November 12, 2006

Sonny Boy Williamson - laulava huuliharpun "jatke"

(Viimeisin lisäys klo:03.50)

Nyt huudetaan vähäksi aikaa peli poikki blues-kitaristien osalta, ja tutustutaan Sonny Boy Williamson II:een (vrt. Sonny Boy Williamson) , sillä buesissa herkkuva on monenlaista.

Sonny Boyn musiikkiin tutustuin samanaikaisesti, kun aloin vakavammin kiinnostua bluesista eli ensimmäisen rock-ja progevaiheeni jälkeen.
Ostin 1976 puolivahingossa manion vinyylin, joka oli kooste kovimmista mustan bluesin esittäjistä, ja albumilta löytyi myös Williamsonin Nine below Zero ja/tai Eysight to the Blind.

Tutustuin myös Williamsonin The Yardbirdsien (ja The Animalsien) kanssa Euroopan kiertueellaan 1965 tekemään levyyn. 19-20 vuotias Eric Clapton soittaa jo mallikaasti, mutta virtuositeettiin on vielä parin vuoden matka.

Sonny Boyn bluesissa on rytmiä ja groovea. Hänen huuliharpun käyttönsä on eräänlaisesta minimalismistaan huolimatta tai juuri sen takia aika "näyttävää" ja ilmeikästä.
Wikipedian sanoin - His use of space, his timing, and his tone place him among the greatest blues-harp players.

*
Minua jotenkin huvittaa, kun katselen näitä pääosin 1960-luvun ensimmäisellä puoliskolla Englannissa filmattuja otoksia. Yleisö istuu siististi penkeillään kuin klassisen musiikin konsertissa parhaimpiinsa tällättynä.
Sitten tulee vanhannäköinen, selkä kumarassa kävelevä iso musta mies, joka hänkin on puettu tyylikkääseen mustanharmaaseen pukuun, mutta jonka olemus on aivan toiselta planeetalta kuin yleisössä istuvien, toimistotyöntekijöiltä näyttävien (toki bluesdiggareita kaikki!) kuuntelijoiden habitus.

Harvojen hampaittensa välistä tämä eläneen näköinen blues-ukko kähisee tragikoomisen synkkää muisteloa naissuhteittensa surkeudesta ja puhaltelee välillä pieneen huuliharppuunsa myös nenällään - ottaapa sen viimein poikittain suuhunsa ja antaa näin Jimi Hendrixille vinkin sähkökitaran käsittelyyn.

Sonny Boy on show-mies, mutta niin kovin erilaisella tavalla kuin blues-showmiesten ykkönen B.B. King - eleetön, lakoninen ja tarkka siitä, mitä tekee.

BB:n esityksissä on rehevyyttä ja ja itseironista naurua, mutta Sonny Boy jättää nauramisen kokonaan yleisölleen, joka yleensä joutuu hetken aikaa hämmennyksen vallassa miettimään, mitä blues-äijä oikein mahtaa tarkoittaa (ja kuinka tosissaan) varoittaessaan vaimoaan (tai naisystäväänsä), että jos kohtelu ei parane, niin edessä on "your funeral and my trial".

Williamsonin huuliharppu soi millimetrin tarkasti, ja hänen laulussaan on enemmän kokemuksen antamaa karheaa uskottavuutta kuin yhdessäkään "onnenmaa-iskelmässä".

Tämä on aitoa bluesia, eikä mitään keinotekoisen teknistä leikittelyä pentatonisella asteikolla tai teennäistä voivottelua elämisen vaikeudesta, sillä kun Sonny Boy esiintyy, elämä itse tulee estradille...

*
Sonny Boy Williamson - Nine Below Zero
06:30
(Häkellyttävän tunnustuksellinen ihmissuhde-blues. Lopussa Sonny Boy esittää kysymyksien kysymyksen vedoten omaan tilanteeseensa: What would you do? (... if you were me). Tell me, what would you do?
Tämän äijän karisma on mykistävää.)

Sonny Boy Williamson live in 1964
02:31
Sonny Boy performs "Bye Bye Bird" solo in front of a large audience. You can hear where John Mayall got some of the ideas for his big number "Room To Move"...I wonder if he's in the audience somewhere?
(Mies, harppu, laulu ja "ääntely" - näin syntyy svengi.)

Sonny Boy Williamson:Your Funeral and my trial
03:14
King of feeling

Sonny Boy Williamson I`m A Lonely Man
04:06
Sonny in Europe

Sonny Boy Williamson does "Gettin' Out Of Town"
05:53

Sonny Boy Williamson - Keep It To Yourself
04:07
Sonny Boy performing live in England in 1964 as part of the American Folk Blues Festival tour.

Sonny Boy Williamson - In My Younger Days
03:24

Muddy Waters & Sonny Boy Williamson II
03:35
Got My Mojo Working

1 comment:

maciej said...

Hi, These are very nice footages,
See ma web site www.sonnyboywilliamson.republika.pl see footages from Monmarte Club in Copenhagen. Maciej