*
Mikko said...
Eufemia, jos totuus on sosiaalisesti konstruoitu, ja luonnontieteen lait ovat totuuksia, eikö siitä seuraa että myös luonnontieteellinen totuus on sosiaalisesti konstruoitu? Jos konstruktionistit muuttaisivat hokemansa vaikka muotoon "humanistinen totuus on sosiaalisesti konstruoitu", koko tätä absurdia keskustelua ei edes tarvitsisi käydä.
*
Rauno, vaikka filosofit ovatkin suloisia, kaikkea ei voi päätellä rationaalisella argumentaatiolla. Siksi tehdään kokeita. Jostain syystä konstruktivistit katoavat kuin torakat auringon noustessa jos yksinkertainen koejärjestely nostetaan pöydälle.
Ankeriaan liukkaus on viheliäinen ideologian memeettinen strategia. Ainoa keino taitaa olla nitistää ankeriaan pää lyttyyn.
*
Hehheh. Kiitos Mikko. Sinulta odotinkin älähdystä. Mutta mutta...
Et ole edes yrittänyt miettiä argumenttini perusajatusta, koska vihjaat, että lankean rationalismiin. Sitä juuri olen tässä perimmältään kritisoimassa. Mutta meillä ei ole vaihtoehtoja, koska argumentaatiota ei voi esittää pelkän havainnon avulla.
Koejärjestely perustuu aina kokeista ekstrapoloituihin teoreettisiin malleihin, joita todellisuudessa ei sellaisenaan ole. Me joudumme väistämättä konstruoimaan makrotason selityksen mikrotason kokeelliseen kuvaukseen perustuen. Se on konstruktiivinen "hyppy".
Kokeista saatetaan kyllä saada erittäin luotettavia tuloksia, mutta ovatko ne päteviä (valideja) eli vastaavatko aina ne siihen, mitä alunperin kysyttiin, on useinkin epäselvää, ja tämä pätee myös fysikaalisiin kokeisiin ainakin, mitä tulee makrotason kysymyksiin.
En kuitenkaan ole mikään äärimmäinen konstruktivisti vaan kriittinen realisti (*), jolle todellisuuden tutkimus on eri ontologisten tasojen kerrostuneisuutta, jota ei reduktionismilla eli näitä tasoja "paavillisesti" hierarkisoimalla (kuten Dawkins, Churchland tai Kari Enqvist tekevät) voi noin vain kuitata.
Kaikki yksisilmäinen äärireduktionismi on skientististä mytologiaa! Niin freudilaisuus (ihminen "höyrykoneena", jonka höyrynä toimii libido) kuin kosmologian mustaan aukkoon kadonneet gravitaatiotutkimukset, tai pelkästään matematiikan varaan rakennetut säiteoriamallit, joita ei ole edes mahdollista testata koejärjestelyin.
Maltillinen metodinen pluralismi on ainoa järkevä tieteenfilosofinen vaihtoehto, koska eri ontologiset tasot eivät voi vastata - ainakaan suoraan! - toistensa ongelmanasetteluihin.
Muistutan vielä kerran, että tämä ei ole konstruktivismia ranskalaisten höyrypäitten (Deleuze, Derrida ja Foucault - myös Latour? jne.) tapaan vaan huomattavasti "terveemmällä järjellä" (vrt. common sense) perusteltu metodinen näkemys ( kts. Roy Bhaskar)
Äärikonstruktivismi teoriapluralismissaan (selitysten inflaatio) ja reduktionismi yhden alkuperustan mallissaan (selityksen deflaatio), eivät kumpikaan selitä oikeastaan yhtään mitään, koska ne selittävät kaiken.
Uskottavimmat selitysmallit voidaan rakentaa muutaman - itsenäisen, joskaan ei eristyneen - ontologisen tutkimustason varaan.
Lääketieteellinen tutkimus on tästä hyvä esimerkki. Siinä on välttämätöntä ottaa huomioon kaikki tasot, koska vain yhden tason antama vastaus ei riitä potilaan/ihmisen tarvitseman terapian määrittämiseksi.
Unohda jo ihmeessä tuo sana meemi tai memeettinen. Se on teidän reduktionistien suurelta falliselta isältänne Dawkinsilta perimä tieteellisesti katteeton hokema, johon tämä itsekin suhtautuu varauksellisesti, koska memetiikkaa ei ole kyetty kehittelemään tieteelliseen käyttöön toimivaksi, vaikka Dawkins esitti sen periaatteen jo 30 vuotta sitten.
Meemi on minun kannaltani mainio esimerkki siitä, miten kokeellisen lunnontieteen ja nimenomaan reduktionisminkin piirissä sattaa putkahtaa ilmoille täysin konstruktivistisia huuhaa-ideoita!
*
Mikäli koet, että kaltaisestani filosofisesta skeptikosta ja hänen kysymyksen asetteluistaan selviää, kun "nitistää ankeriaan (filosofin) pään lyttyyn", osoitat jälleen sitä samaa idiottimaista hybristä kuin monet muutkin äärireduktionistit, jotka ovat varmoja, että "totuus löytyy kokeellisesta" tieteestä, vaikka itse tuon totuuden ideaa - sen perimmäistä luonnetta ei ole edes yritetty ymmärtää ja selittää kuin matemaattisina yhtälöinä, laskennallisesti (kts. PS.)
*
Koeta siis ymmärtää, että halusin kirjoituksellani osoittaa kysymyksemme - "onko todellisuus sosiaalisesti konstruoitua", olevan esitetty/asetettu sellaisiin puitteisiin/kehykseen, ettei siihen voi vastata kuin kehäisesti.
Tapamme käyttää kieltä argumentaation välineenä makrotason tieteellisissä/tutkimuksellisissa kysymyksissä on aina ikäänkuin vainoharhaista, ja mitä tiukemmin olemme omaksuneet/sisäistäneet joko konstruktivistisen teoriapluralismin ja siihen yleensä liitetyn foucault`laisen relativismin (toisin kuin kielipelipluralisti Wittgenstein ja sosiaaliset konstruktivistit Peter Berger&Thomas Luckmann) tai metodisen monismin (etenkin reduktionismin), sitä pahemmin sotkemme keskenään de dicto ja de re päättelyn - ja sitä tiukemmaksi argumentatiivisen sekaannuksen solmu kiristyy...
*
Sanoit aivan oikein kirjoittaessasi aiemmin: "Jos konstruktionistit muuttaisivat hokemansa vaikka muotoon "humanistinen totuus on sosiaalisesti konstruoitu", koko tätä absurdia keskustelua ei edes tarvitsisi käydä."
Tähän pitää tosin lisätä: Luonnontieteilijöiden ei tule yrittää selittää metodisella monismillaan kaikkea mahdollista elämään, yhteiskuntaan ja ihmiseen liittyvää. Suutari pysköön lestissään.
*
(*) Wikipedia kriittisestä realismista
"In the philosophy of perception, critical realism is the theory that some of our sense-data (for example, those of primary qualities) can and do accurately represent external objects, properties, and events, while other of our sense-data (for example, those of secondary qualities and perceptual illusions) do not accurately represent any external objects, properties, and events.
In short, critical realism refers to any position that maintains that there exists an objectively knowable, mind-independent reality, whilst acknowledging the roles of perception and cognition.
Critical realism refers to several schools of thought. These include the American critical realists (Roy Wood Sellars, George Santayana, and Arthur Lovejoy) and a broader movement including Bertrand Russell and C.D. Broad. More recently it refers to the community associated primarily with the work of Roy Bhaskar. It is also the name used by a number in the science-religion interface community."
*
PS. En puutu tässä enää syvemmin "Onko todellisuus sosiaalisesti konstruoitua" - kysymyksen analyysiin de dicto ja de re jaottelun pohjalta, koska se vie pohdinnan hieman eri suuntaan kuin, mitä tässä kommentissa painotan.
Joka tapauksessa tuo jako ilmentää syvällistä ongelmaa tavassamme yrittää kysyä ja päätellä kielellis-käsitteellisesti - de dicto - jotain sellaista, johon ei voi saada vastausta kuin eräänlaisen uskonvarmuuden kautta - siis de re.
Jos vastaamme todellisuutta koskeviin kysymyksiin de dicto - kuten konstruktivisti ja myös tieteellinen fallibilisti tekee, perustelumme ajatuvat helposti loputtomaan regressioon, jota ei voi katkaista kuin usko tai varmuus eli eräänlainen Alvin Plantingan warrant (*), jota jo "kolmannen vaiheen" Ludvig Wittgenstein Varmuudesta ehti aivan lyhyesti hahmotella.
*
Jouni Vilkka (*)
Fitelson & Sober's Plantingan naturalismin vastaisesta argumentista [PDF -dokumentti]
Jouni Vilkka,Tae, teismi ja tiede. Alvin Plantingan väitteiden kritiikkiä [PDF -dokumentti]
1 comment:
Vastaukseni venyi sen verran pitkäksi, että se löytyy blogistani.
Post a Comment