November 12, 2006

Isänpäivä juhlapyhänä - kulutusfarssi

Ulkona tihkusateessa heiluvat Suomen liput isänpäivän kunniaksi. Ihmettelen miksi.

Kauppiaat keksivät Ruotsissa jo 1949, että pitäisi ryhtyä juhlimaan myös isiä, koska olihan äideillä ollut päivänsä jo ties miten kauan.
Kyllä kauppias aina rahareiän haistaa. Jos ei ole välitöntä kysyntää, luodaan tarjontaa potentiaalin kysynnän aktivoimiseksi.

No - maailman meno on sellaista, eikä siihen pysty vaikuttamaan vaikka miten idealistiksi heittäydyt. Odottelenkin mielenkiinnolla, milloin julistetaan koirien ja/tai kissojen päivä. Pääsevät kauppiaat sitten edeltävällä viikolla satsaamaan oikein perusteellisesti näitten lemmikkien ruokiin ja varusteisiin.

Sillä mitä muuta juhlapyhät enää ovat kuin markkinatalouden käyttöönsä kaappamia kamppanjaprojekteja - joulu, pääsiäinen ja pyhäinpäivä (Halloween) mukaanlukien.

Ihmiset varustautuvat näihin juhliin tekemällä pari kolme isoa pyhiinvaellusretkeä supermarkettiin ja katselevat sitten televisiosta, mistä oikein on kysymys - esineittensä ja ruokiensa keskellä.

Kaikista ihmisistä on tullut kuin lapsia, joille juhlapyhät nykyään on kohdennettu, eikä heillä välttämättä ole tietoa niiden alkuperästä, joka on hämärtynyt loputtoman mainospulpin tunkiessa postilatikkoon, eteiseen ja olohuoneisiin.

Kun ostit isänpäivälahjan, kysyitkö itseltäsi kertaakaan, miksi se piti ostaa juuri tällä viikolla. Eikö tavaran olisi voinut hankkia silloin, kun hyödylliseen ostokseen todella on aihetta eikä juuri nyt - jonkun kalenteriin siirretyn, varta vasten keksityn pyhän takia?

Kuitenkin vielä 50 vuotta sitten etenkin kirkollisilla juhlapyhillä oli ihmisille jokin "syvempi tai pyhempi" merkitys, johon kaiken maailman tavarahulluus ja krääsänpaljous ei sopinut - olkoonkin, että kulutustavaroista oli vielä jopa puutetta sotakorvausten jäkeisessä Suomessa.

Mutta ihmiset vaurastuivat yhteiskunnan ja teknologian kehittyessä. Myös heidän asenteensa maailmaan ja elämään kokivat murroksen.
He eivät enää tunteneet tarvitsevansa ulkoa ohjattua henkistä tai hengellistä hiljentymistä.

Sen sijaan heidän piti oppia haluamaan/tarvitsemaan ulkoa ohjattua kulutuskäyttäytymistä.

Positiivisen ajattelun gurut eli uusliberalismin "papit" ilmestyivät opettamaan ihmisille elämänhallinnan tekniikkaa, johon olennaisesti kuului itsensä hyväksyminen ja indoktrinoiminen markkinatalouden osaksi.

Piti opetella kahta - aluksi ristiriitaiselta vaikuttavaa - asiaa:- 1) olla yritteliäs individualisti, joka kykenee manipuloimaan muita ja 2) sopeutumista globaaliin, oman itsen hallitsemattomissa olevaan tuotanto-kulutus-prosessiin.

Tämän indoktrinaation juoni on siinä, että vaikka ihminen joutuukin sopeutumaan markkinoitten holhoavaan syklisyyteen, hän samalla kokee olevansa työntekijänä ja kuluttajana (sic) oman itsensä herra.

Samankaltainen tunne ihmisillä varmaan oli aikoinaan myös kristinuskon ja/tai jonkun ideologisen aatteen vaikutuksesta, mutta nyt aatteet on korvannut konkreettisesti median ja markkinoitten "näkymätön käsi", joka ohjailee kaikkia tarpeitamme ja halujamme.

Näin ajattelutavat muuttuivat ja muuttuvat yhä. Uskonnollisuus maallistui nimikristillisyydeksi, kirkoista tuli joko museoita tai osakeyhtiöitä, isänmaallisuus julistettiin globaalisen kaupan (selkokielellä: nopean voiton maksimoinnin) esteeksi, ja kaikki poliittiset puolueet (ideologiat) menivät lopulta pörssiin.

Siten elämästä on tullut ja tulee yhä suuremmassa määrin yhtä ja samaa uusliberalistisen markkinavouhotuksen läpitunkemaa tavara- ja pelisaastetta, joten epäilemättä se koirien ja kissojen päivä tulee vielä kalentereihin - jos ei muuten niin markkinoiden vapauden nimissä, koska meillä ei tosiaankaan ole enää mitään muuta syytä sille, miksi pidämme juhlapyhiä.

Myös isänpäivän ensisijaisin merkitys on näin ollen siinä, että kulutamme - niin kauan kuin meissä vain hiukankin henki - anteeksi keuhko - pihisee.

13 comments:

catulux said...

Allekirjoitan täysin Räsäsen tämänpäivän addressin. Isänpäivä on nyt, on aina ollut ja tulee pysymään mitäänsanomattomana mammonan juhlana, jonka kauppiaat ovat loistavasti markkinoineet ihmisille.

Kulutan, olen olemassa. Tässä kait meidän nykyisen filosofiamme peruskivi.

Tietenkin ei kannata liikaa nyrpistelemällä osoittaa olevansa kulutusjuhlan ulkopuolella. Ollaan sitten vähän kuin pukit kaalimaan vartijoina.

Kyllä vaatteiden ostaminen on hauskaa puuhaa; olis vain enemmän tuohta mitä kuluttaa. Samoin tekniikkavempeleiden hankinta olisi mukavaa; esim. kunnon kotiteatterilaitteisto. Mutta sitten pitäisi ostaa suurempi asunto.

Ostamisen kierteeseenhän tässä joutuu. TUlee mieleen hieno kirja, satiiri tulevaisuudesta, jossa valta on karannut täysin markkinamiehille; mainossepoille muistaakseni.

F.Pohl Avaruuden kauppamiehet. Se kultainen kolmio oli vielä pahempi kuin nykyajan isänpäivä. Kukas muistaa ;)

Anonymous said...

sinä et kuorruta isänpäivää kermavaahtoon rauno. hyvä että joku sentään örisee eikä jää ompelu- ja kehruupiireihin katselemaan miten yhdestä sun toisesta vähitellen tulee traditioihin laiskana nojailevia ja sääntöjä nuolevia konsumerismin henkivartijoita joilla on kaulukset tärkissä, elämä kipsissä ja aivot mapissa. mistä ne ajan haasteisiin älykkäimmin reagoivat tajunnat sitten mahtavat nousta, ja keillä oikein on ylihuomisen vainun sieraimissaan....

Anonymous said...

jk. isänpäivää sivuten: silmäni noukki kiinnostavan päreen telemakhokselta.

Saara said...

Rauno! Terveisiä täältä tavaroitten ja ruokien keskeltä. Mutta olipahan vaan hieno kirjoitus!

a-kh said...

Rauskista on tullut jehovis ja se on siirtynyt Betaniaan.

Anonymous said...

Rauno Rauno Rauno!

Murheellisin mielin luin tekstisi, jossa karkealla tavalla hyökkäsit isyyttä ja sen pienimuotoistakin muistamista vastaan!

Miten muuten Suomen isät saisivat päivitettyä partavesi-, aamutakki- ja Tappajasissit Kollaajoen suistossa-kirjojensa varastot, ellei juuri isänpäivänä?

walkemisti said...

Jo opiskeluaikanani, kauan sitten, niihin aikoihin kun Tarjakin vielä kannatti kommunistisia regiimejä kolmannessa maailmassa, Turun yliopiston luonnontieteiden talo II:n vessan seinällä oli kirjoitus: "Juokse Jeesus, joulu on kannoillasi". Voiko ajan henkeä enää paremmin kuvata?

walkemisti said...

Jo opiskeluaikanani, kauan sitten, niihin aikoihin kun Tarjakin vielä kannatti kommunistisia regiimejä kolmannessa maailmassa, Turun yliopiston luonnontieteiden talo II:n vessan seinällä oli kirjoitus: "Juokse Jeesus, joulu on kannoillasi". Voiko ajan henkeä enää paremmin kuvata?

a-kh said...

Tampereen Tiiliholvin vessan seinällä luki:

- Isä, mitä on demokratia?
- Se on kansanvaltaa, poikaseni.
- Isä, mitä on kansandemokratia?
- Se on pakkovaltaa. poikaseni.

Vielä kysyttiin, että monta on Heikki von Hertzenin ympärillä. Vastattiin, että tuhatkunta. Porin ympärillä on vain satakunta.

Kuopion yliopiston miesten vessan seinällä luki, jolleilue vieläkin: "Ei elämää ilman Stalinia!"

Varmaan joku lääketieteen latinaa opiskellut oli kirjoittanut: "Urea eakta est".

Sellainen on ollut ajan riento.

a-kh said...

Ja on, pianohirveineen. Hävettää oikein RR:n huoliteltu kirjoitustapa, ainakin huolitellumpi kuin Kemppisen.

Anonymous said...

akh:

Mutta näinhän se ajatus juoksi, hieman modifioituna:

”Mikä RR on tavalliselle blogissa lorvijalle? Tuskallisen häpeän aihe. Ja juuri se pitää ihmisen olla RR:lle: tuskallisen häpeän aihe."

Kemppisestä ei ollut mainintaa.

सारी said...

Ei kai ole mikään uusi keksintö, että kuluttaminen on länsimaisen taviksen uskonto.

Luulenkin, että kuluttaminen toimii aivan kuin harras uskonnollisuuskin:
se luo toistuvissa rituaaleissaan turvallisuuden ja yhteisyyden tunteen, johon aikaisemmin pyrittiin uskonnollisilla rituaaleilla. Köyhät käy vieläkin kirkossa, siis jos katsotaan maailmaa sillee glopaalisti.

"Mie katon maailmaa glopaalisti, sano savolaisakka, ku ulukomaan lehteä luki."

Rauno Rasanen said...

catulux

Tiedostan kyllä ristiriitaisuuteni kulutusasiassa, mutta jos olisin tarpeeksi vahva luonteeltani, häipyisin todellakin hiivatin kuuseen tästä kulutushelvetistä.

Se on mahdollista ryhtymällä munkiksi - mikä muuten ei ole lainkaan helppo valinta - ei nuorena (mm. seksuaalinen paine) eikä yli 50:enä, jolloin olet tullut jo lähes pakonomaisen riippuvaiseksi yhteiskunnan ja teknologian suomista "nautinnoista".

Kafkaesque

Kiitti Telemakhos vinkistä. En ollut vielä muistanut kurkata sinne.

Saara

"Syökää, jotta eläisitte. Pelatkaa pelejä, jotta viihtyisitte." (kirjoitti profeetta)

a-k.h

Olen suunnitellut perustaa oman uskonnon. "Myöhempien aikojen nukahtaneet."

walkemisti

Pääsiäisenä Jesse sitten lopulta onnistui karistamaan rahanlainaajat kannoiltaan.

etappisika

Mitä on Kemppinen Räsäselle? Yksi Johann Sebastian Bachin kantaateista.

Sari

"Mie katon maailmaa glopaalisti, sano savolaisakka, ku ulukomaan lehteä luki."

"Mieki oon glopaali", sano Räsäukko. "Ainaki unissain. Niitäkää ei kukkaa ossaa selittää ku mielens mukkaa."