Kommentti päreeni Isänpäivä juhlapyhänä - kulutusfarssi kommentteihin.
*
Kerronpa teille kaikille, minkälainen metaformoosi tämän päreen työstämisessä minulle tapahtui.
Syvän tunnekuohun vallassa aloin kirjoittaa isänpäivän tuntemuksiani omasta lapsettomuudestani lähtien ja oman, murrosikävaiheessani kuolleen isäni melko traagista kohtaloa muistelellen.
Otsikkona komeili aluksi "Syntymä ja kuolema isänpäivänä 2006".
Olin jo peräti valmistellut nopeasti käsin kirjoitetun kolmiosaisen synopsiksen.
Mutta kas - en kyennytkään kohtaamaan näitä kipeitä tuntoja avoimesti, enkä pystynyt niistä näin ollen kirjoittamaan.
Vielä luonnosteluvaiheessa vallinnut paatos alkoi murtua jo kahden ensimmäisen lausen jälkeen.
"Ulkona tihkusateessa heiluvat Suomen liput isänpäivän kunniaksi. Ihmettelen miksi."
Tästä olisin vielä voinut lähteä kohti syväluotausta, mutta sormet alkoivat totella rationaalisempaa minääni, vaikka alkuperäinen tunne yhä vaikutti taustalla.
Kirjoitusprosessia luonnehtiikin se hieman ristiriitainen"olotila", että kirjoitin kolumnin (sillä tämä jos mikä on kolumni) samantyyppisen tunteen vallassa kuin olin ajatellut kirjoittaa alkuperäisenkin tekstin, ja siksi tulos on kai sekä hieman melankolinen samalla kun se on myös satiirinen.
*
Kaikkein alkuperäisin tarkoitus oli kuitenkin vertailla Jeesuksen syntymän ja kuoleman sekä etenkin ylösnousemuksen painotuseroja luterilaisessa ja ortodoksisessa kirkossa.
Halusin perustaa vastaukseni Kirkkohistoriaa Egon Friedellin tapaan päreeni eri kommenttihin juuri tähän problematiikkaan (Luultavasti palaan aiheeseen).
Mutta tässä sapluunassa ajattelin sitten pohtia myös isättömyyden, isyyden sekä kuoleman ja syntymän lähes mysteeristä luonnetta omien kokemuksieni valossa.
Yritys siis osoittautui minulle tällä erää ylivoimaiseksi henkisesti, ja lopputuloksesta muotoutui pohjimmiltaan surumielinen "ruumiinavaus" juhlapyhiemme muuttumisesta henkisen ja hengellisen hiljentymisen retriitistä sekä äitiyden tai isyyden kunnioituksesta barbaarisen roska-ja kulutuskulttuurin käyttövoimaksi.
Merkillisiä ovat kirjoittamisen kohtalot. Vähintäin yhtä merkillisiä kuin länsimaisen kulttuurin ja länsimaisen ihmisen itseymmärrykseen liittyvät muutokset.
3 comments:
tämä tulee syvältä ja se menee syvälle. se koskettaa. siitä tuntee, että sen kirjoittajaa on koskenut. paras tapa tehdä laulu on elää se ja sitten laulaa se.
Ja minä kerroin lopettavani kirjoittamisen kompostina ja kirjoitin tuon juttuni lähes heti kun tuntui, että piti. Minä PYSTYIN sen kirjoittamaan, mitä se tarkoittaa, parantumista...!?
Tällaistahan tämä on, Räsänen. Olit mies tai nainen; vapaa tai orja, juutalainen tai roomalainen, naimisissa tai naimaton, isä tai sitten vaikka lapseton lapseansa kaipaava..
Jokainen meistä löytää oman totuutensa Quasimodossa:
"Jokainen yksinään maan sydämellä.
Auringonsäteen lävistämänä.
Ja äkkiä on ilta."
Oho. Ei tarkoitus ollut kirjoittaa mitään kuolinsäettä, vaan jotain yhdistävää.. ;)
Post a Comment