Auteur Theory
Taidefilosofinen visio.
(Kirjoitettu alunperin kommentiksi Leevi Lehdon blogiin The Finnish Ulysses. Viimeistä kappaletta on hieman editoitu.)
Jos tekijä kuoli, niin kuka nyt on tekijä?
Jos tekijää ei ole, niin, miten "taiteellinen tuote" ylipäätään voi valmistua?
Jos tuotteella ei ole tekijää auteur teorian merkityksessä, niin mikä erottaa sen maksalaatikosta tai sika-nauta-jauhelihasta?
Jos mikään ei erota taiteellista tuotetta maksalaatikosta, on todellakin turha kiistellä copyright-oikeuksista, sillä maksalaatikko on aina maksalaatikkoa - tehtiin se sitten missä tehtaassa tahansa.
Ainoa asia, mistä voidaan enää tässä vaiheessa kiistellä on se, miten halvalla maksalaatikkoa (taidetta, esim. runoutta) saa myydä.
Perimmäinen ongelma ja ongelmanratkaisu tässä tilanteessa on se, että joku alkaa tehdä aivan erityisen hyvän makuista maksalaatikkoa ja tosi halvalla.Ihmiset alkavat ostaa vain sitä, ja muut maksalaatikon tekijät menevät konkurssiin.
(Makuasioista on silloin tullut "makuasia".)
On syntynyt - yllätys yllätys - maksalaatikko- eli taidetrendimonopoli! Maksalaatikkomonopolin omistaja julistautuu tekijäksi - auteuriksi, ja tietenkin häntä aletaan sekä ihailla että kadehtia ja kritisoida.
Lopulta maksalaatikko-auteur myy muille - rikastuakseen - yhä enemmän reseptilisenssejä oman maksalaatikkonsa tekemiseen, ja pian koko yhteiskunta on täynnä uusia hyvän eli samanlaisen maksalaatikon tekijöitä.
Huomataan, että tässä tilanteessa tekijyys kärsii jälleen inflaation, kunnes joku - huippunerokas "maksalaatikon taitaja" - kehittää taas uuden, voittoisan maksalaatikkoreseptin ja saa monopolin haltuunsa julistautuen siten auteuriksi jne jne.
Ergo: Tekijä ei voi koskaan kuolla VAIN yhden kerran...M.O.T.
No comments:
Post a Comment