November 26, 2006

Funeral Blues

Blogistani löytyy vuoden 2005 helmikuulta seuraava W. H. Audenin runo Funeral Blues. Se sopinee tämän viikonlopun teemaan.

*
Stop all the clocks, cut off the telephone,
Prevent the dog from barking with a juicy bone,
Silence the pianos and with muffled drum
Bring out the coffin, let the mourners come.

Let aeroplanes circle moaning overhead
Scribbling on the sky the message He Is Dead,
Put crepe bows round the white necks of the public doves,
Let the traffic policemen wear black cotton gloves.

He was my North, my South, my East and West,
My working week and my Sunday rest,
My noon, my midnight, my talk, my song;
I thought that love would last for ever; I was wrong.

The stars are not wanted now: put out every one;
Pack up the moon and dismantle the sun;
Pour away the ocean and sweep up the wood,
For nothing now can ever come to any good.

W. H. Auden

*
"Tässä mainiot sanat - kuka tekee sävelen?"

6 comments:

catulux said...

On aikamoinen sattuma että eilisessä pikkujoulussa lausuin 14. (?) lasin jälkeen saman runon.

Tarmioitten H. + J. Maailman runosydän kirja kertoo , että ko. runon kaksi ekaa säkeistöä oli tarkoitettu johonkin satiiriseen näytelmään. Mies ei kuitenkaan saanut sitä aikaiseksi vaan siirsi nämä säkeistöt myöhemmin henkilökohtaiseen rakkausrunoon.

Runo liitää hurjassa, jopa liiallisessa dramaattisuudessaan...mutta perhana se toimii ja koskettaa...

"Pysäyttäkää kaikki kellot, puhelinlinjat katkaiskaa.
Estäkää koiraa haukkumasta mehukasta luuta.
Hiljentäkää pianot, rummut tukahduttakaa.
Antakaa surjoitten tulla.
Arkku esiin kantakaa.

Antakaa lentokoneitten taivaalla valittaen kaartaa.
"Hän on kuollut!" Savukirjaimin pilviin kirjoittakaa.
Kantakoot toripulut kauloissaan mustia seppeleitä. Käyttäkööt liikennepoliisit mustia käsineitä.

Hän oli pohjoinen, itä,länsi ja etelä,
Hän oli sunnuntai , minun työviikkoni, keskipäiväni, keskiyöni,puheeni ja lauluni.
Luulin, että rakkaus kestää ikuisesti,olin väärässä.

En päästä tähtiä talooni, ne kaikki sammuttakaa. Riisukaa aurinko, kuu paketoikaa, kaatakaa valtameret tyhjiin, pois metsät kaikki pyyhkikää, mikään ei enää koskaan voi mitään hyvää synnyttää."


Suom.Risto Ahti

Näin suomennos, joka on tietenkin kompromissi alkuperäisestä runosta; pahimmassa tapauksessa vain varjo.

Valitettavana yksityiskohtana mainittakoon että sain vain aplodeja ja pienoisia kehuja seurueen naispuolisilta jäseniltä. En edes yhtä kunnon suudelmaa. Raskasta on vaellus....

Sari said...

Kaunista.
Ja tuo suomenkäännöskin on kaunis, ehkä siksi, että alkuperäinen ei ole kovin idiomaattinen. Mutta kaunista.
(En nyt kuitenkaan pussailisi ketään minäkään)

Aika harvoin ihan oikeasti surettaa sellaisen ihmisen kuolema, jota ei ole tuntenut henkilökohtaisesti. Juice on kuitenkin tekstiensä kautta kuin perheenjäsen,ystävä ja tuttu. Juice on ollut osa elämää kuin koivu, tähti ja rockradio. Kuin hiihtolatu koulun pihalla ja räksyttävä pystykorva naapurin pihalla. Kuin kuppi kahvia ja sokerimunkki bensiksellä. Kuin saunaolut ja laiturinnokassa kuikan huuto.

catulux said...

Sari-hyvä, maailmassa on ainoastaan yksi ainoa todellinen kieli(puhuttu), suudelma.

En puhunutkaan mistään pussailuista...

Juhanille rauha.RIP. Mutta miehen laulut kuitenkin elävät.

Juice kirjoitti huikean kauniita ja koskettavia biisejä kuten XV yö, Pyhä Toimitus, mutta osa hänen kirjoitetuista runoistaan on paperilla aika heppoista tavaraa.

Hectorin parhaalla levyllä , Varjot ja lakanat, Heikki kuvaa Juicen elämää hienosti:

"Ja kun Leskisen nään,
nään timantin kuin ruosteenkin"

A-K.H said...
This comment has been removed by the author.
Rauno Rasanen said...

Kiitti runon suomennoksesta ja tekoprosessin selvennyksestä.
Suomennosta en tuntenut aiemmin. Ihan toimiva on.
Tietysti toisentyyppistäkin voisi yrittää.

Itse en ole ollut mikään varsinainen Juice-fani, mutta Sarin tavoin minusta tuntuu, että Juice on kuulunut jo -70-luvun puolestavälistä suomalaiseen iskelmään ja elämänmenoon vähän niinkuin Beatles koko pop-musiikkiin ja -kulttuuriin - siis itsestään selvästi.

Tämä asiaintila jo todistaa, miten hyvin Juicen biisit ilmentävät suomalaisuutta.

catulux said...

Kemppinen puhuu tuolla toisaalla instituutioista ja kyllähän Juice eräänlainen Suomipopin instituutio on.

Ja sellainen sanansäilän taitaja, joita löytyy harvassa.

"jerusalemin urheilutalolla oli sellaiset rutiinibileet,
kylpi parketti soihtujen valossa
Markus tuumasi iskenpä fileen.
Se on Markusta se, sanoin myhäillen
Se on basisti, se nyt on sellainen.
Ja kun olimme soittaneet keikan sen
saivat kyytiä seteli sileet.

Totuus päätyikö evankeliumiin..."

Tässäkin yksi hieno biisi. Agnostikon lauantaintoivottu ??