Alakuvassa monikasvoinen ja monitulkintainen Armo
Pykälä [psyko- laki- ja usko-tieteen lisensiaatti (PLUL)], mutta älkää kysykö,
miten yläkuva liittyy tekstiin tai miten se ei liity [mikä olisi erinomaisen
ovela kysymys].
.
Päre on kommentti Kemppisen päreessään
‘Lainkuuliaisuus’ esittämään argumenttiin.
.
Kemppinen kirjoitti’: ‘Omaisuus on varkautta, väitti
eräs varhainen sosialisti. Sykähdyttävän väitteen looginen virhe on käsitteen
määritteleminen sillä itsellään. Omaisuus ja varkaus ovat samaa
käsitekokonaisuutta. Varkaus on jonkin toisen omistaman anastamista, ja tuo
”toisen omistama” sisältää käsitteen ”omaisuus”. Edellisen kappaleen ”petos”
puolestaan sisältää tulkinnallisesti edellytyksen
”oikeudettomasti”.
.
1] Sosialisteilla on siis ongelma. Jos omaisuus on
varkautta, niin varastaako silloin se, joka omistaa a] itseltään, b] joltakin
toiselta, joka on samalla hän itse vai c] mahdollisesti molemmilta yhtä aikaa? '
Muilta ihmisiltä' [?] hän ei kuitenkaan varasta, koska se on käsitteellisesti ja argumentatiivisesti
mahdotonta [kyllä tietoteoreetikko ja lakimies on sitten viisas].- - Miten vain
– tästä seuraa mullistavia näkymiä yhteiskuntapoliittisesti [on jo seurannut,
onneksemme valitettavasti eikä valitettavasti onneksemme].
.
2a] Jos politiikka on väistämättä
‘oikeudellista’ korruptiota [koska muutoin se olisi ‘virallisesti’
rikollisuutta, mikäli eroa rikollisuuden ja politiikan välille ylipäätään
voitaisiin enää vetää], ei Ilkka Kanervaa olisi koskaan pitänyt syyttää yhtään
mistään paitsi ehkä ‘liiallisesta’ rehellisyydestä, koska hän naiiviudessaan
tuli osaltaan paljastaneeksi sekä politiikan todellisen luonteen että juridiikan
ja politiikan välillä vallitsevan mutualistisen suhteen.
.
2b] Jos politiikka on väistämättä
‘oikeudetonta’ korruptiota [koska muutoin se olisi ‘virallisesti’
rikollisuutta, mikäli eroa rikollisuuden ja politiikan välille ylipäätään
voitaisiin enää vetää], ei Ilkka Kanervaa olisi koskaan pitänyt syyttää yhtään
mistään paitsi ehkä ‘liiallisesta’ rehellisyydestä, koska hän naiiviudessaan
tuli osaltaan paljastaneeksi sekä politiikan todellisen luonteen että juridiikan
ja politiikan välillä vallitsevan mutualistisen suhteen.
.
3] Kaiken tutkintasekoilun ja argumenttisotkun jälkeen
I. Kanervasta tuli kontrafinaalisesti [eli vastoin
sekä syytettyjen että syyttäjän intentiota] pikemminkin oman eliitti-porukan
[koko juristien ammattikunnan] ‘pettäjä’ kuin varmoista mielipiteistään
kuuluisan fiktion eli sorretun mutta rehellisen kansan [‘duunarin’] 'vihollinen.
- - Tuomioistuimen ylivertainen auktoriteetti nimittäin kyseenalaistuu
dramaattisesti, kun se kompetenssinsa yliarvioiden ajautui tapaus Kanervassa
asettamaan syytteeseen ei suinkaan havaittua [siis mitä?] korruptiota vaan
itsensä eli oman legitimiteettinsä korruption tuomarina [oman pätevyytensä rajat
ja ehdot ~ ipso facto oman ‘korruptio-luonteensa’]. - - Loppu on suoraan
Molieren kirjoittamatta jääneestä farssista ‘Armo Pykälä optikolla eli miten
sokea oikeus sai jälleen uudet silmälasit.’ Komedian sanoma lienee
kuitenkin yhtä paljon realistinen kuin ilkeän moralistinen: Moliere halunnee
meidän ymmärtävän, että tällainen on laittomuus- ja laillisuusasiain hoidon
väistämätön tila maailmassa, joka on täynnä sievisteleviä hupsuja, tartuffeja,
luulosairaita – ja jopa selväjärkisiä ihmisvihaajia.
*
No comments:
Post a Comment