Tietoisuudesta, tekniikasta ja dinosauruksista

Perskle! Joku fucking esinisäkäslauma varasti mun iPad-Phonen. Nyt mä en tiedä, missä mä olen ja missä mun naaraat laiduntaa. Taidan kuolla sukupuuttoon.

.

Kommentti Tomin kommenttiin edellisessä päreessäni Yksilöllinen tietoisuus ja identiteetti oman ‘lihan’ ainutkertaisena historiana.

.

1

Ainutkertaisessa ‘lihallisessa’ ajassa kontingenttien vuorovaikutusten kautta muovautuvaa yksilöllistä identiteettiä/subjektia ei kyetä mallintamaan matemaattisesti niin, että mallinnettua tajuntaa voisi kutsua persoonalliseksi eli tietoisuudeksi, joka on identtinen ihmisen kokemushistoriallisen tietoisuuden kanssa. Se on minun perusväittämäni, jota kvanttimatematiikka ei muuksi muuta.

.

Tietysti konstruoitu tulos on tietoisuuden kaltainen ja etenkin informaationkäsittelykapasiteetiltaan ihmistä huikeasti tehokkaampi. Mutta jos ja kun ihminen on biokone ja tietoisuus tuon biokoneen materiaalisesta perustastaan kehittyneen/kehittyvän holistisen autopoiesiksen [kokonaisvaltaisen itsejäljentymisen] ihmeellisin ‘adaptaatio’ ulkomaailman suhteen, niin huippuohjelmoitu ihmistietokone on enintään hubotti eli kyborgi – ei ihminen.

.

Onko kyborgin tietoisuus aitoa? Tämä on väistämättä filosofinen ongelma, johon teknologian ‘olemus’ ei vastaa. Tekniikka on moitteettomasti toimiessaan yhtä aikaa sekä ‘autonomista’ että semanttisesti tyhjää. Tekniikan tyhjyys on sen autonomian ‘olemus’. Tekniikka voisi saada erityisen merkityksen vain ihmiseltä, joka ei pysty tätä merkitystä kuitenkaan antamaan vaan kulkee tekniikan mukana ja perässä kuin ajopuu, mikäli se tyydyttää hänen tarpeitaan [myös ja ehkä eniten hänen kaikkein typerimpiä mukavuuden tarpeitaan]. Tämä on kai sitä kulttuurista luonnonvalintaa.

.

2

Tekniikka on ainoastaan puite eli väline johonkin, jota teknologinen kehitys itse ei voi ‘tietää’, koska se ei nimenomaisesti pyri mihinkään kuten ei mikään muukaan evoluutio. Vain sellainen kehitys/kausaliteetti, johon sisältyy jo alunperin lopullinen päämääräsyy, pyrkii johonkin pysyvään ja täydelliseen olomuotoon.

.

Siten luonnonvalintakin on pelkkä päättymätön prosessi eikä etukäteen suunniteltu ja valmistuessaan päättyvä projekti. Luonnonvalinnassa eliön/olion informaation kopioituminen varmistuu yrityksen ja erehdyksen kautta [tätä varmistumista kutsutaan kelpoisuudeksi], joka on elollisen luonnon perimmäisen kausaliteetin ilmentymä [joka ei ilman ‘riittävää perustetta’ ole muuta kuin loputtoman syy-seuraus-ketjun tyhjä trivia ]. Kyseessä on funktionaalinen mutta ei päämäärähakuinen tapahtuma/liike. Monille evoluutiobiologeille tuntuu olevan vaikeaa pitää mielessä tämä määritelmällinen/semanttinen erottelu, joka viittaa funktion käytön kahteen eri tyyppiin. Antropomorfismit ja anakronismit kun kuuluvat erottamattomasti kielelliseen ilmaisuumme ja historiantajuumme – mutta eivät tieteeseen.

.

Biologinen kelpoisuus ei ole muuta kuin tietyssä hetkessä havaitsemiemme eliön/olion ominaisuuksien summa. 10000 vuotta myöhemmin tuo ominaisuuksien summa on luultavasti jo toisenlainen, ellei laji ole tuhoutunut. Luonto eikä myöskään ihminen ei voi tietää etukäteen, mitkä ihmisen tai minkään muunkaan eliön ominaisuudet ovat in the very long run biologisesti kelpoisia, koska se tarkoittaisi, että pystymme silloin paitsi täydellisesti operationalisoimaan tulevan ja menneen [sekä ympäristö- että geneettiset muutokset] myös manipuloimaan aikaa sekä tulevaisuuden että menneisyyden suuntaan. Tällainen on mahdollista vain niin kutsutulle Jumalalle, miten hänet sitten käsitetäänkin.

.

3

Valitettavasti välineelliseen tekniikkaan erottamattomasti liittyvästä tehokkuuden vaatimuksesta on tullut modernille ihmiselle itseisarvo, joka uhkaa ihmisen autonomiaa, autenttisuutta ja autarkiaa eikä itsestään selvästi lisää niitä [tästä lisää myöhemmin]. En kuitenkaan asetu teknologista kehitystä vastaan, koska se olisi turhaa [kaikki kokeillaan, mitä keksitään; ihmistä hallitsee ja vallitsee tekniikan imperatiivi], mutta minulla on tästä kehityksestä pessimistinen käsitys.

.

Malliesimerkki yksipuolisen teknologisen järjestelmän/rakenteen [tehokkuuden ja mukavuuden] kontrafinaalisista seurauksista on Los Angelesin liikennesuunnittelun katastrofaaliset seuraukset. Se [yksityisautoilun], jonka piti olla vapauden, nopeuden ja tehokkuuden takaaja, muuttuikin eksessiivisyydessään [hypertrofia eli liikakasvu] epävapaudeksi, hitaudeksi ja tehottomuudeksi. 

.

Kaikella tekniikalla on taipumus muuttua kiroukseksi, jonka pauloihin ihmiskunta ajautuu kuin tiettyihin olosuhteisiin erikoistunut Tyrannosaurus Rex, joka kuoli sukupuuttoon erittäin nopeasti, koska sen ylierikoistunut ‘tekniikka’ [ruumiin ominaisuudet] teki kyvyttömän mukautumaan radikaalisti muuttuneisiin olosuhteisiin maapallolla. Tämä tulee olemaan myös ihmisen kohtalo, ellemme sitten osaa oivaltaa oikein biologista kelpoisuusvaatimusta ja adaptoitua krokotiileiksi tai liskoiksi, jotka elävät jo ties kuinka monetta miljoonaa vuotta. 

.

Mutta miksi elämän pitäisi olla kaikkein absoluuttisin arvo? Elämähän on vain kuoleman eräs ilmentymä, kuten Nietzsche huomautti. Eläkäämme siis kuin viimeistä päivää.

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2012/10/yksilollinen-tietoisuus-ja-identiteetti.html

http://www.mrdaps.com/2010/10/16/t-rex-was-a-cannibal-perhaps/