June 10, 2005

Harmaata ja oranssia (fiktiivinen jatkokertomus)

Muistan, kun jätin aikoinaan - lopulta varsin dramaattisesti - kesken päivälukioni helmikuussa - 72. (Suoritin sen loppuun vasta yliopisto-opintojen yhteydessä -97 - 99.)

Lukion lopettaminen oli henkilökohtaisen kriisin sekä huipennus että uusi alku. Toisaalta - lukion loppuun suorittaminen ei olisi enää - 90-luvun lopulla ollut välttämätöntä yliopistoon pääsyn kannalta.
Avoimen yliopiston 60 opintoviikkoa (pääaineesta cumu) vähintäin hyvillä tiedoilla suoritettuna riittää teoriassa Akatemian pääsylipun hinnaksi. Käytäntö riippuu sitten ehkä paljonkin pääainevalinnasta, avoimen kautta pyrkivien määrästä ja lopulta tietysti kurssien arvosanoista.

Mutta miten lähes yhdeksikön oppilas voi pudota kuutoseen reilussa vuodessa? Siksi, että elämä räjähtää käsiin, eikä keinoja selviytyä tunnu löytyvän.

No - tiedänpähän ainakin, millaista on opiskella lukiossa nykyaikana.

Pidän päivälukion lopettamista elämäni ehkä tärkeimpänä ja samalla ristiriitaisimpana päätöksenä.
Pääsin samalla pois kotoa - helvetillisen äitisuhteeni piiristä (isäni oli kuollut - 68) -, mutta hinta oli kova: jätin samalla rakastamani tytön - psykologisen itsekritiikin? ja olosuhteitten pakosta, koska lukion keskeyttäminen ja mielisairaalaan "muutto" eivät soveltuneet ollenkaan niihin oletuksiin, joita minulla oli hänen melko varakkaitten kauppias-vanhempiensa habitus-käsityksestä, mikäli käytämme jälkiviisaasti Pierre Bourdieun terminologiaa - en.wikipedia.org/wiki/Pierre_Bourdieu, Pierre Bourdieu Habitus.

Mutta tämän tytön - ainoan naisen, jota elämässäni olen koskaan todella rakastanut (muut ovat läheisyydestään huolimatta olleet vain ihastuksia) - ja rakastan edelleen, (vaikka "näennäisessä" erossa nyt elämmekin) - "sain"="hain" uudelleen "takaisin" itselleni yli 20 vuotta myöhemmin.

Jaa-a. Ehkä minä sittenkin olen onnellinen mies. (Ehdotus Karri Kokon (View my complete profile) Uusia lauseita sekä myös anonyymin "loisen" Uusia lauseita blogiin).

(Jatkuu...joskus. Täytyy kuitenkin ensin pyytää kertomuksen päähenkilöltä lupa jatkaa.)

No comments: