Kenen huumorintaju petti?

KARL KRAUS - "kielen riivaama paha poika"

"Nainen on toisinaan melkoisen käyttökelpoinen itsetyydytyksen korvike. Se vain vaatii rikkaan mielikuvituksen."
"Ein Weib ist manchmal ein ganz brauchbares Surrogat für die Selbstbefriedigung. Freilich gehört ein Übermaß von Phantasie dazu." (Sprüche und Widersprüche - 1909)

http://www.onlinekunst.de/aprilzwei/28_04_kraus_karl.html.

UKKO-FREUD ja "Tiedostamaton"

http://www.lutz-backes.com/Karikaturen/body_karikaturen.html.

***
Kommenttini blogianalyytikko - "Arbeiten und Lieben" - juttuun Kommentointia rajoitettu, 29.8.

***
Mikäli tästä blogista jotain hyvää voi sanoa (kaikista voi!), niin nyt jos koskaan (eli taas kerran...) joudumme todella vakavasti pohtimaan kysymystä siitä, mikä osoittaa hyvää ja mikä huonoa makua blogikirjoittamisessa tai blogintekemisessä.

Muistettakoon samalla, että analyytikon oppi-isä - Ukko-Freud - rakasti hyviä vitsejä.
Freudin "naapuri" - wieniläinen kirjallisuuskriitikko/kirjailija/toimittaja/verbaalinero Karl Kraus kirjoitti ilkeän ironisesti, että "psykoanalyysi itse pitäisi psykoanalysoida" ja että "psykoanalyysi itse on se sairaus, jonka se väittää parantavansa."

Freud halusi kuitenkin lähes "sadomasokistisella" paatoksella lukea kaikki Krausin jutut, koska hänellä todellakin oli hauskaa niiden kanssa.

Mutta onko analyytikon suhde Panuun samantyyppinen kuin Freudin suhde Krausiin?

Ei ole. Siihen on kätkeytynyt paljon sitä samaa kostonhimoista ja provokatiivista (joskin hyvin argumentoitua ja dokumentoitua) kaunaisuutta, jota löytyy ylen määrin myös Panulta.

Mutta kuten Turistin "lootassa" kirjoitin: Panun olisi syytä muistaa vanha sananlasku: "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan."

***
Freud ei kuitenkaan ryhtynyt "terapoimaan" Krausia kuten analyytikko Panua. Jossain se hyvän maun raja siis kulkee.

You got it analyytikko?

Tietenkin voit sanoa, että juuri minun (kuten Panunkin) huumorintajuni se tässä petti - ei sinun. Jos näin, niin sitten ei auta muuta kuin toteuttaa se vuosia suunnittelemani selvitystyö, jossa analysoin oman Freud-suhteeni.

Miksi arvostan hänen metapsykologiaansa ja sen yhteiskuntatieteellisiä korollaareja, ja miksi taas pidän hänen analyyttista menetelmäänsä paitsi metafyysisena, mekanistisena - myös negatiivisella tavalla holhoavana - siis rasistisena. (Itse asiassa toin tätä aihetta esiin jo hieman aiemmin blogissani.)

Loppuun vielä "onnitteluni" menestyksekkäästä "blogimyyntiartikkelista." Ilmeisen laskelmoitua toimintaa, sillä lähes kaikki ihmisethän ovat "perverssin" kiinnostuneita juoruista, sensaatioista ja skandaaleista (jos skandaaleja nykyaikana enää edes tunnetaan - sensaatioitahan ne ovat...).
Analysoipa analyytikko tuotakin ilmiötä jossain vaiheessa.

***
(Vien tämän kommentin ensin varmuuden(kin) vuoksi omaan blogiini.)