Visioita blogintekemiseen

I
Tämä päre pohtii hyvin yleisesti meikäläisen näkemyksiä blogaamisen mahdollisuuksista. Se on samalla jonkinlainen vastaus Maalaisen Räsäsen neuleblogin esittely (johdanto) - päreeseen kirjoittamaan kommenttiin.

JM said...
Vuoden hauskin muodonmuutos. Nauran kippurassa kuvallisille lastuillesi. Maalainen

***
Kiitti vaan JM.

Tää kokeilu on jollain tavalla kytenyt päässäni jo pari kolme kuukautta (ei tosin mitenkään selkeänä).
Ja tähän kun vielä yhdistää Podcasting- tekniikan (jota esim. Katri Manninen eräässä kesäkuun blogijutussaan esitteli), niin a vot - kyllä lähtee.
Itse asiassa jo Leevi Lehdon kokeilut saivat minut pohtimaan asiaa - myös eräässä toukokuun lopun hassuttelussani - Arviitilla on asiaa.

Multi-viihde-/taide-/filosofia-blogi (en "uskalla" lisätä tähän listaan tiedettä): se minun päässäni kummittelee. Ja väitän, että joku/jotkut tämän idean vielä vie(vät) huippuunsa...

Jokainen uusi tekniikka luo aina erilaisen perustan, joka mahdollistaa uudentyyppisen ilmaisumuodon.
Muistakaamme esimerkiksi sähkökitaran (electric guitar) invaasio -50- ja -60-luvulla blues-, rock-ja pop- musiikkiin. Ennen sitä ei tuonkaltaisesta "äänitaiteesta/-viihteestä" olisi voitu edes uneksia.
Tuntemamme Jimi Hendrix ei olisi ollut mahdollinen vielä -30 ja -40-lukujen taitteessa, vaikka jazz-kitaristi Charlie Christian (myös Hendrixin yksi esikuva) jo aloittelikin sähkökitaralla soittamisen kehittämistä.

Onhan tätä muutosta tietenkin ollut ilmassa jo aika pitkään. Ajatellaan esim. Leevi Lehtoa ja Karri Kokkoa.
Minun visioni pyrkii kuitenkin liikkumaan hieman - sanoisinko teatraalis-ironisemmalla alueella kuin nimenomaan kirjoitetun sanan ja kuvan teknisessä manipuloinnissa.
Mutta perimmältään "projektini henki" on hyvinkin samankaltainen kuin mainittujen herrojen pyrkimykset.

Muistutan vielä, että puhun nyt futuurissa. Olen tähän mennessä tehnyt tietoisesti ja suunitelmallisesti hyvin vähän konkreettista tämän vision eteen tai ylipäätään edes sen kehittämiseen, mutta kuten Neulovista sioista huomataan - muutos blogintekemistavassa on aina mahdollinen, mikä ei tarkoita, että se silti olisi ikäänkuin lopullinen muutos.

Totta kuitenkin on, että etsin omaa tyyliäni, eikä se löydy ilman kokeiluja tai riskinottoja.
On turha tuijottaa kävilaskuriin (minulla ei ole) tai oman blogin tilausten määrään (minkä toki yleensä teen!), jos aikoo luoda juuri sitä, minkä omimmaksi kokee. Olipa se sitten suosittua tai ei.

***
II
Lisään loppuun vielä Sediksen kommentin NEULOVAT SIAT (perheblogi) - "perhe-esittelyn" tiimoilta ja kirjoitan omat assosiaationi siitä.

Sedis said...
Olenks mä kertonut, että mainitsemasi Paretskoi on pikkuserkkuni. Emme ole kyllä koskaan tavanneet.

Rauno Rasanen said...

Haa! Mielenkiintoinen sattuma. Markku Paretskoi, Juha Ruusuvuori ja Pauli Heikkilä olivat Pahkasian "sielu".

Nykyään meiltä puuttuu Pahkasian kaltainen - absurdia mutta älykästä (siis toisin kuin amerikkalainen absurdi komiikka ="idiotia") satiiria viljelevä sarjakuva-/tekstijulkaisu.

Vastaavaa huumorin lajia edustava Radion Alivaltiosihteeri-ohjelma voi kyllä edelleen melko hyvin eikä äijien "älykäs pöhköily" ole ainakaan vielä vajonnut Pekko-tasolle ja tuskin tulee vajoamaankaan - ellei sitten jonain uutena huumoriparodian satiirina.

Se taas ei suinkaan merkitsisi tason laskua vaan itse asiassa "nousua" kohti Monty Python -tyyppistä irrottautumista aivan kaikentyyppisistä viihteenteon konventioista. Imitaattori imitoimassa omaa imitoimistaan.
Silloin aletaan olla jo aika lähellä Leevi Lehdon ja Karri Kokon runouskäsityksiä - jos saan hieman "ekstrapoloida" omiin nimiin.

***
Alivaltiosihteeri
Monty Python's Flying Circus