg.org/tieto/1/0109.html

http://takkirauta.blogspot.fi/2012/10/vaahtokarkkdilemma.html

http://actuspurunen.blogspot.fi/2012/10/kokoomuslainen-teknokraatti-etsii.html