Modernismin jälkeen?

Minun on aivan pakko kopioida osa tästä dekadenssiblogin (yksi anttia-nimikkeellä löytyvästä kolmesta blogista, joilla ainakin muodollisesti on eri kirjoittaja) jutusta Monday, August 01, 2005 Hyvästit musiikin modernismille. (Kappalejaot, kursivoinnit, lihavoinnit ja linkit RR)

Minun ei myöskään tarvitse lisäillä tähän enää mitään. Sen verran täydellisesti juttu menee yksiin omien "visioitteni" kanssa. Vain Amen puuttuu lopusta (kts. myös kommentti).

Kiitos kuitenkin Veijo Hietalalle, jonka - anttian jutussakin mainitun kirjan "Kulttuuri vaihtoi viihteelle?: johdatusta postmodernismiin ja populaarikulttuuriin, 1992 - kautta opin itse lopullisesti sen, mitä postmodernilla todella tarkoitettiin.

***
Nykysäveltäjä kieltäytyy kuolemasta! (Edgar Varese, 1921)
(Edgar Varése, Edgard Varese - Father of Electronic Music, Edgar Varèse (1883-1965)

"Mutta kaikki kuolee aikanaan. Modernismi on työnsä tehnyt, modernismi saa mennä.

Niin kuvataiteessa, kirjallisuudessa kuin musiikissakin modernismi oli länsimaisen tradition valtava yritys ajatella itsensä loppuun.

Niin valtava oli yritys, niin älykkäitä ja tarmokkaita sen suorittajat, että se onnistui. Keskiajalta saakka kertyneiden muotojen, sääntöjen ja konventioiden vaiheittainen ja loppua kohti yhä kiihtyvä purkaminen tuotti yli sadan vuoden mittaisen loistavan ilotulituksen, näytelmänä yhtä suuren ja dramaattisen spektaakkelin kuin konsanaan kommunismi tai fascismi, joskin pienemmin osanottaja- ja katsojajoukoin.

Niin fossiilisten polttoaineiden kuin kulttuurin traditioidenkin kohdalla muodostuminen ja luominen on hidasta, kulutus ja hävitys nopeaa. Liekit olivat kirkkaat ja korkeat.
Kun minun sukupolveni tuli mukaan kuvaan, kaikki oli jo ohi. Meillä ei ollut tilaisuutta osallistua suureen hävitykseen, johon vielä vanhempamme olivat ehtineet ottaa osaa. Siellä täällä näkyy vielä hiipuvia kekäleitä, joita käymme silloin tällöin aikamme kuluksi potkimassa sammuksiin.

Osaksemme jää tuijottaa tuhkaan ja miettiä, mitä tehdä orgioiden jälkeen. Ja kyllähän me kaikenlaista tekemistä keksimmekin.

Länsimaisen taiteen historia jäi lyhyeksi: kristinusko loi sen, aatelisto kasvatti sen, porvaristo omaksui ja nimesi sen, intellektuellit ja avantgardistit hajottivat sen.
Puoli vuosituhatta rakentamista, vuosisata purkamista; loppu on hiljaisuutta.

Modernismi on työnsä tehnyt, modernismi saa mennä. Kun porvaristoa ei enää ole, ei intellektuelleja tai avantgardeakaan enää tarvita. Veijo Hietalan sanoin: "kulttuuri vaihtoi viihteelle".

Meillä Suomessakin Kiasma alkoi jo hyvissä ajoin esittelemään yhä enemmän "hip hopia", "ite-taidetta", "demoskeneä" ja muuta katutasoista kulttuuria, jossa jälkimoderni fellah-ihminen löytää ilmaisun henkiselle olemukselleen.

Suomi-rock elää, performanssitaide voi hyvin, "ite-taide" rikastaa kultuuria, modernismi on kuollut. Nähdään terassilla."

posted by Kasimir Lütha at 3:57 AM 1 comments