August 13, 2005

Vastaus Minhille

Pohdin hetken aikaa, julkaisenko tämän vastauskommenttini Minhin vaikuttavaan polemiikkin myös omassa blogissani, ja päädyin myönteiseen ratkaisuun, koska olen tyytyväinen siihen, mitä sanoin ja miten sen sanoin. (Tekstiä muokattu alkuperäisestä).

***
Aika kuluu minh. Eikä se kulu kenekään eduksi. Ei myöskään sinun.

Viinaa voi vetää kohtuullisesti ja hieman enemmäkin jopa kymmeniä vuosia, mutta montako yli 50:stä heroinistia tunnet?

Mitä tulee päihdehuollon työntekijöiden "tietämättömyyteen", niin olen jotakuinkin samaa mieltä.
Vain alkoholisti voi ymmärtää toista alkoholistia ja vain heroinisti toista heroinistia.

Päihdehuollossa on kyllä töissä "entisiä" alkoholisteja, mutta kuinka monta "vanhaa" narkkaria löytyy huumeyksiköiden työvuorolistoilta? (En itse asiassa tunne asiaa kovin hyvin).

Addiktioitten hoidossa ei kuitenkaan ole mitään viisasten kiveä niinkuin ei mielenterveystyössä ylipäätään. Hakuammuntaa koko touhu. Yritystä ja erehdystä, vaikka julkisuuteen tietysti pyritään antamaan hyvin erilainen kuva ainakin, mitä tulee eri terapioiden tehoon ja validiteettiin (pätevyyteen).

Esimerkiksi päihdehuolto on kautta aikain jakautunut kohtuukäyttäjien (A-klinikat) ja ehdottoman raittiuden (AA) kannattajien riitelyareenaksi.
Kohtuus vai ehdoton raittius lienee kuitenkin ratkaisematon hoitoideologinen ongelma. Jokainen päihderiippuvainen on oma tapauksensa, johon ei voi soveltaa etukäteen jotain yhtä terapiamallia, vaikka Tristan aivan oikein totesi, että psyyke toki toimii joustavasti eri terapioiden suhteen.

Silti olen itse kokenut mielenterveyshoidon teoriapluralismin lähinnä jakomieliseksi tilanteeksi.
Samalla mielenterveysalan kenttä on alkanut muistuttaa eräänlaista terapioiden "City-Markettia."
Jokainen voi ostaa mieleistään "hoitoa".
Ja tämä sitten muka takaa, että kunkin terapian tieteellinen taso ja käytännöllinen teho on kunkin hoidettavan asiakkaan kohdalla paras mahdollinen?

Tuskin. Psykologia on kärjistetysti arvioiden sosiaalisesti konstruoitu "tuotetiede", joka toimii vallitsevien ja historiallisesti muuttuvien"episteemien" (vrt. paradigma) takaaman tieteellisen auktoriteetin varassa.
Taustalta löytyy aina myös markkinavoimien ehdollistama tulosvastuuvaatimus, joka tietysti on sekin naamioitu tieteellisyyden autoritaariseen valepukuun.

Ja jos joku alan asiantuntija tästä kommentista nyt pillastuu, niin lukekoon Michel Foucault`n teokset Madness and Civilization (-61), The Birth of the Clinic (-63) ja The Order of Things (-66). Olkaa niin hyvät. (1)

Psykologia ei siis ole mikään "moponvirityksen" kaltainen toimenpide, jossa alkuarvojen tuntemisesta, oikeaa metodia soveltaen, aina ja välttämättä seuraa haluttu lopputulos.

***
Aika rankkaa ja jonkun mielestä (Illuusia) inhorealistista on tekstisi, mutta minun mielestäni sitä suuremmalla syyllä sinulla oikeus huutaa asiasi julki.
En kerta kaikkiaan voi ymmärtää, minkälaisessa eufemismien ja hienostuneitten sanaleikkien utumaailmassa Illuusia elää tai haluaisi elää.

Jos ei kykene samaistumaan toisen ihmisen kärsimyksiin tai ahdistuu niistä niin ylen määrin, että ajautuu torjuntaan, on syytä vaihtaa blogia eikä käydä ko. henkilön kimppuun jonkun hemmetin kirjallisuustieteellisen ideaalin nimissä (sorry nyt vaan Illuusia).

Minäkin ahdistuin, mutta tiedän, että se reaktio on täysin luonnollinen eikä suinkaan mikään todiste bloginpitäjän tekstin "epäaitoudesta."

***
(1)
Michel Foucault ja poissuljetut (katsaus Foucault`n tuotantoon)

Michel Foucault (suomennettu haastattelu - "Kuinka Sanat ja asiat [Les Mots et les Choses, The Order of Things] suhtautuu Hulluuden historiaan [L’Histoire de la folie, Madness and Civilization]?"

Mika Karhu (essee Foucault`n ajattelusta ja teemoista)

6 comments:

Mirjam said...

Kiitos RR mielenkiintoisista linkeistä, tässä lastussa (pidän tästä Hanhensulan käyttämästä) erityisesti tuo Mika Karhun essee.

illuusia said...

Valehtelet : "Aika rankkaa ja jonkun mielestä (Illuusia) inhorealistista on tekstisi, mutta minun mielestäni sitä suuremmalla syyllä sinulla oikeus huutaa asiasi julki.
En kerta kaikkiaan voi ymmärtää, minkälaisessa eufemismien ja hienostuneitten sanaleikkien utumaailmassa Illuusia elää tai haluaisi elää.

Jos ei kykene samaistumaan toisen ihmisen kärsimyksiin tai ahdistuu niistä niin ylen määrin, että ajautuu torjuntaan, on syytä vaihtaa blogia eikä käydä ko. henkilön kimppuun jonkun hemmetin kirjallisuustieteellisen ideaalin nimissä (sorry nyt vaan Illuusia)."


Miksi sinä panettelet minua? En ole missään sanonut näin. En ole koskaan syyttänyt minh-nimimerkkiä mistään. En edes lue minhin blogia enkä tunne häntä. Osoita se kohta nyt tähän, pyydän.

Jos sinun oikea nimesi on Rauno Räsänen, olet juridisesti vastuussa valheestasi. Syyllistyt nyt tällä estradilla blogistaan tunnistettavan henkilön herjaamiseen. Tämä teksti on näyttö. Ja minä olen Illuusia.

Anonymous said...

Onnittelen Rauno sinua siitä, että olet saannut aikaan vähässä ajassa paljon keskustelua (ja herättänyt joitakin ihmisiä sotajalalle). Tyylisi on vastustamattoman ärsyttävää, mutta osaat kyllä hyvin täsmällisesti perustella epäilijät suohon.

illuusia said...

Minä puolestani onnittelen kaikkia maailman anonyymeja kehujia.

Rauno Rasanen said...

Okei. Tämä on näköjään pattitilanne.
Puhumme toistemme ohi.

Voin tiivistää esittämäni argumentin seuraavasti.
Minun mielestäni sinun argumentaatiosi perustuu sekä 1) projektiiviseeen identifikaatioon (siirrät oman ahdistuksesi sen aiheuttajaan, ja kontrolloit sitä siellä) että 2) hämärään estetismiin, josta et itsekään ole perillä.
Miten sitä sitten voisivat muutkaan ymmärtää?

On sitäpaitsi hämmästyttävää, miksi nimenomaan kirjallisuustieteilijä, joka liikkuu jatkuvasti fiktion ja faktan välimaastossa, vaatii blogeilta "totuudellisuutta" - vähän samaan tapaan kuin "truthlikeness-Niiniluoto" vaatii filosofialta tieteellistä realismia.

Oletko Illuusia kehittelemässä aivan uutta, esteettistä teoriaa?

***
Se, mitä kirjoitin, on "vain" eräs tulkinta - ei mikään totuus. Ja koska se on tulkinta, se ei voi olla valhe - you got it?

Mutta jos esittämäni tulkinta on väärä (sitä se toki voi olla), niin sitten en kerta kaikkiaan ymmärrä, mikä on ollut perimmäinen argumenttisi minhin kirjoittelua vastaan.

***
Tässähän alkaa tulla ihan panumaiset fiilikset.

PS. Mutta eläköön eristiikka! Mikä ihana riita!

JLosass said...

Minä tunnen tiedän henk. koht.useampiakin yli 50 vuotiaita opiaatien käyttäjiä.

Ulkonäöltä pystyn tunnistamaan parikymmentä = suunnilleen se porukka, joka silloin 40-60 luvulla alkoi vetämään.

Henk.koht. tunne kolme. Kaikki tosin metadon hoidossa nykyään, yksi ollut 1970-luvulta saakka. Henkilö nro 1. on 53-vuotias, entinen merimies, joka osti aina laivan vieraillessa Sisiliassa pussin, joka riitti seuraavaan käyntiin saakka. Euroopan parasta kopua saa kuulemma sieltä.

Nro 2. n.65-70v. en tiedä tarkkaan. Käy metishoidossa nykyään. Lopetti 2v. sitten heroiinin.

nro 3. oli TV-ohjelmakin tehty 80-kymppinen sotaveteraani, jonka valtio koukutti mopoon kun hän haavoittui.

10 vuotta sitten kun itse aloitin näitä sotaveteraanivetureita oli vielä paljon. Nyt he ovat suurimmaksi osaksi kuolleet, mutta niin ovat muutkin veteraanit joten ei se kai heroiinista johtunut se poismeno.

Huomiona muuten, että ne jotka sodassa alkoi vetämään harvoin koski muihin aineisiin ja olivat muutenkin vastuullista väkeä.