April 28, 2008

Sitaatteja Zizekiltä 5 - Che voi? Mitä nainen haluaa?

Vaadit minulta jotain, mutta mitä sinä todella haluat, mihin tähtäät tämän vaateen kautta?
Tämän vaateen ja halun välinen halkeama määrittelee hysteerisen subjektin aseman: klassisen lacanilaisen muotoilun mukaan hysteerisen vaateen logiikka on: "vaadin sinulta tätä, mutta se, mitä todella vaadin sinulta, on, että kumoat vaateeni, koska tämä ei ole se!"

Juuri tämä intuitio on pahameineisen sovinistisen viisauden 'nainen on huora' taustalla, sillä emme koskaan todella tiedä, mitä hän tarkoittaa. Nainen sanoo esimerkiksi: 'Ei!' ehdotuksillemme, mutta emme voi koskaan olla varmoja, etteikö tämä 'Ei!' todella tarkoittaisikin kaksinkertaista 'Kyllää!', kutsua jopa aggressiivisempaan lähentelyyn.

Tässä tapauksessa hänen todellinen halunsa on aivan päinvastainen kuin hänen vaateensa. Toisin sanoen 'nainen on huora' on rahvaanomainen muoto freudilaisesta kysymyksestä 'Was will das Weib?', johon ei voi vastata.

Slavoj Zizek: Ideologian ylevä objekti (s. 161-162)

Tämän sitaatin teoreettisesta kontekstista ja che voi?- problematiikan sovellutuksista (esim. kirjallisuus, politiikka, ideologia, rasismi) sama kirja, luku: 'Identifikaation tuolla puolen' (s. 160-185).

*
Sitaatti on julkaistu kommenttina myös ikkunaiineksen päreessä "Silkkaa haircuttia".

7 comments:

Anonymous said...

Viimeaikaisessa sukupuolikeskustelussa on toistettu lukemattomia kertoja, että jos nainen sanoo ei, siihen on uskottava, ja kaikki sen jälkeen tapahtuva on joko seksuaalista ahdistelua tai sitten raiskausta. Ja nyt Freud tulee ja läimäyttää...
Joko Freud oli väärässä tai sitten lainsäätäjämme eivät tunne suurmiesten keskeisiä teorioita.

kulkumies

Timo said...

Mies voi uskoa tai olla uskomatta, jos hän kokee olevansa tilanteen tasalla, muttei koskaan eikä ikinä siirtää naiselle yleensä tai yksilönä vastuuta siitä tavasta, jolla päättää lähestyä maista.

Rauno Rasanen said...

Timo

Vastuu on siis miehen? Eli miehen on pakko tehdä 'pätevä' (oma) tulkinta naisen 'Ei':stä?

Nainen vain vikisee - jäipä sitten tahtomattaan (huolimatta 'Kyllä!'stä, jonka 'Ei!' kätkee) yksin tai tulipa jopa raiskatuksi (huolimatta? 'Ei!':stä, joka todella tarkoitti 'Ei!tä).

*
Joopa joo. Kosiorituaali/'soidin' on taitolaji - etten sanoisi taidelaji.
Tämän saavat tuta kaikki urospuoliset olennot.

Mies kyllä tietää, mitä haluaa, mutta lienee naisen 'luonnollista luontoa' asettaa mies 'mahdottomaan tilanteeseen'.

Kyse on sekä naisen oman aseman turvaamisesta että miehen luotettavuuden ja miellyttävyyden testaamisesta, joskin pelkkänä laskelmointina tällainen 'pompottelu' on myös äärimmäisen kyyninen ja henkisesti raaka tapa tanssittaa miestä oman pillinsä mukaan.

Jälkimmäisessä tapauksessa nainen tosin jo tietää 'miten' haluaa, vaikkei edelleenkään 'mitä'.

Miehen on siis aina yritettävä lopullista siirtoa, jonka nainen mahdollisesti hyväksyy tai - ainakin - johon tämä myöntyy, vaikkei just pilkulleen ehkä hyväksyisikään.

Tällä tavoin miehelle on annettu naisen suhteen yhtäaikaa sekä etu että täysin mahdoton asema!

*
Naisen 'huoramaisuus' (laajasti ja ei-moralistisesti ymmärrettynä) ilmenee siinä, että nainen ei (toki tämä on idealisointia) toimi lojaalisuuden ja rakkauden kyseessä ollen kirjoitettujen lakien ja sääntöjen mukaan vaan rikkoo (transgressoi) koko olemuksellaan miehisen, symbolisen vallan, joka legitimoi yhteisölliset merkitykset.

Siten nainen on kuin Sofokleen Antigone: hyvän ja pahan eli kirjoitetun lain tuolla puolen.

Ja nimenomaan tässä mielessä - Antigonen hahmossaan - nainen on kaiken ('protokolla-')etiikan rikkova/ylittävä viimeinen 'testi'.

Antigonea voisi syyttää yhteiskunnanvastaisesta egoismista, mutta me ymmärrämme, että asettumalla jopa kuningas Kreonia vastaan, vaatimaan petturiveljensä (joka itse asiassa ei ole petturi) kunniallista hautaamista, Antigone osoittaa, että kirjoitettu laki ei tavoita sitä syvempää moraalia, joka löytyy meidän sisimmästämme - mutta jota ei siis voi kirjoittaa säännöiksi ja käskyiksi.

Kreon näkee vain Lain ja toimii vain oman maskuliinisen ylpeytensä sanelemana (vastoin poikansa sekä kansan tahtoa) ja muuttaa mielensä liian myöhään: hän jää yksin menetettyään kaikki ne läheiset, joita oli rakastanut.

*
Sanottakoon se lopuksi: Antigone on Kantin etiikan pahin - ehkä lopullinen - kompastuskivi.

Timo said...

Mies tietenkin vastaa vain siitä mitä itse tekee. Tulkinnan ei tarvitse olla pätevä, mutta erehtymisen riskit tulee hallita.

Olemme selvästi eri linjoilla. Tähänastiseen kokemukseeni nojaten uskon, että (a) riittävän moni nainen on riittävän ymmärrettävä ja (b) on täysin mahdollista välttää sellaisten naisten seuraa, joita ei voi ymmärtää riittävän hyvin. Voisin olla toista mieltä, jos en olisi nuorena ja heiveröisenä arastellut naisia niin paljon kuin arastelin.

Rauno Rasanen said...

timo

En ymmärrä. Mistä kirjoitukseni kohdasta olet eri mieltä?

Kommenttini sisällöllinen painotushan muuttui (spontaanisti) miltei täysin loppua kohden.

Faktana pidän edelleen sitä, että etenkin intohimoisessa mutta myös 'taparakastavassa' (vrt. tapakristillinen) parisuhteessa vallitsee kärjistysti sanottuna usein paniikinomainen tila, koska kumpikaan osapuoli ei voi olla varma toisen rakkaudesta/lojaalisuudesta, sillä se ei ole 'Lain' asia vaan jotain aivan muuta: - kahden ihmisen välinen vapaamuotoinen 'tanssi', jossa saatetaan otetaan 'outoja uusia askelia' ja joihin pitäisi osata vastata niin, etteivät osapuolet alkaisi tanssia pelkästään omaa tanssiaan.

Mitä tuohon naisen Ei:hin tulee, niin kaikessa sovinistisessa pahamaineisuudessaan se on kuitenkin jo niin vanha viisaus, ettei tarvitse muuta kuin kuitata sanonta kunnon teorialla ja sovellutuksilla.

Eikä tämä ole mitään naisen vähättelyä. Pikemminkin päinvastoin. Tämä on sotaa!

*
Rakkaus on halkeama todellisuuden harmonisessa järjestyksessä... ja siinä mielessä jotain 'pahaa' ;)

Ihminen elää illuusiossa, että rakkaus korjaa ja sovittaa kaiken. Ehkä juuri näin, mutta sitä ennen juuri rakkaus on hajottanut kaiken palasiksi.

Rakastunut ihminen rakastaa ikäänkuin oman minuutensa raunioilla etsien eheytystä siltä, joka tuon eheyden hajotti - tai itse asiassa siltä voimalta, joka 'hajotti' hänen minänsä rakkaudentunteella toiseen.

Timo said...

Hmm, kenties emme ole eri mieltä mutta eri aikein (kaiketi kunniallisin) liikkeellä, mahdollisesti.

Tuo paniikinomainen tila... monet meistä tuntevat sen jo omasta tanssistaan, ja siksi on niin paha sanoa, mikä suhteessa on suhdetta itseään.

ninni said...

mitä nainen haluaa!! peilin
vastuu peilistä on
tietysti kysymyksessa voi olla hauskanpito, pitkastyneisyys, usko..raha,raha ja usko, mita hittoa
peili