Tilastotiede vapauttaa sinut paitsi moraalisista kaunoistasi myös koko maailman mielettömyydestä – ?

Jo helpotti!

.

Kirjoitettu kommentiksi Tiedemiehen kommenttiin Ironmistressin päreessä Älyttömästi älykkyydestä osa V.

.
Tiedemies kirjoitti: ‘Todellisuudessa LS:n moraalipaniikki kohdistuu siihen, että häntä suututtaa se, että häntäheikkiamiksia ylipäänsä on olemassa. Itseänikin se suututti nuorempana, mutta silloin en ymmärtänyt tilastotiedettä ja havaintobias-ilmiöiden merkitystä.’ - - Ajattelin - ja yhä ajattelenkin - itsekin jotenkin samoin, mutta kun ymmärsin miten jakauma toimii’ - -

 

1

- - Niin heti helpotti - helpotti, kun ymmärsit, että tilastot kertovat, miten asiat ovat – ??

.

Ei ei. Minä en kerta kaikkiaan tajua tällaista ymmärryksen kehkeytymistä. Miten tilastot muka voivat muuttaa moraalista käsitystäsi ihmisistä ja todellisuudesta? Kyllä sinun ymmärryksessäsi tämänkin ilmiön suhteen tapahtui muutos pääosin ihan muista syistä kuin tilaston tajuamisen kautta: emotionaalisen vakautumisen tai sen tyyppisen kehityksen kautta.

.

Vai onko tämä nyt todellakin esimerkki siitä kuuluisasta stoalais-spinozalaisesta intellektin hyveestä, jossa todellisuuden lainalaisuuksista ynnä muista triviaaleista totuuksista tietoiseksi tuleminen tekee ihmisen vapaaksi? Jos näin on, kuulun ilmeisesti itse eri ihmislajiin [homo kantiensis, joka vapautuu vasta itse itselleen asettamansa velvollisuuden kautta (ei mikään ihan helppo juttu) eikä esim. geometriseen todistukseen sisältyvän lukumystis-emansipatorisen ‘voiman’ vaikutuksena tai ‘performaationa’ [~ M.O.T = OLET VAPAA!].

.

Miten tietoisuus ipso facto mielettömän [~ kausaalisesti determinoidun lukuun ottamatta ihmisen reflektoivaa ja/eli indeterminoitua tietoisuutta - (*, luku 2 ja 3)] todellisuuden triviaaleista totuuksista, jotka ilmentävät ne väistämättömät ehdot [siis kausaalisen determinaation], joiden vallitessa olemme fyysisinä olioina olemassa, voisi muka rauhoittaa tai jopa tehdä meidät vapaiksi? Asiahan on pikemminkin päinvastoin.

.

Ei tuollainen silmänkääntötemppu onnistu ilman vahvaa fantasianomaista [~ ideologis-uskonnollista] tai yhtä aikaa naivin ja säälimättömän pragmaattista [~ poistumme raketeilla maapallolta kohti uutta ‘uhria’, koska olimme kalunneet Maan tyhjiin] suhdetta tieteeseen sekä ilman enemmän tai vähemmän tekopyhää sopeutumista valitsevaan yhteiskunnalliseen etikettiin [ ~ poliittinen korrektius].

.

Evoluutio onkin ollut ‘tavanomaista huomattavasti sokeampi vahvistaessaan’ kielellis-käsitteelliseen representaatioon kykenevän olion eloonjäämismahdollisuuksia, varsinkin kun siis korkeimmin kehittynyt rationaalinen osa noista mahdollisuuksista irtosi luonnon kausaliteetista luonnon alistajaksi [valituksen avoimesti julkilausuttu maksiimi luonnon ‘mustasukkaisten’ salaisuuksien paljastamiseksi ihmisen hyvinvoinnin eduksi oli väkivallan käyttö: luonnon raiskaaminen].

.

Reflektoiva representaatio on evoluution kannalta tarpeeton – jopa itsetuhoinen hyppäys irti luonnon vääjäämättömästä ja moraalisesti indifferentistä kulusta, joka aiemmin ‘turvallisesti’ sääteli lajien elämää kovalla mutta ekosfääriä säilyttävällä kädellä.

.

Olipa nyt miten tahansa, evoluutio ei koskaan etene kohti jotain Päämäärää – se vain kokeilee – loputtomiin – eikä mikään tilasto voi helpottaa tämän seikan tajuamisen mukanaan tuomaa kauhua siitä, että kaikki elämä onkin pelkkää sattumaa – ehkä jopa erehdystä! Miten ihmeessä joku voi siis ajatella, että [tilastollinen] tietoisuus olemisen ja olemassaolon mielettömyydestä voi olla vapauttavaa?

 

Hmm. Ai niin. Voinhan minä tietysti itse keksiä itselleni tarkoituksen. Voin siis itse olla Jumala.

 

2 

Spinoza ja kausaalinen determinaatio vapauden kokemuksena eli miten rationalistinen silmänkääntötemppuilija taikoo eteemme parallelistisen mielen ja ruumiin identiteetin 

 

(*)

 

Vapaus autonomiana [= negatiivinen + positiivinen vapaus] mahdollistaa kokemuksen sekä olemisen mielekkyydestä että mielettömyydestä. Mielekkyys ilmentää suhteellista vapautta tietyn rationaalisen kontekstin puitteissa. Siten ‘puhdas’ havainto/kokemus ei ole rationaalisesti mielekäs konteksti, jos puhdasta havaintoa/kokemusta nyt ylipäätään voi olla olemassa muuten kuin kaoottis-psykoottisena ‘affekti-mössönä’, jota ei ole mahdollista kommunikoida järjellisen syntaksin puitteissa.

 

Mielettömyyttä sen sijaan voi verrata kokemuksellisesti ja älyllisesti orjuuttavaan tilanteeseen. Mielekäs voi siis olla vain sellainen tilanne, johon havaitsija itse voi olennaisilta osin vaikuttaa. Niinpä kausaalisesti determinoitu luonto on tavallaan mieletön, koska mikään [paitsi ehkä Jumala?] ei voi muuttaa sen vääjäämätöntä tapahtumista ja toimintaa.

 

Ihmisen näpertelyt tekniikkansa kanssa perustuu sekin luonnonlakien soveltamiseen eikä ylittämiseen [esimerkiksi lentäminen]. Mitään perustavaa ei siis voida tehdä tai päättää luonnonlakien ulkopuolella [lukuun ottamatta stoalaisittain rationaalista täysissä hengen ja ruumiin voimissa olevan ihmisen itsemurhaa, joka on täysin järkevä ja perusteltu ei-luonnollinen valinta par excellence, kuten kaikki (velvollisus)etiikkaan tai sen toteuttamisen esteisiin aidosti liittyvä]. 

 

Näin ollen kysyn, miten joku [Spinoza] ylipäätään rohkenee väittää, että luonnon lakien determinismin tajuaminen voi olla vapauden edellytys. Toisaalta voin kysyä vielä syvemmin: miten determinismin tajuaminen per se/an sich voi ylipäätään olla mahdollista, jos kyseinen tajuaja itse on erottamaton osa kausaalista determinaatiota [Spinozan substanssia], jota hän representatiivisesti kuvailee? Puhumattakaan siitä, että tuo kokeminen voitaisiin luokitella vapauttavaksi? 

 

Vastaus: ei mitenkään eli Spinoza rakentaa logiikkansa poissuljetun tai ainakin loogisena päättelynä mahdottoman, mutta silti aina jo implisiittisesti väistämättä olemassa olevan eli automaattisesti/tiedostamattomasti oletetun ja siten kaikki hänen spekulaationsa mahdollistavan autonomisen subjektin representaatiolle tai pikemminkin representaatiota käsitteellisesti performoivalle autonomiselle subjektille.

 

Kaikki Spinozan päättelyt rakentuvat aina jo valmiina rationaalisena kykynä [Spinozalle kyky on conatus eli halun, tahdon ja älyn kausaalinen seuraus ja ‘sekoitus’] annetulle edellytykselle eli reflektoivalle subjektille – siis kielellis-käsitteelliselle subjektiiviselle representaatiolle [tietoisuudelle].

 

Toisin sanoen: Spinoza päättelee substanssista subjektiin, vaikka hän itse asiassa on the contrary [koska muunlainen päättely olisi psykologisesti mahdotonta] rakentaa eettisen logiikkansa tuon logiikan itsensä mahdollistavalle subjektille, joka on toki substanssin emergenssi, mutta joka ei koskaan palaudu takaisin substanssiin kuin kuolemassa, joka tuhoaa tietoisuuden kognitiiviset rakenteet, jotka ovat olemassa ‘vain’ käsitteellisinä ‘performaatioina’ eli substantiaalisesta [kausaalis-deterministisestä] perustastaan irronneina [rationaalisina mutta silti/siksi todellisina ‘illuusiona’].

 

Spinoza on uusplatonisti, joka olettaa, että substanssista eriytyneet ja emergoituneet mentaaliset modukset [tietoisuus] voivat jo tässä elämässä ‘palautua’ rationaalisen tietoisuutensa säilyttäen takaisin substanssiin [Plotinoksen Yksi] ja tässä takaisin paluussa [determinaationsa ‘tajuamisessa’] jopa kaiken lisäksi kokea vapautumisen mielekkyyden [vrt. buddhalainen meditaatio ja valaistuminen].

 

Kaikki tämä on tietysti jos ei aivan mystistä nonsensea niin ainakin perustavaan loogis-käsitteelliseen sekaannukseen perustuvaa uskonnollistyyppistä ‘toiveikkuutta’, joka ymmärtää representaation fundamentaalisen roolin tietoisuuden rakenteistumisessa ikään kuin ‘väärinpäin’, ja jolle kantilainen, transsendentaalinen idealisti ei voi kuin hymähtää: imaginaatioihin taipuvaisia haaveilijoita [eli parallelistista mielen ja ruumiin identiteettiä eteemme ‘taikovia simänkääntötemppuilijoita’ = rationaalisia mystikkoja] löytyy näköjään jopa kaikkein tiukimman tieteellisen ontologian ja metodin noudattajista – ja ehkäpä juuri heistä, lisäisin itse heti perään.

 

3 

Se on tietoisuus!

 

Tieteellinen empiristi tuijottaa miljoona kertaa suurentavan elektronisen kuvantamislaitteen kautta aivomassasta erottuvaa ‘läikkää’, joka on juuri äsken hieman suurentunut. Tutkijan koekaniini, jonka aivoja tässä kuvataan, on juuri onnistunut ratkaisemaan kolmannen asteen yhtälön. ‘Katso’, huudahtaa tieteellinen empiristi-reduktionisti minulle – ‘katso nyt, niin näet tietoisuuden! Se on tuo vihreä läikkä, joka suurentui äsken tutkittavan päässä. Sinä se on – tietoisuus havaittuna super-eksaktin laitteen avulla. Joko nyt uskot? Tiede on todistanut tietoisuuden olemassaolon aistihavainnon avulla.’

- - - - -

Ei – minä en todellakaan uskonut vaan poistuin säälivästi halveksiva hymy huulillani ulos laboratoriosta. Tutkijan hämmennykseksi en sanonut edes näkemiin vaan hyvästi ja huokasin syvään helpotuksesta päästessäni raittiiseen ja vapaaseen ilmaan tuollaisen oppineen idiootin tutkimusluolasta.

 

Läikkä, jota hän minulle näytti, ja jota hän piti havaintona tietoisuudesta ei tietenkään ollut tietoisuus an sich/per se vaan pelkkä tietoisuuden fysiologis-fysikaalinen korrelaatti: itsessään mykkä ja tyhjä ‘solutilkku’, joka ilman kieltä, sanoja, intentioita, mielikuvituksen lentoa: toisin sanoen ilman havaintoa kontekstualisoivaa ja kielellisesti performoivaa [kieli ymmärrettynä merkityksellisiksi ilmaisuiksi ja kommunikatiiviseksi toiminnaksi] kokonaisvaltaista representaatio-organismia: siis ilman käsitystä siitä, miten tuon ‘läikän’ olemassaolo suhteutuu representaation holistisen hahmotuksen systeemiin/-ssä; – ilman tätä lopultakin itsestään selvää oivallusta kyseinen ‘läikkä’ saa eräänlaisen epäjumalan roolin, jota palvotaan kuin kultaista vasikkaa todellisen Jumalan/Tietoisuuden sijasta: siitä tulee materialistis-reduktionistisen ‘väärän tietoisuuden’ vulgaarein edustaja – rooli. jota se ei ansaitse, mutta johon se valitettavasti ilman omia ansioitaan korotetaan väärää empiristis-materialistista tietoisuuden käsitystä edustavan fundamentalistisen tiedeuskovaisuuden toimesta.

*

Kävelin parin korttelin päähän puistokadulle ja suuntasin läheiselle puistonpenkille lehmusten ja tammen lehtien suhistessa vilvoittavassa tuulessa suoden minulle samalla leikittelevien varjojen lepattavia ‘läikkiä’, jotka suojasivat helteiseltä auringonpaisteelta.

 

‘Eikö se tyyppi todellakaan tajunnut’, pohdin puoliääneen ihmetyksen vallassa. ‘Eikö se tajunnut, ettei se mitään tietoisuutta nähnyt vaan tietoisuuden ‘ruumiin’, jota toki tarvitaan, jotta ‘elävä tietoisuus’ voisi olla olemassa ja toimia niin kuin toimii – jopa riippumatta ruumiinsa luonnollisista tarpeista. - - Yhtälön ratkaiseminen ei ole ruumiin vaan rationaalisessa kontekstissa toimivan tajunnan kieltä. Se ‘läikkä’ vain sekä toistaa että ilmentää symbolisessa kontekstissa toimivan tietoisuuden prosessia, mutta itsessään se ei määrää sitä, eikä tietoisuutta voi ilman rationaaliseksi perversioksi tunnistettavaa itsepetosta paikantaa johonkin aivojen osaan. Mikäli näin tehdään, niin juuri se on  kaikkein alkeellisinta [reduktionistien halveksimaa] ‘dualismia’, mitä olla saattaa [ipso facto tautologiaa ja/tai triviaa]: ‘kas tässä (siis missä?/rr) matemaattisen yhtälön ratkaisu-akti ja tässä taas aivoissa samanaikaisesti ilmenevä vaste eli vihreä läikkä; kun näet juuri tuon ‘läikän’ voit päätellä, että siinä ratkaistaan kyseistä kolmannen asteen yhtälöä’. - - Hmm. Vaikka tämä asetelma olisi jossain utopistisessa teoriassa jopa mahdollista toteuttaa, niin siitä ei vieläkään seuraa, että tietoisuus olisi tuo ‘läikkä’, koska ‘läikkä’ ei ole tutkimuksen [eikä ylipäätään minkään ko. koetilanteessa tapahtuvan tietoisen toiminnan] aktiivisin osa, jota taas yhtälön ratkaisijan matemaattinen päättely-akti sen sijaan nimenomaisesti ja ensisijaisesti on. Ensisijaisuuden [tietoisuus aktuaalisuutena] ja toissijaisuuden [materia tietoisuuden fysiologisena kasvualustana] merkitys tietoisuuden holistisen luonteen ymmärtämiseksi on tässä tarkastelussa vääristynyt ja kääntynyt päälaelleen, yhtä lailla kuin se on vääristynyt Descartes’lla, joka piti mentaalista eli cogitoa fysikaaliseen verrattavana substanssina.- - Kartesiolainen tietoisuus on todellakin pelkkä teatterinomainen fantasia kuten Dennett sanoo, mutta toisaalta juuri Dennettin kaltaiset analyyttiset ‘ajattelija-koneet’ tai ainakin hänen sukulaissielunsa eli reduktionistiset fysikalistit ovat paitsi silmänkääntötemppuilijoita [ks. luku 2] myös vaarallisia, koska he pyrkivät ‘läikkään’ kohdistuvan manipulaation avulla vaikuttamaan todelliseen eli kommunikatiivisena toimintana ilmenevään tietoisuuteen. Toki he pystyvät siihen vaikuttamaan, mutta tuloksena on yleensä huumeriippuvuuteen verrattava tila: ajatelkaapa vaikka kehonrakentajaa, joka kasvattaa lihaksiaan ja siten niiden vahvuutta ja voimaa paitsi lihastreenien myös etenkin hormonien avulla, jotka muuttavat ja parantavat ‘ruumiin’ luonnollista valmiutta fyysisiin suorituksiin. Tuloksena on lopulta ihmishirviö, joka joko saa sydänkohtauksen ylettömän hormonistressin seurauksena tai rappeutuu ja kuihtuu ilman niitä, koska hänen elimistönsä on jo niin tottunut hormoni-dumppaukseen, ettei se enää palaudu normaalitoiminnan tilaan. Näin käy mitä suurimmalla todennäköisyydellä myös ‘tietoisuusläikkään’ kohdistuvien kemiallisten ‘treenien’: tietoisuuden fysiologisen kasvualustan manipulointi vaurioittaa tietoisuuden holistista organismia analogisesti samaan tapaan kuin hormonit rappeuttavat niitä käyttävän ihmisen fysiologisen organismin. Tietoisuuden organismin vaurioittaminen ei kuitenkaan muuta itse tietoisuuden ‘käytössä olevaa’ rationaalista kontekstia vaan nimenomaan tuon kontekstin kasvualustan representaatiolle antamia kokonaisvaltaisia edellytyksiä. - - Syy tällaisiin ‘luonnollista mutaatiota’ ihmisteknologian avulla ‘edistäviin’ toimiin piilee kuten sanottu tietoisuuden fetissoimisessa fysiologiaksi/fysiikaksi [‘havainto-läikäksi’] eli eräänlaiseksi epäjumalaksi, joka teknologisoituna mallinnuksena ‘eliminoi’ Frankensteinin hirviön lailla ympäriltään kaiken elollisen: isäntänsä eli luojansa kaikkein ensimmäiseksi ja kaikkein viimeiseksi [ensin kuolee aito uskonnollisuus, joka ei palvo epäjumalia [‘läikkiä’], sitten kuolee skeptinen mutta kyynisyyttä kaihtava humanismi, viimeisenä kuolee biorobotiksi mallinnettu ökyrikas amerikkalainen eläkeläinen – ikä 350 v.].

*

‘Se on tuo vihreä läikkä! Tietoisuus! Etkö muka näe? Etkö jo viimein usko?’ - - Kyllä – kyllä minä näen, mutta en vieläkään usko – en ainakaan vääriä profeettoja ja hänen kultaisia vasikkojaan! - - Liian tarkka näkö liian kapealla ja pelkästään matemaattis-teknologisella ymmärryksellä varustettuna johtaa ihmiskunnan lopulliseen tuhoon nopeammin  kuin mikään muu intellektuaalisen hybriksen muoto.- - Mutta tällä tavoinhan evoluutio toteuttaa todellista eli kokeilevaa itseään – jälleen kerran. - - ‘Turha siis tuskitella mokomaa. Ei tässä maailmassa ole uutta elää, eikä kuolla, yhtään sen uudempaa’ [Sergei Jesenin]. 

*

http://takkirauta.blogspot.fi/2013/05/alyttomasti-alykkyydesta-osa-v.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Uusplatonismi

http://fi.wikipedia.org/wiki/Baruch_Spinoza

http://fi.wikipedia.org/wiki/Immanuel_Kant

http://fi.wikipedia.org/wiki/Transsendentaalinen_idealismi

http://en.wikipedia.org/wiki/Daniel_Dennett

http://www.xda-developers.com/android/how-to-enable-anonymous-usage-statistics-in-your-rom/