June 30, 2013

Armo Pykälä optikolla

Alakuvassa monikasvoinen ja monitulkintainen Armo Pykälä [psyko- laki- ja usko-tieteen lisensiaatti (PLUL)], mutta älkää kysykö, miten yläkuva liittyy tekstiin tai miten se ei liity [mikä olisi erinomaisen ovela kysymys].
.
Päre on kommentti Kemppisen päreessään ‘Lainkuuliaisuus’ esittämään argumenttiin.
.
Kemppinen kirjoitti’: ‘Omaisuus on varkautta, väitti eräs varhainen sosialisti. Sykähdyttävän väitteen looginen virhe on käsitteen määritteleminen sillä itsellään. Omaisuus ja varkaus ovat samaa käsitekokonaisuutta. Varkaus on jonkin toisen omistaman anastamista, ja tuo ”toisen omistama” sisältää käsitteen ”omaisuus”. Edellisen kappaleen ”petos” puolestaan sisältää tulkinnallisesti edellytyksen ”oikeudettomasti”.
. 
1] Sosialisteilla on siis ongelma. Jos omaisuus on varkautta, niin varastaako silloin se, joka omistaa a] itseltään, b] joltakin toiselta, joka on samalla hän itse vai c] mahdollisesti molemmilta yhtä aikaa? ' Muilta ihmisiltä' [?] hän ei kuitenkaan varasta, koska se on käsitteellisesti ja argumentatiivisesti  mahdotonta [kyllä tietoteoreetikko ja lakimies on sitten viisas].- - Miten vain – tästä seuraa mullistavia näkymiä yhteiskuntapoliittisesti [on jo seurannut, onneksemme valitettavasti eikä valitettavasti onneksemme].
. 
2a] Jos politiikka on väistämättä ‘oikeudellista’ korruptiota [koska muutoin se olisi ‘virallisesti’ rikollisuutta, mikäli eroa rikollisuuden ja politiikan välille ylipäätään voitaisiin enää vetää], ei Ilkka Kanervaa olisi koskaan pitänyt syyttää yhtään mistään paitsi ehkä ‘liiallisesta’ rehellisyydestä, koska hän naiiviudessaan tuli osaltaan paljastaneeksi sekä politiikan todellisen luonteen että juridiikan ja politiikan välillä vallitsevan mutualistisen suhteen.
. 
2b] Jos politiikka on väistämättä ‘oikeudetonta’ korruptiota [koska muutoin se olisi ‘virallisesti’ rikollisuutta, mikäli eroa rikollisuuden ja politiikan välille ylipäätään voitaisiin enää vetää], ei Ilkka Kanervaa olisi koskaan pitänyt syyttää yhtään mistään paitsi ehkä ‘liiallisesta’ rehellisyydestä, koska hän naiiviudessaan tuli osaltaan paljastaneeksi sekä politiikan todellisen luonteen että juridiikan ja politiikan välillä vallitsevan mutualistisen suhteen.
. 
3] Kaiken tutkintasekoilun ja argumenttisotkun jälkeen I. Kanervasta tuli kontrafinaalisesti [eli vastoin sekä syytettyjen että syyttäjän intentiota] pikemminkin oman eliitti-porukan [koko juristien ammattikunnan] ‘pettäjä’ kuin varmoista mielipiteistään kuuluisan fiktion eli sorretun mutta rehellisen kansan [‘duunarin’] 'vihollinen. - - Tuomioistuimen ylivertainen auktoriteetti nimittäin kyseenalaistuu dramaattisesti, kun se kompetenssinsa yliarvioiden ajautui tapaus Kanervassa asettamaan syytteeseen ei suinkaan havaittua [siis mitä?] korruptiota vaan itsensä eli oman legitimiteettinsä korruption tuomarina [oman pätevyytensä rajat ja ehdot ~ ipso facto oman ‘korruptio-luonteensa’]. - - Loppu on suoraan Molieren kirjoittamatta jääneestä farssista ‘Armo Pykälä optikolla eli miten sokea oikeus sai jälleen uudet silmälasit.’ Komedian sanoma lienee kuitenkin yhtä paljon realistinen kuin ilkeän moralistinen: Moliere halunnee meidän ymmärtävän, että tällainen on laittomuus- ja laillisuusasiain hoidon väistämätön tila maailmassa, joka on täynnä sievisteleviä hupsuja, tartuffeja, luulosairaita – ja jopa selväjärkisiä ihmisvihaajia.
*

No comments: