Optimaalinen geneettinen etäisyys?

Kuvassa merkittäviä geneettisiä etäisyyksiä koko-, melkein–, puoli–, ja neljännesjuutalaisten sekä vääräuskoisten välillä. Onko endogamian toteutuminen uhattuna?

* 

Kommentti Valkean kommenttiin Ironmistressin päreessä Lukutaito, ÄO ja abstrakti ajattelu.

.

I

Valkea kirjoitti: Toisaalta liian läheisten sukulaisten avioliitot eivät ole geenien toiminnan kannalta optimaalisia (3. ja 4. serkkujen väliset avioliitot ovat todennäköisesti optimaalisia), mutta tämä on toinen asia kuin perinnölliset sairaudet ja sen voi helposti mikä tahansa endogaminen yhteisö välttää kun sen jäsenet valitsevat puolisonsa optimaalisen geneettisen etäisyyden päästä.

*

Ei ole olemassa sellaista erottavaa 'bio-hygieenistä välimatkaa’ kuin ‘optimaalinen geneettinen etäisyys’.

. 

Optimaalinen nimittäin tarkoittaa ei ainoastaan sopivaa vaan edullisinta eli parasta ja implikoi tässä tapauksessa oletuksen, jonka mukaan ei ainoastaan liian läheinen vaan myös liian kaukainen geneettinen etäisyys on haitaksi endogaamisen eli suljetun yhteisön parinmuodostuksen kannalta.

.

Liian suuren geneettisen läheisyyden on evoluutio suuressa viisaudessaan ‘osoittanut’ haitalliseksi [1], koska alleellit eivät voi silloin ‘omaksua tarpeellisessa määrin’ positiivisia mutaatioita aiheuttavaa ‘potkua’ geneettisiin yhdistelmiinsä.

. 

Suljetun eli endogaamisen yhteisön parinmuodostuksen vaarana on haitallisten mutaatioiden kehittyminen jos kohta myös erittäin edullisten mutaatioiden esiin putkahdus on ainakin jossain aikajaksossa todennäköisempää endogaamisessa kuin eksogaamisessa yhteisöissä, jossa tuo niin sanottu ‘optimaalinen geneettinen etäisyys’ on ‘liian’ suuri tuottaakseen yhteisön kannalta lahjakkaita mutta samalla myös yhteisölle lojaaleja tai ylipäätään ‘vahvoja’ yksilöitä [2].

. 

Optimaalinen geneettinen etäisyys ei voi toteutua [jos se nyt ylipäätään voi toteutua ja edes on mitään muuta kuin eräitten tutkijoitten legitimoima ennakkoluulo eli rasistinen hypoteesi?] missään endogaamisessa yhteisössä kuin tiettyjen rajallisten kombinaatioitten vallitessa, tietyn rajatun aikajakson puitteissa.

.

Endogaaminen yhteisö päätyy aina optimaalisen geneettisen etäisyyden kannalta kestämättömään tilanteeseen, jossa haitallisten yhdistelmien/mutaatioitten määrä alkaa nousta [miten tuo haitallisuus sitten lopulta määritelläänkin], mikäli populaation määrä alittaa tai ylittää [kyllä: molemmin päin, koska puhumme optimaalisesta keskiarvosta] kombinaatioitten optimaalisen läheisyyteen/etäisyyteen tarvittavan laadullisen kriteerin määräämän ehdon. Ollakseen ‘tiedettä’, tämä vaatimus/kriteeri/ehto pitää tietysti mallintaa paitsi funktiona myös derivaattana (ja/tai ylipäätään jollain ‘laadullisella’ ad hoc-vakiolla), koska kyseessä ei ole pelkästään lineaarinen ja aritmeettinen muuttuja].

. 

Edellisestä seuraa, että mikäli vaadittu/esitetty ehto ei toteudu eli populaation määrä tässä yhä ‘tiheämmäksi’ muodostavassa eli ‘suhteellista’ sisäsiittoisuutta [resessiivisten geenien implikoima geneettinen sukurutsa] suosivassa ‘heimossa’ ei laadullisesti ja määrällisesti kasva oikeassa suhteessa tarvittavien optimaalisten kombinaatioiden muodostumiseksi, kyseinen yhteisö on evolutiivisesti in the long run eräänlainen contardictio in adiecto ja/eli geneettisen rappion kasvualusta.

. 

Näin siis konservatiivinen, arvo-objektivismissaan fundamentalistinen, parinmuodostuksen valintaa tieteellis-uskonnollis-geneettisesti [~ rasistisesti] säätelevä yhteisö onkin itse asiassa itseään sisäisesti tuhoava yhteisö – eikä ainoastaan itseään tuhoava, sillä kuten historiankirjoista olemme saaneet lukea [jos ‘osaamme’], pyrkii se myös ‘oikeaoppisessa geneettisen optimaalisuuden vaatimuksessaan’ valtaamaan ja integroimaan ympäröiviä populaatioita ellei peräti tuhoa niitä systemaattisesti pois kuleksimasta etenkin ‘geneettistä pluralismia’ suosivan [= aiheuttavan] tartuntavaaran vuoksi.

. 

Onhan nimittäin evolutiivisesti, tieteellisesti ja ties vielä vaikka jumalallisesti ilmeinen tosiasia, että niin nuoret kuin vanhemmatkin ihmiset rakastuvat ja ovat aina [myös esimodernina aikana] rakastuneet toisiinsa geeneihin katsomatta [siis uskoen Romeon ja Julian tavoin rakkauteen eikä totellen kyynistä ja laskelmoivaa valtapeliä omaisuuden siirtoineen, olivatpa seuraukset sitten mitkä tahansa]. Tällaista anarkiaa eivät optimaalista geneettistä välimatkaa preferoivat endogaami-paavit kuitenkaan voi sallia. He ovat halunneet ja edelleen haluavat [jopa tieteen legitimaatioon naamioituen] säädellä parinmuodostuksen ehtoja etenkin rotua, kansaa, kansallisuutta kuin uskontoakin kriteereinään pitäen.

* 

Kertauksen vuoksi muistutettakoon toisin sanoin, että olennaista optimaalisen geneettisen etäisyyden teoreetikolle on se [muka] matemaattisesti ennakoitavissa oleva saturaatiopiste, jonka ‘sopivasti alittavassa’ tuntumassa yhteisön kannalta edullisimpien yhdistelmien ja mutaatioiden määrä on kaikkein todennäköisin – ei ainoastaan laadun ja määrän vaan myös kombinaatioitten maksimaalis-optimaalisen keston suhteen. Yhä vaikeammaksi ongelmaksi kuten sanottu muodostuukin näin ollen endogaamisen populaation suuruus: mitä suuremmaksi endogaamisen yhteisön väestömäärä kasvaa, sitä vaikeampi on hallita geneettisesti optimaalisen parimuodostuksen logiikkaa.

.

Mutta ei hätää – jos muuttujat vakioidaan, niin matematiikka pystyy ratkaisemaan kaikki ihmisen ja maailman ongelmat [?] Entä kuka määrittelee muuttujat? Kenellä on viimekätinen valta legitimoida niiden sisältö ja käyttö? - - Thomas Jeffersonilla? Leninillä? Hitlerillä? Stalinilla? Tatu Vanhasella? Valkealla Ironmistressillä? Soinilla? Halla-aholla? Immosella? Erolalla? jne.

.
II

No niin hyvä lukijani. Vasta nyt alamme päästä käsiksi itse pihviin. Ensin on pitänyt ymmärtää ‘optimaali-geneetikkojen’ teoreettiset lähtökohdat loogis-matemaattisella tasolla, mutta täst’edes keskitymme käytännön toteutukseen. Siitä esimerkkinä otamme käsittelyyn keskustelun muslimien maahanmuuton sallimisesta/kieltämisestä Suomessa. Tämä case paljastaa meille optimaali-geneetikkojen todellisen karvan in practice. Ymmärrätte jo varmaan, mitä tarkoitan.

.

Aivan aluksi/lopuksi pitää tutkimuksen ja kannanottojen tasapuolisuuden vuoksi tietysti muistuttaa, että islam jos mikä on endogaaminen uskonto. Niinpä muslimien [endogamian pohjalta kasvanut populaatio par excellence] maahanmuuttoa ja heidän ‘pehmeää’ integraatiotaan ajavien/puoltavien sekä samalla globaalia arvopluralismia ja eksogaamista liberalismia kannattavien demokraattien poliittiseen agendaan sisältyy paha sisäinen ristiriita, jonka vallitessa ei ole pystytty tyydyttävällä tavalla ratkaisemaan sitä, miten kotouttaa [integroida ~ assimiloida ~ indoktrinoida ~  manipuloida] ‘poliittisuskonnollinen endogaami’ eksogaamiseen yhteisöön sekä ilman kohtuuttomia sopeutusvaatimuksia että ilman teeskentelyä ja tekopyhyyttä? 

.

Niinpä jäljelle näyttää jääneen pelkkä ongelmien nurkkaan lakaiseminen: ikään kuin pois silmistä, vaikka kaikki yhä silti ovat tietoisia, ettei keisarilla tässä asiassa ole uusia vaatteita eli miten hankalaan tilanteeseen jo pienimuotoinenkin ‘ghettoutuminen’ yleistyessään yhteiskunnan lopulta ajaa. Pelkkä liberaalinen vapauden hypetys saattaakin osoittautua pahimmillaan pelkäksi itsepetokseksi sekä teoriassa että käytännön realiteetteja vasten.

.

Huolimatta liberaalien naivista hyväuskoisuudesta koskien vapausoikeuksien kaikki ihmiset yhdistävää vaikutusta voidaan ghettoutumisen ongelmaa kuitenkin pitää kaikkein sokeimpana pisteenä ei niinkään liberaalien kuin juuri endogaami-konservatiivien silmässä. He haluavat estää ghettotutumisen sulkemalla muslimi-maahanmuuttajilta kokonaan pääsyn Suomeen sillä perusteella, että haluavat tehdä tästä maasta ihan oman patrioottis-nationalistisia perinnearvoja ritualisoivan Lintukodon eli ‘Suomi-Gheton’. Silti arvokonservatiivinen patriootti-nationalisti ei näe [tai ei ainakaan suostu näkemään] malkaa omassa silmässään tätä asiaa propagoidessaan. 
.

Tuo malka piilee ehkä kaikkein vahvimmin juuri em. optimaalisia geneettisiä eroavuuksia tutkivien tiedeuskovaisten konservatiivien silmässä. Aion kuitenkin omalta osaltani pitää huolen siitä, että se malka taatusti hiertää siellä silmämunassa eikä toimi [kuten nyt] eräänlaisena silmälappuna, joka estää paitsi näkemästä sitä, mitä ympärillä todella tapahtuu myös jopa ymmärtämästä omia todellisia motiivejaan ja intentioitaan [älyllinen ja moraalinen epärehellisyys].

*

1] Evoluutio tosin vain kokeilee loputtomasti pyrkimättä yhtään mihinkään huolimatta siitä, että jotkut lajit ovat sangen hyvin sopeutuneet olosuhteisiin omalla tavallaan: kyseessä on kuitenkin funktionaalinen eikä teleologinen sopeutuminen. 
.

2] Äärimmäisellä tavalla lahjakkaiden tai nerojen kohdalla asia on kuitenkin niin kuin Nietzsche sosiaalidarwinistisen logiikan [‘vahvimpien’ selviytyminen] lopulta torjuessaan arvioi: nerot eivät ole yhteisöllisesti eivätkä yksilöpsykologisesti kovin tervettä ja tasapainoista porukkaa. Tunnustetuimmista neroista puhuessamme poikkeuksina mainittakoon noin yleisesti ottaen ja tietyin varauksin Shakespeare ja Mozart, jotka eivät elämänsä aikana ‘onnistuneet’ kehittämään tavanomaista neuroosia suurempaa psyykkistä ‘syyhyä itselleen. Nietzsche sen sijaan, kuten suurella todennäköisyydellä oletetaan, oli jo perinnöllisesti [isän puolelta] altistunut pappi-isänsä aivosairaudelle, joten itse hankittua kuppaa ei voida pitää ainoana mahdollisena syynä hänen aivojensa ‘pehmenemiselle’

*

http://takkirauta.blogspot.fi/2013/06/lukutaito-ao-ja-abstrakti-ajattelu.html 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Endogamia

http://fi.wikipedia.org/wiki/Eksogamia

 http://www.amfirstbooks.com/IntroPages/ToolBarTopics/Res_Opp_Ideol/Res_Opp_ideol-5-Parasitism.html