Kommentti Sedikselle

Kirjoitettu alunperin kommentiksi Sediksen tulevan klassikkosarjan aloitusjaksoon Minä ja blogit I.

(Kysymys :"Miksi olen varsinkin viime aikoina muokannut useita kommenttipalstoilla julkaisemiani juttuja blogipäreiksi?"
Vastaus: "Sen vuoksi, että kaikki pitkät kommenttini on kirjoitettu sen verran huolellisesti, että niistä tulee oivallisia päreen runkoja - ellei lähestulkoon jo valmiita päreitä. Niin tästäkin.")

***
Huhhuh.

Olen aina ihmetellyt millä lihaksilla historioitsijat ja sosiologit oikein toimivat, ja vastaus lienee edelleen - kuten siis ennenkin - se sama: hyvät perslihakset.

Tarkoittaa minun kielenkäytössäni "intellektuaalista kärsivällisyyttä" ja kokonaisvaltaisuutta.

Historioitsijat pyrkivät hallitsemaan (ja parhaimmillaan siinä joskus melkein onnistuvatkin) ilmiöitten koko sakaalan A:sta Ö:hön. Hieman suuruudenhullua mutta perin tarpeellista toimintaa, sillä historioitsija on se henkilö, jonka keräämästä materiaalista humanisti - myös filosofi - rakentaa spekulatiivisia rakennelmiaan.

Luonnontieteilijät havainnoivat luonnon objekteja ja ilmiöitä/tapahtumia etsien niistä säännönmukaisuuksia, joista laatia lainalaisuuksia. Humanisti-filosofit elävät historian kirjoitusten sekamelskan keskellä etsien niistä jotain järkeä, ja jos eivät löydä niin ainakin yrittävät keksiä sellaista.

Toisin sanoen - historian tutkijoilla on sellaista älyllistä kärsivällisyyttä, joka esimerkiksi meikäläiseltä puuttuu, ja joka senkin vuoksi kokee nämä nippelitiedon suvereenit ja makroteorioitten maalarit pohdintojensa empiirisen aineiston "arkiston hoitajiksi", joita ilman filosofia jäisi pelkästään loogikoitten tai filologien peliareenaksi.

***
Jotain tällaista osasin Sedis kyllä jo odottaa, mutta en totta vieköön näin suureen mittakaavaan suunniteltuna.
Olet ryhtynyt kunnianhimoiseen ja arkaluontoiseen hankkeeseen. Mutta sitä tarpeellisempaan. Seulontasi kautta jokainen voi saada merkittävästi lisää tolkkua koko ajan nopeammin kasvavaan blogiviidakkoon.

Myös oma linkkilistani epiteetteineen on - puolittain huumorimielessä - yritys luoda henkilökohtaista kokonaiskatsausta (hyvin suppean aineiston pohjalta) Blogistaniin, joskaan en aivan vilpittömästi voi sanoa, että listani olisi yksinomaan "best of".

Vaikkei hankkeessasi olekaan välttämättä kyse bourdieuläisestä distinktio-hakuisuudesta, niin ylipäätään kaikki tämänkin typpiset arvioinnit luovat distinktioita (sosiaalisia erotteluja/"erottautumisia"), joista me kukin sitten otamme mallia omien "distinktioittemme" luomiseen.

Tämä "tehtävä" on ihmiseläimelle ominaista toimintaa - siis sekä täysin luonnollista että kuitenkin samalla - juuri ihmisen tapauksessa - pyrkimystä ylittää annettu maailma ja annetut olosuhteet.
Näin siksi, että lajivaistoihimme sisältyy pyrkimys rakentaa itsellemme muista erottautuva identiteetti (ikäänkuin reviiri), joka toimii itseymmärryksemme, sosiaalisuutemme ja lopulta myös kosmisen maailma-suhteemme perustana.

***
Kirjoitit, että jatko riippuu siitä, miten osa I:een reagoidaan.

No - ainakin minä toivon vilpittömästi, että jatkat, sillä vaikka olet ilahduttavan ja yllättävän laaja-alainen, katsantosi ei kuitenkaan latistu monotoniseksi "rakastaa-ei rakasta" listaukseksi.

"Rehellisen ja tinkimättömän tuntuista kritiikkiä, jossa on myös itseironiaa" kuten anonyymi sanoi. Juuri niin.