.
.
1
Näyttää Erasmus Fallkullalainen reagoivan
ÄO-määrittelijöitä ja -määrittelyjä kritisoidessaan mutatis mutandis hiukan
samaan tapaan kuin Martin Luther Erasmus Rotterdamilaisen skeptiseen
argumentti-päättelyyn tahdon vapauden suhteen.
.
Tosin ÄO-spekulantit eivät ole suinkaan skeptikkoja vaan
muka tieteellisiä ‘vakaumuksessaan’, jonka perimmäinen intentio on tehdä
Afrikasta tummaihoisten ihmisten reservaatti, josta nämä eivät enää saa enää
poistua kontaminoimaan alhaista älykkyysosamääräänsä valkoisten älykköjen
geeneihin. - - Hehheh - - mutta nauru seis! – näin he todella ajattelevat – jos
ei aivan ääneen, niin rivien välistä luettavalla tavalla tämä käy hyvin selväksi
ja mikäli he muuta väittävät, he ovat teeskentelijöitä samaan tapaan kuin
Lutherin tulkitsema Erasmus kristinuskossaan.
.
2
Luther ei lähde pelaamaan Erasmuksen skeptistä
argumentti-peliä [tahdon vapauden puolesta tai sitä vastaan voidaan esittää yhtä
(epä)päteviä argumentteja], koska tietää, että siinä pelissä kukaan ei voi
‘voittaa’ vaan väittää mutkat suoriksi oikoen, että Erasmus teeskentelee
kristittyä jo sen vuoksi, ettei skeptisestä argumentista myöskään voi loogisesti
seurata ‘uskoa’ tahdon vapauden myöntämisen kautta, kuten Erasmus kuitenkin
näyttäisi olettavan.
.
Tahdon vapaus ilmenee Erasmuksen mukaan analogisena
ihmisen oman olemassaolon kanssa, jonka kieltäminen on absurdia [vrt. Descartes
about 100 vuotta myöhemmin]. Näin siis skeptisen päättelyn lopussa sittenkin
odottaisi vakuuttuneisuus tahdon vapaudesta, jonka Jumala on meille
antanut sitä hyvin käyttääksemme.
.
Erasmuksen päättely on kuitenkin perimmältään skeptisen logiikan mukaista: tahdon vapaus on tosi 'todennäköisesti', ikään kun pragmaattisena välttämättömyytenä tai itsestään selvyytenä, mutta/siten myös alunperin Jumalan armon lahjoittamana 'kykynä'.
.
Erasmuksen humanistisesta ihmiskeskeisyydestä seuraa kuitenkin kristinuskon alkuperäisen sanoman suhteen [joka jo evankeliumien ensimmäisistä tulkinnoista (Paavali contra Jaakob) lähtien johtaa uskon ja tekojen ristiriitaan] opillisia ongelmia, joiden sofistikoituneet rationaaliset ja useinkin pelagiolaisuuteen päätyvään humanismiin perustuvat ratkaisut Luther kaikkein provosoivimillaan kuittaa herjaamalla järkeä 'Babylonian portoksi' [~ huoraksi, joka sofistis-argumentatiiviseen houkuttavuuteensa vedoten viettelee vilpittömän Jumala-uskon älyllis-individualistisen hybriksen nautintoihin/rr]'.
.
[Käsittelen tätä paitsi kristinuskon soteriologisen ytimen kahtiajakoisuutta koskevaa myös koko inhimillisen ajattelun varmuuden mahdollisuutta/mahdottomuutta fundamentaalisti ilmentävää ongelmaa myöhemmässä vaiheessa].
.
Erasmuksen päättely on kuitenkin perimmältään skeptisen logiikan mukaista: tahdon vapaus on tosi 'todennäköisesti', ikään kun pragmaattisena välttämättömyytenä tai itsestään selvyytenä, mutta/siten myös alunperin Jumalan armon lahjoittamana 'kykynä'.
.
Erasmuksen humanistisesta ihmiskeskeisyydestä seuraa kuitenkin kristinuskon alkuperäisen sanoman suhteen [joka jo evankeliumien ensimmäisistä tulkinnoista (Paavali contra Jaakob) lähtien johtaa uskon ja tekojen ristiriitaan] opillisia ongelmia, joiden sofistikoituneet rationaaliset ja useinkin pelagiolaisuuteen päätyvään humanismiin perustuvat ratkaisut Luther kaikkein provosoivimillaan kuittaa herjaamalla järkeä 'Babylonian portoksi' [~ huoraksi, joka sofistis-argumentatiiviseen houkuttavuuteensa vedoten viettelee vilpittömän Jumala-uskon älyllis-individualistisen hybriksen nautintoihin/rr]'.
.
[Käsittelen tätä paitsi kristinuskon soteriologisen ytimen kahtiajakoisuutta koskevaa myös koko inhimillisen ajattelun varmuuden mahdollisuutta/mahdottomuutta fundamentaalisti ilmentävää ongelmaa myöhemmässä vaiheessa].
.
Erasmus ei silti alunperin halunnut niinkään muuttaa
Lutherin kantaa tahdon vapauden suhteen kuin hiukan lieventää sen jyrkkyyttä ja
nimenomaan asiasta rauhallisesti keskustellen. Samalla hänen pyrkimyksenään oli
jopa puolustaa Lutheria ja ajaa hänen asiaansa, sillä vaikka Erasmus[kin] oli
kriittinen Rooman kirkkoa kohtaan, hän halusi sovitella Lutherin ja Rooman
välillä, koska Lutherin kirkkopoliittinen asema ja jopa hänen henkensä oli
vuoden 1520 paikkeilla uhattuna. Tämän projektin Luther Erasmuksen
hämmästykseksi ja mielipahaksi kuitenkin torjui. Luther ei lopulta halunnut edes
keskustella vaan provosoi ellei peräti hyökännyt Erasmusta vastaan.
.
Luther ei halua ymmärtää ja hyväksyä Erasmuksen
positiivisia motiiveja hänen suhteensa vaan kokee, että Erasmus haluaa vain
pakottaa hänet skeptisellä pelillään argumentatiiviseen umpikujaan. Luther
hylkää skeptisen lähestymistavan ja ylipäätään koko argumentaatiopelin eikä
lähde esittämään tarkasti muotoiltua loogista vasta-argumenttia tahdon vapauden
kumoamiseksi vaan ottaa käyttöönsä raskaan sarjan polemiikin, jossa syytää
Erasmusta teeskentelijäksi [näin ajateltiin ajoittain jopa Vatikaanissa], joka
ei paljasta todellista kantaansa ja vain näyttelee kristittyä, mikä Lutherin
antipelagiolaisella asenteella kärjistettynä tarkoittaa, että Erasmus ajaa
Saatanan asiaa.
.
Luther osaa asettaa sanansa sekä ilkeästi että kantaansa
osuvasti ilmaisten: ‘Erasmus is slippery as an eel. Only Christ could grap
him’ [PPS.]. 'Erasmus on liukas kuin ankerias. Vain Kristus voisi tarttua häneen' [ ~ ja/eli oivaltaa, mitä hän todella tarkoittaa].
.
3
Soveltaakseni Erasmuksen ja Lutherin tapausta
älykkyysosamäärä-spekulantteihin [etenkin Ironmistress ja Valkea] ja Erasmus
Fallkullaiseen [siis itseeni], niin asetelma on seuraavanlainen [esitin sen itse
asiassa jo ensimmäisessä luvussa].
.
Älykkyysosamäärällä ihmisiä arvottavat
konservatiivit kieltävät ehdottomasti olevansa
rasisteja, mutta Lutherin tavoin minä en usko heidän olevan rehellisiä tässä
asiassa; he vain näyttelevät olevansa arvokonservatiivisia demokraatteja ja
siten jopa patrioottisia humanisteja, vaikka heidän todistusketjutustensa
sisäisestä intentiosta vääjäämättä seuraa jonkin asteinen heikommalla
älykkyysosamäärällä ‘varustettujen’ ihmisten karsinointi omiin reservaatteihinsa
‘tartuttamasta tautiaan’ älykkyysosamäärältään, moraaliltaan ja uskonnoltaan
‘korkeampiin’ ihmisryhmiin ja/eli kansanryhmiin ~ kansoihin. Korkea
älykkyysosamäärä ei toki vielä takaa ‘viisautta’, kuten Ironmistress osaa
päätellä, mutta se takaa silti oikeuden ylemmyyteen [mitä Ironmistress ei
julkisesti sano ääneen] – sekä moraaliseen että uskonnolliseen
ylemmyyteen.
.
Taustalla siis piilee nimenomaan erittäin vahva
maahanmuuttokriittinen lähtökohta, jonka perusta löytyy minun mielestäni
vähintään yhtä paljon näiden kriitikkojen henkilökohtaisesta persoonallisuuden
dynamiikasta [paikallisiin yhtenäisyys- eli perinnearvoihin fiksoituneista
ennakkoluuloista ja muukalaisvihamielisyydestä] kuin tietyistä sinänsä
todellisista ongelmista maahanmuuttajien integroitumisen suhteen.
.
Mitä muuta tämä kuitenkaan lopulta on kuin piilevää
rasismia, joka juontuu jo paitsi pakkomielteisestä ÄO:lla todistamisen tarpeesta
myös ja etenkin ÄO:n käyttämisestä yleisenä kriteerinä poliittisten päätösten
systemaattiseksi ohjaamiseksi – ei ainoastaan älykkyysosamäärältään heikompien
maahanmuuttajien torjumiseksi vaan ylipäätään koko yhteiskunnan
hierarkisoimiseksi tiukkapipoisten nationalisti-arvokonservatiivien
hysteeris-paranoidisen moraalikontrollin alaisuuteen.
.
PS.
Älkää nyt älykkyysosamäärä-konservatiivit polttako
päreitänne minun suhteeni, ettekä te minut tuntien enää poltakaan, koska olen
teidän mielestänne ‘toivoton’ tapaus. Aion joka tapauksessa/kuitenkin ottaa
seuraavaksi käsittelyyn punaviher-liberaalien arvopluralistisen
ihmisoikeus-hössötyksen, josta on tullut tälle narsistiselle urbo-ryhmälle
[urbaanit boheemit] konservatiiveihin kohdistuva ideologinen lyömäase vailla
vertaa.
.
Itse en sellaista asetta käytä – tietenkään, koska
minulla kyseessä olevasta asiasta sekä ‘korkeampi, syvempi että konkreettisempi’
käsitys kuin johonkin mielikuvituksellisen abstraktiin ihmisyyteen tai
ihmisoikeuksiin vetoaminen. Kas kun eivät vetoa maailmakaikkeuteen. Sitä
laajemmaksi ei enää voi universaalien oikeuksien alaa ja perustaa vetää. Mutta
kuka pystyy samaistumaan edes eurooppalaisuuteen, ihmiskunnasta ja herra jumala
maailmankaikkeudesta nyt puhumattakaan?!
.
Myös urbot osoittautuvat tiukan paikan tullen
teeskentelijöiksi eli he jopa halveksivat yksityisissä kannanotoissaan
ghettoutumiseen aivan liian helposti ajautuvia muslimi-maahanmuuttajia, jotka
eivät sitten millään ilveellä ota integroituakseen uuteen maahansa, joka sentään
tarjoaa heille yllin kyllin oikeuksia, vapauksia ja hunajaa verrattuna heidän
entisiin rosvojoukkojen kaappaamiin kotimaihinsa, joissa sisällissota on
pikemminkin poliittinen status quo kuin väliaikainen poikkeustila.
.
PPS.
Näin ‘meidän’ kesken sanottuna, juuri tämä on se
kritiikki, jonka itse haluan esittää myös Erasmuksen kristillisyydestä
päävaikutteensa ottanutta arminiolaisuutta kannattavalle Montaigne-Kemppiselle,
joka on skeptisen mutta kristinuskoon päin kallellaan olevan humanismin kirkkain
[?] edustajamme ainakin täällä Blogistanissa [Kemppinen is slippery as an
eel. Only Christ could grab him].
*
[to be continued]
*
3 comments:
olin erasmus vaihdossa ja se tosiaan voi olla slippery. sliip on myos etelassa asuvat
Hehheh.
Osan II lukuun 2 on tehty olennaisen tärkeitä tarkennuksia Erasmuksen rationaalis-kristillisen humanismin suhteen ja Lutherin negatiivisesta ‘ylireagoinnista’ suhteessa järjen rooliin ylipäätään uskon vakaumuksen perimmäisen ratkaisun ‘apuna’.
Post a Comment