November 26, 2006

Eksistentialismia ja absurdia humanismia

(Editoitu viimeksi klo: 20.15)

Kirjoitettu kommentiksi Kemppisen "Studs Terkel" - päreen kommentteihin.
(Kuvassa Albert Camus)

*
On kolmenlaista eksistentialismia: 1) Martin Heideggerin, 2) Jean-Paul Sartren ja 3) Albert Camus`n.

1) on kvasiuskonnollisuutta - eräänlainen Saksan keskiajan mystikoitten (mm. Eckhard ja Silesius) fenomenologisoitu versio, jossa Jumala on korvattu Olemisella.

Heideggerin ajattelun vaarana on samaistaa (nationalistinen) arkaismi (Blut und Boden) ja etiikka, mikä merkitsee sekä lupaamisen että valinnan mahdollisuuden (moraalin perusedellytykset) kumoutumista.

2) on ideologia, joka vastustaa ideologioita, mutta voi silti asettua niiden palvelukseen. Jean-Paul Sartre oli vapauden valtakunnan "diktaattori" - ja paljon parempi kirjailijana kuin filosofina.

Jo pelkästään tämän vuoksi Sartren eksistentialismi on itsensä kumoavaa kuten on myös Foucault`n autonomista agenttia korostava relativismi. Jos Heideggerin ajattelu kumoaa moraalin yksilölliset edellytykset, niin Sartren ja Foucault`n (joilla toki on selvä erimielisyys fenomenologian ja strukturalismin suhteen, mutta se ei liity moraaliin) lähtökohdista katsoen moraalista on tullut pelkkä intressi-/valtakysymys (makuasia sanoisi Nietzsche) tai matemaattis-utilitaristinen tehtävä.

3) on agnostismia ja eräänlaista absurdia humanismia, jonka lähtökohta on maailma vailla mieltä, ihminen ja hänen omatuntonsa.

Kyseessä ei siis ole rationalisoitu, käsitteiden varaan rakennettu elämismaailma (kuten Heideggerilla ja Sartrella), vaan sattumanvaraisten kohtaamisten/kokemusten kautta syntynyt moraalinen ja metafyysinen kriisi, joka jää kalvamaan ihmistä, koska sille ei ole olemassa lopullista ratkaisua missään muodossa.

A major difference between Sartre and Camus is that the latter suggests that some things and situations are out of human control (for example, death), while the former believes everything can be changed and manipulated, regardless of the situation or individual (The Myth of Sisyphus).

Albert Camus ei kuitenkaan ole "halpa" agnostikko ja skeptikko (vrt. Dietrich Bonhoeffefferin halpa ja kallis armo), sillä hän pyrkii ratkaisuun, hän on jopa moralisti, muttei koskaan myy sieluaan "pirulle" (ideologia/järki eri muodoissaan) - ei sen puoleen Jumalallekaan...

Camus`n "absurdiin törmännyt" Sivullinen kohtaa Rutossa ideologian saatanallisen oveluuden, joka Putoamisessa on lopulta naamioitunut oikeamielisyydeksi eli hänen omaksi ihanteekseen (*), jonka hän pettää heti, kun häneltä vaaditaan edes jonkinlaista käytännön uhrautumista.

(*) Tässä kieltämättä löytyy jonkilainen yhteys Heideggerin määritelmään vieraantuneesta ihmisestä - Das Man (kuka tahansa eli ei oikeastaan kukaan) ja Sartren mm. siitä johdettuun huonoon uskoon.

Camus`n Putoamisen katumusta tekevä tuomari Jean-Baptiste Clamence ei kuitenkaan löydä tietä ulos umpikujastaan, koska hän ei ole rationalisti vaan moralisti, joka elää absurdissa maailmassa, jossa ei ole lunastusta - ei järjen eikä uskon kautta.

Hän on tavallaan samassa loukussa kuin Raskolnikov, joka kehittää itselleen moraalisen oikeutuksen murhata panttilainaajaeukko ("täi"), mutta ei kuitenkaan kestä omantuntonsa ääntä murhan jälkeen.

Raskolnikov tappaa, Clamence jättää auttamatta veteen pudonnutta naista, jonka hän myöhemmin saa kuulla kuolleen. Kumpikin perustelee tekoaan/tekemättä jättämistään rationaalisesti, mutta kumpikaan ei saa hiljennettyä omantuntonsa ääntä.

Camus`n tuomarin tilanne on tavallaan "vakavammin" absurdi kuin Raskolnikovin, koska hän joutuu täysin sattumalta todistamaan tapahtumaa, johon ei itse ole vaikuttanut. Mutta tapahtuman seurauksen - hukkumisen - hän olisi ehkä voinut silti estää. Mikä on oikein ja väärin tässä tilanteessa?

Juridisesti häntä ei voi syyttää mistään, eikä ketään voi myöskään eettisesti velvoittaa riskeeraamaan omaa henkeään toisen puolesta - paitsi sodassa ja ehkä myös rakkaudessa(?)

Putoamisessa Clamence tekee kuitenkin selvää jälkeä omasta oikeamielisyydestään, jonka osoittaa olevan pelkkää tekopyhyyttä ja narsismia. Tuo oikeamielisyys ja siihen liittyvä täydellisyydentunne näyttää lopulta pelkältä valheen varaan rakennetulta kulissilta, jolle "kohtalo" nauraa ääneen.

"I was happy. The day had been good: a blind man, the reduced sentence I had hoped for, a cordial handclasp from my client, a few generous actions and, in the afternoon, a brilliant improvisation in the company of several friends on the hard-handedness of our governing class and the hypocrisy of our leaders. ... I felt rising within me a vast feeling of power and -- I don't know how to express it -- of completion, which cheered my heart. I straightened up and was about to light a cigarette, the cigarette of satisfaction, when, at that very moment, a laugh burst out behind me."

Clamence turns around to discover that the laughter, of course, was not directed at him, but probably originated from a far-off conversation between friends -- such is the rational course of his thought. Nevertheless, he tells us that "I could still hear it distinctly behind me, coming from nowhere unless from the water."

The laughter is thus alarming because it immediately reminds him of his obvious failure to do anything whatsoever about the woman who had presumably drowned years before. The unlucky coincidence for Clamence here is that he is reminded of this precisely at the moment when he is congratulating himself for being such a selfless individual. That evening on the Pont des Arts represents, for Clamence, the collision of his true self with his inflated self-image, and the final realization of his own hypocrisy becomes painfully obvious.

*

Tämän kirjan nostan koska tahansa Nietzschen ja Dostojevskin parhaimpien teosten rinnalle. Camus`n humanismi on todellista ja satuttavaa - ei mitään luentosaleissa tai ideologisilta kaadereilta esitettyä rationaalis-populistista propagandaa.

19 comments:

reKomposti said...

Minusta tuntuu, että Räsänen on suuttunut minulle! Mutta kysynpä kuitenkin mikä sinua viehättää Nietzchessä (tulikohan oikein?). Eikös se ollut natsien mieli filosofi, tosin Hitler ei sitä lukenut ei kait olisi ymmärtänytkään mitään. Shopenhaueria se luki ja tykkäs. Mielenkiintoista tietoa oli Tapio Tammisen kirjassa Pahan viehätys, myös Nietzchestä. Sen sisko Elizabeth kuulemma väärenteli veljeään kun veli tuli lopullisesti hulluksi.

Minusta oli hienoa tulla hulluksi, kun suojeli ruumiillaan hevosta jota sen ohjastaja pieksee!

Tämä viisaus jäi erityisesti mieleen Nietzschestä:

Koska olen kuollut olen typerä. Olen typerä koska olen kuollut. Olen kuollut koska olen typerä!

Loistavasti sanottu, senhän melkein ymmärtää pöllömpikin! :)

Rauno Rasanen said...

Mistäs sinä oikein hankit Nietzsche-tietoutesi?

Tuo sitaatti on joko vessanseinäkirjoitus tai hulluksi tulleen N:n suusta.

Olen kirjoittanut tässä blogissani niin paljon Nietzschestä, etten jaksa enää kommenttilootassa ryhtyä valistamaan ketään, mutta lupaan koota tärkeimmät Nietzscheä käsittelevät päreet ja tehdä niistä yhden postauksen jonkinklaisine lyhyine tematisointeineen.

Mitä teemaan Nietzsche ja natsit tulee, niin asia on aivan selvä - Nietzsche ei ollut 1) (minkään sortin) sosialisti, ei 2) antisemiitti eikä 3) nationalisti (kuten entinen ystävänsä Wagner).

Kuten jopa eräs natsivallan aikainen ja natseja virallisesti tukeva filosofi (ei Heidegger, joka irtautui nopeasti natsihairahduksestaan, vaikkei sitä koskaan julkisesti anteeksi pyytänytkään) ironisesti totesi: mikäli nuo kolme "puutetta" unohdetaan, Nietzsche olisi saattanut olla "kelpo" natsi.

Tammisen kirjan tiedän, mutten ole lukenut.
Jos haluat asianmukaista tietoa Nietzschen ajattelusta (ei siis pelkkiä "kohujuttuja" tai yhtä näkökulmaa), niin etsi vaikka Tarmo Kunnaksen "Nietzsche-Zarathustran varjo".

Paras lukemani Nietzsche-tutkimus lienee Rüdiger Safranskin "Nietzsche: A Philosophical Biography" (alunperin saksaksi).

reKomposti said...

Sieltä ja täältä. Jos lupaat lukea Tammisen Pahan viehätyksen. Luen sinun ehdottamaasi Nietzsche-tietoutta.

No joo, tuo oli sellainen heitto. Nietzsche hoki tuota tultuaan lopullisesti hulluksi. Kyllähän sitä helposti höyrähtää kun ajattelee liikaa. :)

Käsittääkseni Nietzsche tuota yli-ihmismantraa levitti? No en ole kauhean paljon mieheen perehtynyt, mutta kiinnostaa tuon "Pahan viehätyksen" lukemisen jälkeen.

Älä nyt päreitäs polta kuitenkaan!

Rauno Rasanen said...

No problem. Eihän tässä nyt päreitä polteta, vaikka vähän värikkäämpää sanastoa käytetään.

Nietzschestä vain on kirjoitettu niin paljon paskaa (sekä tuomitsevassa että ylistävässä mielessä), että suhtaudun Tammisen sinänsä erinomaisen kiinnostavaan teemaan Nietzschen osalta varsin skeptisesti.

Mutta kaikki uusi kyllä kiinnostaa. Haluaisin tosin tietää, mistä lähteestä Tamminen sitaattinsa (jos se on häneltä) ja Nietzschen natsiyhteydet ottaa/johtaa.
No - se selvinnee helposti itse kirjasta, mikäli lähdeviitteistöä on käytetty.

Valikoiva näkökulma voi nimittäin tehdä Nietzschestä joko moraalisen hirviön, askeettisen pyhimyksen tai psykologisesti erittäin tarkkanäköisen ihmisluonteen analysoijan.

Länsimaisen metafysiikan kumoajana ja samalla sen viimeisenä edustajana häntä myös on pidetty (Heidegger). Jne.

Siitä miehestä oli ja on moneksi.

Gc said...

Muistaakseni Tarmo Kunnas väittää että Nietschen "sodanihannointi"käsittelee jotakin henkisiä kamppailua yms. mikä on kyllä täyttä roskaa.

rekomposti said...

Luepas ensin Tammisen kirja, kovasti oli lähdeviitteitä. Jatketaan sitten aiheesta.

Nietzschen sisko on kirjoittanut veljensä nimissä, se sisko oli natsi ainakin. Natsit hyödynsivät Nietzscheä. Lue Pahan viehätys, siinä on paljon mielenkiintoista tietoa.

Lukisin minäkin Kunnasta skeptisesti tai vaikka ketä! Omat lehmät voi olla ojassa. Taidan lukea vain Nietzscheä, mutta on kiva tietää myös taustoja!

Niin oli miehestä moneksi, no sehän kuolikin 1900, ettei ehtinyt nähdä natsismia. Mussoliiini N:stä erityisesti tykkäs.

s. liuhto said...

Tammisen kirja nyt ei kaksinen ole. Siinä ovat suurin piirtein kaikki natseja, Darwinista alkaen. Jälkiviisastelua. Parempi on esim. Ben MacIntyren Herrakansa viidakossa, joka käsittelee Elisabeth Förster Nietzscheä.

reKomposti said...

Totta kait siinä on kaikki natseja! Sehän käsittelee natsismia ja terrorismia! Ei siinä kyllä väitetty Darwinia natsiksi vaikka natsit hänenkin tutkimuksiinsa vetosivat, että on luonnollista että rikkaat (vahvat) rikastuu ja köyhät (heikot) köyhtyy ja sille ei kannata tehdä mitään, koska se on luonnon laki!

reKomposti said...

Liuhto kerropa lyhyesti millaiseksi Elizabeth tuossa mainitsemassasi kirjassa kuvataan?

Tamminenhan sanoo, että Elisabeth Förster Nietzsche kirjoitti mm. Friedrich Nietzschen nimissä Vallantahdon, jota Hitler ja Mussolini suuresti ihaili. Tammisen mukaan veli oli nuo ajatuksensa hylännyt jotka natsi sisko kokosi tuoksi kirjaksi.

Mitä jälkiviisastelua? Paljonhan noita natseja oli, monet vain käänsivät tietenkin kelkkansa heti kun huomasivat, että häviö siitä tuleekin!

sliuhto said...

Kirjassa Lis-täti kuvataan aika hirveäksi ihmiseksi (yllätys yllätys).

En pitänyt Tammisen kirjan tendenssimäisyydestä, siitä, että jostain 1800-luvun ajattelijasta väkisin etsitään rasismia ym. Tuntui siltä, että kirjassa etsittiin syyllisiä, mikä ei ole historiankirjoituksen tehtävä. En tiedä kenen.

En nyt kuitenkaan tahdo käyttää kauheaa kirosanaa "journalistinen" Tammisen kirjasta, kyllä siinä paljon hyvääkin oli. Esim. Intia-jutut olivat mielenkiintoisia (ei ole nyt kirjaa käsillä joten en osaa selostaa tarkemmin).

rekomposti said...

Mikä tendenssi? Asiathan johtuvat aina jostakin? Natsismi pääsi etenemään koska globaali lama lähti vyörymään 1929, ei se 1800-luku kaukana ollut. Lamasta seurasi työttömyyttä ja kurjuutta ja ihmiset halusivat pelastajan ja sellaiseksi ilmestyi Hitler ja syntipukeiksi löytyivät juutalaiset, eikö se ole mielestäsi totta, en ymmärrä mitä ajat takaa.

Tammisen mukaan Hitler ei ollut lukenut pätkääkään Nietzcheä, Shopenhaueria kylläkin. Natsit vain käyttivät hyväkseen Nietzcheä, jotta Hitler vaikuttaisi suurelta ajattelijalta ja uskottavalta yhtä hyvältä kuin Nietzsche ja Lis- sisko sitten hääräsi kuolemaansa saakka natsien kanssa veljensä sädekehän luomisessa, jopa väärentäen veljeään Nietzscheä, kirjoittaen omia näkemyksiään veljensä nimissä.

Mihin sinä nyt pyrit, mitä ajat takaa, en ymmärrä, haluatko vähätellä Tammista?

Juutalaisiahan kohdeltiin kuten kastittomia Intiassa aj Tamminen on erityisen perehtynyt Intiaan.

Miksi oletat Tammisen "vääristelevän", onhan hän sentään perehtynyt tutkijana asiaan.

Mielestäni Tamminen haluaa varoittaa ihmisiä, etteivät ihmisen menisi taas halpaan.

sliuhto said...

Ääh, en halua vähätellä MITÄÄN, mutten myöskään halua yksinkertaistaa historiaa.

"Natsismi pääsi etenemään koska globaali lama lähti vyörymään 1929, ei se 1800-luku kaukana ollut." Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Huomaa, etten tee moraaliarvostelmia, vaan yritän tulkita historiaa. Ei kai se natsismi noin helposti siinnyt ja, totta, 1800-luvun ajattelu on taustalla, mutta en menisi tekemään noin kategorisia päätelmiä.

Kyllä Nietzscheltä voidaan irroittaa antisemitistisiä lausuntoja, esim. teoksesta Moraalin alkuperästä, mutta kokonaisuudessaan N. oli kaikenlaisten rasismihöpinöiden yläpuolella. Muistaakseni Jonathan Glover -niminen herra on tehnyt tutkimuksen "Ihmisyys", jossa käsitellään Nietzschen vaikutusta 1900-lukuun.

rekomposti said...

Minusta tässä tammisen kirjassa tuli ainakin minulle selväksi, että älä usko ketään ns. oppinutta sokeasti edes filosofeja ja heitä ei etenkään sillä sekopäitä on jokapaikassa ja etenkin ns. oppineissa!

Natsismin käsikirjoittajaksihan luetaan Rosenberg ja mistä teesit ammennettiin myyteistä, mytologiasta, hindulaisuudesta, uskomuksista ja ties mistä ja kun tämä ovelasti tarjoillaan niin me sanomme HEIL ja hurraa!

Totta mooses työttömyyden kurjuudesta kärsivä tarttuu oljenkorteen ja tietenkin Hitler korosti ensimmäisen maailmansodan seurauksia Saksalle.

Joka tapauksessa kirja kannattaa lukea, ajatuksia se ainakin herättää, tuskin itsekkään ole vielä sulattanut kaikkea.

N.N. said...

Natsi ei Nietzsche ollut, se on selvää, mutta oliko satanisti?

rekomposti said...

Olisi todennäköisesti ollut jos olisi elänyt! Minusta on vaarallista ihailla ketään filosofia. Räsänenkin vaikuttaa joskus ihan fanaattiselta! Anteeksi vain! :)

Miksihän Mussolini erityisesti ihaili Nietzscheä? Ja Hitler kavereineen "ratsasti" sillä!

rekomposti said...

""Natsismi pääsi etenemään koska globaali lama lähti vyörymään 1929, ei se 1800-luku kaukana ollut." Mitä ihmettä tämä tarkoittaa?""

Mitä Liuhto ei tuossa ymmärrä, en ymmärrä?

s. liuhto said...

Historia on vaikeampaa kuin "x johti y:hyn". Sitä tarkoitin.

rekomposti said...

Kait sitä jo voi yli kuudenkymmenen vuoden jälkeen jotain arvioida tuosta natsismista!

rekomposti said...

Omassa blogissani on Tammisen kirjasta jotain arviota:

http://rekomposti.vuodatus.net/blog/323419

tervetuloa sinne