MOTOKSI:
Päivän tarjous - Kertakäyttömoraalipakkaus (10 tbl) (Made in Vatikan, Pope-model - lat. Acerina cernua ) - nyt vain 6,66 €/pakkaus. (Tarjous voimassa ainoastaan tämän viikon).
(Tuotetta löytyy myös injektiomuodossa - pakkaukseen sisältyy puhdas injektioruisku neuloineen).
Osta nyt uusin versio: Kertakäyttömoraalisuitsuke! "Paavillinen" tuoksu; saatavana myös "Madonnaa", "Tuskaa" ja "Hurmosta".
Vaativampaan makuun ja hajuun - "Pyhän Antoniuksen kiusaus eli palaneen nahan viettelys" - antaa Sielulle rohkaisua ja tappaa samalla kärpäset.
(Tuotekehittely jatkuu)
***On aivan selvää, että äärimmäinen, negatiivinen vapaus eli vapaus jostakin (contra positiivinen vapaus eli vapaus johonkin, - Positiivinen ja negatiivinen vapaus ) on turmiollinen aate, mitä tulee yleiseen moraaliin. Turmiollisempi kuin kuriyhteiskunta, joka sentään pystyi sietämättömistä pakoistaan huolimatta tai juuri niiden takia "inspiroimaan ja innoittamaan" anarkistisempaa ja luovaa jengiä ("toisinajattelijoita") uskomattomiin saavutuksiin.
Kommunismin sortumisen jälkeen kulttuuri on muuttunut itäblokin maissakin amerikkalaiseksi kauppatavaraksi – trendien tasapäisyydeksi, jonka kääntöpuoli (mielestäni EI siis vastakohta) on suorastaan pakkomielteinen absurdismi.
Taide, filosofia tai kirjallisuus (myös runous), joka ei voi asettua mitään vastaan, on nyt joko samoin ajattelua tai skitsofreenista ei-ajattelua (jopa äärimmäisessä rationalismissaan, mikä kieltämättä on sinänsä kunnioitettava ja vaativa älyllinen akrobaattitemppu!).
Tietysti on huomattava, että ääriliberalismissa samoin ajattelu, suvaitsevaisuus jne. ovat vain välinpitämättömyyden tekopyhiä naamioita. Suvaitsevan välinpitämättömyyden takana kurkkii aina öykkärimäinen oman edun tavoittelija - olipa tuo oma etu sitten yksilön oma tai hänen viiteryhmänsä etu.
Mutta tämä on sosiobiologien mukaan luonnollista moraalia eli ei itse asiassa (ainakaan kantilaisessa mielessä) moraalia lainkaan (paitsi siis tekopyhyydessään).
Anekdootti: Aina niin asiallinen Kant rohkeni kerran jopa vitsailla, että hyväkäytöksinen utilitaristi on vain hyvinkasvatettu perkele!
Moraali on hankala asia, mutta jos nyt yleistetään jälleen kerran, niin samaa kauppatavaraahan siitäkin on tullut yhä enenevässä määrin kuin kaikesta muustakin kulutettavasta kertakäyttökamasta.
(Kertakäyttöistä moraalia? Hmm...sehän on vähän samaa, jos puhuisi kortongeista...kertakäyttöönhän nekin on tarkoitettu - ei tule pöpöjä, ei huono omatunto, ei paha mieli...Mutta ei kai Paavi kortonkivimmassaan sentään tällaiseen moraalikäsitykseen viittaa?)
Moraalin suhteen kehitys voidaan – poleemisesti todettuna - jakaa aikaan ennen ehkäisypillereitä ja aikaan sen jälkeen. Koko perhe-instituutio rakoilee tämän ”siunauksen” takia.
Siihen sitten sekaan Viagra-johdannaisilla toimivia miehiä ja näitä Plöki - Panun ”mustia sonneja”, niin jo kauppa käy!
Mutta ei onnellisuutta voi ostaa edes himonsa tyydytyksen maksimoimisella. Kyllä se lähtee ihan jostain muualta. En tiedä mistä, mutta ainakaan se ei löydy tältä suunnalta.
*
Moraali ei synny äärimmäisestä pakosta, mutta ei se synny häikäilemättömästä vapaudestakaan.
Vanhoihin, klassiseen, eettiseen Egoismiin (*) (erotuksena psykologisesta egoismista, joka on mielestäni ”patologinen” tila) Egoism, Egoism, ja alkukristilliseen tulevaisuususkoon velvoitteineen perustuva käsitys hyveellisyydestä, Altruism: A Theological Perspective, ovat kaksi erinomaista ja – näennäisestä vastakkaisuudestaan huolimatta - toisiaan täydentävää linjaa toimivan moraalin perustuksina.
Hyvä elämä voi syntyä vain vastakkaisten luonteenominaisuuksien oivaltamisesta ja myöntämisestä itsessään (ja ehkä myös toisessa) – niiden keskinäisen ristiriidan tuloksena.
(Tai sitten se ei synny tästäkään kombinaatiosta. Mutta jos jostain niin tästä...)
On kuitenkin mahdotonta ajatella alkukristillisyyden kaltaista – pahimmillaan hurmoksenomaista – yhteisöllisyyttä ilman, että ihmiset ymmärtäisivät elämänsä universaalilla tasolla jonkinlaiseksi tehtäväksi tai projektiksi.
Tämä vaatii ehdottomasti uskoa jonkin metafyysis-uskonnollisen pyhän tai ylimmän ja kumoamattoman (samalla siis pyhän) auktoriteetin olemassaoloon - sekä sen ("taikauskonomaiseen") kunnioitukseen.
Huomataan, etten noteeraa tällä kertaa kovin korkealle Immanuel Kantin rationaalista haluamista ja autonomisen ihmisen "automaattista" Kategorisen imperatiivin (Categorical Imperative) kunnioitusta. Pidän tätä konseptiona liian teoreettisena. Sitäpaitsi se(kään) ei voi toimia ilman teologisia taustaoletuksia Jumalasta moraalin alkuperänä - Immanuel Kant - Wikipedia, the free encyclopedia.
Edellä esitetyn pyhän olemassaolon kunnioitus toimisi lähinnä velvollisuuksia painottavien arvojen perimmäisenä lähteenä (kristillinen agape-motiivi) ja omien hyveitten kehittämisen innoittajana (eros-motiivi) - Web määritykset: Agape, Web määritykset: EROS, Eros (god) - definition of Eros (god) in Encyclopedia, Hamerton-Kelly on Agape and Eros, BrothersJudd Blog: WHO DO YOU LOVE?:
*
Kaikki tämänkaltainen ajattelu on länsimaisessa liberalismissa kuitenkin leimattu hippie-tyyliseksi hörhöilyksi tai huuhaa-puuhasteluksi. Kovat arvot jyräävät. Ja niin ne totisesti tekevätkin.
Viimein istumme kuitenkin siinä aiemmin kuvaamassani David Humen pelastusveneessä pohtien kuumeisesti ja tuskaisina, kuka joutuu hyppäämään mereen seuraavaksi. On hyvä ostaa tämän varalle ase. Se ratkaisee monta niin sanottua omantunnon ongelmaa yhdellä liipasimen painaisulla - Hume's Moral Philosophy.
(En vain ole koskaan ymmärtänyt, miten Humen moraalitunteitten (sympatia) teoria moraalin alkuperänä voi sekään olla mikään toimiva ratkaisu äärimmäisissä tilanteissa.
Evoluutiobiologit ovat kuitenkin - empiirisen evidenssin nojalla (jaha?) - mieltyneet tähän linjaan moraalin selittämisessä. Ei sen puoleen, niin oli tavallaan Nietzschekin, mutta paljon, huomattavan paljon syvällisemmin ja samalla kompleksisemmin).
Sellaiset nerolliset ajattelijat kuten Friedrich Nietzsche , Émile Durkheim ja Max Weber ja Oswald Spengler kyllä oivalsivat, mihin suuntaan oltiin menossa 1800 ja 1900 lukujen vaihteessa.
Nietzschen nihilismi-konseptio (Nihilism) on analoginen Durkheimin anomian (anomie) (**) käsitteelle ja Weberin ”entzauberungille (disenchantement, ”lumouksen haihtuminen”, Is disenchantment the end of religion?) sekä valtiobyrokratian synnyttämälle rationaaliselle ”rautahäkille" (Weber - The Work - Rationalization).
Spengler taas tunnustaa kirjansa The Decline of the West esipuheessa, että hän on saanut historianfilosofiseen tutkimukseensa metodin Goetheltä (Johann Wolfgang von Goethe) ja kysymyksenasettelut Nietzscheltä.
Oikeastaan Arthur Schopenhauerin (***) kyyninen pessimismi sopisi erinomaisesti aikamme perustavimmaksi aatteeksi, joka löytyy kaiken sen psykoottisen informaatiotulvan, ”mediakuonan” (Platonin luolavertaus on koneellistunut televisiossa!) ja ”money talks”-ideologian takaa, jossa niin hektisesti elämme.
Harva kuitenkin sanoo tämän ääneen ja jos sanoo, hänet leimataan luuseriksi. Mutta parempi sittenkin – sekä omanarvontunnon että käytännön elämän kannalta - olla selväjärkinen ja suorasanainen luuseri kuin retorista roskaa, rahat pois periaatteella jauhava huijari-konsultti!
(Tämä oli versio John Stuart Millin lausahduksesta, jonka mukaan ”on parempi olla onneton Sokrates kuin onnellinen sika”. Muun muassa tällä tavoin tämä melko maltillinen utilitaristi ja liberalisti yritti – huonolla menestyksellä tosin – tuoda laadullista asennetta utilitarismin määrälliseen yksioikoisuuteen eettisten ongelmien suhteen.)
*
Hyveistä nyt tuskin puhutaan muualla kuin käytännöllisen filosofian laitoksilla – ja sielläkin niin helvetin analyyttisesti, että ihmetyttää, mitä tekemistä sillä on käytännön todellisuuden kanssa! Kun olet kerran kuunnellut Heta Gyllingin (ent. Häyry) Helsingin yliopisto luentoa, tiedät, mitä hän tulee puhumaan kaikilla seuraavillakin.
Ei silti, etteikö Heta olisi ihan aidosti fiksu ja oppinut nainen.
Haluan edellisellä - hieman yliampuvalla kritiikillä - kuitenkin epäsuorasti vihjata, että arvostan jotain akateemisen maailman hylkimää Nietzscheä jo senkin vuoksi, että hän uskalsi sanoa suoraan ja ilman että olisi piiloutunut metafyysisen tai analyyttisen käsiteapparaatiston taakse sen, mitä ajatteli – ihan niinkuin Sokrates ja Jeesus – seurauksista kovin paljoa välittämättä.
Fanatismi tosin on pilannut monta hyvää ajattelijaa – ovatpa he sitten olleet poliittisia, uskonnollisia tai feministisiä julistajia. Selkeä argumentaatiokyky yhdistyneenä vilpittömään suorapuheisuuteen ja hyvään tyylitajuun vaatii lopulta aikamoista itsekuria. Itse asiassa se on ankaraa ajatustyötä.
*
Mutta katkaistaan tämäkin pohdinta vähän samaan tapaan kuin katkesi se kuuluisa kanan lento – tällä kertaa Albert Camus`n ”lohduttavaan” toteamukseen, jonka mukaan suurin ihme maailmassa on se, etteivät kaikki ihmiset ole tehneet itsemurhaa.
1900-luvun ehkä hienoimmalle ja tyylitajuisimmalle absurdin filosofille sekä moralisti-agnostikolle voisi heittää takaisin, että ”älä turhaan ihmettele Albert; - etkö ole jo huomannut, että koko ihmiskunta tekee itsemurhaa – ja yhä kiihtyvämmällä vauhdilla...”
**************
(*) Egoismi - Wikipedia, vapaa tietosanakirja, Altruismi egoistisesti tarkasteltuna, Aggressio ja altruismi, Altruism, Biological Altruism, CATHOLIC ENCYCLOPEDIA: Altruism
The Passion for Liberty and Putting Humans First: Why We ...(Ote tästä linkistä)
"Classical egoism does not, as they allege, neglect
the social side of one‘s nature, since voluntary interactions with others
can greatly enhance and enrich one‘s efforts to achieve happiness
through success in career, marriage, and so on. Nor does it give con-
flicting advice of the sort alleged by critics of classical egoism who
hold that the egoist cannot advise another person to act in her best
interest if doing so would work against the egoist‘s best interest."
(**) Durkheim ei kuitenkaan allekirjoita Spencerin arvovapaan yhteikunnan käsitettä, jossa laskelmoivat egoistiset yksilöt muodostuvat spontaanisti yhteiskunnaksi vaihdon kautta pelkkien markkinamekanismien voimalla.
Durkheimin mielestä jopa pelkkään työnjakoon perustuva yhteiskunta ei jakaudu atomisiin yksilöihin, jotka ovat kosketuksissa vain vaihdon ohimenevän hetken ajan, vaan ihmisiä yhdistävät syvemmät ja kestävämmät siteet. "Ihmiset eivät voi elää yhdessä ilman yhteisymmärrystä ja siis molemminpuolisia uhrauksia, liittymättä yhteen voimakkaalla ja kestävällä tavalla. Jokainen yhteiskunta on moraalinen yhteisö." (211)
Durkheim ei näe pelkissä vaihtosuhteissa mitään normien kaltaista regulatiivista voimaa. Siis myös orgaanisen solidaarisuuden omaavissa yhteiskunnissa tarvitaan arvoja ja normeja sisältävää kollektiivista tajuntaa.
Tässä Durkheim näkeekin modernin yhteiskunnan tragedian. Pitkälle eriytynyt yhteiskunta on mahdollistanut ihmisten yksilöllisyyden muttei ole tuottanut tarpeeksi voimakasta kollektiivista tajuntaa, joka turvaisi sosiaalisen integraation.
Länsimaisessa yhteiskunnassa tapahtunut työnjaon prosessi on jotenkin toteutunut epänormaalilla tavalla. Anominen ja abnormaalityönajako eivät tuotakaan erilaisuuden kautta tapahtuvaa sosiaalista integraatiota. (Ote löytyy linkistä Habermas)
(***) Arthur Schopenhauer - Wikipedia, vapaa tietosanakirja, Arthur Schopenhauer, Arthur Schopenhauer (1788-1860), Arthur Schopenhauer, Schopenhauer: On Women (Schopenhauerin pahamaineisia arviointeja naisista: linkki Plöki-Panulle), [DOC] Arthur Schopenhauer (1788-1860): Elämäntahto pusertuu läpi.
Amazon.com: Books: Schopenhauer and the Wild Years of Philosophy, Harvard University Press/Schopenhauer and the Wild Years of Philosophy, -- MONAS.nl -- book review - Schopenhauer and the wild years of ...(Loistava kirja Schopenhauerista ja 1800-luvun alun saksalaisesta aatemaailmasta.)
***
Teesi 1: Modernisaatio sulkeutuneena projektina ...(hyödyllinen yleiskatsaus)
No comments:
Post a Comment