(Lisää videoita 9.11)
Johnny Winter on tässä videossa Euroopan kiertueella ja antaa näytteen siitä, miten Räsäsen olisi pitänyt aikoinaan oppia soittamaan blues- ja rock-kitaraa. Eipä tuo oppinut.
Kitaraa kuten mitään muutakaan soitinta ei nimittäin opi soittamaan todella hyvin, ellei treenaa jatkuvasti.
Biisi on Freddie Kingin kuuluisa Hide Away, josta myös Eric Clapton, Albert Järvinen ja Steve Ray Vaughan ovat tehneet mainiot versionsa.
Johnny Winter-Hideaway
09:14
Hideaway (OGWT 1979)
Johnny Winter
03:06
Johnny Winter playing Johnny B. Goode live at the Beat Club in the late 60's (Edgar Winter's playing piano)
(Ei läheskään niin rankka versio kuin 1971 live-albumilla)
Johnny Winter-Woodstock
04:45
Johnny playing Mean Town Blues at Woodstock. 8/17/69
johnny winter jumping jack flash
04:48
live 1974. Johnny got beard :)
(Tosiaankin - Winterillä on valkoinen kokoparta tässä kuvassa! Harvinainen näky. Tuomari Nurmion albiinoversio :).
Johnny Winter - Jumping Jack Flash
05:31
Even better than the original!
(Kengänkoroista päätellen vuosi on 1974 tai -75)
*
Johnny Winter
Freddie King
4 comments:
Maailmanarvoituksia on seitsemän. Kahdeksas on sitten se, kuinka Johnny Winnterissä pihisee vielä elon liekki?
Se on kai ulkoiselta habitukseltaan ollut aina kuin "Auschwitzin atleettikerhon puheenjohtaja" (termi Hannu Salaman), ja vetänyt pitkän kamaputkenkin läpi jossain välissä. Mutta Les Paul pysyy vaan kädessä ja jopa soi.
Bluesin kummallisuuksiin kuuluu sekin, että se tuntuu luontevasti irtoavan Ameriikan neekereiltä (poliittisesti korrektisti sanottuna) , tai sitten Lone Star Staten valkoiselta albiinolta (ja Stevie Ray Vaughan oli sekin honkie Teksasista, joskaan ei albiino).
Winterin balladit ovat vähemmän tunnettuja, mutta jotkut niistä vanhemmista ovat oikein pieteetillä lohkaistuja. Niitä on jollain vanhoilla "Best of..."-kokoomalevyillä, nimiä ei nyt muistu mieleen.
Ja se Winterin Woodstockin setti, ei siitä varmaan tunneta kuin se Wadleighin filmille tallennettu Mean Town Blues. Se rullaa kyllä hyvin, ei siinä mitään.
Winterin suosikki Gibsonin malleista on ollut tässäkin nähtävä Firebird.
Itse asiassa en ole nähnyt koskaan Les Paulia hänen hanskassaan (en ainkaan heti muista).
Yksi todennäköinen syy tähän lienee, että "Pauli" on melkoisen painava kitara hennolle albiinolle, ja sen soundi "paksumpi" ja hevimpi kuin monella muulla kitaralla.
Liian hevi Winterin blues-käsitykselle(?)
En ole seurannut Winterin uraa kovin hyvin 1970-luvun jälkeen, joskin 1998 julkaistu "Live in Nyc '97" toimii vielä mainiosti, mutta "I am a Bluesman" (2004) jo hapuilee jossain kohtaa.
Winterin hauraus kuuluu äänessä sekä joskus kitarassakin.
Paras ja ylipäätään yksi rockin/bluesin suurimpia suosikkilevyjäni on Winterin neljäs albumi "Johnny Winter and live" (1971).
Siinä Winter soittaa Rick Derringerin toimiessa kerrassaan erinomaisena komppikitaristina legendaarisen version Johnny B. Goodesta.
Biisin aloitustahtien ja intensiteetin tehoa on vaikea ylittää.
Jimi Hendrix teki J.B. Goodesta myös oman liveversionsa, mutta minulta jäänee ikuisesti selvittämättä kumpaa pidän parempana - Winterin vai Henkan - niin kovin erilaisia - tulkintoja.
Levyltä löytyy myös Woodstockiin verrattuna pitempi versio "Mean Town Bluesista".
Mieleen tulevat myös "Good morning little schoolgirl" ja Rollareitten "Jumping Jack Flash", jonka Jussi kavereineen esittää paljon rajummin ja rockimmin kuin kuin tekijänsä.
Myös pari pitkää, hidasta bluesballadia löytyy.
Esa Kuloniemi kertoi kerran Radio Suomen bluesministeri-ohjelmassaan, että Winter keikkaillessaan Suomessa Porin jazzareilla 1999 oli ollut lehdistötilaisuudessa todella "out" .
Liekö sitten ollut pilvessä vai fyysisesti down.
Toimittajat kyselivät Kuloniemen mukaan Winteriltä aivan typeriä, kun taas hän yritti pysyä blues-teemassa.
*
Pidän muuten Steve Ray Vaughania parhaana valkoisena blueskitaristina ever, eli jäävät Winter, Clapton, Page, Beck ja Bloomfield toiseksi hänen rinnallaan.
Saattaapi hyvinkin olla, että nuo Winterin Gibson Firebirdin näköiset kitarat ovat Epiphonen kopioita ko. mallista tai ainakin sinnepäin.
Joo kyllä, Les Paul ei noissa YouTuben pätkissä Winterin kaulasta roikukaan - ja jopa minun kaltaiseni maallikko erottaa Les Paulin joistakin muista malleista.
Winter kyllä yhdessä haastattelussa täällä netissäkin puhuu Les Paulista joka sillä on joskus ajat sitten ollut ja jonka myi pois.
Ja jotenkin vaistomaisesti sitä heittää ton Les Paulin jos tietää ettei sillä ollut Stratocasteria, nämä kaksihan melkein ovat näillä huippumiehillä "ne" kitarat.
Vaughanin vastaanottoa aikoinaan minulla henkilökohtaisesti hankasi se, että sitä kaupattiin minulle "uutena hendrixinä" - tämä oli jo majesteettirikos ja pistin nämä asiasata kohkanneet kaverini ja Vaughanin totaaliboikottiin - myöhemmin sitten kuulin vahingossa Vaughania tietämättä kuka soittaja oli, ja olikin pakko kysyä "kuka toi on" - ja ilman tätä tyhmää markkinoinnin painolastia mieshän oli ja on täysin kuunneltavissa...
Post a Comment