"Enemmän valoa" ja vähemmän "himmeyttä." Onko "Panu" Valistusaatteen uusi(n) airut?
Vastauskommentti Plöki-Panulle aiheesta Kun Yhdysvaltain tiede romahtaa - 12.6.
Seuraavassa viimeinen kappale suppeana tiivistelmänä jutun juonesta.
Toisin sanoen ainoa tapa estää yhteiskunnan valuminen demokratiasta öyhöttäjien hallitsemaksi oklokratiaksi ja tieteen, teknologian ja koulutuksen tuhoutuminen on se, että kaikki saavat hyvän koulutuksen, ja että kaikki puolustavat yhdessä päätettyä opetussuunnitelmaa ihan periaatteesta. Ennen kaikkea meemi oikeus kieltäytyä koulutuksesta on tuhottava kaikkialla, missä se nostaa päätään. En minäkään kannata "oikeutta kieltäytyä matematiikasta", minusta itse asiassa lukiossa kaikki pitäisi pakottaa lukemaan pitkä matematiikka ja myös kirjoittamaan se. Tämä siitä huolimatta, että minulle ei ole ollut matematiikasta koulunjälkeisessä elämässä taloudellista hyötyä senkään vertaa kuin ruotsista keskimääräiselle hurrivihaajalle.
Rauno Rasanen said...
En oikein ymmärrä, miten kouluttamalla esim. miljoona "himmeää" saataisiin aikaan jokin perustava laadullinen muutos yhteiskunnassa, joka hallinnoituu yhä enemmän PELKÄSTÄÄN teknologisesti ja virkamiesbyrokratialla.
Kouluttamisella (etenkin naisten)on toki aivan todistettavasti positiivinen merkitys yhteiskunnan hyvinvoinnin, demokratian ja liberalismin kehittymisen vauhdittajana.
Mutta onko koulutuksen merkitys jälkiteollisessa yhteiskunnassa enää lainkaan yhtä tärkeä yhteiskuntapoliittinen voima kuin esiteollisessa tai vielä teollisessa yhteiskunnassa.
Tarkoitan samalla sitä, että UUSIN ja spesialisoitunein teknologinen "tieto" supistuu aina hyvin pienen asiantuntijaryhmän välineeksi. Tavallinen pulliainen vain näpyttelee ja klikkailee hänen tarvitsematta tietää tuon taivaallista PC:n "sielunelämästä."
En ymärrä, mitä kulttuurista/poliittista merkitystä tällä spesiaalitiedolla voisi olla, ENNENKUIN se "ostetaan" markkinavoimien - tunnetusti reifikoituneitten arvojen - käyttöön (kts. alempana olevaa jatkoa aiheesta).
*
Minulla ei ole henkilökohtaisesti mitään ruotsia tai matematiikkaa vastaan (enää...).
Pyydän etukäteen anteeksi, mutta nyt seuraa seuraa pieni itsekehu- + yllätysvartti.
Suoritettuani about 45 vuotiaana aiemmin kesken jääneen lukioni loppuun - kaiken muun opiskelun ohella(!), sain yo-kokeessa ruotsista kevyesti eximian.
Mutta tämä ei ollut lopultakaan yllättävää vaan SE, että nuorempana niin syvästi inhoamastani matematiikasta sain kahdeksikon (lyhyt matematiikka) tekemättä edes kotilaskuja. Jos olisin viitsinyt satsata vähän enemmän niihin, niin todistuksen numero olisi jopa parantunut.
Kotkan lyseon aikuislukio on kaiken lisäksi luonnontieteen reaalia painottava, joten jouduin suorittamaan KAIKKI lukion pakolliset kemian, fysiikan, biologian sekä maantieteen kurssit. Ja hyvin meni.
Mutta 25 vuotta aiemmin olin sentään aloittanut lukion kielilinjalla!
Tätä matematiikka-asiaa olen ajatellut monesti. En näköjään ollutkaan siinä enkä myöskään tieteenfilosofiassa ja logiikassa ihan niin tyhmä kuin oletin...
Mutta tämä nyt oli pelkkä sivujuonne, joskin se selkiyttää taustaa kymmenen viime vuoden aikana tapahtuneelle, yhä lisääntyvälle kriittisyydelleni humanismia kohtaan. Nietzsche toki on vaikuttanut taustalla jatkuvasti. Hänen kanssaan "taisteleminen" on ollut varsin luovaa puuhaa - ja hermojakin repivää!
*
Olen Tommin (8:18 AM, Tommipommi) kanssa samaa mieltä, mitä tulee vakaumuksen merkitykseen=merkityksettömyyteen! teknologisessa yhteiskunnassa, mutta se, joka siitä iloitsee alan miesten eli juuri tommin=ilkan=panun tavoin - sen täytyy olla valmis tappamaan, jos kova paikka tulee - kenet tahansa!
Neuvotteluilla kun ei ole merkitystä, jos vakaumukset on nollattu! Ja vaikka vakaumusten vuoksi muka useimmiten soditaankin, niin kylmä totuus on lopultakin toinen.
Äärimmäisessä tilanteessa - ja ne ovat kaikkein kiinnostavimpia tilanteita, koska raadollisuudessaan ne paljastavat todelliset motiivimme - jäljelle jää pelkkä distinktioihin=erotteluun=valtaan=alistamiseen pyrkivä eloonjäämistaistelu (Hobbes, Foucault), jota myös Wolfe ilmeisesti kuvannee yliopistomaailman perspektiivistä Ilkan Lovelacen testi äskettäin referoimassa kirjassa.
Teknologisissa, kaupungistuneissa yhteiskunnissa tapahtuva arvojen relativoituminen=pirstoutuminen ei johda suinkaan suvaitsevaisuuteen vaan VÄLINPITÄMÄTTÖMYYTEEN, keinotteluun ja öykkärimäisyyteen! (Kts. Allan Bloom, 1987).
Teknodeterministinä ja teknopessimistinä totean kuitenkin, että tälle asiaintilalle ja sen etenemiselle me emme voi mitään.
Evoluutio kun näyttää sisällyttävän kehitykseensä aina myös oman itsetuhonsa - eikä ihmislaji ole mikään poikkeus tässä kiertokulussa!
Ajattelutapani erästä puolta valaisseekin erinomaisesti suht. klassinen esimerkki moraalifilosofiasta. Se tunnetaan nimellä "Humen pelastusvene." Nietzschen ohella toinen "suuri sankarini" (huom! lainausmerkit)- sosiobiologi Pentti Linkola - on tainnut tyylitellä - joskaan ei kaunistella - siitä oman versionsa.
Meitä on pelastusveneessä kaksi ihmistä, eikä se uppoamatta kestä kuin yhden. Toisen täytyy hypätä mereen tai molemmat kuolevat.
Jos ollaan "hyveellisiä" ja siten "argumentatiivisia" filosofeja, suostutaan tilanteen ratkaisemiseksi puolueettomalla tavalla heittämään kaikessa yhteisymmärryksessä ja sovussa lanttia siitä, kumpi hyppää yli laidan kuolemaan...?
Voi jessus! Jos vakaumuksesta, järjestä ja filosofiasta ei viime kädessä jää käteen kuin LANTTI=SATTUMA, jolla arvotaan kumpi jää eloon ja kumpi ei, niin oliko tosiaankaan järkevää ja hyödyllistä lukea ne taas tuhannet ja tuhannet sivut filosofiaa näitten vuosien aikana, käydä kymmenillä luentokursseilla jne?
Mikään - ei jumala ei moraalilaki, ei itsekunnioitus tai toisen kunnioitus, ei mikään voi estää minua puolustamasta omaa henkeäni jopa väkivalloin (Sorry Jeesus). Eikä mikään siten estä minua myöskään kieltäytymästä lantinheitosta tai sen minulle negatiivisen tuloksen noudattamisesta!
Valintani tapahtuu pelkästään omien intressieni ja oman "makuni" perusteella.
Ja jos veneessä oleva toinen osapuoli on vaikka oma lapseni, on jopa mieletöntä kysyä argumentaation=lantiheiton oikeutusta.
Se, mitä valitsen on OMASSATUNNOSSANI - hyppäsinpä sitten itse kuolemaan eli uhraudun tai heitinkö lapseni sinne! Mutta filosofiaa tai suurta vakaumusta, suuria arvoja tähän ei (enää?) tarvita!
*
Ennenkuin lopetan hieman ehkä kalmahajuisen vuodatukseni, haluan kuitenkin kysyä Tommilta ja kumppaneilta saman kysymyksen kuin olen kysynyt ystävältäni ja alan suomalaiselta huipulta, tietoteoreetikko Markus Lammenrannalta Helsingin yliopisto: Mikä lopultakin on tiedon ja informaation välinen ero? Miten se määritellään?
Mutta ei tunnu ammattifilosofillakaan olevan varmaa mielipidettä asiasta. (Toisaalta - milloin meillä filosofeilla nyt koskaan mitään varmaa mielipidettä olisi - paitsi (itsensä kumoava) nihilismi!).
Milloin informaatio muuttuu tiedoksi? Ei kai nyt jokin digitaaliseen 0 1 logiikkaan perustuva informaationäprääminen vielä itsessään ole tietoa. Ohjelmointi on sitten asia erikseen, mutta siinä tarvitaankin sitten jo toimeksiantaja, jota teknologi palvelee, lähinnä siksi, että hänelle siitä maksetaan.Vasta toimeksiantajan intressit ja toiveet tekevät siis ohjelmoinnistakin "tietoa."
Gravitaatiolaki on varmasti tiedon eikä pelkän informaation alaan kuuluva teoria, mutta eihän painovoima - puhtaasti deskriptiivisenä=kuvailevana faktana suinkaan "pakottanut" meitä rakentamaan lentokoneita, avaruusraketteja, ohjuksia sun muita - kyseenalaisiakin - härveleitä?
Kyllä se tarve, motiivi ja yllyke lähti jostain muualta kuin itse matemaattisesta tiedosta, jota käytettiin vain välineenä ihmisen kyltymättömän mukavuudenhalun ja sotaisan uteliaisuuden/valloitushalun sammuttamiseksi.
Nietzsche on kutsunut tieteen/teknologian kehityksen perusmotiivia mukavuudenhalun tyydyttämiseksi eli siis LAISKUUDEKSI. Se on aika v-mäisesti sanottu, mutta paljastaa olennaisimman.
Tiedon alkuperä ei ole pelkästään informaation kasautumisessa vaan sen muokkaamisessa sekä markkinataloudellisesti että yhteiskuntapoliittisesti legitimoitujen tarpeiden mukaiseksi.
Ja vielä lopuksi: teknologinen informaatio ON OBJEKTIIVISTA (eli deskriptiivistä), mutta EI PRESKRIPTIIVISTÄ (eli arvioivaa=moraalista). Preskriptiivisyys taas ei ole objektiivista, mutta se varustaa informaation arvovarauksella, joka tekee siitä tietoa (eli tiettyä tarkoitusta=arvopäämäärää varten olemassaolevan ja tätä arvopäämäärää palvelevan).
Ja jos Tommi sinulla on järkevämpiä muotoiluja tiedolle, niin antaa tulla...niitä nimittäin löytyy - joittenkin mielestä. Tämähän ON maailmakatsomuksellinen asia (Hah!).
PS: Mitä USA:han tulee, niin minä seuraan sen valtion kehitystä kuin keisari Nero katsellessaan (itse sytyttämäänsä?) Rooman paloa! (Tämä oli aforismi...ja aforismit pitää aina tulkita ennekuin niitä selitetään...)
*
II kommentti aiheeseen
Voi tosiaan olla, että (minäkin) aliarvioin USA:n lahkolaiskreationistien poliittisen vaikutusvallan, vaikka nykyinen "fundamentalisti-presidentti" Yrjö II on varsinainen kalvinistisen tekopyhyyden arkkienkeli jos kuka.
Mutta - huom! - John Kerry hävisi presidentinvaalit nimenomaan ristiriitaisen vapaamielisyytensä takia - valitettavasti...Asiaan pitänee tutustua paremmin.
PS. Tuollaisen minäkin vielä hankin: http://news.bbc.co.uk/2/hi/americas/2989000.stm. Ajetaan Ykän kanssa kilpaa...
No comments:
Post a Comment