Kirjoitettu kommentiksi Panun päreesen Raittius, viinakuolemat ja märkä pilvi.
*
Paras "päihde" lienee askeesi.
En ole itse tätä konstia vakavasti kokeillut, mutta koska kaikki muut päihdekokeiluni ovat päätyneet enemmän tai vähemmän miinusmerkkiseen lopputulokseen, niin asian täytyy olla näin.
Itse asiassa odottelen hartaasti, milloin päässäni alkaa vihdoin tapahtua entsyymitoiminallisia muutoksia, jotka poistavat kaksi saatanallisinta himoa, jotka minua ovat elämäni aikana riivanneet - seksuaalisen halun ja viinantuskan.
Vasta sitten voin seestyneenä, rauhoittuneena, suorastaan kuulaan kirkkaasti ajattelevana ihmisenä lausua puolueettoman tuomioni Luonnon ihmisen osaksi langettamasta via dolorosasta - kärsimyksen tiestä, joka ajaa hänet hekkumassaan mielettömiin ihmissuhteisiin ja vielä mielettömimpiin viinahöyryihin.
Entä kohtuus ja maltillisuus nautinnoissa - minulta kysytään. Nehän olivat jo antiikin kreikkalaisten (varsinkin Aristoteleen) suurimmat hyveet.
Vastaan: kohtuus on nykymaailmassa porvallista tekopyhyyttä eli kaikkien valheitten isä, koska julistaessaan kohtuullisuutta, markkinavoimat (Jorma Ollila) toivoo samalla, että ihmiset kuluttaisivat entistä enemmän kaikkea sitä krääsää, mitä luonnontieteen teknologiset sovellutukset aikaansaavat.
Ethän voi olla hyvä teknokrääsän kuluttaja, jos lankeat kohtuuttomuuksiin muiden päihteitten kuin kuluttamisen suhteen.
Ollila osoittautui tapakulttuuria ja sosiaalietiikkaa käsittelevien lausuntojensa vuoksi Georg W. Bushin tasoiseksi "ajattelijaksi" eli "rehellisesti" markk- siis nuorisosta huolestuneeksi business-fundamentalistiksi.
Siis - jos olet kohtuullinen "vaarallisten" himojen ja päihteitten suhteen, et varmaankaan ole - et ainakaan saisi olla sitä "suositeltavien" addiktioitten suhteen.
Myös ihmisten seksuaalinen halu on nykyään valjastettu busineksen palvelukseen niinkuin suuret kosket sähköä tuottamaan , joten tuskinpa täti Ollilalla on mitään kritisoitavaa kaikkialle tunkevasta "aikuisviihteestä", joka on jo saanut populaarikulttuurissa hegemonisen aseman.
(Mutta aikuisviihteen (ent. porno) liepeillä on aina lymyillyt huumediileri, parittaja sekä aids...)
Kertaan lopuksi sen, mistä aloitin. Askeesi on rehellisin, suorin - ehkä jopa nautinnollisin tapa katkaista riippuvuutensa kaikkiin niihin himoihin, jotka ihmistä riivaavat - myös uusliberaalisen teknomarkkinatalouden synnyttämään kulutus- ja esineriippuvuuteen.
*
Toki pitää lausua pari ymmärryksenkin sanaa. Jukka Kemppinen on ollut noin 30 vuotta täysin raitis. Pystyn tätä taustaa vasten erinomaisesti ymmärtämään Kemppisen vimman kerätä esimerkiksi puukkoja, joita hän viinamäen miehenä saattaisi käyttää peräti turmiollisella tavalla.
Puukkojen keräilyä voi nimittäin freudilaisittain pitää kehittyneenä defenssimekanismina, joka torjuu sadististen taipumusten aiheuttamaa syyllisyyttä samalla, kun se tiedostamattomasti kiihottaa mieltä veritekoon.
Kemppinen ei ole kulutus - vaan pelkästään esineriippuvainen, mutta se hänelle suotakoon. Voimakas aggressiovietti on hänellä "sublimoitunut" tällä tavoin - liki vaarattomaksi.
Esitänkin hänet tässä lopuksi esimerkkinä mahdollisuudesta "puoli-askeettiseen" himojen kontrollointiin. Korostan vielä, että kyse ei ole kohtuullisuudesta vaan erityisestä askeettisuuden/pidättyvyyden lajista.
1 comment:
Kysyttävä nyt kuitenkin on, mitä elämää se on sellainen istuskelu puukkojen seassa selvin päin?
Ja on muistettava Anton Pavlovitshin maksiimi: Jos ensimmäisessä näytöksessä roikkuu seinällä puukkoja ja protagonisti on selvin päin, viimeistään viimeisessä näytöksessä pitää olla veressä väh. 0.8 - 1,6 promillea ja puukonterässä verta.
Draaman laki ei tunne pokkeuksia tältä osin.
Post a Comment