Merenneitoni ja minä
Olen perehtynyt melkein kaikkiin asioihin ja ymmärrän niitä, jos vain haluan. Ainoastaan omat tekoni, tunteeni ja naisen logiikka ovat jääneet minulle mysteereiksi.
Showing posts with label nainen. Show all posts
Showing posts with label nainen. Show all posts
June 1, 2012
May 6, 2012
Naispaholainen
'Ah so Mein liebes Herr. Sind Sie bereit? Ottakaa tästä ensin duracel-paukku Viagra-vodkaa. Sitten voidaan aloittaa viides perättäinen harjoitus kulttuuri-marxilaista praktikumiamme. - - Yhteinen tavoitteemme on vapautetun lihan yhteiskunnallinen tietoisuus eli yhteiskunnallisen lihan vapautettu tietoisuus eli yhteiskunnallisen vapautuksen lihallinen tietoisuus eli lihallisen yhteiskunnan vapautunut tietoisuus - reichilais-marcuselaisessa merkityksessään. Miten vain haluatte.'
I
Saksalaisnainen piti miehiä seksiorjina
[Keskiviikko 2.5.Hs.fi.]
Kahta miestä seksiorjina pitänyt nainen ehdotti seksiä jopa häntä pidättämään tulleille poliisimiehille.
47-vuotias saksalaisnainen tapasi kuun alussa baarissa miehen, jonka hän kutsui kotiinsa. Pian mies huomasi olevansa lukittuna asuntoon. Nainen piti miestä viisi tuntia vankinaan, jonka aikana hän pakotti miehen kahdeksaan yhdyntään.
Lopulta mies onnistui pakenemaan parvekkeelle, josta hän sai hälytettyä apua.
Naisen toinen uhri on 31-vuotias mies, jonka nainen tapasi bussissa. Sama kuvio toistui, ja mies pääsi vapauteen 36 tunnin vankeuden jälkeen. Ohikulkijat löysivät miehen itkemästä kadulta.
Kun poliisit menivät pidättämään naista, tämä avasi kotiovensa alastomana ja tarjosi poliisimiehille seksiä.
Nainen on nyt pidätetty. Münchenin poliisin mukaan nainen vangitsi miehiä seksiorjikseen, koska halusi niin epätoivoisesti tulla raskaaksi. Nainen on parhaillaan pakkohoidossa psykiatrisessa hoitolaitoksessa. Häntä epäillään seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja vangitsemisesta
Lähteet: Bild, Expressen
II
http://www.youtube.com/watch?v=WkWhE8K3YM8
Aki Sirkesalo - Naispaholainen
*
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2012050215523116_ul.shtml
http://en.wikipedia.org/wiki/Herbert_Marcuse
http://fi.wikipedia.org/wiki/Herbert_Marcuse
http://en.wikipedia.org/wiki/Wilhelm_Reich
http://fi.wikipedia.org/wiki/Wilhelm_Reich
I
Saksalaisnainen piti miehiä seksiorjina
[Keskiviikko 2.5.Hs.fi.]
Kahta miestä seksiorjina pitänyt nainen ehdotti seksiä jopa häntä pidättämään tulleille poliisimiehille.
47-vuotias saksalaisnainen tapasi kuun alussa baarissa miehen, jonka hän kutsui kotiinsa. Pian mies huomasi olevansa lukittuna asuntoon. Nainen piti miestä viisi tuntia vankinaan, jonka aikana hän pakotti miehen kahdeksaan yhdyntään.
Lopulta mies onnistui pakenemaan parvekkeelle, josta hän sai hälytettyä apua.
Naisen toinen uhri on 31-vuotias mies, jonka nainen tapasi bussissa. Sama kuvio toistui, ja mies pääsi vapauteen 36 tunnin vankeuden jälkeen. Ohikulkijat löysivät miehen itkemästä kadulta.
Kun poliisit menivät pidättämään naista, tämä avasi kotiovensa alastomana ja tarjosi poliisimiehille seksiä.
Nainen on nyt pidätetty. Münchenin poliisin mukaan nainen vangitsi miehiä seksiorjikseen, koska halusi niin epätoivoisesti tulla raskaaksi. Nainen on parhaillaan pakkohoidossa psykiatrisessa hoitolaitoksessa. Häntä epäillään seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja vangitsemisesta
Lähteet: Bild, Expressen
II
http://www.youtube.com/watch?v=WkWhE8K3YM8
Aki Sirkesalo - Naispaholainen
*
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2012050215523116_ul.shtml
http://en.wikipedia.org/wiki/Herbert_Marcuse
http://fi.wikipedia.org/wiki/Herbert_Marcuse
http://en.wikipedia.org/wiki/Wilhelm_Reich
http://fi.wikipedia.org/wiki/Wilhelm_Reich
September 6, 2011
Is the only good woman a dead woman?
Yläkuvassa 'Young dead woman' [studio shot]. Alakuvassa paikka [tumma kohta kulkuväylän oikealla puolella], josta löytyi naisen ruumis Tampereen Hervannassa.
*
Slavoj Zizek excavates the nightmarish truth behind Tarkovsky’s dreamy sci-fi Solaris and its chilling reverberations with Vertigo, Hitchcock’s great romantic epic. The consequences are alarming. For the male libidinal economy it appears, ‘the only good woman is a dead woman.’ Zizek argues that it is the very excess of female desire that poses a fundamental threat to male identity.
I
Poliisi tutkii Tampereen Hervannasta löytyneen naisen kuolemaa tappona
*
Poliisi tutkii Tampereen Hervannasta löytyneen naisen kuolemaa tappona. Poliisi etsi tekijää useiden partioiden voimin, mutta tämä ehti poistua paikalta. Tekijä on edelleen kateissa eikä hänen henkilöllisyyttään tiedetä.
Hätäkeskukseen tuli kello yhden aikaan päivällä ilmoitus, jonka mukaan tiedepuisto Hermian lähellä olevassa metsikössä on nainen, joka on joutunut väkivallan uhriksi. Uhri löydettiin Visiokadun päästä lähtevän kevyenliikenteen väylän varrelta, noin 150 metriä Visiokokadusta kohti Näyttelijänkatua.
Nainen kuoli paikalle ensiapuyrityksistä huolimatta.
Surmateon epäillään tapahtuneen noin kello 12.50, koska ilmoittajat ovat kuulleet metsästä naisen englanninkielisiä avunhuutoja hetkeä ennen naisen löytymistä.
Uhri on 42-vuotias kiinalainen nainen, joka työskenteli Hermian Nokian yksikössä Visionkadulla.
Tutkinnassa on ilmennyt, että nainen lähti työpaikaltaan maanantaina ennen puolta kahtatoista. Hänen tarkoituksenaan oli ilmeisesti käydä kotonaan Kosti Elonkadulla syömässä. Hän joutui surmatuksi todennäköisesti paluumatkalla töihin kevyen liikenteen väylää pitkin.
Poliisi pyytää havaintoja surmapaikan läheisyydessä liikkuneista henkilöistä. Lisäksi poliisi kaipaa havaintoja uhrista ja hänen liikkeistään erityisesti maanantaipäivältä kello 11.30–12.50.
Nainen on todennäköisesti käyttänyt kävelytietä Visionkadulta Simo Kaarionkadulle sekä mennessään että palatessaan metsän läpi.
Poliisin mukaan on mahdollista, että hän on kävellyt muutakin reittiä ja käynyt muuallakin kuin kotonaan. Poliisia kiinnostavat myös mahdollisesti uhrin seurassa olleet henkilöt. On mahdollista, että tekijä on seurannut uhria jo ennen surmapaikkaa.
Uhrilla oli yllään neulepusero, jossa on oransseja, valkoisia ja mustia kuvioita. Jalassaan hänellä oli ruskeat housut ja sinertävät kävelykengät.
II
http://www.youtube.com/watch?v=2x-3nl5jM_w&feature=related
Tom Jones - Delilah - Live At Cardiff Castle [2001] - - [Tom Jonesin Delilah (säv. Reed/san. Mason/Whittingham) lienee maailman kuuluisin ja kuunnelluin naisentappolaulu (siitä tykkäävät etenkin naiset); - sitäpaitsi Tomppa on huippuvireessä vielä nykyäänkin eli 70:nä].
*
I saw the light on the night that I passed by her window
I saw the flickering shadow of love on her blind *
She was my woman
As she decieved me I watched and went out of my mind
My my my Delilah
Why why why Delilah
I could see, that girl was no good for me
But I was lost like a slave that no man could free
At break of day when that man drove away I was waiting
I crossed the street to her house and she opened the door
She stood there laughing
I felt the knife in my hand and she laughed no more
My my my Delilah
Why why why Delilah
So before they come to break down the door
Forgive me Delilah I just couldn't take any more
Forgive me Delilah I just couldn't take any more
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Poliisi+tutkii+Tampereen+Hervannasta+l%C3%B6ytyneen+naisen+kuolemaa+tappona/1135269121662
http://mubi.com/lists/a-perverts-guide-to-cinema-zizek
http://fi.wikipedia.org/wiki/Slavoj_%C5%BDi%C5%BEek
http://en.wikipedia.org/wiki/Delilah_(Tom_Jones_song)
http://www.cduniverse.com/search/xx/movie/pid/5716056/a/Tom+Jones+-+Live+At+Cardiff+Castle.htm
http://en.wikipedia.org/wiki/Delilah
http://www.123rf.com/photo_6275679_crime-scene-young-dead-woman-studio-shot.html
*
Slavoj Zizek excavates the nightmarish truth behind Tarkovsky’s dreamy sci-fi Solaris and its chilling reverberations with Vertigo, Hitchcock’s great romantic epic. The consequences are alarming. For the male libidinal economy it appears, ‘the only good woman is a dead woman.’ Zizek argues that it is the very excess of female desire that poses a fundamental threat to male identity.
I
Poliisi tutkii Tampereen Hervannasta löytyneen naisen kuolemaa tappona
*
Poliisi tutkii Tampereen Hervannasta löytyneen naisen kuolemaa tappona. Poliisi etsi tekijää useiden partioiden voimin, mutta tämä ehti poistua paikalta. Tekijä on edelleen kateissa eikä hänen henkilöllisyyttään tiedetä.
Hätäkeskukseen tuli kello yhden aikaan päivällä ilmoitus, jonka mukaan tiedepuisto Hermian lähellä olevassa metsikössä on nainen, joka on joutunut väkivallan uhriksi. Uhri löydettiin Visiokadun päästä lähtevän kevyenliikenteen väylän varrelta, noin 150 metriä Visiokokadusta kohti Näyttelijänkatua.
Nainen kuoli paikalle ensiapuyrityksistä huolimatta.
Surmateon epäillään tapahtuneen noin kello 12.50, koska ilmoittajat ovat kuulleet metsästä naisen englanninkielisiä avunhuutoja hetkeä ennen naisen löytymistä.
Uhri on 42-vuotias kiinalainen nainen, joka työskenteli Hermian Nokian yksikössä Visionkadulla.
Tutkinnassa on ilmennyt, että nainen lähti työpaikaltaan maanantaina ennen puolta kahtatoista. Hänen tarkoituksenaan oli ilmeisesti käydä kotonaan Kosti Elonkadulla syömässä. Hän joutui surmatuksi todennäköisesti paluumatkalla töihin kevyen liikenteen väylää pitkin.
Poliisi pyytää havaintoja surmapaikan läheisyydessä liikkuneista henkilöistä. Lisäksi poliisi kaipaa havaintoja uhrista ja hänen liikkeistään erityisesti maanantaipäivältä kello 11.30–12.50.
Nainen on todennäköisesti käyttänyt kävelytietä Visionkadulta Simo Kaarionkadulle sekä mennessään että palatessaan metsän läpi.
Poliisin mukaan on mahdollista, että hän on kävellyt muutakin reittiä ja käynyt muuallakin kuin kotonaan. Poliisia kiinnostavat myös mahdollisesti uhrin seurassa olleet henkilöt. On mahdollista, että tekijä on seurannut uhria jo ennen surmapaikkaa.
Uhrilla oli yllään neulepusero, jossa on oransseja, valkoisia ja mustia kuvioita. Jalassaan hänellä oli ruskeat housut ja sinertävät kävelykengät.
II
http://www.youtube.com/watch?v=2x-3nl5jM_w&feature=related
Tom Jones - Delilah - Live At Cardiff Castle [2001] - - [Tom Jonesin Delilah (säv. Reed/san. Mason/Whittingham) lienee maailman kuuluisin ja kuunnelluin naisentappolaulu (siitä tykkäävät etenkin naiset); - sitäpaitsi Tomppa on huippuvireessä vielä nykyäänkin eli 70:nä].
*
I saw the light on the night that I passed by her window
I saw the flickering shadow of love on her blind *
She was my woman
As she decieved me I watched and went out of my mind
My my my Delilah
Why why why Delilah
I could see, that girl was no good for me
But I was lost like a slave that no man could free
At break of day when that man drove away I was waiting
I crossed the street to her house and she opened the door
She stood there laughing
I felt the knife in my hand and she laughed no more
My my my Delilah
Why why why Delilah
So before they come to break down the door
Forgive me Delilah I just couldn't take any more
Forgive me Delilah I just couldn't take any more
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Poliisi+tutkii+Tampereen+Hervannasta+l%C3%B6ytyneen+naisen+kuolemaa+tappona/1135269121662
http://mubi.com/lists/a-perverts-guide-to-cinema-zizek
http://fi.wikipedia.org/wiki/Slavoj_%C5%BDi%C5%BEek
http://en.wikipedia.org/wiki/Delilah_(Tom_Jones_song)
http://www.cduniverse.com/search/xx/movie/pid/5716056/a/Tom+Jones+-+Live+At+Cardiff+Castle.htm
http://en.wikipedia.org/wiki/Delilah
http://www.123rf.com/photo_6275679_crime-scene-young-dead-woman-studio-shot.html
September 4, 2011
Nainen ja kuolema or a dark bound between sexuality and death
Yläkuva: Der Tod und das Mädchen. Alakuva: Woman and Death [Hans Baldung Grien].
*
Come on baby, don't fear the reaper, baby take my hand, don't fear the reaper, we'll be able to fly, don't fear the reaper, baby I'm your man [Blue Öyster Cult]
*
[Kielimafian linkkilisäys eli osa IV - klo: 12.00].
I
1
Death and the Maiden
This theme has a multi-faceted past. It is rooted in very old mythological traditions: among the ancient Greeks, the abduction of Persephone (Proserpine among the Romans) by Hades (Pluto), god of Hell, is a clear prefiguration of the clash between Eros and Thanatos. The young goddess gathered flowers in company of carefree nymphs when she saw a pretty narcissus and plucked it. At that moment, the ground opened; Hades came out of the underworld and abducted Persephone.
This old vision will take a new form at the end of the 15th century and become the theme of Death and the maiden, which will culminate in Germany at the Renaissance. In many dances of Death already figured a representation of Death with a fine lady or with a beautiful virgin. The image of a young woman was also found in the three ages and Death. However in both cases, there was no trace of erotism. But with Death and the maiden theme, something new happened. People discovered a dark bound between sexuality and death.
In this type of iconography, the young lady was not involved in a dance anymore, but in a sensual intercourse, which will become always more erotic as time went by. Unlike the dance of death, the Death and the maiden pictures dont have any verses to explain them. Due to that, this new kind of illustration lost somewhat of its dramatic intensity; its didactic role became less impotant. On the other hand, this form of art gained a kinf of intimacy. However in spite of the sensuality of this genre, it still had a moralistic goal; it kept on pointing out the fact that life is short as is the proud beauty of a woman. Her body, her face, her hair and her chest will someday feed the worms. The theme of Death and the maiden has sometimes been used pretexts to represent female nudity.
2
In the vast geographical expanse that was the Holy Roman Empire in fifteenth- and sixteenth-century Europe, popular notions of women as powerfully erotic and seductive arose. Drawing inspiration from the Old Testament story of Eve's involvement in the Fall of Man, some Renaissance intellectuals north of the Alps associated the female sex with evil, witchcraft and the malevolent role of syphilis in the dissolution of medieval society's idyllic idea of love. Now a European special exhibition examines the works of German Renaissance artist Hans Baldung Grien (1484/85-1545) and how he and his contemporaries portrayed such anxieties visually.
II
http://www.youtube.com/watch?v=XoZJkkWX8Yw&feature=related
Franz Schubert - Death and the Maiden - Quartet in D Minor
*
Satunnainen kommentaattori kirjoittaa: 'I played this in my quartet a while back. This has to be one of my favorite compostions...ever. The cello part was the coolest things I've ever played. Everytime I listen to it I fall in love again.'
III
http://www.youtube.com/watch?v=AUO_5EALZoM
Blue Oyster Cult - Don't Fear the Reaper
*
All our times have come
Here but now they're gone
Seasons don't fear the reaper
Nor do the wind, the sun or the rain..we can be like they are
Come on baby...don't fear the reaper
Baby take my hand...don't fear the reaper
We'll be able to fly...don't fear the reaper
Baby I'm your man...
Valentine is done
Here but now they're gone
Romeo and Juliet
Are together in eternity...Romeo and Juliet
40,000 men and women everyday...Like Romeo and Juliet
40,000 men and women everyday...Redefine happiness
Another 40,000 coming everyday...We can be like they are
Come on baby...don't fear the reaper
Baby take my hand...don't fear the reaper
We'll be able to fly...don't fear the reaper
Baby I'm your man...
Love of two is one
Here but now they're gone
Came the last night of sadness
And it was clear she couldn't go on
Then the door was open and the wind appeared
The candles blew then disappeared
The curtains flew then he appeared...saying don't be afraid
Come on baby...and she had no fear
And she ran to him...then they started to fly
They looked backward and said goodby...she had become like they are
She had taken his hand...she had become like they are
Come on baby...don't fear the reaper
*
IV
http://actuspurunen.blogspot.com/2008/10/yllinen-tapaaminen-sadunomainen.html
Yöllinen tapaaminen [sadunomainen kauhukertomus] on sekin muunnelma päreen teemasta.
*
http://www.lamortdanslart.com/fille/maiden.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hans_Baldung
http://en.wikipedia.org/wiki/Hans_Baldung
http://www.ibiblio.org/wm/paint/auth/baldung/ages/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tytt%C3%B6_ja_kuolema
http://en.wikipedia.org/wiki/Death_and_the_Maiden_(motif)
http://arthistory.about.com/od/namesgg/l/bl_sp_grien.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Franz_Schubert
http://en.wikipedia.org/wiki/Franz_Schubert
http://fi.wikipedia.org/wiki/(Don't_Fear)_The_Reaper
http://en.wikipedia.org/wiki/(Don't_Fear)_The_Reaper
http://fi.wikipedia.org/wiki/Blue_%C3%96yster_Cult
http://en.wikipedia.org/wiki/Blue_%C3%96yster_Cult
*
Come on baby, don't fear the reaper, baby take my hand, don't fear the reaper, we'll be able to fly, don't fear the reaper, baby I'm your man [Blue Öyster Cult]
*
[Kielimafian linkkilisäys eli osa IV - klo: 12.00].
I
1
Death and the Maiden
This theme has a multi-faceted past. It is rooted in very old mythological traditions: among the ancient Greeks, the abduction of Persephone (Proserpine among the Romans) by Hades (Pluto), god of Hell, is a clear prefiguration of the clash between Eros and Thanatos. The young goddess gathered flowers in company of carefree nymphs when she saw a pretty narcissus and plucked it. At that moment, the ground opened; Hades came out of the underworld and abducted Persephone.
This old vision will take a new form at the end of the 15th century and become the theme of Death and the maiden, which will culminate in Germany at the Renaissance. In many dances of Death already figured a representation of Death with a fine lady or with a beautiful virgin. The image of a young woman was also found in the three ages and Death. However in both cases, there was no trace of erotism. But with Death and the maiden theme, something new happened. People discovered a dark bound between sexuality and death.
In this type of iconography, the young lady was not involved in a dance anymore, but in a sensual intercourse, which will become always more erotic as time went by. Unlike the dance of death, the Death and the maiden pictures dont have any verses to explain them. Due to that, this new kind of illustration lost somewhat of its dramatic intensity; its didactic role became less impotant. On the other hand, this form of art gained a kinf of intimacy. However in spite of the sensuality of this genre, it still had a moralistic goal; it kept on pointing out the fact that life is short as is the proud beauty of a woman. Her body, her face, her hair and her chest will someday feed the worms. The theme of Death and the maiden has sometimes been used pretexts to represent female nudity.
2
In the vast geographical expanse that was the Holy Roman Empire in fifteenth- and sixteenth-century Europe, popular notions of women as powerfully erotic and seductive arose. Drawing inspiration from the Old Testament story of Eve's involvement in the Fall of Man, some Renaissance intellectuals north of the Alps associated the female sex with evil, witchcraft and the malevolent role of syphilis in the dissolution of medieval society's idyllic idea of love. Now a European special exhibition examines the works of German Renaissance artist Hans Baldung Grien (1484/85-1545) and how he and his contemporaries portrayed such anxieties visually.
II
http://www.youtube.com/watch?v=XoZJkkWX8Yw&feature=related
Franz Schubert - Death and the Maiden - Quartet in D Minor
*
Satunnainen kommentaattori kirjoittaa: 'I played this in my quartet a while back. This has to be one of my favorite compostions...ever. The cello part was the coolest things I've ever played. Everytime I listen to it I fall in love again.'
III
http://www.youtube.com/watch?v=AUO_5EALZoM
Blue Oyster Cult - Don't Fear the Reaper
*
All our times have come
Here but now they're gone
Seasons don't fear the reaper
Nor do the wind, the sun or the rain..we can be like they are
Come on baby...don't fear the reaper
Baby take my hand...don't fear the reaper
We'll be able to fly...don't fear the reaper
Baby I'm your man...
Valentine is done
Here but now they're gone
Romeo and Juliet
Are together in eternity...Romeo and Juliet
40,000 men and women everyday...Like Romeo and Juliet
40,000 men and women everyday...Redefine happiness
Another 40,000 coming everyday...We can be like they are
Come on baby...don't fear the reaper
Baby take my hand...don't fear the reaper
We'll be able to fly...don't fear the reaper
Baby I'm your man...
Love of two is one
Here but now they're gone
Came the last night of sadness
And it was clear she couldn't go on
Then the door was open and the wind appeared
The candles blew then disappeared
The curtains flew then he appeared...saying don't be afraid
Come on baby...and she had no fear
And she ran to him...then they started to fly
They looked backward and said goodby...she had become like they are
She had taken his hand...she had become like they are
Come on baby...don't fear the reaper
*
IV
http://actuspurunen.blogspot.com/2008/10/yllinen-tapaaminen-sadunomainen.html
Yöllinen tapaaminen [sadunomainen kauhukertomus] on sekin muunnelma päreen teemasta.
*
http://www.lamortdanslart.com/fille/maiden.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hans_Baldung
http://en.wikipedia.org/wiki/Hans_Baldung
http://www.ibiblio.org/wm/paint/auth/baldung/ages/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tytt%C3%B6_ja_kuolema
http://en.wikipedia.org/wiki/Death_and_the_Maiden_(motif)
http://arthistory.about.com/od/namesgg/l/bl_sp_grien.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Franz_Schubert
http://en.wikipedia.org/wiki/Franz_Schubert
http://fi.wikipedia.org/wiki/(Don't_Fear)_The_Reaper
http://en.wikipedia.org/wiki/(Don't_Fear)_The_Reaper
http://fi.wikipedia.org/wiki/Blue_%C3%96yster_Cult
http://en.wikipedia.org/wiki/Blue_%C3%96yster_Cult
June 19, 2011
Läpivalaistu Madonna
Äiti, Madonna [ei se laskelmoivan tyhjä pop-kitch-renkuttaja vaan Mary (mother of Jesus)], rakastettu, vaimo, lady, nainen, kumppani, panokaveri, huora...
*
http://www.youtube.com/watch?v=VfthrizXKOM
The Beatles - Lady Madonna
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Madonna_(art)
http://en.wikipedia.org/wiki/Mary_(mother_of_Jesus)
http://mongoosechronicles.blogspot.com/2009/02/misogynistic-judgements-010dozen.html
*
http://www.youtube.com/watch?v=VfthrizXKOM
The Beatles - Lady Madonna
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Madonna_(art)
http://en.wikipedia.org/wiki/Mary_(mother_of_Jesus)
http://mongoosechronicles.blogspot.com/2009/02/misogynistic-judgements-010dozen.html
January 6, 2011
Onko Jumala mies vai nainen - molempia vai kumpaakin erikseen samassa persoonassa?
[Kiiffin tiukka paikka]:Mikähän on seuraava sointu? - Ai niin - sehän on se sama kuin edellinenkin.
1
Mielestäni tähän kuvaan on saatu ikuistettua maskuliinisen seksikkyyden perimmäinen olemus [kuvassa ei ole Antti Hulkko/McCoy, vaikka siltä ehkä näyttää vaan Keith Richards].
Tuhansia ja taas tuhansia kuvia - sekä pornosta että ei-pornosta sellailleena olen vakuuttunut asiasta [hehheh - kyllähän minä niitä naisia enimmäkseen - - ].
Tässä miehessä/tässä kuvassa [kuva on aina pelkkä kopio joskin ehkä esteettisesti vaikuttava sellainen, mutta tulkinnan me keksimme itse] ärsyttävän fallinen [röyhkeästi esiin tunkeva] miehisyys sekoittuu ekshibitionistiseen [itsensä kätkevään/paljastavaan] feminiinisyyteen, joka asettaa olemuksensa ulkoisten voimien kohteeksi evoluution [jumalallinen, geneettinen välttämättömyys] paineessa.
Kuvan esittämässä miehessä [hänen liikkeessään] on jotain, joka vetoaa niin naiseen kuin mieheen, enkä tarkoita nyt pelkästään seksuaalista ja/tai esteettistä vetoavuutta vaan sitä merkillisen eksistentiaalista ulottuvuutta, joka lopulta ratkaisee arvostelykykymme päätösten pätevyyden suhteessa arvioitavaan.
2
http://www.youtube.com/watch?v=2Kve_N8rmmQ
Rolling Stones Honky Tonk Woman [RS at its best]
*
http://www.youtube.com/watch?v=2Kve_N8rmmQ
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Keith_Richards
http://www.myspace.com/keef_fans
1
Mielestäni tähän kuvaan on saatu ikuistettua maskuliinisen seksikkyyden perimmäinen olemus [kuvassa ei ole Antti Hulkko/McCoy, vaikka siltä ehkä näyttää vaan Keith Richards].
Tuhansia ja taas tuhansia kuvia - sekä pornosta että ei-pornosta sellailleena olen vakuuttunut asiasta [hehheh - kyllähän minä niitä naisia enimmäkseen - - ].
Tässä miehessä/tässä kuvassa [kuva on aina pelkkä kopio joskin ehkä esteettisesti vaikuttava sellainen, mutta tulkinnan me keksimme itse] ärsyttävän fallinen [röyhkeästi esiin tunkeva] miehisyys sekoittuu ekshibitionistiseen [itsensä kätkevään/paljastavaan] feminiinisyyteen, joka asettaa olemuksensa ulkoisten voimien kohteeksi evoluution [jumalallinen, geneettinen välttämättömyys] paineessa.
Kuvan esittämässä miehessä [hänen liikkeessään] on jotain, joka vetoaa niin naiseen kuin mieheen, enkä tarkoita nyt pelkästään seksuaalista ja/tai esteettistä vetoavuutta vaan sitä merkillisen eksistentiaalista ulottuvuutta, joka lopulta ratkaisee arvostelykykymme päätösten pätevyyden suhteessa arvioitavaan.
2
http://www.youtube.com/watch?v=2Kve_N8rmmQ
Rolling Stones Honky Tonk Woman [RS at its best]
*
http://www.youtube.com/watch?v=2Kve_N8rmmQ
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Keith_Richards
http://www.myspace.com/keef_fans
Labels:
anima,
animus,
estetiikka,
huumori,
julkisuus,
Keith Richards,
mies,
nainen,
rock
August 9, 2010
Pyyteettömästi hillittömään sukupuolisuhteeseen etsitään: taiteellista joskin läpeensä himoittavaa, älykästä mutta äidillisen panseksuaalisesti joka ainoassa hermonpäässään sukupuolista energiaa varaavaa ja purkavaa eläimellistä naista
Teksti opettaa miehelle, että oikean partnerin löytämiseen tarvitaan pikemminkin tervettä eläimellisyyttä kuin tervettä eli/tai kohtuullista järkeä.
[K-mafian tarkistuksia ja lisäyksiä - viimeksi klo: 21.42]
*
Taide lupaa kaiken, mutta ei lopultakaan lunasta ainuttakaan lupaustaan (onnesta) eli ei tarkkaan ottaen anna mitään muuta kuin illuusion, fantasian, itsepetoksen.
Porno ei lupaa mitään, mutta antaa hetkellisesti kaiken - sillä ehdolla, että myyt sielusi nautinnolle eli/tai olet fysiologisesti ja fantasioissasi pakotettu toistamaan nautinnon haluamista ja saavuttamista. Tätä toiston pakkoa nimitetään vietiksi tai addiktioksi riippuen siitä, miten paljon tahdon vapautta oletamme/annamme itsellemme seksuaalisen halun suhteen.
Nainen sijoittuu taiteen ja pornon välimaastoon, koska lupaa paljon ja antaa paljon. Nainen nimittäin olettaa miehen pitävän häntä taideteoksena (ei pelkkänä aikuisviihteenä/pornona), joka synnyttää lapsia. Ja niin mies luuleekin.
Kumpikin, mies ja nainen, kuitenkin erehtyvät (tulevat erehtymään) sekä itsensä että halunsa toteutumisen suhteen. Tuota erehtymistä kutsutaan rakastumiseksi. Sillä rakastuminen on väistämättä hiipumaan tuomittu, vietin aikaansaama illuusio onnesta.
Jonain päivänä kipinä on sammunut, ja kun yrität ymmärtää, miksi luulit löytäneesi onnen rakastumisesta, jäljelle jää pelkkä lihasta noussut fantasia, joka ilkkuu sinulle kuin paholainen: 'Ever get the feeling you've been cheated?'
Vai olisiko todellinen rakkaus ja uskollisuus sittenkin mahdollista suhteen sisäisenä uudistamisena seuraavasti: - - 'as Stanley Cavell put it apropos the Hollywood comedies of re-marriage, the only true marriage is the second marriage (to the same person)'? (Zizek).
PS.
Ever get the feeling you've been cheated? Good night! - [Johnny Rotten at the end of the last Sex Pistols concert, Winterland Theater, San Francisco, California (14 January 1978)].
*
http://en.wikipedia.org/wiki/John_Lydon
http://en.wikiquote.org/wiki/John_Lydon
http://www.lacan.com/zizbadman.htm
http://emminuorgam.wordpress.com/page/8/
[K-mafian tarkistuksia ja lisäyksiä - viimeksi klo: 21.42]
*
Taide lupaa kaiken, mutta ei lopultakaan lunasta ainuttakaan lupaustaan (onnesta) eli ei tarkkaan ottaen anna mitään muuta kuin illuusion, fantasian, itsepetoksen.
Porno ei lupaa mitään, mutta antaa hetkellisesti kaiken - sillä ehdolla, että myyt sielusi nautinnolle eli/tai olet fysiologisesti ja fantasioissasi pakotettu toistamaan nautinnon haluamista ja saavuttamista. Tätä toiston pakkoa nimitetään vietiksi tai addiktioksi riippuen siitä, miten paljon tahdon vapautta oletamme/annamme itsellemme seksuaalisen halun suhteen.
Nainen sijoittuu taiteen ja pornon välimaastoon, koska lupaa paljon ja antaa paljon. Nainen nimittäin olettaa miehen pitävän häntä taideteoksena (ei pelkkänä aikuisviihteenä/pornona), joka synnyttää lapsia. Ja niin mies luuleekin.
Kumpikin, mies ja nainen, kuitenkin erehtyvät (tulevat erehtymään) sekä itsensä että halunsa toteutumisen suhteen. Tuota erehtymistä kutsutaan rakastumiseksi. Sillä rakastuminen on väistämättä hiipumaan tuomittu, vietin aikaansaama illuusio onnesta.
Jonain päivänä kipinä on sammunut, ja kun yrität ymmärtää, miksi luulit löytäneesi onnen rakastumisesta, jäljelle jää pelkkä lihasta noussut fantasia, joka ilkkuu sinulle kuin paholainen: 'Ever get the feeling you've been cheated?'
Vai olisiko todellinen rakkaus ja uskollisuus sittenkin mahdollista suhteen sisäisenä uudistamisena seuraavasti: - - 'as Stanley Cavell put it apropos the Hollywood comedies of re-marriage, the only true marriage is the second marriage (to the same person)'? (Zizek).
PS.
Ever get the feeling you've been cheated? Good night! - [Johnny Rotten at the end of the last Sex Pistols concert, Winterland Theater, San Francisco, California (14 January 1978)].
*
http://en.wikipedia.org/wiki/John_Lydon
http://en.wikiquote.org/wiki/John_Lydon
http://www.lacan.com/zizbadman.htm
http://emminuorgam.wordpress.com/page/8/
February 9, 2010
Women are like elephants. I like to look at 'em, but I wouldn't want to own one.

Yläkuvassa nainen - ajatuksineen. Alakuvassa koirien- lasten- ja naistenvihaaja W. C. Räsänen kohtaa vuorineuvoksetar Mae Ruukkilan - ankaran kilpailijansa ja (melkein) vertaisensa.
*
Never try to impress a woman, because if you do she'll expect you to keep up the standard for the rest of your life. (W. C. Fields, samoin otsikko).
*
Ensin Jumala loi maan ja lepäsi.
Sitten Jumala loi miehen ja lepäsi.
Sitten Jumala loi naisen.
Sen jälkeen ei ole levännyt Jumala eikä mies.
(Trad. - mm. Nietzsche)
***
Älä koskaan sano vastaan naiselle. Kun odotat aikasi, hän tekee sen itse. (Humphrey Bogart)
Parempi elää leijonan kuin vaimon kanssa. (Kreikka)
Koira on naista viisaampi. Se ei hauku isäntäänsä. (Venäjä)
Naiset ovat neljän päivän kuume, ja ainoastaan kuolema heistä vapauttaa. (Saksa)
Vaimo: entinen rakastettu. (H. L. Menken)
Naisen logiikka on erheellinen/totuudellinen, pintapuolinen/syvällinen, ristiriitainen/johdonmukainen, laskematon/määriteltävissä oleva, läpinäkyvä/salattu - ja kumoamaton x 2. (Harold Koffin, jota RR on hieman tarkentanut)
***
Moterni kosinta:
Nykyaikane naine kyssy kosintatilantes iteltäs, onk toi juur see oikkia miäs, jonka kans mun lapsen viättävä tulevaisuures joka toise viikolopu (tää vois olla vaikka Heli Laaksonen).
*
http://www.mtv3.fi/helmi/viikonvaihde/artikkeli.shtml/855852
http://personal.inet.fi/koti/matti.laitinen/moraali.html
http://users.tkk.fi/smkoski2/suomeksi/linkit/aforismeja.html
http://www.paulilahtinen.net/lausahruksi.htm
http://forum.nin.com/bb/read.php?27,906049
Parempi elää leijonan kuin vaimon kanssa. (Kreikka)
Koira on naista viisaampi. Se ei hauku isäntäänsä. (Venäjä)
Naiset ovat neljän päivän kuume, ja ainoastaan kuolema heistä vapauttaa. (Saksa)
Vaimo: entinen rakastettu. (H. L. Menken)
Naisen logiikka on erheellinen/totuudellinen, pintapuolinen/syvällinen, ristiriitainen/johdonmukainen, laskematon/määriteltävissä oleva, läpinäkyvä/salattu - ja kumoamaton x 2. (Harold Koffin, jota RR on hieman tarkentanut)
***
Moterni kosinta:
Nykyaikane naine kyssy kosintatilantes iteltäs, onk toi juur see oikkia miäs, jonka kans mun lapsen viättävä tulevaisuures joka toise viikolopu (tää vois olla vaikka Heli Laaksonen).
*
http://www.mtv3.fi/helmi/viikonvaihde/artikkeli.shtml/855852
http://personal.inet.fi/koti/matti.laitinen/moraali.html
http://users.tkk.fi/smkoski2/suomeksi/linkit/aforismeja.html
http://www.paulilahtinen.net/lausahruksi.htm
http://forum.nin.com/bb/read.php?27,906049
January 4, 2010
Vaalea, viileä, etäinen - kuuma, eroottinen, uhkaava
Kuvassa Tippi Hedren (YouTube) ja Rod Taylor Hitchcockin Linnuissa (YouTube).(Pikku pikku lisäyksiä tulee yön mittaan kielimafialta - klo: sometimes after midnight. - - But now - klo: 19.40 - let's do it!)
*
Kirjoitettu kommentiksi Mummolle hänen päreeseensä Kristityn vaellus.
*
mummo kirjoitti:
Tippi oli se ärsyttävä naikkonen Linnuissa?...Pönttö mikä pönttö.'
*
mummo kirjoitti:
Tippi oli se ärsyttävä naikkonen Linnuissa?...Pönttö mikä pönttö.'
*
Heheh. Eikös Tippi ole aavistuksen verran X:n näköinen. Hiukan pitempi vain. Älä siis valita.
Pönttö tai ei niin Tippi Hedren'iä voi minun mielestäni pitää yhtenä Hollywoodin historian kaikkein tyylikkäimmistä naisista - ainakin Linnuissa.
Hitchockilla oli erityisen intuitiivista silmää myös naisen eroottisuudelle: esim. Tippi, Ingrid Bergman ja Grace Kelly - nuo vaalean viileät vampit (okei - Ingrid oli ristiverinen), joiden vetovoima piilee osaltaan ehkä siinä, että he ovat aina hieman etäisiä, ja kuten sanoin viileitä ('eleettömiä' - heidän hysteriansa on rajua mutta 'kätkeytynyttä').
Samalla he kuitenkin tihkuvat jollain vastustamattomalla, ikäänkuin viattoman ja naivin ruumiillisella tavalla erotiikkaa, joka on pakottoman (ei-pornoisen) viettevää omassa itsessään.
Seksuaalisuutta ei korosteta avoimesti mutta se on aina läsnä erittäin vahvasti, joten tämänkin vuoksi Hitchockin naisista tulee miehen fantasioissa (jotka 'yliaktivoituvat' naisen etäisyydestä) entistä kiihottavampia.
Nimenomaan fantasia lataa kohteeseensa (katektoi) jatkuvasti lisää 'dynamiittia' (haluttavuutta ja/tai uhkaa) - olipa sitten kyseessä mielihyvä (itsetunto), nautinto (seksuaalisuus), aggressio (uhka), pelko ja/tai kauna (rasismin muodot). - - Tämän(kin) vuoksi fantasia (imaginaarinen) on kaikenlaisen ideologisuuden ensisijainen perusta - interpellaatio: kutsu, jonka koemme kohdistuvan juuri meihin itseemme ja meitä varten, ja johon täten samaistumme (joko myöntäen tai kieltäen sen).
*
Adornoa muistellen tekisi mieleni (kuitenkin ;\] sanoa, että nainen on kuin taide: lupaus onnesta - lupaus, jonka se aina pettää/rikkoo. Tässä mielessä taide (nainen) on lumetta. Se lupaa liikaa. Mutta, Adornoa myötäillen (tämä ei ole sitaatti), samalla taide on ehkä ainoa mahdollisuutemme 'olemisen totuuteen': ei-identtiseen eli luonnon muistamiseen subjektissa.
*
Kai muistat muuten, että Melanie Griffith on Tippi Hedrenin tytär.
*
http://www.legendsofhorror.org/images/birds/bimg6.jpg (Tippi Linnuissa 1)
birdwatchersdigest.com/blog/uploaded_images/TippiHedron-746412.jpg (Tippi Linnuissa 2)
*
http://images.starpulse.com/pictures/2007/03/19/previews/Tippi%20Hedren-SGG-059630.jpg
http://exurbanpedestrian.files.wordpress.com/2009/08/tippi3.jpg
(Tippi vanhana, edelleen tyylikäs)
*
http://www.julieandjack.com/images/tippi_&_hitchcock.jpg (Tippi ja Hitch)
*
movies.yahoo.com/movie/contributor/1800025232/photo/547462
http://images.google.fi/images?hl=fi&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&resnum=0&q=tippi%20hedren&um=1&ie=UTF-8&sa=N&tab=wi
Heheh. Eikös Tippi ole aavistuksen verran X:n näköinen. Hiukan pitempi vain. Älä siis valita.
Pönttö tai ei niin Tippi Hedren'iä voi minun mielestäni pitää yhtenä Hollywoodin historian kaikkein tyylikkäimmistä naisista - ainakin Linnuissa.
Hitchockilla oli erityisen intuitiivista silmää myös naisen eroottisuudelle: esim. Tippi, Ingrid Bergman ja Grace Kelly - nuo vaalean viileät vampit (okei - Ingrid oli ristiverinen), joiden vetovoima piilee osaltaan ehkä siinä, että he ovat aina hieman etäisiä, ja kuten sanoin viileitä ('eleettömiä' - heidän hysteriansa on rajua mutta 'kätkeytynyttä').
Samalla he kuitenkin tihkuvat jollain vastustamattomalla, ikäänkuin viattoman ja naivin ruumiillisella tavalla erotiikkaa, joka on pakottoman (ei-pornoisen) viettevää omassa itsessään.
Seksuaalisuutta ei korosteta avoimesti mutta se on aina läsnä erittäin vahvasti, joten tämänkin vuoksi Hitchockin naisista tulee miehen fantasioissa (jotka 'yliaktivoituvat' naisen etäisyydestä) entistä kiihottavampia.
Nimenomaan fantasia lataa kohteeseensa (katektoi) jatkuvasti lisää 'dynamiittia' (haluttavuutta ja/tai uhkaa) - olipa sitten kyseessä mielihyvä (itsetunto), nautinto (seksuaalisuus), aggressio (uhka), pelko ja/tai kauna (rasismin muodot). - - Tämän(kin) vuoksi fantasia (imaginaarinen) on kaikenlaisen ideologisuuden ensisijainen perusta - interpellaatio: kutsu, jonka koemme kohdistuvan juuri meihin itseemme ja meitä varten, ja johon täten samaistumme (joko myöntäen tai kieltäen sen).
*
Adornoa muistellen tekisi mieleni (kuitenkin ;\] sanoa, että nainen on kuin taide: lupaus onnesta - lupaus, jonka se aina pettää/rikkoo. Tässä mielessä taide (nainen) on lumetta. Se lupaa liikaa. Mutta, Adornoa myötäillen (tämä ei ole sitaatti), samalla taide on ehkä ainoa mahdollisuutemme 'olemisen totuuteen': ei-identtiseen eli luonnon muistamiseen subjektissa.
*
Kai muistat muuten, että Melanie Griffith on Tippi Hedrenin tytär.
*
http://www.legendsofhorror.org/images/birds/bimg6.jpg (Tippi Linnuissa 1)
birdwatchersdigest.com/blog/uploaded_images/TippiHedron-746412.jpg (Tippi Linnuissa 2)
*
http://images.starpulse.com/pictures/2007/03/19/previews/Tippi%20Hedren-SGG-059630.jpg
http://exurbanpedestrian.files.wordpress.com/2009/08/tippi3.jpg
(Tippi vanhana, edelleen tyylikäs)
*
http://www.julieandjack.com/images/tippi_&_hitchcock.jpg (Tippi ja Hitch)
*
movies.yahoo.com/movie/contributor/1800025232/photo/547462
http://images.google.fi/images?hl=fi&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&resnum=0&q=tippi%20hedren&um=1&ie=UTF-8&sa=N&tab=wi
June 4, 2009
Shakespeare - sonetti nro. 18
Shall I compare thee to a summer's day?
Thou art more lovely and more temperate:
Rough winds do shake the darling buds of May,
And summer's lease hath all too short a date:
Sometime too hot the eye of heaven shines,
And often is his gold complexion dimmed,
And every fair from fair sometime declines,
By chance, or nature's changing course untrimmed:
But thy eternal summer shall not fade,
Nor lose possession of that fair thou ow'st,
Nor shall death brag thou wander'st in his shade,
When in eternal lines to time thou grow'st,
So long as men can breathe, or eyes can see,
So long lives this, and this gives life to thee.
*
Sinua vertaisinko suven aikaan?
Ei, olet vakaampi ja lempeämpi:
suloiset kevään ummut viima raastaa
ja suvi joutuin irtisanotaan
liiaksi paahtaa joskus taivaan silmä,
sen kultahipiäkin himmentyy;
niin laskee kaiken kauniin kauneus
vahingon taikka luonnon kierron kautta
Vain sinun suvesi on ikuinen,
ei häivy eikä hukkaa kaunistasi,
ei kerskaa kuolema; käyt varjon alla,
kun kasvat aikaan säkein ikuisin;
niin kauan kuin on silmä näkemässä
tai rinta hengittää, saat elää tässä.
'Unelma lapsesta peilikuvana ja jatkuvana heijastuksena tulevaisuuteen saa väistyä, kun tilalle astuu ajatus: 'saat elää tässä', tässä rakkausrunossa, tässä hienossa kielestä rakennetussa peilissä, joka on paljon varmempi tapa turvata täydellisen kauneuden koskemattomuus ja siirtää se tuleville sukupolville. Itse asiassa Shakespeare on korvannut naisen, jonka hän yritti taivuttaa nuoren miehen saattamaan raskaaksi; ei nainen, vaan runoilija voi synnyttää nuoren miehen kestävän kuvan.'
Stephen Greenblatt:Shakespeare, s. 253.
*
http://www.shakespeares-sonnets.com/sonn01.htm#anchor018
Thou art more lovely and more temperate:
Rough winds do shake the darling buds of May,
And summer's lease hath all too short a date:
Sometime too hot the eye of heaven shines,
And often is his gold complexion dimmed,
And every fair from fair sometime declines,
By chance, or nature's changing course untrimmed:
But thy eternal summer shall not fade,
Nor lose possession of that fair thou ow'st,
Nor shall death brag thou wander'st in his shade,
When in eternal lines to time thou grow'st,
So long as men can breathe, or eyes can see,
So long lives this, and this gives life to thee.
*
Sinua vertaisinko suven aikaan?
Ei, olet vakaampi ja lempeämpi:
suloiset kevään ummut viima raastaa
ja suvi joutuin irtisanotaan
liiaksi paahtaa joskus taivaan silmä,
sen kultahipiäkin himmentyy;
niin laskee kaiken kauniin kauneus
vahingon taikka luonnon kierron kautta
Vain sinun suvesi on ikuinen,
ei häivy eikä hukkaa kaunistasi,
ei kerskaa kuolema; käyt varjon alla,
kun kasvat aikaan säkein ikuisin;
niin kauan kuin on silmä näkemässä
tai rinta hengittää, saat elää tässä.
'Unelma lapsesta peilikuvana ja jatkuvana heijastuksena tulevaisuuteen saa väistyä, kun tilalle astuu ajatus: 'saat elää tässä', tässä rakkausrunossa, tässä hienossa kielestä rakennetussa peilissä, joka on paljon varmempi tapa turvata täydellisen kauneuden koskemattomuus ja siirtää se tuleville sukupolville. Itse asiassa Shakespeare on korvannut naisen, jonka hän yritti taivuttaa nuoren miehen saattamaan raskaaksi; ei nainen, vaan runoilija voi synnyttää nuoren miehen kestävän kuvan.'
Stephen Greenblatt:Shakespeare, s. 253.
*
http://www.shakespeares-sonnets.com/sonn01.htm#anchor018
April 20, 2009
Tulevia hahmotelmia: 1) Dostojevskin huumori ja 2) Dostojevskin naiset/naiskuva
Täytyy kertoa hieman kirjoitussuunnitelmista.
Pohdin, josko kirjoittaisin - saatuani ensin massiivisen Dostojevskinluku-urakkani: - romaanit, novellit, päiväkirjat, aatteelliset pohdiskelut ym., pari elämäkertaa, kirjallisuustieteellinen katsaus, referaatteja jne. - loppusuoralle, kirjoitan jonkun päreen lukemani herättämistä ajatuksista.
Kaksi varmaa aihetta on jo ilmassa: 1) Dostojevskin huumori ja 2) Dostojevskin naiset. Molempia teemoja olen laiminlyönyt aiemmin - paljon nuorempana Dostojevskia lukiessani, mutta en laiminlyö enää.
Huomaan lukeneeni silloin aivan liian suuren - nuoruuden - vakavuuden hengessä, enkä ole huomioinut ja osannut nauttia Fedor Mihailovitsin huumorista.
Nyt kun varsinkin Idiootti alkaa olla loppusuoralla, on myös täysin ilmeistä, ettei naiskuvauksia voi sivuuttaa - itse asiassa ei ainoastakaan teoksesta. Ne kuuluvat romaanien ydinaineksiin.
Toisaalta - jos niissä ei tapeta muuten vain - joko nihilismin ja äärimmäisen utilitarismin eli psykologisen egoismin periaatteella/perusteilla, niin sitten tapetaan mustasukkaisuudesta - naisen vuoksi.
Aikoinaan (en nyt muista kuka kuuluisa runoilija sen lohkaisi), että kun lukee kymmenen sivua Saarikoskea, huomaa olevansa juovuksissa.
Minä sanon, että, kun lukee 500 sivua Dostojevskia, kokee itsensä murhaajaksi tai muuten vain hyvin 'perverssiksi' ihmiseksi.
Ivan Karamazov ('jos Jumala on kuollut, kaikki on luvallista'), Raskolnikov ('olen täi, mutta tapoin vielä pahemman täin!') ja Kellariloukon mies (vapaasti referoiden): - 'teen mieluummin tietoisesti väärin kuin suostun pianonkoskettimeksi'; (tämä on positivismia, determinismiä ja mekanistista maailmankuvaa kritisoiva ja siten eksistentialismia ennakoiva traktaatti, joka teki mm. Nietzscheen järisyttävän vaikutuksen).
Edelliset, fiktiiviset hahmot, olivat nuoruuteni sankareita, mutta nyt käynnissä olevan paneutumisen jälkeen noita sankareita tulee olemaan monia muitakin - eikä suinkaan pelkkiä murhaajia ja nihilistejä.
Dostojevskin huumori on joissain kohtaa aivan hulvatonta. Olen nauranut kymmeniä kertoja hänen ironioilleen, kaksimielisyyksilleen, sutkauksilleen ja anekdooteilleen eri henkilöhahmojen kertomina (esim. Idiootin Lebedev on täysin gogolilainen hahmo, samoin saman kirjan höppänä fabulisti, eronnut kenraali Ivolgin tai Karamazovien rouva Hohlakova jne. - ks. PS.).
Tuli mieleeni, että jospa olisin ollut lukemassa Dostojevskia esimerkiksi jollain Helsingin rautatieaseman penkillä kesäaikaan ja hohotellut yksikseni kovaäänisesti, olisi vieressäni istuva mahdollisesti ihmetellyt huomatessaan, ettei lukemani kirja olekaan Arto Paasilinnan kootut vaan Dostojevskin Riivaajat (jonka viimeiset 300 sivua tosin ovat silkkaa 'tappoa', kuolemaa ja ylipäätään murhenäytelmää - alkuperäisestä painoksesta poisjätetty ja sittemmin kirjaan aina lisätty Stavroginin persoonaa syvällisesti valottava loppuliite - [pappismunkki] 'Tihonin luona' - mukaanlukien).
Dostojevskin naiskuvan pohdinta tulee olemaan varsin haastava ja mielenkiintoinen projekti, koska yksikään hänen kuvaamistaan naishahmoista ei mielestäni ole läheltäkään mikään Vuohenkulman emännän eli Seunalan Annan (Jukolan Eeron vaimo) kaltainen madonnahahmo vaan kaikkien kirjojen naisista löytyy jotain hurjaa, hysteeristä, intohimoista, vallanhaluista - jopa miltei demonista (Idiootin Nastasja Filippovna) tai sitten alistuvaa ja äärimmäisen kärsivää kohtaloa ja luonnetta (Rikoksen ja rangaistuksen Sonja).
PS.
Dostojevski on sanonut jotenkin niin, että kaikki me venäläiset kirjailijat tulemme Gogolin viitan alta.
PPS.
Dostojevski rakastaa tai rakastaa ja halveksuu kirjojensa henkilöhahmoja, mutta tunteeton hän ei ole koskaan. Tsehovin temperamentti sen sijaan on aivan toinen. Tsehov tarkastelee kuvaamiaan ihmisiä ulkopuolisena, hieman etäältä ja resignoituneesti, vieraantuneena ja joskus oudon kylmästi joskin toki yleensä tiettyä, 'hiljaista' sympatiaa tuntien.
Mutta yksi, mikä Tsehovilta puuttuu - sitä puuttui myös hänen yksityiselämästään: hän ei ole mikään empaattinen tai kovin intohimoinen ihminen.
Tämä kommentti ei ole kirjallis-esteettinen arvoarvostelma vaan yksinomaan siis viittaus näiden kahden suuren mutta niin kovin erityyppisen neron taiteilijaluonteen persoonallisen temperamentin erilaisuuteen.
Olen joka tapauksessa alkanut viime vuosina kokea myös Tsehovin yhä läheisemmäksi, mutta nyt toisella lukukerralla (tiedän se jo) Dostojevski tulee joka tapauksessa säilyttämään paikkansa sielussani - suurimpana kaikista - ehkei kuitenkaan kirjallisen tyylinsä ja tyylillisteknisen taituruutensa vuoksi vaan - kuten alussa sanoin; siksi, että hän menee jokaisen vähänkin tärkeämmän henkilöhahmonsa (ja heitä on paljon) nahkoihin henkilökohtaisesti, kun taas Tsehov on kuin lääkäri ja tiedemies (jollaiseksi hänet oli oikeasti koulutettukin), joka tarkastelee ihmistä pyrkien aina tavallaan etäisen objektiiviseen arvioon, jossa ei samastuta omin tuntein liikaa kuvattavina oleviin hahmoihin.
Dostojevski on romaanitaiteen Gogol ja Shakespeare, Tsehovin sukulaissieluina pidän Proustia ja Kafkaa.
*
http://www.ruslania.com/language-4/entity-3/context-161/details-895.html
Pohdin, josko kirjoittaisin - saatuani ensin massiivisen Dostojevskinluku-urakkani: - romaanit, novellit, päiväkirjat, aatteelliset pohdiskelut ym., pari elämäkertaa, kirjallisuustieteellinen katsaus, referaatteja jne. - loppusuoralle, kirjoitan jonkun päreen lukemani herättämistä ajatuksista.
Kaksi varmaa aihetta on jo ilmassa: 1) Dostojevskin huumori ja 2) Dostojevskin naiset. Molempia teemoja olen laiminlyönyt aiemmin - paljon nuorempana Dostojevskia lukiessani, mutta en laiminlyö enää.
Huomaan lukeneeni silloin aivan liian suuren - nuoruuden - vakavuuden hengessä, enkä ole huomioinut ja osannut nauttia Fedor Mihailovitsin huumorista.
Nyt kun varsinkin Idiootti alkaa olla loppusuoralla, on myös täysin ilmeistä, ettei naiskuvauksia voi sivuuttaa - itse asiassa ei ainoastakaan teoksesta. Ne kuuluvat romaanien ydinaineksiin.
Toisaalta - jos niissä ei tapeta muuten vain - joko nihilismin ja äärimmäisen utilitarismin eli psykologisen egoismin periaatteella/perusteilla, niin sitten tapetaan mustasukkaisuudesta - naisen vuoksi.
Aikoinaan (en nyt muista kuka kuuluisa runoilija sen lohkaisi), että kun lukee kymmenen sivua Saarikoskea, huomaa olevansa juovuksissa.
Minä sanon, että, kun lukee 500 sivua Dostojevskia, kokee itsensä murhaajaksi tai muuten vain hyvin 'perverssiksi' ihmiseksi.
Ivan Karamazov ('jos Jumala on kuollut, kaikki on luvallista'), Raskolnikov ('olen täi, mutta tapoin vielä pahemman täin!') ja Kellariloukon mies (vapaasti referoiden): - 'teen mieluummin tietoisesti väärin kuin suostun pianonkoskettimeksi'; (tämä on positivismia, determinismiä ja mekanistista maailmankuvaa kritisoiva ja siten eksistentialismia ennakoiva traktaatti, joka teki mm. Nietzscheen järisyttävän vaikutuksen).
Edelliset, fiktiiviset hahmot, olivat nuoruuteni sankareita, mutta nyt käynnissä olevan paneutumisen jälkeen noita sankareita tulee olemaan monia muitakin - eikä suinkaan pelkkiä murhaajia ja nihilistejä.
Dostojevskin huumori on joissain kohtaa aivan hulvatonta. Olen nauranut kymmeniä kertoja hänen ironioilleen, kaksimielisyyksilleen, sutkauksilleen ja anekdooteilleen eri henkilöhahmojen kertomina (esim. Idiootin Lebedev on täysin gogolilainen hahmo, samoin saman kirjan höppänä fabulisti, eronnut kenraali Ivolgin tai Karamazovien rouva Hohlakova jne. - ks. PS.).
Tuli mieleeni, että jospa olisin ollut lukemassa Dostojevskia esimerkiksi jollain Helsingin rautatieaseman penkillä kesäaikaan ja hohotellut yksikseni kovaäänisesti, olisi vieressäni istuva mahdollisesti ihmetellyt huomatessaan, ettei lukemani kirja olekaan Arto Paasilinnan kootut vaan Dostojevskin Riivaajat (jonka viimeiset 300 sivua tosin ovat silkkaa 'tappoa', kuolemaa ja ylipäätään murhenäytelmää - alkuperäisestä painoksesta poisjätetty ja sittemmin kirjaan aina lisätty Stavroginin persoonaa syvällisesti valottava loppuliite - [pappismunkki] 'Tihonin luona' - mukaanlukien).
Dostojevskin naiskuvan pohdinta tulee olemaan varsin haastava ja mielenkiintoinen projekti, koska yksikään hänen kuvaamistaan naishahmoista ei mielestäni ole läheltäkään mikään Vuohenkulman emännän eli Seunalan Annan (Jukolan Eeron vaimo) kaltainen madonnahahmo vaan kaikkien kirjojen naisista löytyy jotain hurjaa, hysteeristä, intohimoista, vallanhaluista - jopa miltei demonista (Idiootin Nastasja Filippovna) tai sitten alistuvaa ja äärimmäisen kärsivää kohtaloa ja luonnetta (Rikoksen ja rangaistuksen Sonja).
PS.
Dostojevski on sanonut jotenkin niin, että kaikki me venäläiset kirjailijat tulemme Gogolin viitan alta.
PPS.
Dostojevski rakastaa tai rakastaa ja halveksuu kirjojensa henkilöhahmoja, mutta tunteeton hän ei ole koskaan. Tsehovin temperamentti sen sijaan on aivan toinen. Tsehov tarkastelee kuvaamiaan ihmisiä ulkopuolisena, hieman etäältä ja resignoituneesti, vieraantuneena ja joskus oudon kylmästi joskin toki yleensä tiettyä, 'hiljaista' sympatiaa tuntien.
Mutta yksi, mikä Tsehovilta puuttuu - sitä puuttui myös hänen yksityiselämästään: hän ei ole mikään empaattinen tai kovin intohimoinen ihminen.
Tämä kommentti ei ole kirjallis-esteettinen arvoarvostelma vaan yksinomaan siis viittaus näiden kahden suuren mutta niin kovin erityyppisen neron taiteilijaluonteen persoonallisen temperamentin erilaisuuteen.
Olen joka tapauksessa alkanut viime vuosina kokea myös Tsehovin yhä läheisemmäksi, mutta nyt toisella lukukerralla (tiedän se jo) Dostojevski tulee joka tapauksessa säilyttämään paikkansa sielussani - suurimpana kaikista - ehkei kuitenkaan kirjallisen tyylinsä ja tyylillisteknisen taituruutensa vuoksi vaan - kuten alussa sanoin; siksi, että hän menee jokaisen vähänkin tärkeämmän henkilöhahmonsa (ja heitä on paljon) nahkoihin henkilökohtaisesti, kun taas Tsehov on kuin lääkäri ja tiedemies (jollaiseksi hänet oli oikeasti koulutettukin), joka tarkastelee ihmistä pyrkien aina tavallaan etäisen objektiiviseen arvioon, jossa ei samastuta omin tuntein liikaa kuvattavina oleviin hahmoihin.
Dostojevski on romaanitaiteen Gogol ja Shakespeare, Tsehovin sukulaissieluina pidän Proustia ja Kafkaa.
*
http://www.ruslania.com/language-4/entity-3/context-161/details-895.html
April 3, 2009
You - Pretty Woman - I hate you!
Jos miehellä on miehen luonto, hän vihaa naista. Aivan kuten nainen, jolla on naisen luonto, vihaa miestä (perimmältään kyse ei kuitenkaan ole sukupuolierosta vaan kahden eri ihmisen 'ontologisesta olemuserosta'). Ja sittenkin - juuri tämän saman vihamielisyyden (joka siis on lopulta rakkauden torjuntaa primitiivisen itsesäilytyksen motiiveilla) - nimenomaan juuri tämän - vuoksi he (mies ja nainen, kaksi ihmistä ylipäätään) myös rakastavat - 'hakevat' - toisiaan. - - - - Eikö evoluutio olekin ihmeellinen asia!
*
http://www.youtube.com/watch?v=NMmj7dWmiyA
(Roy Orbison - Pretty Woman ja pätkä samannimisestä elokuvasta)
http://www.hereverycentcounts.com/2008/12/hecc-approved-self-improvement-hippie.html
*
http://www.youtube.com/watch?v=NMmj7dWmiyA
(Roy Orbison - Pretty Woman ja pätkä samannimisestä elokuvasta)
http://www.hereverycentcounts.com/2008/12/hecc-approved-self-improvement-hippie.html
February 22, 2009
Naisen uhrautuva laskelmoivuus, miehen kunniaa tavoitteleva järki ja hulluus dostojevskilaisessa sielunmaisemassa
Kirjoitettu kommentiksi Mummon kommenttiin edellisessä päreessäni Pathoksen tarinan jatkopohdiskelua.
*
I
Mummo kirjoitti:
'Mutta yritä upota alkuperäisen D:n sydämeen ja nähdä se.'
Doris on ymmärtääkseni täysin pihalla omien tunteittensa suhteen. Hän haluaisi pitää kaiken, mutta ei lopulta saa mitään.
Pathos tuhoaa kaiken, minkä Doris yrittää rakentaa sen varaan, että häntä rakastetaan 'kaikkialta'.
Mutta olisiko se näin ollen sittenkin Doris, jonka itsekkyys - halu olla valitsematta jompaa kumpaa miestä, jo tuhosi hänet?
Toki tämä edellytti tietenkin Pathoksen mielipuolisen mustasukkaisuuden. Tosin se oli - niin luulen - yksi suuri syy Doriksen intohimoiselle suhtautumiselle Pathosta kohtaan.
Kaikki miehet eivät ole kilttejä Ernestejä. Löytyy 'petoja'. Ja silti naiset jollain merkillisellä tasolla/tavalla yhtä aikaa sekä rakastavat että pelkäävät näitä hirviöitä, jotka ottavat oikeuden omiin käsiinsä ja pyrkivät hallitsemaan muita ihmisiä ja jopa koko maailmaa.
Nainen nimittäin vaistoaa, että saadessaan tuollaisen miehen rakkauden (jopa uhrautuessaan), hän itse optimaalisimmillaan kykenee hallitsemaan paitsi muita (ehkä jopa kyseistä miestä) myös itseään! tämän rakkauden kohteena ollessaan.
Doris on 'kylmä' nainen - ei suinkaan seksuaalisesti vaan yleisesti ottaen miehiä kohtaan emotionaalisella tasolla.
Doris ei oikeastaan rakasta miehiä vaan käyttää heitä huolehtivasti hyväkseen. Biologian 'Siperia' on opettanut häntä.
Siinä tuli hieman kompaa sullekin Mummo. Sinä 'Lihapala'. (Miten monimielisen hienosti nimesitkään itsesi psykologisesti siinä kysymyksessäsi O:lle).
II
Sorry, Mummo, etten voinut täysin irrottaa sinua niistä tunteista, joita koen Doriksessa mm. äiti-vainaatani, S:a ja M:ä kohtaan. En kerta kaikkiaan voi.
Pidän naisia laskelmoivina tyyppeinä - ja ihan biologisista syistä. Naiset ovat kautta evoluution joutuneet turvaamaan lasten elämän konkreettisemmin kuin mies johtuen siitä kiinteydestä, mikä naisen ja lapsen välillä biologisesti on.
Miehet ovat tässä asiassa romanttisia kyynikkoja. He rakastavat mutta rakkaudella on heille hintansa. Se on kunniakysymys. Ja kunnia edellyttää heille toisilta - myös lapsilta - saatua kunnioitusta!
Äidin rakkaus saadaan automaattisesti (vaikka äiti-tytär-suhde on yleensä vaikea!), isän rakkaus täytyy ansaita (ainakin poikien), kuuluu ikivanha kyyninen totuus.
Naisen himo - jos siihen liittyy kiinteän suhteen kaipuu - on (yllätyskö? - ei ei!) syvempää kuin miehellä, koska se on syvemmin ja samalla naturalistisemmin sidottu hoivaviettiin.
Toistan tätä teemaa yhä ja eri tavoin:
Nainen ei oikeastaan rakasta miestä vaan 'tulee kiinni hänen iholleen kuin hämähäkki'. Sillä nainen rakastaa vain lapsiaan eli on siten elämässään biologinen realisti - lastensa suhteen osin pakonomaisesti: hän pitää kiinni lapsistaan loppuun asti.
Miehen nainen saattaa sen sijaan jossain vaiheessa päästää emotionaalisesti irti milloin haluaa (ei lapsiaan).
Jotenkin minulle on 'selvinnyt', että näin ollen myös romantiikka naisesta puhuttaessa on pelkkää pintaa - pelkkä kulttuurin luoma pintadekoraatio - tapa määritellä nainen miehen katseella.
Samalla se myös toimii naisen tapana hallita miehen katsetta. Usein varsin ambivalentilla tavalla. Nainen saattaa nimittäin 'seota' omiin peleihinsä/omissa peleissään. Naisenhan pitäisi ikäänkuin murskata miehen käsitykset ja odotukset (leimaavat määritykset) itsestään ja tehdä ainakin päällisin puolin muka itsenäinen valinta.
Mutta jos hän haluaa kaiken kuten Doris - seurauksena on 'tuho', mikäli vastaan tulee psyykeltään puolihullu, pateettinen ja ailahteleva romantikko - juoppo rationalisti Pathos - - - tuo juoppohullun älykön, Ivan Karamazovin ja hänen yli-intohimoisen veljensä Dmitrin 'hybridi'.
Kellariloukon mies, johon itse olen samaistunut Dostojevskin hahmoista eniten. Kuin sellainen Rodion Raskolnikov, joka yllättäen ei tunnustakaan ja kadu vaan, josta tulee Riivaajien kaltainen nihilisti!
Doris ei kykene pelastamaan sellaista mielipuolta, jonka tunteet ovat niin itsetuhoisia.
PS.
Kemppinen oivaltaa näitten hahmojen luonteesta kuten koko venäläisestä kirjallisuudesta enemmän kuin kukaan Blogistanissa. Kemppisen Hesariin muistaakseni joskus 1980-luvun puolivälissä kirjoittama pitkä Tsehov-essee teki minuun järisyttävän vaikutuksen. Säilytin sitä aarteenani pitkään.
*
I
Mummo kirjoitti:
'Mutta yritä upota alkuperäisen D:n sydämeen ja nähdä se.'
Doris on ymmärtääkseni täysin pihalla omien tunteittensa suhteen. Hän haluaisi pitää kaiken, mutta ei lopulta saa mitään.
Pathos tuhoaa kaiken, minkä Doris yrittää rakentaa sen varaan, että häntä rakastetaan 'kaikkialta'.
Mutta olisiko se näin ollen sittenkin Doris, jonka itsekkyys - halu olla valitsematta jompaa kumpaa miestä, jo tuhosi hänet?
Toki tämä edellytti tietenkin Pathoksen mielipuolisen mustasukkaisuuden. Tosin se oli - niin luulen - yksi suuri syy Doriksen intohimoiselle suhtautumiselle Pathosta kohtaan.
Kaikki miehet eivät ole kilttejä Ernestejä. Löytyy 'petoja'. Ja silti naiset jollain merkillisellä tasolla/tavalla yhtä aikaa sekä rakastavat että pelkäävät näitä hirviöitä, jotka ottavat oikeuden omiin käsiinsä ja pyrkivät hallitsemaan muita ihmisiä ja jopa koko maailmaa.
Nainen nimittäin vaistoaa, että saadessaan tuollaisen miehen rakkauden (jopa uhrautuessaan), hän itse optimaalisimmillaan kykenee hallitsemaan paitsi muita (ehkä jopa kyseistä miestä) myös itseään! tämän rakkauden kohteena ollessaan.
Doris on 'kylmä' nainen - ei suinkaan seksuaalisesti vaan yleisesti ottaen miehiä kohtaan emotionaalisella tasolla.
Doris ei oikeastaan rakasta miehiä vaan käyttää heitä huolehtivasti hyväkseen. Biologian 'Siperia' on opettanut häntä.
Siinä tuli hieman kompaa sullekin Mummo. Sinä 'Lihapala'. (Miten monimielisen hienosti nimesitkään itsesi psykologisesti siinä kysymyksessäsi O:lle).
II
Sorry, Mummo, etten voinut täysin irrottaa sinua niistä tunteista, joita koen Doriksessa mm. äiti-vainaatani, S:a ja M:ä kohtaan. En kerta kaikkiaan voi.
Pidän naisia laskelmoivina tyyppeinä - ja ihan biologisista syistä. Naiset ovat kautta evoluution joutuneet turvaamaan lasten elämän konkreettisemmin kuin mies johtuen siitä kiinteydestä, mikä naisen ja lapsen välillä biologisesti on.
Miehet ovat tässä asiassa romanttisia kyynikkoja. He rakastavat mutta rakkaudella on heille hintansa. Se on kunniakysymys. Ja kunnia edellyttää heille toisilta - myös lapsilta - saatua kunnioitusta!
Äidin rakkaus saadaan automaattisesti (vaikka äiti-tytär-suhde on yleensä vaikea!), isän rakkaus täytyy ansaita (ainakin poikien), kuuluu ikivanha kyyninen totuus.
Naisen himo - jos siihen liittyy kiinteän suhteen kaipuu - on (yllätyskö? - ei ei!) syvempää kuin miehellä, koska se on syvemmin ja samalla naturalistisemmin sidottu hoivaviettiin.
Toistan tätä teemaa yhä ja eri tavoin:
Nainen ei oikeastaan rakasta miestä vaan 'tulee kiinni hänen iholleen kuin hämähäkki'. Sillä nainen rakastaa vain lapsiaan eli on siten elämässään biologinen realisti - lastensa suhteen osin pakonomaisesti: hän pitää kiinni lapsistaan loppuun asti.
Miehen nainen saattaa sen sijaan jossain vaiheessa päästää emotionaalisesti irti milloin haluaa (ei lapsiaan).
Jotenkin minulle on 'selvinnyt', että näin ollen myös romantiikka naisesta puhuttaessa on pelkkää pintaa - pelkkä kulttuurin luoma pintadekoraatio - tapa määritellä nainen miehen katseella.
Samalla se myös toimii naisen tapana hallita miehen katsetta. Usein varsin ambivalentilla tavalla. Nainen saattaa nimittäin 'seota' omiin peleihinsä/omissa peleissään. Naisenhan pitäisi ikäänkuin murskata miehen käsitykset ja odotukset (leimaavat määritykset) itsestään ja tehdä ainakin päällisin puolin muka itsenäinen valinta.
Mutta jos hän haluaa kaiken kuten Doris - seurauksena on 'tuho', mikäli vastaan tulee psyykeltään puolihullu, pateettinen ja ailahteleva romantikko - juoppo rationalisti Pathos - - - tuo juoppohullun älykön, Ivan Karamazovin ja hänen yli-intohimoisen veljensä Dmitrin 'hybridi'.
Kellariloukon mies, johon itse olen samaistunut Dostojevskin hahmoista eniten. Kuin sellainen Rodion Raskolnikov, joka yllättäen ei tunnustakaan ja kadu vaan, josta tulee Riivaajien kaltainen nihilisti!
Doris ei kykene pelastamaan sellaista mielipuolta, jonka tunteet ovat niin itsetuhoisia.
PS.
Kemppinen oivaltaa näitten hahmojen luonteesta kuten koko venäläisestä kirjallisuudesta enemmän kuin kukaan Blogistanissa. Kemppisen Hesariin muistaakseni joskus 1980-luvun puolivälissä kirjoittama pitkä Tsehov-essee teki minuun järisyttävän vaikutuksen. Säilytin sitä aarteenani pitkään.
January 31, 2009
Heilani
Kuvassa heilani on keräämässä kukkia heinäpellon reunalta.
(Rekilaulu)
Heilani on kuin helluntai
ja oraspellon kukka,
sillä on silmät sametista
ja poski kuin nurmen nukka.
Sillä on käynti ketterä
kuin kotivirran juoksu,
sillä on nauru hilpiä
kuin kesäheinän tuoksu.
Kirkolla ja kylänteillä
kelpaa sitä näyttää,
pertunpäivän tienohissa
kuusitoista se täyttää.
Ei oo rahaa kummallakaan,
mutta on nuori mieli,
joka korven komerossa
on oman oven pieli.
Älä sinä kultani sitä sure,
jos köyhänä naida pitää,
köyhänkin pelto se kuokkien kasvaa
ja köyhänkin jyvä itää.
Larin-Kyösti
http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&aq=h0&oq=lar&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=larin+ky%c3%b6sti
http://www.worldofstock.com/closeups/PAD1871.php
Heilani on kuin helluntai
ja oraspellon kukka,
sillä on silmät sametista
ja poski kuin nurmen nukka.
Sillä on käynti ketterä
kuin kotivirran juoksu,
sillä on nauru hilpiä
kuin kesäheinän tuoksu.
Kirkolla ja kylänteillä
kelpaa sitä näyttää,
pertunpäivän tienohissa
kuusitoista se täyttää.
Ei oo rahaa kummallakaan,
mutta on nuori mieli,
joka korven komerossa
on oman oven pieli.
Älä sinä kultani sitä sure,
jos köyhänä naida pitää,
köyhänkin pelto se kuokkien kasvaa
ja köyhänkin jyvä itää.
Larin-Kyösti
http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&aq=h0&oq=lar&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=larin+ky%c3%b6sti
http://www.worldofstock.com/closeups/PAD1871.php
January 21, 2009
Vastaa mulle Iines
Kommentti Iinekselle päreessään Tutkimus: Rikas rakastelee parhaiten.*
Iines
Kirjoitin moniakin eri luonnoksia kommentiksi, mutta hylkäsin ne. Kyseessä on todella 'ankara' ongelma tieteellisen selittämisen näkökulmasta.
Se liittyy taas kerran teknisesti jonkin ilmiön syy-seuraussuhteitten osoittamiseen, mikä on totisesti aina vaikeaa loppupeleissä. Niin myös tässä.
Mutta on ilmeisen todennäköistä, että naisen kyky kokea nautintoa samassa mielessä kuin mies - siis orgastista nautintoa - on varsin myöhäistä perua evoluutiossa. Silti myös orgasmiin kykenemättömät eläinnaaraat ovat synnyttäneet jälkeläisiä ja taanneet lajin jatkumisen.
Miksi tällaiselle 'esinaaraalle' ei tullut mieleen sanoa 'esimiehelle', että enhän minä tästä hommasta saa mitään muuta kuin kipua ja tuskaa, joten suksi suolle vonkaamasta!
Naiselle jää tähän paikkaan kaksi vaihtoehtoa, jotka molemmat pätevät usein yhtäaikaa: täysin vaistonvarainen toiminta ja raiskatuksi tuleminen.
Sitähän aiemman metsästyskulttuurin 'aviosuhteet' ovat olleet. Naisnäkökulma on taatusti puuttunut, mutta laji on säilytetty.
Kädellisten kehittyessä seksuaalisuuteen kuitenkin vähitellen tuli mukaan naisnäkökulma eli naisen nautinto.
Ja juuri tähän kohtaan täytyy asettaa se painava tieteellistä selitystä vaativa ongelma, jossa kysytään: miksi?
Miksi naisen piti jossain vaiheessa evoluution kehitystä voida/saada ryhtyä kokemaan nautintoa, jos se ei lajin säilymisen kannalta ollut tarpeen aiemminkaan?
Miehellehän tässä ei ollut ongelmaa, koska orgasmi ja siittäminen menevät periaatteessa yksiin.
Toisaalta siis - ongelmaa ei olisi pitänyt olla myöskään naisella, koska suvunjatkaminen oli täysin vaistonvaraista toimintaa.
Esimerkiksi ymmärrys siitä, että miehen ejakuloima sperma aiheuttaa naisen raskauden on varsin myöhäistä perua ihmisen evoluutiossa.
Mutta about juuri silloin esi-ihmisessä alkoi tapahtua jokin merkillinen muutos: - tietoisuus/kieli alkoi kehittyä. Samanaikaisesti tämän kehityksen kanssa nainen alkoi saada orgasmeja.
Aiemmin esittämääni viitaten kysyn: miksi? (*)
Enpä jatka nyt pitempään, sillä olisi Iines hauska tietää, mikä on sinun mielipiteesi/vastauksesi tuohon kysymykseen, joka ei todellakaan ole niitä vähäisimpiä evoluutioselitysten pätevyyden kannalta - ihmisen kulttuurisen ja yksilöllisen luonteen ymmärtämisen kannalta puhumattakaan.
(*) Kohdennan tätä kysymystäni vielä hieman. Biologien iloksi. Miksi naiselle siis kehittyi clitoris?
http://www.african-safari-journals.com/lions-mating-in-the-ngorongoro-crater-overseas-adventure-travel-review.html
January 10, 2009
Hän
Kuvan hänellä ja J. Karjalaisen Youtuben hänellä on jotain tekemistä keskenään, mutta en tiedä mitä (ks. linkki).
*
http://www.youtube.com/watch?v=nB7jr40AlXo&feature=related
J Karjalainen - Hän
Hän, sai mut uskomaan, hän,
sai mut toivomaan, hän,
ja vielä enemmän
Hän, sai mut nauramaan, hän,
sai mut laulamaan, hän,
antoi mulle sävelmän
Hän, hyvä haltiatar, hän,
yön kuningatar, hän,
on enää nimi iskelmän
Hän, kun kesä syksyyn vaihtuu ja lehtien nään lentävän
Tunnen saman ikävän, kun poissa on hän
Hän, sai mut nauramaan, hän,
sai mut laulamaan, hän,
antoi mulle sävelmän
Hän, taas kitarani viritän
Ja kuulen tutun helinän,
kuin luonani ois hän
J Karjalainen - Hän
Hän, sai mut uskomaan, hän,
sai mut toivomaan, hän,
ja vielä enemmän
Hän, sai mut nauramaan, hän,
sai mut laulamaan, hän,
antoi mulle sävelmän
Hän, hyvä haltiatar, hän,
yön kuningatar, hän,
on enää nimi iskelmän
Hän, kun kesä syksyyn vaihtuu ja lehtien nään lentävän
Tunnen saman ikävän, kun poissa on hän
Hän, sai mut nauramaan, hän,
sai mut laulamaan, hän,
antoi mulle sävelmän
Hän, taas kitarani viritän
Ja kuulen tutun helinän,
kuin luonani ois hän
*
January 2, 2009
October 19, 2008
Mitä minä kaipaan?
Kommentti Homo Garrulukselle päreessäni Syystunnelma - yritys itsekritiikiksi.
I
HG kirjoitti
'Vastaamaton rakkaus?? Ketä sinä uneksit, kaipaat sairaasti?'
*
RR vastaa:
Jumalaa!
Kuten Augustinus. En niinkään naista. Jos kohta naistakin.
Tuliko yllätyksenä? Ihan näin julkisesti ja ikäänkuin ensimmäisenä 'siirtona'.
Kirjoitin tuon äskeisen täysin vakavissani ja osittain varoituksena itsestäni, joskin samalla nauraen ääneen yhtä hersyvästi kuin Stephen Fry tai Tarmo Manni Rabelais'ta lukiessaan.
'Ken minua yrittää ymmärtää ja kestää, kadottaa mielenrauhansa/RR.'
Tulet sen vielä huomaamaan - jos ehdit.
II
Mutta kaipaanko 'sairaasti' kuten kirjoitat?
Onko ihmisen ja/tai Jumalan kaipaaminen kommunikaatiokohteena ja -kumppanina sairasta - siinä määrin kuin nämä kaksi voidaan rinnastaa toisiinsa? Eikö kyseessä ole enintään 'heikkous', mikäli ajattelemme asiaa hobbesilaisen, psykologisen egoismin näkökulmasta.
Vai - onko tuo kaipuu nimenomaan eräänlainen eksistentiaalinen tarve, viettymys ja kutsu kohti Toista,Toiseuteen, joka ikäänkuin vapahtaa - armahtaa - minut oman itsekkyyteni kahleista, jotka sitovat ajatteluni ja tunteeni narsistisesti omaan itseeni - omiin kehämäisiin ja hedelmättömiin ajatuskuvioihin, ja joka yksinäisyydessään - ja siten valheellisessa autonomiassaan - on kuin autio saari valtameressä - ilman suuntaa eli suunnattomuuden keskellä elävä, itsensä vääristyneesti korottanut 'utooppinen summum bonum', joka kauhukseen ja tuskakseen tajuaa lopulta tämän perfektionistisuutensa ja kaikkivaltiutensa olevan täydellisyyttä vain yhdessä mielessä ja yhdessä ulottuvuudessa: epätäydellisyydessä - koska sitä ei koskaan voi jakaa kenenkään toisen kanssa - ei edes Tuntemattoman Jumalan (deus absconditus), joka ilmestyy meille vain - ei yksinäisyydessä vaan toisessa ihmisessä.
Tämä oli myös Nietzschen ehkä syvin ja häntä ehkä sietämättömimmin kalvava psykologinen ongelma: oman luovuuden ja nerouden henkinen ja sosiaalinen yksinäisyys, olkoonkin, että hänen viikottainen postinsa kulloiseenkin majapaikkaansa saattoi ylittää ajoittain jopa kymmenen kirjettä.
Mutta kirjeenvaihtokaan ei poistanut Nietzschen sisäistä vieraantumista arkisesta elämästä ja ihmiskontakteista.
Nietzsche oli tietoisen mustasukkainen Jeesukselle, jolla oli 12 opetuslasta ja lisäksi monia muita seuraajia sekä Sokrateelle, joka oman verbaalisen röyhkeytensä ja ylivertaisen dialektisen retoriikkansa avulla hurmasi ateenalaisia nuorukaisia kiinnittymään itseensä kuin kärpäsiä kärpäspaperiin.
Maalaustaiteesta otettuun esimerkkiin viitaten - etenkin myös Nietzschen rakastamien Caspar David Friedrichin niin sykähdyttävästi kuvaamien lumihuippuisten vuorten yksinäisyyden vuoksi Nietzsche on minulle eräs kaikkein traagisimpia - ja rakkaimpia - hahmoja koko filosofian ja ajattelun historiassa.
Hänen kärsimyksensä takia minä häntä rakastan. Ja sama pätee Jeesukseen. Miksei toki myös Sokrateen kuolemaa ironisesti uhmaavaan asenteeseen.
III
Erästä - aivan edellisten rinnalle nousevaa 'kaipuuni' kohdetta en voi vielä olla mainitsematta.
Koen erittäin läheiseksi Diogenes Sinopelaisen, jonka mielestä Ateenan henkinen ilmapiiri oli sivistyksellisesti niin 'pimeä' - siis teennäinen ja perimmältään typeriin yhteisöllisiin arvostuksiin ja kuppikuntiin sitoutunut, että kerrotaan hänen kulkeneen päiväsaikaan kuin mielipuoli valaistun lampun kanssa pitkin Ateenan katuja ihmistä - siis todellista hyvettä ja viisautta - etsien.
Diogeneen esimerkki olkoon vastaus sinun kysymykseesi: Mistä minä oikein unelmoin, ketä minä kaipaan 'sairaasti'.
Vielä kerran sanottuna: Minä kaipaan sekä Ihmistä että Jumalaa!
PS.
He [Diogenes} used to stroll about in full daylight with a lamp; when asked what he was doing, he would answer, "I am just looking for a human being."[20] Diogenes looked for a human being but reputedly found nothing but rascals and scoundrels.
http://en.wikipedia.org/wiki/Diogenes_of_Sinope
http://fi.wikipedia.org/wiki/Diogenes_Sinopelainen
I
HG kirjoitti
'Vastaamaton rakkaus?? Ketä sinä uneksit, kaipaat sairaasti?'
*
RR vastaa:
Jumalaa!
Kuten Augustinus. En niinkään naista. Jos kohta naistakin.
Tuliko yllätyksenä? Ihan näin julkisesti ja ikäänkuin ensimmäisenä 'siirtona'.
Kirjoitin tuon äskeisen täysin vakavissani ja osittain varoituksena itsestäni, joskin samalla nauraen ääneen yhtä hersyvästi kuin Stephen Fry tai Tarmo Manni Rabelais'ta lukiessaan.
'Ken minua yrittää ymmärtää ja kestää, kadottaa mielenrauhansa/RR.'
Tulet sen vielä huomaamaan - jos ehdit.
II
Mutta kaipaanko 'sairaasti' kuten kirjoitat?
Onko ihmisen ja/tai Jumalan kaipaaminen kommunikaatiokohteena ja -kumppanina sairasta - siinä määrin kuin nämä kaksi voidaan rinnastaa toisiinsa? Eikö kyseessä ole enintään 'heikkous', mikäli ajattelemme asiaa hobbesilaisen, psykologisen egoismin näkökulmasta.
Vai - onko tuo kaipuu nimenomaan eräänlainen eksistentiaalinen tarve, viettymys ja kutsu kohti Toista,Toiseuteen, joka ikäänkuin vapahtaa - armahtaa - minut oman itsekkyyteni kahleista, jotka sitovat ajatteluni ja tunteeni narsistisesti omaan itseeni - omiin kehämäisiin ja hedelmättömiin ajatuskuvioihin, ja joka yksinäisyydessään - ja siten valheellisessa autonomiassaan - on kuin autio saari valtameressä - ilman suuntaa eli suunnattomuuden keskellä elävä, itsensä vääristyneesti korottanut 'utooppinen summum bonum', joka kauhukseen ja tuskakseen tajuaa lopulta tämän perfektionistisuutensa ja kaikkivaltiutensa olevan täydellisyyttä vain yhdessä mielessä ja yhdessä ulottuvuudessa: epätäydellisyydessä - koska sitä ei koskaan voi jakaa kenenkään toisen kanssa - ei edes Tuntemattoman Jumalan (deus absconditus), joka ilmestyy meille vain - ei yksinäisyydessä vaan toisessa ihmisessä.
Tämä oli myös Nietzschen ehkä syvin ja häntä ehkä sietämättömimmin kalvava psykologinen ongelma: oman luovuuden ja nerouden henkinen ja sosiaalinen yksinäisyys, olkoonkin, että hänen viikottainen postinsa kulloiseenkin majapaikkaansa saattoi ylittää ajoittain jopa kymmenen kirjettä.
Mutta kirjeenvaihtokaan ei poistanut Nietzschen sisäistä vieraantumista arkisesta elämästä ja ihmiskontakteista.
Nietzsche oli tietoisen mustasukkainen Jeesukselle, jolla oli 12 opetuslasta ja lisäksi monia muita seuraajia sekä Sokrateelle, joka oman verbaalisen röyhkeytensä ja ylivertaisen dialektisen retoriikkansa avulla hurmasi ateenalaisia nuorukaisia kiinnittymään itseensä kuin kärpäsiä kärpäspaperiin.
Maalaustaiteesta otettuun esimerkkiin viitaten - etenkin myös Nietzschen rakastamien Caspar David Friedrichin niin sykähdyttävästi kuvaamien lumihuippuisten vuorten yksinäisyyden vuoksi Nietzsche on minulle eräs kaikkein traagisimpia - ja rakkaimpia - hahmoja koko filosofian ja ajattelun historiassa.
Hänen kärsimyksensä takia minä häntä rakastan. Ja sama pätee Jeesukseen. Miksei toki myös Sokrateen kuolemaa ironisesti uhmaavaan asenteeseen.
III
Erästä - aivan edellisten rinnalle nousevaa 'kaipuuni' kohdetta en voi vielä olla mainitsematta.
Koen erittäin läheiseksi Diogenes Sinopelaisen, jonka mielestä Ateenan henkinen ilmapiiri oli sivistyksellisesti niin 'pimeä' - siis teennäinen ja perimmältään typeriin yhteisöllisiin arvostuksiin ja kuppikuntiin sitoutunut, että kerrotaan hänen kulkeneen päiväsaikaan kuin mielipuoli valaistun lampun kanssa pitkin Ateenan katuja ihmistä - siis todellista hyvettä ja viisautta - etsien.
Diogeneen esimerkki olkoon vastaus sinun kysymykseesi: Mistä minä oikein unelmoin, ketä minä kaipaan 'sairaasti'.
Vielä kerran sanottuna: Minä kaipaan sekä Ihmistä että Jumalaa!
PS.
He [Diogenes} used to stroll about in full daylight with a lamp; when asked what he was doing, he would answer, "I am just looking for a human being."[20] Diogenes looked for a human being but reputedly found nothing but rascals and scoundrels.
http://en.wikipedia.org/wiki/Diogenes_of_Sinope
http://fi.wikipedia.org/wiki/Diogenes_Sinopelainen
October 1, 2008
Miehen kolme naista
Picture: Three ages of a woman and Death
Sigmund Freudin mukaan miehen elämässä on kolme naista, jotka ovat samalla [yleensä] äitejä:
1) Nainen, joka synnyttää hänet eli miehen oma äiti, 2) nainen, joka ottaa hänet sisäänsä eli hänen lastensa äiti ja 3) nainen, joka tuhoaa hänet eli äitimaa, joka ottaa hänet takaisin.
http://www.apeironkirjat.com/Rakkaus_yksinaisyyden_aikana.htm
www.logoi.com/pastimages/death.html.
Sigmund Freudin mukaan miehen elämässä on kolme naista, jotka ovat samalla [yleensä] äitejä:
1) Nainen, joka synnyttää hänet eli miehen oma äiti, 2) nainen, joka ottaa hänet sisäänsä eli hänen lastensa äiti ja 3) nainen, joka tuhoaa hänet eli äitimaa, joka ottaa hänet takaisin.
http://www.apeironkirjat.com/Rakkaus_yksinaisyyden_aikana.htm
www.logoi.com/pastimages/death.html.
April 28, 2008
Sitaatteja Zizekiltä 5 - Che voi? Mitä nainen haluaa?
Vaadit minulta jotain, mutta mitä sinä todella haluat, mihin tähtäät tämän vaateen kautta?
Tämän vaateen ja halun välinen halkeama määrittelee hysteerisen subjektin aseman: klassisen lacanilaisen muotoilun mukaan hysteerisen vaateen logiikka on: "vaadin sinulta tätä, mutta se, mitä todella vaadin sinulta, on, että kumoat vaateeni, koska tämä ei ole se!"
Juuri tämä intuitio on pahameineisen sovinistisen viisauden 'nainen on huora' taustalla, sillä emme koskaan todella tiedä, mitä hän tarkoittaa. Nainen sanoo esimerkiksi: 'Ei!' ehdotuksillemme, mutta emme voi koskaan olla varmoja, etteikö tämä 'Ei!' todella tarkoittaisikin kaksinkertaista 'Kyllää!', kutsua jopa aggressiivisempaan lähentelyyn.
Tässä tapauksessa hänen todellinen halunsa on aivan päinvastainen kuin hänen vaateensa. Toisin sanoen 'nainen on huora' on rahvaanomainen muoto freudilaisesta kysymyksestä 'Was will das Weib?', johon ei voi vastata.
Slavoj Zizek: Ideologian ylevä objekti (s. 161-162)
Tämän sitaatin teoreettisesta kontekstista ja che voi?- problematiikan sovellutuksista (esim. kirjallisuus, politiikka, ideologia, rasismi) sama kirja, luku: 'Identifikaation tuolla puolen' (s. 160-185).
*
Sitaatti on julkaistu kommenttina myös ikkunaiineksen päreessä "Silkkaa haircuttia".
Tämän vaateen ja halun välinen halkeama määrittelee hysteerisen subjektin aseman: klassisen lacanilaisen muotoilun mukaan hysteerisen vaateen logiikka on: "vaadin sinulta tätä, mutta se, mitä todella vaadin sinulta, on, että kumoat vaateeni, koska tämä ei ole se!"
Juuri tämä intuitio on pahameineisen sovinistisen viisauden 'nainen on huora' taustalla, sillä emme koskaan todella tiedä, mitä hän tarkoittaa. Nainen sanoo esimerkiksi: 'Ei!' ehdotuksillemme, mutta emme voi koskaan olla varmoja, etteikö tämä 'Ei!' todella tarkoittaisikin kaksinkertaista 'Kyllää!', kutsua jopa aggressiivisempaan lähentelyyn.
Tässä tapauksessa hänen todellinen halunsa on aivan päinvastainen kuin hänen vaateensa. Toisin sanoen 'nainen on huora' on rahvaanomainen muoto freudilaisesta kysymyksestä 'Was will das Weib?', johon ei voi vastata.
Slavoj Zizek: Ideologian ylevä objekti (s. 161-162)
Tämän sitaatin teoreettisesta kontekstista ja che voi?- problematiikan sovellutuksista (esim. kirjallisuus, politiikka, ideologia, rasismi) sama kirja, luku: 'Identifikaation tuolla puolen' (s. 160-185).
*
Sitaatti on julkaistu kommenttina myös ikkunaiineksen päreessä "Silkkaa haircuttia".
Subscribe to:
Posts (Atom)








