(Tyylintarkastaja ratsasi tekstiä klo: 15.35)
Rakastan sinua.
Liian paljon.
Päivä päivältä.
Kuilun yli kävellen.
Peläten mutta putoamatta.
Olisinpa lintu enkä tunteitteni vanki.
Lentäisin kanssasi yli rotkon.
Epäilyn tuolle puolen.
Vapauteen.
Lopullisesti.
Yhdessä.
Yksin.
Kaksin.
Sinä.
Minä.
Me.
2 comments:
Puhut kuin shakespeare sana sanalta: olla vaikö eikö olla.
Etkö usko RR, että ihmiset hakevat aina vain vahvistusta omiin fantasioihin tai uskomuksiin. Jos on saanut ikäänkuin "inside information" jotain jostain niin hakee vimmatusti vain siihen vastausta, ja tietysti siihen suuntaan mitä muutenkin oli aikonut epäillä. Sen takia ei ole mitenkään uskottavaa, että romaanit saavat ikäänkuin näyttää mitä osaavat, koska jos epäillys elää tai jää alituisesti vaivaamaan konttorissa on aina joku joka rupeaa epäilemään tai ainakin korottaa omia osakkeitaan sillä, että väittää jotain epäedullista toisesta. On ikäänkuin helppo etukäteen olla mukamas salliva/tolerantti mutta sitten kun saa kuulla tarinoita ja spekulaatiota ja kaikenlaisia juoruja, joilla ei ole perää mutta kuitenkin tarinoina olemassa niin kyllä joku paskiainen tulee ja käyttää niitäkin sopivana aseena.
En tietääkseni ole romaani mutta voisin olla. Mutta näen mitä ennakkoluulot tekevät ja se on aika hirveätä; miten pienestä höyhenestä tulee suuri kana. Ja sen takia romaanit sitten varastelevat jne oppivat oman käden oikeuden koska elämää ei muuten tarjota. Sekin on väärin, mutta mitä tehdä - ja lopulta on myös kerjääminen tehty ikäänkuin laittomaksi. Ei siis saa tehdä työtä (vaikka teoriassa sinne ohjataan), jos tekee muita paremmin saa kateelliset liikkeelle ja ainahan on helppo osoittaa sormella miten SE (vitun ämmä jne) on tietysti sitä ja tätä tehnyt, sanonut, rikkonut, varastanut, huijanut jne jne eli tässä kohtaan työyhteisössä on yleensä valtava fantasiakyky ja nauru korvaa vallan kynnet helposti ja näppärästi.
Enkä siis edes tiedä olenko mustalainen, mutta alan epäilemään koska isäni suvusta oltiin slaavilaisia ja musikaalisia ja tummat, paksut hiukset voivat olla peruja niiltä ajoilta. Äitini on silti vaaleaverikkö ja maalaistyttö , jonka suvussa ei vuoda juutalais- eikä slaavilaisverta.
Toinen tytöistäni on vaalea ja toinen on tumma. Mitenköhän heidän elämälle käy?
Siinä me. He.
Mutta naisten reaktiot ovat yleensä oudon leimaavia, pahantahtoisia ja peräksi eivät anna: eivät vaikka ovat itsekin sanoneet ihan päinvastaisia asioita. Ovat siis ryhmäeläimiä ja heikkoja. Toivon vaan, ettei naisasianaisia ainakaan ole mukana näissä pahan ilman linnuissa.
Täällä netissä istun, jotta ei tapahtuisi mitään pahempaa. Elämä meni ja kiusattiin pala palalta, sana sanalta ja silti hakeutuvat koko ajan kannuille, jotta voisivat sitten taas juoruilla. Jos lähtisin pois tulisivat varmasti perään, ettei tarinat lopu. Minä tunnen itseni ammutuksi närheksi ja muut ovat joko lokkeja tai haaskalintuja. Sinä olet minulle toistaiseksi kaunis (tai tunnetta luova, toivoa ylläpitävä) kotka. Lentää korkealla, ei silti ole haukka.
Post a Comment