Sana Juhannukseksi

Kirjoitettu (uudelleen editoiden) alunperin kommentiksi Sven Laakson (24.6) juttuun:

DARWININ LUONNONTULKINNASTA

"Metaforiaan etsivä länsimainen kilpailuyhteiskunta on ihmiskunnan tähänastisista totalitarsimin muodoista röyhkein, ilkein, likaisin ja salakavalin.Korkeimmat hengen jättiläiset ovat kaikkein haavoittuvaisimpia olemassaolon taistelussa, jota hallitsee keskinkertaisuuden tahto valtaan. Tämä jos mikä Nietzschen ilmaisema synkkä totuus on darwinistisen terrorin (johon verrattuna Stalinin ja Hitlerin terrorit ovat poikien leikkiä rajatulla hiekkalaatikolla) kivijalka länsimaiden nykyisyydessä."

***
Niinpä. "Viimeiset ihmiset" ovat keksineet uuden ja lopullisen Jumalan: ONNEN. Ei tarvita enää tuonpuoleista, koskapa se on siirretty tämänpuoleiseen. Mitä nyt vammat, sairaudet ja kuolemat "hieman häiritsevät" onneamme.

Moraalinkin muututtua kaupallisen estetiikan eli muodin/trendin osa-alueeksi, ei ole jäljellä enää mitään pyhää: kaikki on kaupan.

Hyvinvointivaltio kyllä pyrkii - joskus jopa liiankin kiitettävästi - huolehtimaan heikommin pärjäävistä, mutta moraalista se ei kerro vielä juuri mitään.
Sosiaalinen minimihyvinvointi on taattava laeilla lähinnä yhteiskuntarauhan säilyttämisen vuoksi. Mitään "ylevää" moraalia tähän ei tarvita. Moraalilla on lopulta aika vähän tekemistä raakojen tosiasioitten kanssa.

Menetelmäoikeudellinen (positivistinen) laki ja aatteellinen moraali ovat nykymaailmassa vallitsevan pragmaattisen estetiikan aikana muuttuneet "hengeltään" (eetokseltaan) lähes vastakohtaisiksi asenteiksi.
Itse asiassa moraali on sulautunut täysin kaupalliseen esteettisyyteen.

(Nietzschen intentoima esteettinen moraali ei kuitenkaan ollut massojen muotihömpötystä! Mutta ilmeisesti Nietzsche vain yksinkertaisesti yliarvioi oman ajatuskokeensa realistisuuden uusien arvojen luomisen suhteen. Hän ei ottanut lähimainkaan tarpeeksi huomioon taloudellisteknisiä ja poliittisia tosiseikkoja, vaikka esim. aikansa luonnontiedettä jossain määrin tunsikin.)

Lisää teknisiä uutuuksia, lisää mukavuuksia, vaikkeivät ne tietenkään kaikille riitä. Ja jos riittävät - tuhoutuu maapallo!
Lisää pitää kuitenkin saada.
Ja tämän takaa mm. kaupalliseksi keskinkertaisuudeksi - esim. yleiseksi mielipiteeksi - latistunut tyylitaju.

Koko tähän yhä nopeutuvaan "meininkiin" sisältyy kuitenkin kohtalokas paradoksi. Viimeiset ihmiset ovat mukavuuksistaan huolimatta yhtä aikaa sekä äärettömän kiireisiä että henkisesti äärettömän laiskoja!

Tämä tila on sisäistä tyhjyyttä - merkityksettömyyttä, jota täytetään loputtomalla viihde-ja informaatiotulvalla - addiktoitumalla vähitellen yhä syvemmälle - ensin kilpailun, sitten väkivallan ja pornon maailmaan.

Kyse huumeenomaisesta tilasta, jonka diagnoosi on juuri tuo Friedrich Nietzschen NIHILISMI.
Voisinpa seisauttaa ajan edes tunniksi! Nähtäisiin, mikä psykoottinen kaaos seuraa siitä, etteivät nämä Das Man-ihmiset voikaan tuntiin tyydyttää omaa mukavuudenhaluaan tai sitten heiltä menee (näin he ajattelevat) hyvä business sivu suun.

Mutta kerranhan - ja se on viimeinen kerta - aika pysähtyy jokaisen kohdalla. Tämän muistamisen estämiseksi on lisättävä vauhtia, lisättävä vapauksia samalla, kun koko ajan ollaan kuitenkin yhä pahemmin ajatumassa sekä piilevän että avoimen kontrollin alaisiksi.

Merkillistä: miten ihminen voi olla vapaa, jos hän ei kykene kestämään oman sielunsa tyhjyyttä ilman keinotekoisia korvikkeita?

Mutta ei tuo tyhjyys täyty viihteestä, mukavuudesta tai muista "sielun" ulkopuolelta tulevista korvikkeista! Ihminen ei elä vain leivästä - tai sitten hän elää, mutta elää kuin kävelisi avoimin silmin unessa, joka vie häntä minne sattuu - täysin pakonomaisesti ja tahdottomasti.
Hän on marionetti tai robotti, joka menee minne työ, trendi ja yhteiskunnallinen osallistuminen muka velvoittaa.

Ja yhtäkkiä on ilta...elämä ajoi kauas ohi...Et pysynytkään enää perässä, eikä mikään korviketyydytys voi sinua enää lohduttaa tai jopa hetkellisesti pelastaa. Valmistaudu siis menemään arkkuusi mato!

Tai - osta Porsche ja aja täysillä päin kalliota: kas siinä oivallinen - ja ainoa - ratkaisu, jolla materiaalinen korvike voi poistaa sielun tyhjyyden kauhun!

***
Näille suin päin ryntäilijöille voi vain kylmästi todeta: darwinismi pätee myös ihmislajin kohdalla, mikä merkitsee sillekin vuorollaan varmaa tuhoa (jota ihminen toki itse voi edistää) - aivan kuten kaikille muillekin lajeille maapallon historian aikana.

***
Lopuksi kaikkein vaikein ja ikuisin ongelma.

"Tahto valtaan" on - kuten Nietzsche sen (minun mielestäni) lopulta oivalsi - moraalisesti täysin mieletön (kaaokseen johtava, suuntaa vailla oleva, yhtä aikaa inflatorinen ja deflatorinen - riippuu tarkasteluperspektiivistä ja - oletuksista) ajatus, ellei siihen sisälly "ikuisen paluun" hyväksymistä.
Elämä - sikäli kuin se riippuu meidän omista valinnoistamme - on elettävä niin, että sen voisi elää uudestaan yhä uudelleen - ikuisesti (*) (**).

Uuden moraalin mahdollisuus ja perusta voi lähteä vain tämän "eksistentiaalis-kosmisen kombinaation" sisäistämisestä.

Asiaa sietää pohtia - oli sitten darwinisti tai ei.

(*) On hiukan epäselvää, hyväksyikö Nietzsche itsekään lopullisesti ikuisen paluun ajatusta. Nietzschehän ironisoi Ecce Homossa, että suurin syy hänen epäröinnilleen syvällisimmän ajatuksensa eli ikuisen paluun hyväksymisessä ovat hänen omat sukulaisensa - toisin sanoen: äärimmäisen uskonnollinen äiti sekä antisemiitti sisar!
Nämä hän siis joutuisi itse kohtaamaan ikuisesti uudelleen....

Ja kaikilla meillähän on ristimme tai kyttyrämme, josta emme eroon pääse...Joillain jopa kaksikin...Sen vuoksi ikuisen paluun ajatus on Nietzschenkin mukaan miltei hirvittävä, mutta ainakin se toimii melkoisen vahvana vastapainona Kantin - puhtaasti rationaaliselle mutta kristillisperäiselle käskymoraalille, ja varsinkin Kantin kuuluisimmalle "käsitehirviölle": Kategoriselle Imperatiiville, jossa Nietzschen mukaan "kaikuu etäisesti itämaisten despoottien ääni..." (vapaa siteeraus).

Toisaalta - Nietzschelle ikuisen paluun hyväksyminen on nihilistisen situaation kovin testi. Ja vielä enemmän: juuri se on nihilismin voittamista.

Bernd Magnus on kutsuu tätä Nietzschen ikuisen paluun konseptiota nimellä: Nietzsche's Existential Imperative , 1978 - nimenomaan vastineena ja vaihtoehtona Immanuel Kantin Kategoriselle imperatiiville , - Categorical imperative - Wikipedia, the free encyclopedia.

(**) Kuten seuraavista linkeistä voi helposti päätellä - ikuisen paluun ajatus ei ole mikään uusi idea, vaan se kuuluu ihmiskunnan historian eräisiin kaikkein varhaisimpiin myyttisiin uskomuksiin ajan ja maailman (luonnon, materian, energian) kiertokulusta.

Vastakkainen ajatus löytyy juutalaisesta perinteestä ja etenkin Vanhan Testamentin viimeisimpien kirjojen (esim. Danielin kirja) apokalyptisista visioista, joissa Jumalan tuomio kohtaa ihmiskuntaa väistämättä lopun aikojen tullessa. Ja se on sitten siinä...(?!) Toista kertaa - useammista puhumattakaan - ei enää tule.
Myös kristinusko omaksui lineaarisen historia-käsityksen (niin paljon kuin se omaksui myös kreikkalaisilta). Helvetti tai taivas ihmisen lopullisina "tiloina" ovat lineaarisen mytologian vaihtoehdot.

Mutta tässä yhteydessä täytyy ehdottomasti muistuttaa, että jopa nykyisen kvanttifysiikan (sic) erästä, varsin uutta versiota, kutsutaan - ainakin osittain nimellä "Ekpyrosis" ( Citebase - Hubble Law and Brane Matter after Ekpyrosis, 'Brane-Storm' Challenges Part of Big Bang Theory), joka oli stoalaisten käyttämä termi maailman tuhoutumisesta suuressa palamisprosessissa syntyäkseen jälleen uudestaan kuin Feeniks-lintu tuhkasta - Feeniks - Wikipedia, vapaa tietosanakirja.

Nothing New Under the Sun: Cycles, Eternal Returns, Stoicism [Internet Encyclopedia of Philosophy], ImmortalityDictionary of the History of Ideas, Mythology, The Eternal Return...