Vastauksia Tirkistysaukon blogijutusta Rankin tabu?! (2.8) löytyviin eräisiin Kirsti Ellilän (Kirjailijan häiriöklinikka) kommentteihin.
Tsekkaa päreeni Paljon melua "TYHJÄSTÄ", joka hieman selventää kommentointimme alkulähtökohtaa.
***
Kirsti www
05.08.2005 - 09:44
Raymond se ei ole vieläkään sallinut bloggeriin kirjautumattomien kommentointia blogissaan.
Kysyn vaan, että onko itsepetos pahasta jos se toimii? Mikä olisi vaihtoehto?
rauno rasanen e-mail www
06.08.2005 - 12:45
Okei Kirsti. Sait tahtosi läpi. Eikä mitään "roskapostia" sitten - please!
*
Toimiva itsepetos tai "tyhjyyden kauhu" (horror vacui). Siinä ehtoni elämälle (herra 48).
Kirsti
06.08.2005 - 14:23
Joskus näyttää siltä, että tyhjyyden kauhu on joillakin sangen toimiva itsepetoksen muoto.
Jaajaa, eli siinä ei-bloggereiden bannaamisessa oli siis kuitenkin mukana syvää vakaumusta.
raunorasanen e-mail www
06.08.2005 - 15:41
Ei vakaumusta vaan alunperin ihan oikeasti tietyn sattuman ja vasta sen jälkeen erään asiaa hyvin tuntevan tahon neuvoista vaarin ottamani pragmatismin aikaansaannosta.
Vakaumukseksi anonyymien blockkaaminen saattaa kehittyä vasta tulevaisuudessa (toivottavasti ei). Riippuu ihan kommenteista - kuten sanoin.
Mutta minulla - kuten kaikilla bloggareilla - on valta valita, mitä palautteita siedän ja mitä en, ihan niinkuin minulla on valta kirjoittaa tai olla kirjoittamatta lähes kaikesta, mistä haluan.
Ja jos minulla on mahdollisuus estää anonyymien pääsy blogiini, niin se merkitsee, että minulla on siihen silloin myös oikeus.
Sinä tulkitsit alunperin niin, että - demokratian nimissä(!?) - koska minulla on mahdollisuus päästää kaikki kommentoimaan blogiani, se merkitsee itse asiassa jopa velvollisuutta siihen.
Ei - niin tämä asia ei mene. Eräs moraalifilosofian harvoista "lainalaisuuksista" on oikeuden ja velvollisuuden symmetria, eli jos minulla on oikeus johonkin, niin toisilla on velvollisuus kunnioittaa tuota oikeuttani ja päinvastoin.
Mutta tuon symmetrian ehdot/edellytykset eivät tällä kertaa täyty.
En nimittäin voi loukata kenenkään oikeuksia siinä tapauksessa, että minulla on "lain suoma" vapaus valita KAHDESTA eri vaihtoehdosta aivan kuten KAIKILLA MUILLAKIN.
Tällöin velvollisuus päästää kaikki kommentoimaan omaa blogiaan voidaan "perustella" (ei analyyttisesti) vain jostain autonomisesta ja universaaliksi koetusta periaatteesta käsin, jollainen on esim. käyttämäsi "demokraattinen sananvapaus (DS)."
Toisin sanoen - DS on jokin "korkeampi" ideaali, johon tietysti voi vedota, mutta jota EI voi käyttää perusteluna oikeuksien ja velvollisuuksien symmetrialle, mikäli valinnan mahdollisuuksia on a) enemmän kuin yksi ja että nuo mahdollisuudet ovat b) kaikille samat.
Itse asiassa juuri DS on vakaumus, ei anonyymien harkittu blockkaaminen.
Tämä näin niinkuin tarkennuksena. Sen verran vielä tunnustan, että anonyymien blockkaaminen ei ole koskaan ollut minulle mikään itsestään selvä valinta, vaan sitä on tullut pohdittua jatkuvasti.
Nyt sitten annoin periksi, koska joka tapauksessa kyse on aika mittavasta rajoituksesta, kun tiedetään, että Blogistanissa suurin osa bloggaajista on anonyymeja tai puoli-anonyymeja.
(Tämä selvennys sopii oikein hyvin julkaistavaksi myös omassa blogissani.)
***
Jaa että miten niin "tyhjyyden kauhu on joillakin sangen toimiva itsepetoksen muoto"? I didn`t get it.
3 comments:
Ohhoh, tässä sen näkee, ei kannattaisi aukoa päätään ihmisille, ei edes leikillään. Pahoittelen luomaani virhekäsitystä, jokaisella on toki oikeus sallia ja olla sallimatta blogissaan kommentteja ja harrastaa minun puolestani aivan minkälaista diskriminaatiota lystäävät, kunhan nyt aikani kuluksi soitin suutani. Enkä missään tapauksessa halua ottaa vastuulleni sitä että ääliöiden anonyymien laumat valtaavat blogisi. Jos antaa pahalle pikkusormen se vie tunnetusti koko käden, eli varmaan aivan viisasta vartioida tiukasti veräjän ovia ;) eli pistä säppiin vaan. Omalla kohdallani se lienee myöhäistä koska olen itse pahin kaikista ja vailla minkäänlaista itsekontrollia kun pääsen koneen ääreen.
Ihmetykseesi siitä kuinka tyhjyyden kauhu voi olla itsepetoksen muoto, vastaan kuitenkin että mieleeni vain tuli elämäni varrella tapaamani henkilöt jotka viinipulloa tyhjennellessään kaveriporukassa päästelivät suustaan sellaisia viisauksia kuten "elämä on mieletöntä" ja muita yhtä syvällisiä oivalluksia ja näyttivät saavan siitä suurta lohtua samalla kun viittoilivat tarjoilijaa tuomaan seuraavaa pulloa. Ja jossain välissä he tietenkin sitten vielä kirjoittelivat synkeää, mutta taiteellisesti korkeatasoista proosaansa.
Lopulta "elämä on mieletöntä" onkin aika konkreettinen lausahdus moniin uskonnollisiin horinoihin verrattuna, joissa operoidaan kummallisilla fiktiivisillä hahmoilla ja fiktiivisillä tapahtumilla, joiden väittämät on poimittu eräästä maailman myydyimmästä kaunokirjallisesta teoksesta.
Kukapa ei joisi viiniä ja kirjoittaisi kuolemasta?
- Prospero
Voi se ollakin konkreettinen lausahdus, mutta ei sitä mielestäni voi kovin suurena oivalluksena pitää. Mutta tärkeintä tietysti on, että jostain saa lohtua. Viiniä juodessa voisi kyllä joskus kirjoittaa elämästäkin.
Post a Comment