October 17, 2012

Onko tietoisuus 'luonnollinen ominaisuus'?

Tietoisuuden synty
 
Päre on kommentti Tiedemiehen kommenttiin Ironmistressin päreessä Elämää elämän jälkeen.

1
Tiedemies kirjoitti ‘Yliluonnollisen olemassaoloa ne eivät tietenkään todista, mutta niin kauan kun luonnollista selitystä ei ole, tutkittavaa selvästikin on.’
 
Mikä voisi olla luonnollinen selitys [varsinkin] tietoisuuden kohdalla? Eiköhän koko ihmisen tiede ole tietoisuuden jos ei konstruoimaa niin ainakin mahdollistamaa, joten poistakaa ensin tietoisuus selitysparadigmasta, niin vasta sitten teillä on luonnollisen selityksen edellytykset valmiina [haha]. 
 
Tietoisuus ei nimittäin ole jokin ‘luonnollinen’ ominaisuus ellei sitten enintään jotain äärimmäisen marginaalista ja poikkeuksellista muuten deterministisessä maailmankaikkeudessa. Tietoisuus on jotain ‘ylimääräistä’ ja pelkästään symbolista [‘kokevaa struktuuria’], joka ei palaudu aineelliseen perustaansa eikä muodosta myöskään mitään spirituaalista entiteettiä [Platonin alkuperäisenä Ideana, Aristoteleen formana joka entelekheian (vrt. runsauden periaate) prosessissa teleologisesti aktualisoituu (vrt. autopoiesis) tai ‘panteistis-autonomisena’ henki-energiana (joka sekin on etäisesti ‘sukua’ autopoiesikselle], mutta silti ilman tietoisuutta ei ‘luonnollisiakaan’ selityksiä olisi olemassa. Tietoisuus mahdollistaa maailman tiedostamisen ['absoluuttinen' kehä].
 
Jos ajattelemme tietoisuuden tällä tavoin [lacanilais-zizekiläisittäin], niin Zizekin minimalistisessa subjektissa on järkeä. Zizekin mukaan tietoisuutta on oikeastaan turha tutkia empiirisesti ja genealogisesti, sillä mitään likimainkaan riittävää empiiristä ‘evidenssiä’, joka ikään kuin puuttuvan geenin tavoin paljastaisi tietoisuuden materiaalis-systeemisen lähteen, ei edes voi löytyä löytyä [ontologinen mahdottomuus ja/eli 'absoluuttinen' kehä: tietoisuus tutkii itseään eristämällä osan itsestään itsensä tarkkailtavaksi] eikä mitään tietoisuuden alkuperää voida tavoittaa kuin etenemällä tyhjyyteen. 
 
Tietoisuus on emergoitunut holistisen autopoiesiksen prosessissa ‘marginaalisesti irrallaan’ materiaalisen perustansa determinismistä. Tietoisuus on intentionaalinen, kokeva/tunteva ‘ajattelu-akti’ [jonka havaitsemme alkeellisessa affekti-muodossa myös melkein kaikilla eläimillä] sekä käsitteellinen symbolifunktio-rakenne [vain ihmisellä], joka konstituoituu kielessä/kielenä – symbolisessa/symbolisena.
 
2
Edes matematiikka kaikessa eksaktiudessaan ei voi meitä [nytkään ; \] auttaa, koska se jää tietoisuuden suhteen vajaaksi [huom./sisällytän kokonaisvaltaiseen tietoisuuteen tietenkin myös tunteet] , koska matematiikka ei voi ilmaista totuusehtojensa merkityskokemuksellisuutta [‘semantiikkaa’] kuten kieli ja ehkä jopa tietynlainen [‘hegeliläinen’] logiikka vaan pelkästään ‘syntaksin’. ‘Semanttinen’ matematiikka on oxymoron, koska merkityskokemukset [~ tietoisuus] eivät palaudu matemaattisiin lukusuhteisiin ilman, että ne ‘kastroisivat’, kadottaisivat tai vääristäisivät ellei jopa tuhoaisivat merkityskokemuksellisuuden, jonka haluavat ilmaista. 
 
Loogisesti samaa muotoa kuin matematiikan väärinkäsittäminen merkityskokemuksellisuuden performatiiviseksi representaatioksi on tilanne, jossa nuottimerkintöjä ymmärtämättömälle annetaan partituuri eteen ja sanotaan, että laulapa tuosta. Yhtä vähän kuin matemaattiset suhteet pystyvät ilmaisemaan autenttisesti kokemuksellista ymmärrystä [joka vaatii fenomenologis-hermeneuttisen ja lopulta performatiivisen lähestymistavan] muuten kuin sovitun paradigman eli sääntö- ja tulkintajärjestelmän puitteissa, joka on aina [formaalisesta eksaktiudestaan huolimatta JA sen takia] väistämättä tuo kuuluisa empiirisen ja kokemuksellisen typistävä Prokrusteen vuode, niin yhtä vähän voi musiikillisesti huippulahjakas mutta nuottimerkintöjä ymmärtämätön laulaja hyötyä partituurista [matemaattis-symbolisesta ekspression mallista] taiteellisen ilmaisunsa kehittämisessä. Toki hänelle olisi [ollut] partituurista kaiken kaikkiaan paljonkin käytännön teknistä apua laulua opetellessaan, mutta itse taiteellisen ilmaisun suhteen [persoonallis-ekspressiivisine nyansseineen] partituuri ei auta välttämättä pätkääkään. Sitäpaitsi formaalit partituurit eivät ole tähän päivään mennessä esittäneet ainoatakaan symboloimaansa musiikillista esitystä toisin kuin kokeva ekspressiivis-symbolinen tietoisuus [mutta ehkäpä vielä tekoälyn kehittyessä tämänkin biokone-ihmeen tulemme näkemään ; \].
 
A fortiori jos matematiikka pystyisi ilmaisemaan autenttisesti semantiikan, sen luotettavuus romahtaisi. Joku voi tietysti ihan perustellusti sanoa [kuten Wittgenstein], ettei semantiikkaa voi ilmaista [logiikassa ja tieteessä] tai ettei sitä ole edes olemassa kuin subjektiivisena harhana [kuten etiikka ja estetiikka], mutta yhtä kaikki, silloin hän tulee viime kädessä kieltäneeksi myös tietoisuuden ylipäätään ja tietoisuus on se, joka mahdollistaa matemaattisten lukusuhteittenkin käytön, vaikka sitä pidettäisiin ikään kuin harhana. Silti voin olla Wittgensteinin kanssa samoilla linjoilla, koska tietoisuuden symbolinen luonne ei ole ontologisessa ristiriidassa hänen käsityksensä kanssa. Tietoisuus on eräänlainen harha. Retorisemmin ilmaistuna tietoisuus on kuin teatteri eli valhe, joka kertoo meille totuuden.
*
PS.
Joku saattaa nyt huomauttaa, että emergentti näkemykseni tietoisuudesta on vaarassa muuttua reduktionistiseksi ja siten metafyysiseksi, vaikken pidäkään tietoisuutta kartesiolaisena cogitona. En voi vastaukseksi noin ensi alkuun kuin mumista jotain epäselvästi ja nyökkäillä. Kehotan kuitenkin esittämään paremman vaihtoehdon. Luonnollisemman ja uskottavamman.
*

4 comments:

Tomi said...

Sinun kannattaisi tutustua professori Jerry A. Coynen blogiin "Why Evolution Is Truth". Pitäisit siitä, varsinkin hänen kannastaan filosofeihin ja filosofiaan.

Tomi said...

Millä perusteella tietoisuus ei palaudu aineelliseen. Tietomme aivovammoista, huumausaineiden vaikutuksista ja aivosairauksien vaikutuksista viittaavat tietoisuuden aivoperäisyyteen.

Entä, jos luodaan kone, jolla on inhimillinen tietoisuus, kuinka silloin puolustelisitte tietoisuuden ei-materialistista alkuperää.

Kaikenkaikkiaan materialistinen monismi on ollut huikeasti hedelmällisempää kuin dualismin muodot tai puhdas idealismi.

Tomi said...

Lisätään vielä. Ei tietosuuta vielä matematiikkaan yritetä palauttaa.
Se ensin pyritään selittämään aivojen toiminnan pohjalta. Aivotoiminta pyritään sitten palauttamaan biokemiaan ja genetiikkaan (genetiikka antaa teille ei-determinismin, pelkistä geeneistä emme voi kuvata yksikäsitteisesti eliötä).
Tämän jälkeen biokemia ja genetiikka pyritään palauttamaan fysiikkaan.
Kenties lopulta fysiikka pystytään kirjoittamaan aksiomaattisena matemaattisena järjestelmänä.

Anonymous said...

Lue Rane Douglas Hofstadterin Gödel, Escher, Bach ja I am strange a loop.