Yksilöllinen tietoisuus ja identiteetti oman ‘lihan’ ainutkertaisena historiana.

Hubotti Vera: ‘Älä epäile ollenkaan Rauno. Minulla vahva tietoisuus. Vai etkö muka ole huomannut?’ RR: ‘Ee - -kyyllä olen. Juu.’

 Päre on kommentti Tomin kommentteihin edellisessä päreessäni Onko tietoisuus 'luonnollinen ominaisuus'?

 

1

Tomi kirjoitti: ‘Entä, jos luodaan kone, jolla on inhimillinen tietoisuus, kuinka silloin puolustelisitte tietoisuuden ei-materialistista alkuperää.’

 

Hehheh. No teepäs se kone. Ja näytä minullekin. 'Tässä on tietoisuus. Eikä olekin kätevä.' Ymmärrä jo hyvä mies, että minun on vaikea keskustella kanssasi tästä asiasta, koska et ymmärrä tai hyväksy [kumpi on ensin?] siihen liittyvää ontologista dilemmaa. 

 

Ensinnäkään minä en ole puolustelemassa tietoisuuden ei-materialistista alkuperää. Missä minä niin väitän? Tietoisuus emergoituu materiasta, ei ilman sitä, mutta se ei ole materiaa [Churchland (identeettiteoria) on väärässä]. Emergentti tietoisuus ei silti ole myöskään jotain materiasta riippumatonta. Jos aivot tuhoutuvat, katoaa myös tietoisuus, mutta jos tietoisuus tuhoutuu, materia jää [Penrose (kvanttitietoisuuksineen) on väärässä].

 

Tietoisuus [tunteet ja kognitio] on muodostunut ja muovautunut aina oman kokemushistoriansa puitteissa [ajattele lapsen kehittymistä leikeissään]. Tätä prosessia on mahdoton kloonata, toistaa tai mallintaa tekniseksi [laskennalliseksi] järjestelmäksi muuten kuin yksipuolisella ja vajavaisella tavalla. Voimme toki mallintaa hyperlaskukoneen eli informaationkäsittelijän, mutta emme jokaista elettyä hetkeä [aikaa] fyysisen olion elämässä. Kokemushistoria ei ole laskennallinen kaava/arvo eikä palaudu lukusuhteiksi ilman, että jotain oleellista jää pois tai vääristyy.

 

Tietoisuuden evoluutio on kokemushistoriallisen ajan ehdollistama kognitiivinen prosessi [tietoisuus/subjektiivinen identiteetti voidaan ymmärtää vain rakenteellisena abstraktiona eli symbolisena ‘jälkenä’ eikä empiirisenä havaintona kuten kärpäsen paska ikkunalasissa] ja siten jokaisen yksilön kohdalla ainutlaatuinen eikä täydellisesti toistettavissa. Voimme toki yrittää, mutta näin kehittämämme tietoisuus, niin täydellinen ja ylivertainen laskukone kuin se olisikin, ei ole ‘lihallinen’ persoona. Siltä puuttuu ‘oman ajallisen lihan ainutkertainen historia’ ja näin ollen siltä puuttuu myös ihmisen tietoisuudelle itsestään selvä ja välttämätön edellytys, joka lopulta ‘adaptoi’ yksilötietoisuuden erottamattomaksi osaksi ulkoista maailmaa.

 

Ongelmamme ei siis ole niinkään teknisessä kapasiteetissa ja laskennallisissa resursseissa kuin tietoisuuden presentismissä – läsnä olevassa nykyisyydessä. Ikuisuuden taju mahdollistuu vain tässä ja nyt-kokemuksena. Tietoisuuden ‘synty’ onkin eräänlaista ikuisuuden tunkeutumista aikaan [kairos-hetkeä]. Esimerkiksi ‘aika entropian gradienttina’ on fysikaalinen määritelmä eikä yksikään kaava ole ‘present’ [ajallisesti läsnä oleva] vaan ‘represent’ [ eli ‘edustaa ajallisesti läsnä olevaa, on ajallisesti läsnä olevan puolesta’]. Sen sijaan identiteetin kuten ikuisuudenkin [siis ajallisuuden, koska aika ja ikuisuus ovat dialektisessa suhteessa eli mahdollistuvat vain toinen toisensa kautta/toista ei ole ilman toista] vähäiseenkin oivaltamiseen vaaditaan juuri tässä ja nyt läsnä oleva kokemus [presence]. 

 

Identiteetin ja ikuisuuden [ajan] määritelmät/kaavat ovat represent, mutta niiden empiirinen ja kokemuksellinen sisältö on present. Tietoisuus aitona identiteetin tajuna on ‘presenttiä representtiä’ eikä päinvastoin, kun taas kirjoitetut kaavat ovat itsessään aina represent, ennen kuin ne saavat itselleen subjektiivis-ajallisen läsnäolon tietoisuudessa.

 

2

Yritys mallintaa tietoisuus saa aikaan enintään hubotteja. Mutta jos hubotti on [melkein tai jopa äkta] ihminen, niin sitten meillä kai on myös tietoisuus. Vai? Mutta tähän kysymykseen vastaaminen ei ole pelkkä matemaattinen todistus, koska mitäpä se meitä auttaa silloin, kun pitäisi tietää, mikä on ihminen. Ongelma on siis mitä suurimmassa määrin ontologinen [mitä tietoisuuden oleminen on], semanttinen [tietoisuuden loogiset totuusehdot ja psykologinen merkitys kielenkäytössä] sekä tietysti eettinen [missä mielessä esim. hubotteja voi pitää vastuullisina ja oikeuksia omaavina olentoina/ihmisinä ja missä mielessä ei].

 

Viittaat materialistisen monismin hedelmällisyyteen verrattuna dualismiin ja idealismiin, mutta ei tässä ongelmassa ole perimmältään kysymys tekniikan tuloksista vaan siitä, mitä me kutsumme tietoisuudeksi eli millä ehdoilla/edellytyksillä mallinnettu tietoisuus voi olla jotakin sellaista, jota voidaan kutsua identtiseksi ihmisen tietoisuuden kanssa. 

 

Edellä kirjoitettuun viitaten vastaus on kärjistettynä yksinkertainen. Sellaista tietoisuutta ei teknisesti kyetä rakentamaan, ellei aikaa kyetä operationalisoimaan ‘lihassaan’ eli kokemushistoriassaan niin täydellisesti, että syntyy aito ihminen aitoine tietoisuuksineen eikä keinotekoisesti konstruoitu/ohjelmoitu hubotti vailla koko elämishistorian kattavaa ainutkertaista muistia ja kokemushistoriaa, jotka ovat tunteiden ja identiteetin välttämätön perusta.

 

Toki voimme sanoa hubotteja ihmisiksi tai ainakin hyvin suuresti ihmisen kaltaisiksi olennoiksi ja väittää, että niillä on tietoisuus, joka täyttää ihmisen tietoisuuden välttämättömät ehdot. Tämä ei kuitenkaan ole tekniikan tuloksista kausaalisesti seuraava vastaus vaan ihmisten tekemä sopimus/päätös, johon tekniikka tietysti osaltaan on vaikuttanut, mutta johon nimenomaan tekniikka ei anna definitiivistä vastausta, ellemme sitten ole identiteettiteorian ja ylipäätään dogmaattisen fysikaalisen reduktionismin kannalla, mikä merkitsee maagisen ajattelun sitkeää tekohengitystä.

 

Tietoisuuden [etenkin itseidenttisyytenä] välttämättömät ehdot saattavat toteutua hubottien kohdalla, mutta riittävät ehdot eivät toteudu [koskaan]. Riittävällä ehdolla tarkoitan juuri ainutkertaisen lihan historiaa. Ehkä sitten, kun pystymme operationalisoimaan aikaa miten vain haluamme, mikä merkitsee myös telepatian ja aikamatkailun toteutumista, pystymme rakentamaan ihmisen kanssa identtisiä tietoisuuksia. Mutta sitä ennen ongelmamme tietoisuuden mallintamisesta on kuten sanottu perimmältään ontologinen, semanttinen ja eettinen. Aikamanipulaation reaalisen toteutumisen jälkeen filosofia kuitenkin katoaa maailmankaikkeudesta tarpeettomana hölynpölynä kuin kuppa Töölöstä. Mutta samalla katoaa myös yksilöllinen identiteetti. Joten elä siis toivossa Tomi. Maailmastasi voi vielä joku päivä tulla Täydellinen Kone.

 

PS.

Tietoisuuden ei-deterministisyyden historiako on koodattavissa aivoista/geeneistä informaatioksi eli matemaattisiksi symboleiksi ja sitten eikun tietoisuutta rakentamaan? Ehhehe! Olen mykistynyt. No rakentakaa sitten minullekin yksi hubotti-tyttö. Tarvitsen kotiapua.

*

http://sv.wikipedia.org/wiki/%C3%84kta_m%C3%A4nniskor

http://nordicfantasy.wordpress.com/2012/01/page/2/

http://designofluna.blogspot.fi/2012/01/kanske-jag-skulle-skaffa-en-hubot.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Presentism_%28philosophy_of_time%29

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ajan_ja_avaruuden_filosofia