Nämä kommentit pohjautuvat Sven Laakson Käymälässään 14.6 kirjoittamaan katsaukseen elokuvasta Dersu Uzala - tässä olevalla otsikolla 10:36 PM 9 comments
Rauno Rasanen said...
Olen nähnyt Dersun kahdesti (tai kolmesti). Taisi olla ensin - 76 elokuvateatterissa ja toisen kerran televisiosta ehkä noin 15 vuotta myöhemmin.Nyt olis jo todellakin syytä nähdä se uudestaan.
Kuulin radiosta (televisiotahan minulla ei ole enää ollut muutamaan vuoteen) tilaston, jonka mukaan noin puolet maailman ihmisistä asuu nykyään kaupungeissa, ja määrä kasvaa 25 vuodessa 2/3:aan.1950 luku oli vielä noin 1/3, eli kasvuvauhti on ollut ja on edelleen aivan hurjaa.
Näin myös Dersu Uzalasta tulee yhä nopeammalla vauhdilla menneen maailman ja ajan lähes fossiilinen jäänne, jota tuleva cyborg-nuoriso käy katsomassa vain historian tvs. opintoihin mahdollisesti kuuluvana, eksoottisena "muinaisilmiönä" - ihan samalla tavoin kuin ihmiset käyvät nykyään tuijottamassa typeriä markkinaspektaakkeleja keskiajasta.
Mutta Dersu on pyhä - eikä pyhyys katoa minnekään, vaikka ihmiset muuttuisivat lopullisesti roboteiksi.
Vaalikoot siis ne, jotka tämän pyhän ovat syvällisesti kokeneet ja siitä vaikuttuneet - sitä ikäänkuin "esoteerisena oppina" - muistumana ajasta, jolloin ihminen vielä kunnioitti luontoa aidosti - omana pyhänään, eikä pyrkinyt tekemään siitä tietokonemallinnettua "luonnonpuistoa - kaikilla mukavuuksilla - kuten nykyajan Disneyland-maailmassa on tapana.
5:05 AM
Sven Laakso said...
Raunon viimeisimmästä kommentista kuultaa se yleinen käsitys että ihminen on kaikessa ja kaikkialla voittanut sekä ihmisluonnon että luonnon yleensä, eikä missään tilanteessa joudu tuntemaan kunnioitusta, nöyrtymään tai antamaan hiuskarvaakaan periksi, vaan kaikissa tilanteissa aina ja kaikkialla ilomielin hyväksikäyttää, raiskaa, tuhoaa ja heittää nauraen ja ilkkuen loppuun kulutetun pois.
Itse en ole aivan varma siitä, etteikö ihminen vielä joutuisi maksamaan korkojen kanssa ammattirikollisuutensa saastaiset huippusaavutukset.Toki luonnon pahin mahdollinen kosto on kaikista liikuttavimpien päiväunieni jatkuva aihe, mutta jokin pienikin yllätys saattaa saada tulevaisuuden heittiömäiset ja välinpitämättömät kyborgit vielä itkien kaipaamaan Dersua.
3:59 PM
Rauno Rasanen said...
Sekä Platonin että Aristoteleen filosofian (systemaattisen filosofian peruslähtökohdat), kristinuskon sekä etenkin nykyään eksponentiaalisesti kasvavan ja kehittyvän luonnontieteen/teknologian perusmotiivina on alusta lähtien toiminut pyrkimys luonnon hallintaan ja haltuunottoon.
Mutta kuten jo eräs kreikkalaisen luonnonfilosofian varhaisimmista edustajista - Anaksimandros - totesi: ihmisen ei tule loukata rajatonta eli a-peironia (peras on raja, a kieltoilmaisu), joksi A. todellisuuden - siten myös luonnon ja kosmoksen nimitti.
A-peironin loukkaamisesta seuraa aina rangaistus.
Juutalaisen monoteismin Jumala-kunnioituksen ohella tämä Anaksimandroksen rationalistinen käsitys rajattomasta on ehkä ensimmäinen kirjallisesti tunnettu "globaali" sanktiouhkaus, joka ihmisen ekologisesti tuhoavaan toimintaan on liitetty.
Siinä on moralismia, mutta mitään huuhaata se ei ole.
Sittemmin Platonin dualismi ja juutalainen monismi (monoteismi) "menivät naimisiin", ja syntyi kristinusko. Se peri luontovihamielisyytensä juuri dualistisesta ajattelusta, joka gnostilaisissa muodoissaan oli pesiytynyt myös juutalaisuuteen.
Ainoa kristiuskon muoto, jonka suhdetta luontoon voi pitää äärimmäisen kunnioittavana ellei suorastaan fundamentaalisena on ortodoksisuus.
Länsimais -luterilainen, "demystifioitu", kalvinistinen lakiuskonnollisuus ja uskonkokemusta korostava körttipietismi pitävät ortodoksisuutta tietenkin taikauskona..."Sehän on jäänne animismista - luonnonpalvontaa siis" - väitetään halveksivasti.
Mutta luterilaisuus eri lahkoineen ei sen sijaan ole uskonto lainkaan vaan eräs (positivistisen) tieteen muoto.Tiede taas on pelkästään ihmisen aikaansaannos. Se on ihmisen primitiivistä pelkoa luontoa (kontingenttia empiriaa) kohtaan, ihmisen epätoivoista yritystä ratkaista luonnon sattumanvaraisuuden ja ihmisen katoavaisuuden uhka ikuisella maanpäällisellä elämällä, joka on lopultakin pelkkä tämänpuoleiseen siirretty/projisoitu analogia tuonpuoleisesta.
Tämän prosessin häviäjänä on siis lopulta luonto - siten myös ihminen itse! - ellei hän sitten viimein onnistu muuttumaan cyborgiksi, robotiksi, jolla ei enää ole niitä tuntomerkkejä, jotka tekevät ihmisestä yhä luonnon alaisuudessa elävän olennon: - lisääntyminen, ikääntyminen, kuolevaisuus...
Tieteen jumala on robotti - tuo ikuisen elämän maanpäällinen "koneeksitulo"...
Mutta Dersu Uzala ei voi elää sellaisten joukossa, koskapa hänellä on toisenlainen Jumala...Luonto.
10:32 PM
No comments:
Post a Comment