[HS.fi, Kolumnit, 20.6]
Vasemmistonuoret esittävät firmoihin maksimipalkkaa. Siis sääntelyä, joka määrää, kuinka paljon firman parastuloisin saa tienata suhteessa huonotuloisimpaan.
Filosofi Platon kaavaili aikoinaan, että ihannediktatuurissa rikkain saisi tienata korkeintaan nelinkertaisesti sen mitä köyhin. Vasemmistonuoret olivat kesäkuun puoluekokouksessa armollisempia. Heidän esimerkissään firman parastuloisin saa tienata 12-kertaisesti. Tuo luku on napsaistu Sveitsistä, jossa sääntelystä äänestetään syksyllä.
On tietysti absurdia ajatella, että oikean palkkatason tietäisi paremmin ulkopuolinen kuin se, joka työn arvon oikeasti näkee, eli firman omistaja.
Mutta kuten suosikkifilosofini Dr. Phil sanoo, ”ajatellaanpa välillä myönteisesti”. Entäpä jos duunarin palkka todellakin voisi nousta jopa kaksitoistakertaiseksi sen perusteella, miten hyvin tyyppi työnsä tekee?
Nykyään kaikki duunarit saavat suunnilleen samaa palkkaa riippumatta työn laadusta. Ammattiliitot ovat hyvää hyvyyttään puolustaneet duunarin oikeuksia, mutta se on samalla johtanut siihen, ettei kukaan voi rikastua työllä, koska kaikkien täytyy saada yhtä monta karkkia pussista.
Kuitenkin esimerkiksi älykkyyserot vaikuttavat valtavasti työn tasoon ja laatuun. Tutkijat kiistelevät lähinnä siitä, kuinka suuri tuo vaikutus on.
Tämän huomaa jokainen edes kuukauden tavallisella työpaikalla hengaillut. Ihmettelin jo nuorena työelämään tullessani, miten hankalia joillekin olivat tavalliset työrutiinit. Yhdet kuluttivat suuren osan työpäivästä tupakkapaikalla marisemiseen, ja samalla ahkerat paiskivat töitä. Silti kaikki saivat samaa, liiton määrittämää palkkaa.
Suomessa saa palkita hyvästä työstä rahalla vain huippupomoja. Muiden palkkio on status. Siksi maa on täynnä markkinointipäälliköitä, ja Yleisradiossa on tuottajia ja muita pikkupomoja enemmän kuin eskimoilla sanoja ryyppäämiselle.
On käsittämätöntä, että esimerkiksi Ruben Stiller, joka on Ylen lahjakkaimpia toimittajia, tienaa suunnilleen saman verran kuin Kainuun radion laiskin toimittaja.
Jos lahjakas Ylen toimittaja menee pyytämään palkankorotusta, laatikosta kaivetaan esiin palkkataulukot. Taulukkojen mukaan hänelle ei voida maksaa parempaa liksaa, vaikka hän tekisi sata kertaa enemmän skuuppeja kuin työpäivänsä Facebookissa surffaileva työkaverinsa.
Ainoa tapa palkita työntekijä edes jotenkin on palkita hänet esimerkiksi tuottajan pestillä.
Samalla ihminen siirretään kauemmas siitä työstä, jossa hän oli alun perin erityisen lahjakas.
Pahinta on niillä työpaikoilla, joilla statusta ei voi nostaa kummallakaan, ei palkalla eikä asemalla. Tällaisilla työpaikoilla status otetaan esimerkiksi työpaikkakiusaamisella. Harvardin professori Niall Ferguson kirjoittaa rahan historiasta kertovassa kirjassaan hienosti niistä ongelmista, joita on ihmisyhteisöissä, joissa asioita ei voida mitata rahassa. Silloin korkeampi status hankitaan väkivallalla, joko fyysisellä tai henkisellä.
Raha ei missään nimessä ole tärkein yllyke tehdä töitänsä hyvin. Mutta silti samapalkkaisuus on loukkaus yksilöllisyyttä vastaan.
Meillä on vallalla konemainen ihmiskuva. Ikään kuin kuka tahansa voisi korvata kenet tahansa.
*
http://nyt.fi/20130620-enbuske-saisimmeko-suuremmat-tuloerot-kiitos/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuomas_Enbuske
http://www.sub.fi/uutiset/suomalaisen-suosikkijuontajan-huikea-ura-kuvina-katso/1624084
13 comments:
Tuomas on käsittääkseni myynyt sielunsa ja propagoi omia juttujaan.
Hänen väitteensä että ammattiliitto määräisi työntekijöiden maksimipalkat. Höpö höpö. Työehtosopimuksilla määrätään maksettavat vähimmäispalkat.
MUTTA. Työnantajajärjestöihin kuuluvia työnantajia vahditaan että eivät maksaa enempää. Olin töissä eräässä hyviä palkkoja työntekijöilleen maksavassa PK-yrityksessä jonka johtaja kertoi, ettei hän halua liittyä työnantajaliittoon koska siellä häntä painostettaisiin pysymään ruodussa eli maksamaan vain työehtosopimuksen taulukkopalkkoja.
Pitää todetakin, että tässä yrityksessä koko henkilöstö rividuunareita myöten pysyi, oli hyvin motivoituneita eikä heitä vaivannut johtaja-omistajan miljoonatulot edes. Oli todella ihmeellistä havaita ettei siellä havainnut suomalaisille työpaikoille niin yleistä johdon korkeiden palkkojen aiheuttamaa kateutta. Omistaja-johtaja kun jakoi sitä hyvinvointia koko henkilöstölle.
Voisi Enbuskekin älykkäänä tarkistaa käsityksiään eikä ryhtyä EK äänitorveksi.
Enbuske ei ole ensimmäinen [pseudo- eli markkina-]liberaali, joka myy sielunsa rahalle, Eikä valitettavasti viimeinen. ‘Huonosti käy maan’.
*
Kommenttisi kaltaiset työnantajat ja yritykset ovat poikkeuksia [tosin mielenkiintoisia ja tutkimisen arvoisia], jotka vahvistavat yleisen säännön, jonka mukaan pelkät liitto- ja paikallisneuvottelut johtavat ennen pitkää väistämättä epäoikeudenmukaisiin palkkaliukumiin ja siten perusteettomien tuloerojen kasvuun.
Kenenkään yksittäisen henkilön saama palkka- tai edes pääoma tulo ei voi olla esim. 50-100 kertaa suurempi kuin yrityksen keskimääräisen palkansaajan.
Ei ole olemassa luonnollista tai jumalallista palkka- ja omistusoikeutta, joka legitimoi jonkun yksityisen henkilön samaan kymmenien miljoonien palkka- tai pääomatulot [1].
Eriarvoisuus rapauttaa ja murtaa yhteiskunnan koheesiota [kirjaimellisesti vammauttaa yhteiskunnan], mutta Enbusken kaltaiset darwinistiset uusliberaalit ovat ilmeisesti valmiita saamaan sen, mitä tilaavat: väkivaltaisen luokkakonfliktin. Se nimittäin on tulossa joka suunnalta, jos vain osaa tulkita oikein ajan merkkejä.
Uusliberalistinen arvo- ja palkkapolitiikka yrittää sammuttaa leimahtelevia palopesäkkeitä sekä poliisilla/armeijalla [suoralla väkivallalla] että laissez faire-bensalla [eriarvoisuutta kannustamalla].
Väkivallan tarkoitus on tietysti pitää köyhät massat kurissa ja poissa häiritsemästä finanssi-uhkapelurien [rahaeliitin] pörssi-formulakisoja, kun taas eriarvoisuuteen kannustaminen tähtää yhteiskunnan uuden status-hierarkisoinnin legitimointiin [2].
‘Bensan’ tarkoitus on siis kiihdyttää sosiaalidarwinistista kilpailuhenkeä, mutta itse asiassa se hajottaa yhteiskunnan aitauksiksi ja ghetoiksi. Historia [etenkin vuodet 1929 ja 2008] opettaa meille aivan toista kuin minkä perässä Enbuske, Apunen ja muut uusliberaali-hörhöt luulevat ‘myönteisen ajattelun’ hengessä juoksevansa.
[1] Oikeus riistää vain itselleen voittoa niin paljon kuin se ikinä on mahdollista, perustuu parlamentaarisesti säädettyyn lakiin, jota ei kuitenkaan ole olemassa muuna kuin edustuksellisen demokratian sisäisenä petoksena, joka kätkee öykkärimäisen mielivallan ja ahneuden. Mutta miksi ihmeessä sellainen laki, joka tämän sallii, ylipäätään koskaan on säädetty?! Kuka sen sääti? Kuka sen lobbasi? Ei ainakaan niin sanottu ‘duunari’.
[2] Kertoisiko joku minulle, missä kohtaa tällaista politiikkaa ilmenee se kuuluisa demokraattinen oikeudenmukaisuusperiaate? Vai onko sekin jo ulkoistettu ja viety pörssiin?
Olet oikeassa. Ei Enbuske ole ainoa sielunsa myynyt.
Siinäkin olen samaa mieltä että nuo kommentissa kuvaamani kaltaiset työnantajat ovat harvassa ja poikkeuksellisia. Mutta myös tutkimisen arvoisia.
Minulla on ollut onni ja etuoikeus yli 50 vuotta kestäneen työurani aikana olla useamman tuollaisen yritysjohtajan alaisena tai lähipiirissä. Ja yhdessä yrityksessä olin itse vetäjänä ja noudatin samoja periaatteita. Yhteistä oli henkilöstön loistava viihtyvyys ja motivaatio, pieni vaihtuvuus ja vähäiset sairaspoissaolot ja hyvä ansiotaso.
Tuo omakohtainen kokeilu oli mielenkiintoinen. Tulin vetäjäksi yritykseen jossa oli korkea vaihtuvuus, niuhottava palkkapolitiikka, korkeat poissaolot jne. Kesti melkein kaksi vuotta kääntää suunta kun työntekijät olevat kyseessä olevan vain uuden johdon kieroilusta. Mutta kun puheet muutettiin totuudeksi ja korkeasta suoritustasosta alettiin palkita ja motivaatioon kiinnitettiin huomiota kuuntelemalla työntekijöitä. Mutta kun suunta oli saatu käännettyä tuli aikaisemmin kaikkein hankalimmista työntekijöistä kaikkein parhaimpia. Ja kannattavuus nousi aivan uusiin lukuihin.
Ihmettelenkin miksi moneen isoon yritykseen haetaan kokeneita ulosheittäjiä johtajiksi kun pitäisi arvostaa kavereita jotka ovat saaneet yritykset menestymään ilman massiivisia henkilöstövähennyksiä (vaikka voi niihinkin joutua!).
Olen seurannut myös muita vastaavia yrityksiä, joilla on ollut tuollaiset poikkeukselliset johtajat.
Great Place to Work listoilla on lukuisia tuollaisia yrityksiä. Ei tosin kaikki. Heidän kilpailukriteerinsä näyttävät henkilöstön näkökulmasta aika hyvin painotetuilta.
Olet siis itse poikkeus, johon nyt viitataan. Mutta vahvistaako poikkeuksesi säännön vai tuleeko siitä itsestään ‘sääntö’? Se ei oikein käynyt selväksi :\]. Toisin sanoen [rajatummin ja konkreettisemmin] pidätkö keskitettyä palkkaratkaisua tarpeellisena vai tarpeettomana? Ja miksi?
Tuomas Enbuske edustaa toiseutta (turkkilainen). Toiseus ja vasemmistolaisuus joutuivat jälleen kerran ristiriitaan toistensa kanssa.
Ei Enbuske ainakaan minulle mikään 'toiseus' ole. Hän on ihan tavallinen ihminen [ihmislajiin kuuluva olento] kuten minäkin. Hän vain edustaa/kannattaa tällä hetkellä toisenlaisia [vääränlaisia] aatteita kuin minä. En ymmärrä ajatuksenjuoksuasi ja vokabulaariasi Valkea. Ihan kuin 'toiseus' merkitsisi sinulle vähintäänkin potentiaalia ‘saastaa’. Mitä? Sellaisesta erilaisuudesta ei minun kritiikissäni ole kysymys. Yhdistelmä ‘toiseus saastana’ [jota en toki väitä sinun käyttävän, Valkea] on satavarmasti psyko-moralistinen projektio eikä suinkaan mikään tosiasioiden korollaari.
Sinulle voi olla, mutta vasemmistolaiset puhuvat jatkuvasti toiseudesta ja erilaisuudesta, ja vetelevät määrittäviä rajoja joka paikkaan. Vasemmistolaiset ovat usein myös käänteisesti (eurooppalaisia kohtaan, itsensä poislukien tietysti) ja implisiittisesti (esim. ns. liljan valkoiset asuinalueet ja sosiaaliset piirit) 'rasistisia'.
Sinua lainatakseni: "En ymmärrä ajatuksenjuoksuasi ja vokabulaariasi Rauno. Ihan kuin vääränlaisia aatteita kannattava merkitsisi sinulle potentiaalista 'saastaa'. Yhdistelmä vääriä aatteita kannattava saastana [jota minun on näkemäni perusteella oletettava sinun kannattavan] on satavarmasti psyko-moralistinen projektio eikä suinkaan mikään tosiasioiden korollaari.
Kirjoitit: "jota en toki väitä sinun käyttävän, Valkea", joten ansaitset hiukan informaatiota.
Filosofian ja moraalin täytyy koskettaa todellisuutta. Mikä on todellisuutemme? Olemme suurten monimutkaisten organisaatioiden hallitsemia (valtio, suuret yritykset ja muut suuret byrokratiat, ja näiden välikädet, ns. ngo:t, suuret rahastot, ns. kansalaisliikkeet, puolueet, jne.). Byrokratian ensimmäinen ja tärkein tehtävä on 'pysyä hengissä'. Vain pysymällä hengissä byrokratia voi hoitaa toissijaisen tehtävänsä, esim. tuottaa jotakin palvelua kansalaisille. Byrokratialla on taipumus siihen, että ajan kuluessa ensisijaisella funktiolla on taipumus syrjäyttää yhä enenevässä määrin toissijainen funktio. Byrokratiat alkavat saalistaa yhä enemmän lyhytnäköisiä "hyötyjä", resursseja ja valtaa, kansalaisten kustannuksella ja lopulta kaikkien pitkän tähtäimen hyödyn kustannuksella. Suuri organisaatio ei ole koskaan moraalisessa mielessä hyvä. Suurelle organisaatiolle ihmisen hoivaaminen ja tappaminen eivät eroa toisistaan muuta kuin siinä, että niihin tarvitaan erilaisia organisatorisia prosesseja. Mitä suuremmassa määrin suuret organisaatiot huolehtivat ihmisten kaikista tarpeista, sitä enemmän ne katsovat hallitsevansa myös kaikkea ihmisten elämää ja kuolemaa. Kun suuret organisaatiot hallitsevat kaikkea ihmisten elämää (elämän antaja), ne katsovat olevansa oikeutettuja myös ottamaan halutessaan ihmisiltä kaiken pois (elämän ja resurssien pois ottaja, tappaja).
Jatkuu ...
Osa 2.
Suuret organisaatiot ovat pohjimmiltaan informaation prosessointikeskuksia (laajasti ymmärrettynä). Koska todellisuus on erittäin monimutkainen, suuret organisaatiot ovat aina informaation ylikuormittamia. Ne joutuvat keräämään valtavan määrän informaatiota, ne joutuvat valikoimaan vain pienen osan informaatiosta prosessoitavaksi, ne joutuvat käyttämään radikaaleja yksinkertaistuksia todellisuudesta, jne. Koska suuret organisaatiot eivät koskaan pysty käsittelemään riittävästi informaatiota, ne ovat suhteessa todellisuuteen tyhmiä, niiden tärkeimpiin kuuluva tavoite on yksinkertaistaa toimintaympäristöään. Annan pienen käytännön esimerkin; Euroopassa on monia kieliä, intressejä ja kulttuureja. Näiden prosessoiminen ja hallitseminen on hyvin vaikeaa ja työlästä. Eu:n lopullisena pitkän tähtäimen tavoitteena on siten maksimaalinen samanlaisuus kautta Euroopan. Emme ole vielä aivan tässä vaiheessa, tällä hetkellä harmonisoidaan (lue: samanlaistetaan) lainsäädääntöä ja politiikkaa). Globaali suurten organisaatioiden valta perustuu samanlaisiin ongelmiin ja tavoitteisiin. Globaalin eliitin totaalinen valta tarvitsee globaalia samanlaisuutta, jotta se voi toimia, maksimoida systeemin esteettömät (rajattomat) virtaukset, ja eliminoida tavalla tai toisella kaikki mikä rajoittaa näitä virtauksia (erilaisuus ja rajat).
Globaali eliitti ei voi kaupata globaaleja valtatavoitteitaan, globaalia samanlaisuutta, sanomalla kansalaisille totuudemukaisesti: "Me haluamme itsekkäästi kaiken globaalin vallan itsellemme, tehkää niinkuin me sanomme." He kauppaavat sen erilaisten välikäsien kautta moraalisesti ylevinä utopioita; hyvyytenä; inhimillisyytenä; ihmisoikeuksina; humaaniutena; suvaitsevaisuutena (lue: negatiivisten asioiden sietämisenä); välittämisenä; vasemmistolaisuutena, oikeistolaisuutena; liberalismina; sosiaaliturvana; niinä asioina, joista ihmiset ovat riippuvaisia; jne. Lähes kaikki puolueet ovat arvoliberaaleja. Usassa kansainväliset suurpankkiirit hallitsevat kumpaakin puoluetta ja niiden muodostamia hallituksia. Oikeistolaisuus tai vasemmistolaisuus eivät merkitse ylimmälle eliitille mitään, koska vasemmistolaisuus perustuu enemmän valtaan ja oikeistolaisuus enemmän rahaan, ja raha ja valta ajavat funktionaalisesti eliitin kannalta saman asian (Stalin ja Mao saavat itselleen upeat luksuspalatsit ja kaiken muun käskemällä, suurpankkiirit rahalla). Globaalille eliitille on yhdentekevää onko heidän globaali valtansa painottunut enemmän rahaan vai valtaan, pääasia että systeemi toimii kokonaan rahan ja/tai vallan ehdoilla, eliitin ehdoilla.
Sinäkin Rauno hyvä kannatat siten tietämättäsi kansainvälisten suurpankkiirien valtaa ja teet ahkerasti työtä sen puolesta.
Em. on tiivistetty versio yhteiskunnallisista prosesseista.
Sinun kannattaa kysyä itseltäsi miksi niin monet monimiljardöörikapitalistit kannattavat ja tukevat vasemmistolaisia ja äärivasemmistolaisia ideologioita ja liikkeitä, kuten George Soros ("Sugar daddy of the left"), Rockefellerit, Fordin jälkeläiset, Goldman Sachsin omistajat, jne.
Rauno. Kysyit pitäisikö mielestäni suosia laajoja työehtosopimuksia vai mennä ihan vaikkapa yrityskohtaisiin.
Minulla on siihen yksinkertainen näkemys: maailmassa on edelleen liikaa työnantajia, johtajia, jotka mielellään käyttävät valtaa väärin alistakseen työntekijöitä. Aivan vastikään kuulin erään suuren yhteiskunnan omistuksessa olevan laitoksen johtajan (kyseessä oli jopa nain en, joiden väitetään olevan empaattisempia johtajina!) esittävän mielipiteenään kun oli pelättävissä irtisanomisvauhdin lisääntyvän kun työilmapiiri koko ajan kiristyessä huononee. Hänen käsityksensä oli, että ammattikorkeasta tulee uutta reipasta työvoimaa tilalle ihan riittävästi.
Niin kauan kuin maailmassa on johtajina tuollaisia öykkäreitä kannatan työntekijöiden kollektiivista järjestäytymistä. Jollainhan työntekijöiden on suojauduttava mielivallalta.
1
Esitän pari harkitun ‘tyhmää’ kysymystä.
Miksi sinä Valkea, joka uskot ilmeisesti paikallistason toimintaan sekä eettisesti [=hyvä/huono erotuksena moraaliseen=hyvä/paha] että taloudellisesti paremman ~ toimivamman yhteiskunnan takaajana, kuitenkin samanaikaisesti uskot yhteen ainoaan ja kaikkivaltiaaseen Jumalaan – tuohon metafyysisistä ‘instituutioista’ kaikkein valtavimpaan ja voimakkaimpaan? - - Eikö tällainen Jumala rajoita liikaa sinun vapauttasi – ellei jopa tyrannisoi sinua ajoittain? - - Ja eikös paikallistason konservatiiviselle libertaarille sopisi antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten polyteistien tapaan paljon paremmin jokin paikallinen mutta silti kohtuullisen pysyvä jumaluus [esim. ‘Väinämöinen’].
2
Älykkyysosamäärätutkimuksesta aion kirjoittaa joskus lähiaikoina jopa itse kuuluisan The Bell Curven tieteellisiin faktoihin/’faktoihin’ tai ainakin sen perusargumenttiin tutustuneena [asiantuntevan ja mielestäni ihan aidosti puolueettoman yhteiskuntatieteiden tutkimusmetodien professorin artikkelin pohjalta]. Eipähän tarvitse sen jälkeen urputtaa, etten kirjoita tutkituista tosiasioista/’tosiasioista’, jos/kun vouhotan älykkyysosamäärällä yhteiskuntaa hierarkisoivia ‘vapauttajia’ vastaan.
1. Ei tietenkään.
2. Älä kirjoita sitä artikkelia minulle. Minä tunnen siihen liittyvät tiedot ja argumentit puolesta ja vastaan oikein hyvin. ÄO on yksi asia muiden joukossa. Itsellesi voit kirjoittaa mitä haluat. Jos haluat kirjoittaa jostakin, joka kiinnostaa minua, ota kantaa ylläolevaan tekstiini. Ei sekään pakollista ole.
Lisään vielä, että sekalaisten ei-älykkyyttä tutkivien yhteiskuntatieteilijöiden siteeraaminen ÄO:hon liittyvissä asioissa on maailman turhinta hommaa. Mutta siitä vain, jos haluat, maailmassa on tehty ennenkin turhaa työtä ja epäonnistuttu.
Post a Comment