Tietoisuuden synty
Päre on kommentti Tiedemiehen kommenttiin
Ironmistressin päreessä Elämää elämän jälkeen.
1
Tiedemies kirjoitti ‘Yliluonnollisen
olemassaoloa ne eivät tietenkään todista, mutta niin kauan kun luonnollista
selitystä ei ole, tutkittavaa selvästikin on.’
Mikä voisi olla luonnollinen selitys [varsinkin]
tietoisuuden kohdalla? Eiköhän koko ihmisen tiede ole tietoisuuden jos ei
konstruoimaa niin ainakin mahdollistamaa, joten poistakaa ensin tietoisuus
selitysparadigmasta, niin vasta sitten teillä on luonnollisen selityksen
edellytykset valmiina [haha].
Tietoisuus ei nimittäin ole jokin ‘luonnollinen’
ominaisuus ellei sitten enintään jotain äärimmäisen marginaalista ja
poikkeuksellista muuten deterministisessä maailmankaikkeudessa. Tietoisuus on
jotain ‘ylimääräistä’ ja pelkästään symbolista [‘kokevaa struktuuria’], joka ei
palaudu aineelliseen perustaansa eikä muodosta myöskään mitään spirituaalista
entiteettiä [Platonin alkuperäisenä Ideana, Aristoteleen formana joka
entelekheian (vrt. runsauden periaate) prosessissa teleologisesti aktualisoituu
(vrt. autopoiesis) tai ‘panteistis-autonomisena’ henki-energiana (joka sekin on
etäisesti ‘sukua’ autopoiesikselle], mutta silti ilman tietoisuutta ei
‘luonnollisiakaan’ selityksiä olisi olemassa. Tietoisuus mahdollistaa maailman tiedostamisen ['absoluuttinen' kehä].
Jos ajattelemme tietoisuuden tällä tavoin
[lacanilais-zizekiläisittäin], niin Zizekin minimalistisessa subjektissa on
järkeä. Zizekin mukaan tietoisuutta on oikeastaan turha tutkia empiirisesti ja
genealogisesti, sillä mitään likimainkaan riittävää empiiristä ‘evidenssiä’,
joka ikään kuin puuttuvan geenin tavoin paljastaisi tietoisuuden
materiaalis-systeemisen lähteen, ei edes voi löytyä löytyä [ontologinen
mahdottomuus ja/eli 'absoluuttinen' kehä: tietoisuus tutkii itseään eristämällä
osan itsestään itsensä tarkkailtavaksi] eikä mitään tietoisuuden alkuperää voida
tavoittaa kuin etenemällä tyhjyyteen.
Tietoisuus on emergoitunut holistisen
autopoiesiksen prosessissa ‘marginaalisesti irrallaan’ materiaalisen perustansa
determinismistä. Tietoisuus on intentionaalinen, kokeva/tunteva ‘ajattelu-akti’
[jonka havaitsemme alkeellisessa affekti-muodossa myös melkein kaikilla
eläimillä] sekä käsitteellinen symbolifunktio-rakenne [vain ihmisellä], joka
konstituoituu kielessä/kielenä – symbolisessa/symbolisena.
2
Edes matematiikka kaikessa eksaktiudessaan ei voi
meitä [nytkään ; \] auttaa, koska se jää tietoisuuden suhteen vajaaksi
[huom./sisällytän kokonaisvaltaiseen tietoisuuteen tietenkin myös tunteet] ,
koska matematiikka ei voi ilmaista totuusehtojensa merkityskokemuksellisuutta
[‘semantiikkaa’] kuten kieli ja ehkä jopa tietynlainen [‘hegeliläinen’] logiikka
vaan pelkästään ‘syntaksin’. ‘Semanttinen’ matematiikka on oxymoron, koska
merkityskokemukset [~ tietoisuus] eivät palaudu matemaattisiin lukusuhteisiin
ilman, että ne ‘kastroisivat’, kadottaisivat tai vääristäisivät ellei jopa
tuhoaisivat merkityskokemuksellisuuden, jonka haluavat ilmaista.
Loogisesti samaa muotoa kuin matematiikan
väärinkäsittäminen merkityskokemuksellisuuden performatiiviseksi
representaatioksi on tilanne, jossa nuottimerkintöjä ymmärtämättömälle annetaan
partituuri eteen ja sanotaan, että laulapa tuosta. Yhtä vähän kuin matemaattiset
suhteet pystyvät ilmaisemaan autenttisesti kokemuksellista ymmärrystä [joka
vaatii fenomenologis-hermeneuttisen ja lopulta performatiivisen lähestymistavan]
muuten kuin sovitun paradigman eli sääntö- ja tulkintajärjestelmän puitteissa,
joka on aina [formaalisesta eksaktiudestaan huolimatta JA sen takia] väistämättä
tuo kuuluisa empiirisen ja kokemuksellisen typistävä Prokrusteen vuode, niin
yhtä vähän voi musiikillisesti huippulahjakas mutta nuottimerkintöjä
ymmärtämätön laulaja hyötyä partituurista [matemaattis-symbolisesta ekspression
mallista] taiteellisen ilmaisunsa kehittämisessä. Toki hänelle olisi [ollut]
partituurista kaiken kaikkiaan paljonkin käytännön teknistä apua laulua
opetellessaan, mutta itse taiteellisen ilmaisun suhteen
[persoonallis-ekspressiivisine nyansseineen] partituuri ei auta välttämättä
pätkääkään. Sitäpaitsi formaalit partituurit eivät ole tähän päivään mennessä
esittäneet ainoatakaan symboloimaansa musiikillista esitystä toisin kuin kokeva
ekspressiivis-symbolinen tietoisuus [mutta ehkäpä vielä tekoälyn kehittyessä
tämänkin biokone-ihmeen tulemme näkemään ; \].
A fortiori jos matematiikka pystyisi ilmaisemaan
autenttisesti semantiikan, sen luotettavuus romahtaisi. Joku voi tietysti ihan
perustellusti sanoa [kuten Wittgenstein], ettei semantiikkaa voi ilmaista
[logiikassa ja tieteessä] tai ettei sitä ole edes olemassa kuin subjektiivisena
harhana [kuten etiikka ja estetiikka], mutta yhtä kaikki, silloin hän tulee
viime kädessä kieltäneeksi myös tietoisuuden ylipäätään ja tietoisuus on se,
joka mahdollistaa matemaattisten lukusuhteittenkin käytön, vaikka sitä
pidettäisiin ikään kuin harhana. Silti voin olla Wittgensteinin kanssa samoilla
linjoilla, koska tietoisuuden symbolinen luonne ei ole ontologisessa
ristiriidassa hänen käsityksensä kanssa. Tietoisuus on eräänlainen harha.
Retorisemmin ilmaistuna tietoisuus on kuin teatteri eli valhe, joka kertoo
meille totuuden.
*
PS.
Joku saattaa nyt huomauttaa, että emergentti näkemykseni tietoisuudesta on vaarassa muuttua reduktionistiseksi ja siten metafyysiseksi, vaikken pidäkään tietoisuutta kartesiolaisena cogitona. En voi vastaukseksi noin ensi alkuun kuin mumista jotain epäselvästi ja nyökkäillä. Kehotan kuitenkin esittämään paremman vaihtoehdon. Luonnollisemman ja uskottavamman.
*
4 comments:
Sinun kannattaisi tutustua professori Jerry A. Coynen blogiin "Why Evolution Is Truth". Pitäisit siitä, varsinkin hänen kannastaan filosofeihin ja filosofiaan.
Millä perusteella tietoisuus ei palaudu aineelliseen. Tietomme aivovammoista, huumausaineiden vaikutuksista ja aivosairauksien vaikutuksista viittaavat tietoisuuden aivoperäisyyteen.
Entä, jos luodaan kone, jolla on inhimillinen tietoisuus, kuinka silloin puolustelisitte tietoisuuden ei-materialistista alkuperää.
Kaikenkaikkiaan materialistinen monismi on ollut huikeasti hedelmällisempää kuin dualismin muodot tai puhdas idealismi.
Lisätään vielä. Ei tietosuuta vielä matematiikkaan yritetä palauttaa.
Se ensin pyritään selittämään aivojen toiminnan pohjalta. Aivotoiminta pyritään sitten palauttamaan biokemiaan ja genetiikkaan (genetiikka antaa teille ei-determinismin, pelkistä geeneistä emme voi kuvata yksikäsitteisesti eliötä).
Tämän jälkeen biokemia ja genetiikka pyritään palauttamaan fysiikkaan.
Kenties lopulta fysiikka pystytään kirjoittamaan aksiomaattisena matemaattisena järjestelmänä.
Lue Rane Douglas Hofstadterin Gödel, Escher, Bach ja I am strange a loop.
Post a Comment