Kirjoittamisesta, minuudesta ja totuudesta

Tämä teksti on alunperin kommentti hanhensulan juttuun Virtuaaliolemus, totuus ja paskanpuhuminen (5.8), joka puolestaan sai inspiraationsa Illuusian jutusta Blogien totuusarvo (4.8).

***
Michel Foucault`ta kysyttiin kerran, miksi hän kirjoittaa. Taustalta löytyy polemiikki Jean-Paul Sartren väitteestä, että kirjoittaminen oli tietoinen valinta, jonka hän teki jo hyvin varhain - (luettuaan ensin isovanhempiensa laajan kirjaston alusta loppuun alle 15 vuotiaana).

Foucault`n mielestä sen sijaan mitään tietoista valintaa kirjoittamisen suhteen ei ole."Miksi ihminen kirjoittaa" kysyy Foucault provosoivasti ja vastaa: "tullakseen hyväksytyksi, saadakseen myötätuntoa" (muistinvarainen sitaatti).

Näin ollen velikulta (1) provosoinnistaan huolimatta osuu maaliin - ei kuitenkaan ihan keskelle sitä...

***
Mitä tulee totuuteen, toivoisin, ettei niin arvovaltaiseen ja kunnioitettuun naishenkilöön suhtauduttaisi tällä tavoin (Illuusia) - suorastaan ylimielisesti. Ettei "häntä" (La Vérité, Die Wahrheit) muka lainkaan ole...Sehän on samaa kuin sanoisi itselleen, ettei siis minua itseänikään ole kuin virtuaalisena projektiona.
Vai yritetäänkö nyt - jälleen kerran - "todistaa" oikeaksi tuo postmodernin ajattelun "viimeinen paljastus" (jonka esitti jo Nietzsche), eli että kaikki meidän tietomme on (vain?) tulkintaa.

Nietzsche myös vastaa (oletetuille) vastustajilleen jotenkin seuraavasti: "Ja te tulette sanomaan, että myös tämä väite (että kaikki on tulkintaa) on vain tulkintaa. Aina parempi." (2)

***
Väitän kuitenkin, että Nietzschen projekti meni alunperinkin perusteellisesti pieleen, mikä ei tietenkään kumoa sen neroutta, mutta kyseenalaistaa tai ainakin jyrkästi rajoittaa sen esteettistä ja moraalifilosofista "käyttökelpoisuutta."

Nietzschen yritys oman identiteettinsä luomiseksi ja ylläpitämiseksi oli - jos ei toki väärä - niin ainakin tuhoon tuomittu.
Kun identiteetin perustukset sekä luontaisen hulluustaipumuksen/nerouden että tämän taipumuksen ajatuskokeellisen innovatiivisuuden takia romutetaan, saadaan case-study nimeltä Nietzsche.

Mutta juuri tämä oli Nietzschen "metodi" - pyrkimys assimiloida mahdollisimman monia perspektiivejä yhden ja saman havainnoijan (eli itsensä) kokemushorisonttiin.
Lopputuloksen me tiedämmekin (mutta hän ei).

Sitäpaitsi - jos väittää, ettei totuutta (3) ole olemassa, tulee ajatuneeksi valehtelijan paradoksiin ja kumonneeksi itsensä.Vähän samaa kuin yrittäisi päästä inhimillisen ajattelun ulkopuolelle.

Mutta mikä on inhimillisen ajattelun vastakohta?

***
(1) Käyttöarvo.. ? ;D Pelottavan totista touhua.
Jos blogihenkilö odottaa kanssakirjoittajien pitäytyvän tiukassa faktassa ja esiintyvän jopa omalla nimellään / kasvoillaan sotun kera tulee minulle heti ensimmäisenä mieleen että kyseisen lukijan, mahdollisesti myös kirjoittajan pääasiallinen tähtäin on miehen tai naisen bongaaminen virtuaalimaailmasta.

Käyttöarvo.. käyttötarkoitus..

Toisaalta, jos blogihenkilö esiintyy nimineen ja naamoineen tulee ensimmäisenä mieleen että hän haluaa mainostaa jotain.
Olla tyrkyllä, saatavilla, naitavissa.

Yleensä kyseessä on ihan se oma ego.
Nimiä ja naamoja löytyy paljon paremmin treffisivustoilta.
# posted by velikulta : 5/8/05 16:49

(2)
Beyond Good and Evil, 22
Supposing that this also is only interpretation—and you will be eager enough to make this objection?—well then, so much the better. —
Jenseits von Gut und Böse
Gesetzt, dass auch dies nur Interpretation ist—und ihr werdet eifrig genug sein, dies einzuwenden?—nun, um so besser. —

(3) Edellyttäen että totuus on määritelmäkysymys, mikä tietysti tekee siitä "pelkkää kielioppia."