Charles Taylor ja pluralismin aika.
.
Päre on sitaatti Arto Laitisen
artikkelista Yhteisöllisyys Charles Taylorin moraaliteoriassa kirjasta
Filosofian näkökulmia yhteisöllisyyteen [Kotkavirta & Laitinen
(toim.)].
.
Autonomia, autenttisuus ja
ei-sitoutuva ajattelu
.
[Charles] Taylor pyrkii osoittamaan
teoreettisella tasolla, että myös kriittisen, ‘ei-sitoutuvan’ ajattelun
yhteensovittaminen merkityshorisonttien taustan kanssa on mahdollista. Taylorin
mukaan tämä kriittisyys voi perustua reflektiolle muttei suoraan valinnoille.
Voimme päättää reflektoida, mutta emme voi päättää mihin tulokseen
ajattelussamme päädymme. Käytännöllisissä kysymyksissä ei myöskään ole mitään
muodollista menetelmää [esim. Habermasin
kommunikaatio-proseduuri tai Rawlsin kantilais-analyyttinen
‘tasapaino-kaava’/rr], jota ymmärrys seuraisi ja joka varmuudella takaisi
oikean vastauksen, vaan riittävän varmuuden saavuttamisessa on lopulta aina kyse
vakuuttumisesta, ‘parhaasta tulkinnasta’, joka voi jatkossa korvautua
toisella.
.
Taylor pyrkii kehittämään käytännöllisestä
järjestä sellaista teoriaa, joka mahdollistaa immanentin kritiikin vahvojen
arvostusten kontekstin sisältä käsin. Näin ollen koko
merkityshorisonttia ei voi kritisoida kerralla. Argumentointi on Taylorin mukaan
siinä mielessä ad hominem-tyylistä, että se kohdistuu aina johonkin
näkemykseen, jota joku henkilö tosiasiassa kannattaa.
Kritiikki on aina vertailevaa ja päätyy suosittamaan jotain näkemystä parempana
kuin toista, ei kuitenkaan koskaan lopullisena totuutena. Tämän vertailun
kriteerejä ei voi täysin eksplikoida, koska kyse on lopulta totuuskokemuksesta hermeneuttisen vakuuttumisen mielessä
[erotuksena totuuden representaatioon loogisena argumenttina/rr]. Taylor vertaa tätä aistihavaintojen
varmistamiseen katsomalla uudestaan ja tarkemmin.
.
Tällaiseen vertailevaan rationaalisuuteen
liittyy oleellisesti teesi, että vieraiden kulttuurien ymmärtäminen ja
horisonttien yhteensulautuminen kulttuurien välillä on mahdollista. Kun
vertaamme kahdesta eri kulttuurista peräisin olevia näkemyksiä, emme voi luottaa
pelkästään yhden kulttuurin standardeihin. Etnosentrisyyden välttämiseksi meidän
tulee kyetä ‘horisonttien sulautumisen’ avulla konstruoimaan kolmas näkökulma,
josta molempien kulttuurien näkemyksiä voidaan arvioida. Tämän horisonttien
sulautumisen avulla voimme saattaa immanentin kritiikin pariin myös
horisonttimme ulkopuolella olleita käsityksiä hyvästä. Tällaisen sulautumisen
kautta molemmat kulttuurit ovat avoimia kritiikille ja oppimiselle.
Tässä näkyy myös Taylorin
potentiaalinen universalismi: Taylorin mukaan on mahdollista, että jokaisen
kulttuurin käsitykset hyvästä olisivat universaalisti
hyväksyttävissä - [kyseessä on siis hermeneuttinen
mahdollisuus eikä analyyttinen johtopäätös tai poliittinen
dogmi/rr].
[.....]
*
No comments:
Post a Comment