Sitaatti on yhteiskuntatieteiden
tutkimusmetodien professori Pertti Tötön kirjasta ‘Paljonko
on paljon? Luvuilla argumentoinnista empiirisessä tutkimuksessa’,
luvun ‘Mitä Tatu Vanhasen kertoimet kertovat?’ viimeisen
alaotsikon ‘Vaikutukset ja vaikuttaminen’ teksti.
.
‘Miksi jotkut maat ovat niin paljon rikkaampia ja
tuottavampia kuin toiset? Tämä on yksi taloustieteen perimmäisiä kysymyksiä’.
[Hall&Jones,1997,173]. Lynn ja Vanhanen antoivat perimmäisen vastauksen:
jotkut maat ovat muita rikkaampia, koska niillä on on älykkäämpi väestö.
Vastaukselle annetut perustelut ovat sekä teoreettisia että empiirisiä, kuten
tieteessä on tapana. Edellisiä on perusteellisemmin kehitellyt Richard Lynn
kirjassaan Race Differences in Intelligence: An Evolutionary Analysis
[2006]. Sen mukaan yksilöiden välisten älykkyyserojen periytyvyydestä seuraa,
että myös ryhmien väliset keskiarvoerot älykkyydessä periytyvät. Koska
ominaisuudesta on ollut lisääntymisetua pohjoiseen levittäytyneiden kansojen
elinolosuhteissa, siitä on kehittynyt ihonvärin haalistumisen kaltainen
rodullinen ominaisuus. Ja koska älykäs yksilö on tyhmää kekseliäämpi ja
tuottavampi, menestyy myös älykäs kansa tyhmää paremmin.
.
En ota kantaa teoreettisiin perusteluihin, olen
etsinyt vastausta kysymykseen, tukevatko Lynnin ja Vanhasen esittämät,
empiiriset perustelut heidän vastaustaan tuohon taloustieteen perimmäiseen
kysymykseen. Nuo perustelut ovat yhtä suorasukaisia kuin itse vastauskin.
Toiseksi uusimmassa kirjassaan Globaalit ongelmat Tatu Vanhanen [2008,
229] tiivistää ne näin: ‘Päätelmäni on, että mitattiinpa ihmisten elinolojen tai
inhimillisen kehityksen vaihtelua millä indeksillä tahansa, kansallinen ÄO
selittää siitä suurimman osan’.
.
Lynnin ja Vanhasen kriitikot ovat argumentoineet,
ettei korrelaatio riitä näytöksi kausaalisesta vaikutuksesta. Heidän mukaansa
pitäisi vähintäänkin käyttää monimuuttujaista regressioanalyysia, jossa on
mukana kilpailevia selittäjiä. Sitä käyttäen osoittautuisi, etteivät ÄO-luvut
olekaan kansojen varallisuuden ja hyvinvoinnin vahvin selittäjä [esim. Jäntti,
2007]. Useat sosiologien ja taloustieteilijöiden julkaisemat artikkelit puhuvat
kriitikoiden olettamusta vastaan. Talouskasvun selittäjänä ÄO-luvut ovat
osoittautuneet sitkeähenkisiksi. Sen paremmin lukutaidon ja koulutuksen
kaltaiset inhimillisen pääoman mittarit kuin yhteiskunnan instituutioiden
formaalia rationaalisuutta mittaavat muuttujat eivät ole pärjänneet älylle
talouskasvun selittäjinä monimuuttujaisessa regressiomallissa.
.
Edellä olen osoittanut, että tällainen tulos
perustuu sopivasti valikoituneeseen aineistoon [ks. myös Töttö & Rita 2007].
Kun analyysiin otetaan kaikki maailman maat, ovat perinteiset inhimillisen
pääoman mittarit sekä institutionaaliset muuttujat kiistattomasti älyä suurempia
talouskasvun selittäjiä. Tämä näyttäisi puhuvan Lynniä ja Vanhasta vastaan.
Mutta niin ei välttämättä ole, sillä heidän hypoteesinsa on luonteeltaan
historiallinen, ÄO:n mittaaman ominaisuuden kokonaisvaikutuksia koskeva.
Regressioanalyysin tulokset kertovat selittävien muuttujien suorista
vaikutuksista selitettävään, mutta kysymys kansojen varallisuuserojen syistä
koskee suorista ja epäsuorista vaikutuksista kertyviä kokonaisvaikutuksia.
Niiden selvittämiseksi tein rakenneyhtälömallin, jonka tulos osoitti, että
ÄO:llä voi talouskasvun selittäjänäkin olla vahvoista epäsuorista vaikutuksista
koostuva huomattava kokonaisvaikutus. Jos Lynnin ja Vanhasen tavoin oletamme
ÄO:n kausaalisesti perimmäiseksi ja talouskasvun etummaiseksi tekijäksi, on
korrelaatiokertoimen käyttö kausaalisen vaikutuksen osoittimena täysin
perusteltua. Saturoidussa polkumallissa, jossa on mukana kaikki mahdolliset
epäsuorat vaikutukset, on kausaalisesti perimmäisen muuttujan standardoitu
kokonaisvaikutus etummaiseen muuttujaan aina yhtä kuin niiden välinen
korrelaatiokerroin.
.
Ovatko Lynnin ja Vanhasen empiiriset perustelut
hypoteesilleen sitten lopulta päteviä vai ei? Varsinkin maanosittain tehty
tarkastelu kallistaa vaakaa kieltävään suuntaan. Mutta jos ne sattuisivat
olemaan päteviä, mitä kauheata siitä seuraisi?
.
Lynnin ja Vanhasen kriitikot ovat käyttäneet
paljon palstatilaa moraalitunteidensa ilmaisemiseen. Tunteiden nostattajana on
ollut johtopäätös, joka näyttää seuraavan hypoteesin konkreettisista
perusteluista. IQ and Global Inequality-kirjan loppu kuuluu näin: [Lynn
ja Vanhanen 2006, 293]: ‘Erot kansojen älykkyydessä ovat väistämättömiä, ja
siten myös niiden seuraus: kansojen varallisuuserojen pysyvyys. Tai kuten
Johannes asian kaksi tuhatta vuotta sitten ilmaisi: Köyhät teillä on aina
keskuudessanne.’ Johtopäätös on kuitenkin perusteeton. Se nojaa puutteelliseen
kausaalisuuden analyysiin. Edellä todettiin, että Lynnin ja Vanhasen vastaus
kansojen varallisuuserojen syytä koskevaan kysymykseen perustui ÄO:n
kokonaisvaikutuksiin. Empiirinen analyysi taas soitti, että tuo kokonaisvaikutus
muodostuu pääosin tai yksinomaan epäsuorista vaikutuksista. Ainoastaan siinä
tapauksessa, että ÄO:n kokonaisvaikutus muodostuisi pelkästään tai pääosin
suorasta vaikutuksesta, voisi johtopäätökselle olla perusteita. Koska äly
vaikuttaa muiden tekijöiden kautta, ei fatalismiin ole aihetta.
.
Yksi kausaalisuutta koskevan teorian aksioomia on
niin kutsuttu Markovin ehto [Sloman 2005, 47]. Se sanoo, että jos A on B:n syy
ja B on C:n syy, voidaan A:n vaikutus C:hen estää ‘tarttumalla’ B:hen. Kun asia
ajatellaan toisin päin ja muistetaan kausaalisuhteiden epäsymmetrisyys, seuraa
B:n ravistamisesta’, että A:ssa ei tapahdu mitään, mutta C ‘heiluu’. Vaikka siis
A olisikin C:n perimmäinen syy, voidaan C:tä periaatteessa muuttaa koskematta
lainkaan A:han. Kansojen varallisuusehtoihin voidaan siis periaatteessa
vaikuttaa, vaikka ÄO:n mittaama ominaisuus olisi erojen perimmäinen syy. ÄO ei
vaikuta kansojen varallisuuseroihin suoraan vaan väestön paremman lukutaidon,
korkeamman koulutustason, rationaalisempien instituutioiden ja muiden
välittävien tekijöiden kautta. Jos näihin voidaan vaikuttaa, voidaan
varallisuuseroihin vaikuttaa. Lisäksi ovat käytettävissä ÄO:sta riippumattomat
tekijät, joiden vaikutuksen Lynn ja Vanhanenkin residuaaleja tarkastellessaan
myöntävät. Esimerkiksi Päiväntasaajan Guinea on ollut öljynsä ansiosta vuodesta
1975 maailman ylivoimaisesti nopeimmin kasvava talous, vaikka sen ÄO-luku [59]
on maailman alhaisin.
.
Meidän ei siis tarvitse siirtää lämpimien maiden
väestöjä räntäsateeseen odottelemaan, että evoluutio tekisi
tehtävänsä.
*
45 comments:
Papua Uuden Guinean ÄO on 83 (Meisenberg & Lynn, 2010). Epäilen, että luku 59 on vanha ja virheellinen, ja johtuu siitä, että heimoyhteiskunnissa elävien ÄO:ta ei voi kunnolla testata. ÄO:n testaaminen edellyttää vähintään koulujärjestelmän olemassaolon ja/tai kaupunkiympäristön. Siellä opitaan aikataulut; selkeästi rajatut tehtävät ja prosessit; se, että jotain tuotetta pitää toimittaa tietty määrä tiettyinä aikoina tietyllä tavalla, jotta saa X summan rahaa; vuorovaikutus ja yhteistyö anonyymien ja teknisten periaatteiden pohjalta; abstraktit asiat/periaatteet ja niiden suhde todellisuuteen; jne. Heimoyhteiskunnissa eläville jonkin tuntemattoman ja ulkopuolisen pyytämä käsitteellisesti ja motivaation suhteen merkityksetön tehtävä jää heiltä helposti suorittamatta loppuun tai se tehdään huonosti. Esim. tehdään vähän vieraan pyytämää ÄO-tehtävää (heimon jäsenet eivät tiedä edes sitä mitä tehtävä mittaa tai mikä on sen tarkoitus) miellyttääksemme ulkopuolista, mutta ei enempää, jätetään se kesken; tehtävän suorittamisella puolittain tai kokonaan ei ole mitään eroa heimon jäsenelle; yksittäisten tehtävien suorittamisella hyvin tai huonosti ei ole heimon jäsenelle mitään eroa; heimon jäsen miettii tehtävän aikana konkreettisia ja siten tärkeämpiä käytännön elämän asioita, ja tehtävät tulevat tehdyksi huonosti ja/tai puolittain; tehtävän aikataulu ei merkitse mitään heimon jäsenelle (kello ja aikataulut ovat tuntemattomia), joten hän käyttää suurimman osan tehtäväajasta maisemien katseluun; tms.
Kulttuurierot eivät vaikuta ÄO-tuloksiin, koska jos niitä on, käytetään kulttuurivapaita testejä. Esim. geometrinen tehtävä on sama kaikille edes jossain määrin nykyajan kulttuuripiirissä eläville (em. heimokulttuurin jäsenillekin itse geometrinen tehtävä on täysin ymmärrettävä, mutta tehtävään liittyvät metatason asiat eivät ole). Silloinkin kun kulttuurisidonnaisia (kielisidonnaisia) testejä käytetään eri kulttuureista tuleville, ne vaikuttavat ennustettavasti vain verbaaliseen osioon, ja siinäkin kulttuurierot selittävät vain 1/4 testitulosten eroista (esim. Skuy et. al. 2001).
Papua Uuden Guinean öljyteknologia tulee tietysti ulkomailta, samoin kuin suurin osa öljynporausalueiden esimiehistä. Toivon heille menestystä öljybisneksissä.
Tarkennus: "Papua Uuden Guinean öljyteknologia tulee tietysti ulkomailta, samoin kuin *suuri* osa öljynporausalueiden esimiehistä."
"Samuel Bowles ja Herbert Gintis [2002] ovat yrittäneet estimoida, mikä voisi olla ÄO:n osuus tulojen periytyvyydestä Yhdysvalloissa, ja päätyneet häviävän pieneen lukuun."
Bowles ja Gintis ovat tehneet paljon hyvääkin tutkimusta, mutta "Inheritance of Equality" (2002) ei ole sellainen. B ja G tekivät tutkimusta alueella, jota he eivät ymmärrä. Lisäksi B ja G ovat aina olleet avoimia sen suhteen, että he ajavat suuren valtiobyrokratian etuja, joka välillä vaikuttaa vääristävästi heidän tutkimuksiinsa. Tietyt ammatit vaativat tiettyä vähimmäisälykkyysosamäärää, ja yleensä tietyissä ammateissa ÄO vaihtelee tiettyjen rajojen sisällä. Esim. Rekkakuskien ja lihanleikkaajien ÄO vaihtelee useimmiten välillä 86-112, jossa 86 on lähes aina vaadittava alaraja. Yli 80% valkoisista ja yli 40% mustista ylittää vaadittavan alarajan 86 [Usan tilannetta käsittelevä tutkimus]. Poliisien ja palomiesten ÄO vaihtelee useimmiten välillä 91-117. Valkoisista lähes 75% ylittää vaadittavan alarajan, mustista n. 28%. Opettajien ja kiinteistövälittäjien ÄO vaihtelee useimmiten välillä 108-134. Valkoisista lähes 35% ylittää vaadittavan alarajan, mustista 2-3%. Lääkärien ja insinöörien ÄO ylittää lähes aina 114. Valkoisista yli 20% ylittää vaadittavan alarajan, mustista n. 1% (Gottfredson 1986; Gottfredson 1987). Usan valkoisten ÄO on 100 tai 100+ ja mustien 85. Näistä esimerkeistä näemme miksi alemman keskimääräisen ÄO:n kansan tai etnisen ryhmän on vaikeaa tai mahdotonta luoda ja pitää yllä korkean teknologian yhteiskuntaa. Kyse ei ole pelkästään korkean ÄO:n tehtävistä, vaan myös keskitason työntekijöistä, joita tarvitaan paljon korkean teknologian yhteiskunnissa.
Josta palaammekin käsiteltyyn aiheeseen. Ansiotaso on pitkälti luokiteltu koulutuksen mukaan. Tutkitaan kuvitteellisia insinöörejä joiden ÄO vaihtelee välillä 115-130 (ei siis kaikkein älykkäimpiä insinöörejä), heidän palkkansa ovat useimmiten suunnilleen samalla yleistasolla. Jos tutkimme heidän ÄO:taan itsenäisenä muuttujana ja ansiotasoa riippuvana muuttujana kaiken muun pysyessä ennallaan, ja lisäämme älykkyyttä yhden standardipoikkeaman verran, voimme hyvinkin päätyä tulokseen, että ÄO vaikuttaa vain vähän palkkatasoon; sanotaan, että 130 ÄO:n insinööreillä on keskimäärin vaikkapa alle 10% suurempi palkka kuin 115 ÄO:n insinööreillä. Tästä voimme päätyä virheellisesti olettamukseen, että ÄO:lla ei ole kovin paljon vaikutusta palkkatasoon. Todellisuudessa suurin vaikutus palkkatasoon on tietyillä ÄO:n alarajoilla, joissa koulutuksen vaikeus ja vaatimustaso, ja työtehtävien vaikeus ja vaatimustaso toimivat ÄO:n suhteen karsijana, selektiivisenä porttina. Olisi parempi verrata ÄO:n vaikutusta laajoihin kokonaisuuksiin, sitä miten ÄO vaikuttaa kuulumiseen tai mahdollistaa kuulumisen johonkin tulotasoa laajassa mitassa edustavaan luokkaan, alaluokkaan, keskiluokkaan ja yläluokkaan, ja näiden alaluokkiin esim. alempaan tai ylempään keskiluokkaan.
Jatkuu ...
Osa 2.
Toisaalta mitä korkeammalle ÄO:ssa mennään sitä suuremmiksi käyvät todennäköisyydet suurille onnistumisille ja suurille epäonnistumisille. Onnistumisia ei tarvitse erikseen selittää, mutta epäonnistumisten suuri määrä johtuu mm. siitä, että korkean ÄO:n ihmisillä on paljon enemmän psyykkisiä ongelmia, häiriöitä ja sairauksia kuin tavallisilla ihmisillä. Ei ole mitenkään epätavallista, että korkean ÄO:n henkilö elää taloudellisessa puutteessa. Palkkojen variaatio lisääntyy kummallakin jakauman laidalla (fat tails), mutta keskimääräinen palkka ei nouse kovin paljon. Lisäksi samalla ÄO tasolla tulojen taso voi vaihdella todella paljon työtehtävästä (ja suhteista, onnesta, yleisestä tilanteesta, uusista markkinoista, tms.) riippuen, ääriesimerkkinä voisimme verrata humanistisen yliopistokoulutuksen saanutta pätkätöissä käyvää henkilöä, joka kuuluu palkkansa puolesta nippa nappa keskiluokkaan ja samalla ÄO:lla varustettua Bill Gatesia, joka omistaa 50 miljardia dollaria. Bill Gates suurin ansio oli se, että hän oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan (kuului ensimmäisten kaupallisten käyttöjärjestelmien luojien joukkoon), ja loi itselleen lähes monopolistisia etuoikeuksia hyvillä suhteilla valtiollisiin päättäjiin. Ohjelmoijana hän ei ole poikkeuksellinen. Kummallakin em. henkilöllä on oltava tietty vähimmäis ÄO, jotta he pystyvät tekemään sen minkä he tekevät. Jne.
Tiivistetysti ÄO on mahdollistava potentiaali, joka vaikuttaa erittäin monimutkaisten tekijöiden kautta palkkaan. On silti epärationaalista ja virheellistä sanoa, että ÄO:lla on vain pieni vaikutus tulotasoon.
Töttö huomauttaa aiemmin näissä älykkyysosamäärätutkimuksien metodiikkaa käsittelevissä luvuissaan, että 59 pisteen ÄO:lla varustettu ihminen ei oppisi koskaan edes lukemaan, joten kyseessä on jo pelkästään tervettä järkeä käyttäen täysin absurdi lukema, jonka perusteella papualaiset pitäisi luokitella älyllisen kompetenssin [eikä vain sen] osalta vakavasti kehitysvammaisiksi.
Viimeisen kappaleen retoriseen heittoon suhteutettuna tulkitsen juuri edellisen kappaleen lopussa esitettyä lukemaa 59 niin, että Töttö luottaa lukijan muistiin ja ottaa [minun tulkintani/huom.] epäsuorasti vapauden jopa ironisoida papualaisten ‘vajaamielisyydellä’ innokkaimpien eugeenikkojen uskoa ÄO-testien paitsi kontekstiriippumattomaan objektiivisuuteen myös niiden empiirisen testauksen metodiseen yksiselitteisyyteen.
Koska en siteerannut koko artikkelia, et sinä, Valkea, tietenkään voinut tietää tai edes aavistaa, että tähän asiayhteyteen saattaisi sisältyä retorinen ‘ansa’. Tällä huomautuksella en kuitenkaan kritisoi sinun asiallisia kommenttejasi, Valkea. Halusin vain tuoda esiin perusteluni, joista voimme päätellä, Valkea, että Pertti Töttö [toisin kuin eräät eugeenikot] tuskin pitää papualaisia älyllisesti kehitysvammaisina, vaikka äkkipäätään lukien siltä saattaisi vaikuttaa [*].
[*] Töttö ei tietenkään/kuitenkaan sano mielipidettään täysin suoraan, koska hän ei ylipäätään puutu ÄO-hypoteesien ja teorioiden ‘ideologiseen’ pätevyyteen vaan näitä hypoteeseja silmällä pitäen tehtyjen empiirisen tutkimusten ja mittausten reliabiliteettiin [a], joten päättelyni tässä papualais-casessa perustuu siis pääasiallisesti [jälleen kerran] omiin tulkintoihin/ennakkoluuloihin. Pyydän syvästi anteeksi tätä perin sietämätöntä asiaintilaa.
a] Joskin ehkä piirun verran myös validiteettiin, sillä voimme aina kysyä ontologisen kysymyksen: Onko edes olemassa sellaista itsenäistä ominaisuutta/’oliota’ kuin älykkyys, joka ei olisi joidenkin toisten ominaisuuksien kontingentti seuraus ja riippuvainen niistä? Töttö ei kysy eikä vastaa, mutta antaa aivan oikein ymmärtää, että koko ÄO-tutkimus perustuu ontologiselle oletukselle älykkyyden tosiasiallisesta [havaittavissa olevasta?/vrt. esim. silmien väri] ja siten mitattavissa olevasta olemassaolosta.
Voitko ihan vain parilla virkkeellä selkeästi ja mahdollisimman lyhyesti argumentoiden selventää, mihin tarkoitukseen noita tekemiäsi erotteluja käytetään? Ja ketkä niitä pääasiallisesti tekevät/käyttävät?
Liberaalit käyttävät niitä paljon valtion poliittisten/byrokraattisten ohjelmien, toimenpiteiden ja resurssiallokoinnin suunnittelussa (kulissien takana tietysti, poliittinen korrektius on julkisivu, joka näytetään massoille); työhönoton yhteydessä osana kykyjen ja tehtäviin soveltuvuuden arvioimista; armeijassa samassa tarkoituksessa kuin edellä; ennustettaessa nuorten potentiaalia myöhemmin työelämässä; suunniteltaessa koulutuksellisia toimenpiteitä, esim. tukitoimenpiteitä vähemmän lahjakkaille ja erikoiskoulutusta lahjakkaimmille; jne. Lisäksi liberaali yhteiskunta käyttää (kulissien takana) ÄO:ta hyväksikäyttävään ja dominoivaan kansalliseen ja kansainväliseen vallan keskittämiseen ja korkeaan vertikaaliseen hierarkisointiin. Tämä viimeisin on ongelmallinen, koska ÄO eroista ei mitenkään luonnollisesti tai automaattisesti seuraa vallan keskittämisen ja korkean vertikaalisen hierarkisoinnin imperatiivia. Päinvastoin, rehellinen ja oikeudenmukainen ÄO-erot tunteva henkilö pyrkii opettamaan vähemmän älykkäät mahdollisimman itsenäisiksi ryhmiksi, henkilöiksi, organisaatioiksi, kansoiksi, tms., ja sen jälkeen käymään molempia osapuolia hyödyttävää tasa-arvoista kauppaa, esim. niin, että länsimaat myyvät öljyteknologiaa ja asiantuntemusta papualaisille, ja papualaiset myyvät meille öljyä. Molemmat osapuolet hyötyvät, ja papualaiset rikastuvat. Jos papualaiset pystyvät nostamaan omaa ÄO:taan ympäristötekijöillä (20-40% vaihteluista selittyy niillä), esim. saamillaan resursseilla ja tiedoilla koulutuksesta, se on meille hyödyllistä ja positiivista. Samoin meille on tärkeää säilyttää korkea ÄO valikoivalla pariutumisella, koska ilman sitä me emme kykene tuottamaan maailman ihmisille elintärkeitä lääketieteen, avaruusteknologian (esim. suurien meteoriittien torjunta tai ohjaaminen pois törmäysreiteiltään), insinööritieteen, ruoantuotannon, energiantuotannon, jne. keksintöjä; luomaan, laajentamaan ja pitämään yllä korkean teknologian yhteiskuntia.
Esimerkki. En sano, että väestöräjähdys on hyvä asia, mutta 2 miljardia kehitysmaiden ihmistä saa kiittää olemassaolostaan ja elämästään tätä yhtä ruuantuotannon mullistanutta miestä (ilman Borlaugin keksintöjä he eivät olisi pystyneet syntymään tai elämään):
http://en.wikipedia.org/wiki/Norman_Borlaug
On kehitetty myös paljon teknologiaa, joka auttaa kehitysmaiden väestöjä hillitsemään liiallista ja siten tuhoisaa väestönkasvua.
Korkea ÄO on pohjimmiltaan aivojen prosessointikykyä, esim. kykyä kuvitella mielessään monimutkaisia geometrisiä rakennelmia, pyöritellä niitä mielessään ja tehdä niihin monimutkaisia muutoksia. ÄO voidaan laskea esim. siitä kuinka monta geometrisen rakennelman elementtiä pystyy pitämään samanaikaisesti mielessään ja kuinka monta ja/tai monimutkaista muutosta pystyy tekemään niihin samanaikaisesti (short term memory capacity). Tähän yhdistyy luovassa ajattelussa pitkäaikaisen muistin vapaasti yhdistyvät rekonstruktiiviset elementit, sekä tietysti jokin aistein havaittava konkreettisen maailman ongelma, esim. geometrinen ongelma.
‘ÄO ei siis ‘rakenteista’ yhteiskuntaa juuri lainkaan.’, päättää Töttö ‘Älykkyysosamäärä: mustaa valkoisella’-artikkelinsa. Oletko samaa mieltä?
Kyllä ÄO rakenteistaa nykyisessä liberaalissa yhteiskunnassa erittäin paljon. Vertikaaliset hierarkiat ovat liian korkeita ja niitä on liikaa. Niitä pitäisi vähentää. Huomaa kuitenkin, kuten edellä sanoin, että älykkyyden suhde yhteiskunnan hierarkioihin/tulotasoihin/valtaan on monimutkainen. Lisättäköön, että todennäköisyys olla korkea-arvoinen johtaja ei lisäänny suoraviivaisesti älykkyyden noustessa. Johtajien optimaalinen älykkyysosamäärä on välillä 120-140, mutta ei korkeampi. He pystyvät vielä kommunikoimaan riittävän hyvin ja luontevasti tavallisten ihmisten kanssa, ihmisten enemmistön kanssa, melkein kenen kanssa tahansa, ja heillä on samalla riittävästi ÄO:ä ollakseen johtajia. 140 ÄO alkaa olla jo ylärajoilla. 150-200 ÄO:n henkilöt elävät jo ajatuksiltaan niin vaikeaselkoisissa ja omalaatuisissa maailmoissa, että he eivät enää pysty kommunikoimaan tavallisten ihmisten kanssa riittävän sujuvasti, ymmärrettävästi ja luontevasti. Lisäksi voimakkaasti toimivalla älykkyydellä on taipumus ehkäistä, kömpelöittää ja ylikirjoittaa vaistomaisia tunnereaktioita siinä määrin, että korkean ÄO:n henkilö ei usein pysty normaaliin, luonnolliseen ja kokonaisvaltaiseen sosiaaliseen kommunikointiin. Heistä tulisi lähes aina huonoja ja huonosti menestyviä johtajia. ÄO siis rakenteistaa yhteiskuntaa tältäkin osin, mutta ei suoraviivaisesti.
Pertti Töttö: ‘ÄO ei siis ‘rakenteista’ yhteiskuntaa juuri lainkaan.’ - - Valkea: ‘Kyllä ÄO rakenteistaa nykyisessä liberaalissa yhteiskunnassa erittäin paljon.’
RR: Töttö on mielestäni varsin puolueeton näissä artikkeleissa, joiden viimeisiä lukuja olen siteerannut. Hän jopa osoittaa, että mitä tunteikkaammin joku The Bell Curvea on kritisoinut, sitä vähemmän häneltä löytyy tieteellistä evidenssiä tuekseen. Kuitenkin Töttö näyttäisi lopulta olevan eri mieltä kanssasi. Mikä neuvoksi, kun tiede ei anna ratkaisua tähän asiaan [mikä sinänsä ei ole yllättävää] eli miksi uskoisin sinua näissä ’tieteelliseltä’ vaikuttavissa metodi-asioissa edes tieteen osoittaman [ristiriitaisen ja ambivalentin] evidenssin pohjalta? Heitänkö lanttia vai luotanko intuitiooni?
‘Kyllä ÄO rakenteistaa nykyisessä liberaalissa yhteiskunnassa erittäin paljon. Vertikaaliset hierarkiat ovat liian korkeita ja niitä on liikaa. Niitä pitäisi vähentää. Huomaa kuitenkin, kuten edellä sanoin, että älykkyyden suhde yhteiskunnan hierarkioihin/tulotasoihin/valtaan on monimutkainen.’
Halunnet kuitenkin puuttua konkreettisesti älykkyysosamäärätestausten käytännön sovellutuksiin? Miten? Supposedly äänestämällä ensin erästä nimeltä mainitsematonta konservatiivipuoluetta, jotta se saisi valtuudet muodostaa maan tulevan hallituksen? Näinhän ‘se’ aina tehokkaimmin menee. Politiikan kautta.
‘En sano, että väestöräjähdys on hyvä asia, mutta 2 miljardia kehitysmaiden ihmistä saa kiittää olemassaolostaan ja elämästään tätä yhtä ruuantuotannon mullistanutta miestä (ilman Borlaugin keksintöjä he eivät olisi pystyneet syntymään tai elämään):’
Parempi jos olisivat jääneet syntymättä tähän maailmaan, jossa köyhyyttä ylläpidetään juuri hyväntekeväisyyden ja älykkäitten keksintöjen avulla. Hyväntekeväisyys siis estää meitä ratkaisemasta köyhyysongelmaa globaalisti. Tämä on hirvittävä totuus ihmisluonnon altruistisesta harhasta, jolta myös liberaali-kapitalistinen politiikka saa legitimaationsa.
Se, että äänestän perussuomalaisia liittyy maahanmuuttokriittisyyteen, Eu-byrokratian haitallisuuteen, sananvapauden ja kokoontumisvapauden säilyttämiseen, arvokonservatiivisuuden kannattamiseen, jne. Perussuomalaisten politiikka tai puolueohjelma ei liity millään tavalla ÄO:hon. Pohjimmiltaan perussuomalaiset on samanlainen vasemmistopuolue kuin sosiaalidemokraatit. En ole sosiaalidemokraattisen suurten byrokratioiden politiikan kannattaja, mutta parempaa kokonaisvaihtoehtoa ei ole tarjolla. Tämän videon sanoma on yhtäläinen omien näkemysteni kanssa koskien vasemmistolaisia tai oikeistolaisia byrokratioita, puolueita, korkeita ja laajoja hierarkioita, suuria monimutkaisia organisaatioita, jne. (keskivaiheilla on kevyempi osuus, mutta kannattaa katsoa loppuun saakka):
http://www.youtube.com/watch?v=Q3Is0iwTMGE
Kannatan ihmisten omaehtoista ja itsenäistä organisoitumista ja sosiaalista yhteistoimintaa.
Kun on tutkittu kehitysmaiden ihmisiä, jotka elävät meidän standardeillamme kurjassa köyhyydessä on todettu, että he ovat keskimäärin selvästi onnellisempia kuin länsimaiset ihmiset. He elävät sosiaalisesti ja inhimillisesti katsoen rikasta ja monimuotoista elämää. Lisäksi on todettu, että kehitysmaiden ihmiset elävät mieluummin oman etnisen tai rodullisen ryhmänsä hallitsemana kuin valkoisten hallitsemana, vaikka talous ja yhteiskunta olisi valkoisten hallitsemana parempi. Ei ole meidän tehtävämme ratkaista globaalia köyhyyttä pakottamalla tai tuputtamalla omat ajatuksemme, mallimme, ideologiamme, politiikkamme tms. kehitysmaiden ihmisille. Me voimme vain tarjota tietoa, viisautta ja tuotteita, ja kehitysmaiden ihmiset valikoivat itse mitä he ottavat, tekevät itse päätöksensä, ja käyttävät niitä omalla tavallaan. Ja elävät ja kehittyvät omalla tavallaan. Somaliassakin on jo toimiva ja luotettava lähes koko maan kattava kännykkälinkkiverkko, vaikka siellä ei ole valtiota.
Jös Töttö pystyisi osoittamaan, että 85 ÄO henkilöstä pystytään muokkaamaan insinööri tai suuren kansainvälisen yrityksen johtaja, Töttö voisi olla oikeassa. Hän ei ole oikeassa.
Älykkäillä on voimakas insentiivi salata tai häivyttää näkyvistä oman hierarkisen positionsa syy samalla lailla kuin rikkailla on usein taipumus salata rikkautensa. Tällä vältetään vihamielisten, kateellisten ja tyytymättömien henkilöiden hyökkäykset ja rahan- ja vallananastusyritykset. Tämä siis sen lisäksi, että älykkäät voivat erehtyä ja tehdä virheitä tutkimuksissaan, esim. liian kapea-alaisen erikoistumisen takia. Tai tehdä tahallisia virheitä poliittisten valtatavoitteiden, kuten poliittisen korrektiuden takia.
Oma valistunut arvaukseni on se, että Töttö on tehnyt virheen luottaessaan esim. Bowlesin ja Gintisin tutkimukseen.
Miten sinä hänelle todistat tuon olettamasi hypoteettisen virheen - muuten kuin hypoteettisesti? Töttö itsehän vain esittelee ja arvioi empiiristen mittausten luotettavuutta ja tekee vasta tämän jälkeen aivan lopuksi johtopäätöksen valitsemastaan Dickensin & Flynnin tutkimuslinjan tuloksista. Missä meni pieleen?
Jaa että on köyhyys pelkästään itse valittu olotila kuten myös korkea varallisuustaso? No, toki ne voivat voi olla sitäkin. Esimerkiksi minulla ei ole koskaan ollut mitään hinkua omaisuuden ja varallisuuden kartuttamiseen. Ehkä siis olen vain tyhmä? Mutta en silti todellakaan ole sitä mieltä, että köyhyyden mukana seuraava [ainakaan ‘liian’ suuri] yhteiskunnallinen eriarvoisuus olisi myös jotain nimenomaan itse tavoiteltua ja jota ei näin ollen tulisi kaventaa ja lieventää. Mutta ehkä afrikkalaiset todella ajattelevat näin. Sinähän sen nähtävästi paremmin tiedät ;\]?
Esim. Jensen ja Rushton (2003) käsittelevät sitä missä Flynnin teoria (Flynn effect) menee pieleen. En ole lukenut Tötön kirjaa, joten en voi tarkasti sanoa, missä kaikissa kohdissa hän on mennyt pieleen. Sen voin sanoa, että hän on mennyt pieleen joissakin kohdissa. Olen jo hiukan luetellut syitä ja todisteita. Minulle tulee mieleen, että sinä haluat vain vängätä tästä asiasta.
En minä sanonut valitsemisesta mitään. Sanoin vain että monet kehitysmaiden köyhät elävät sosiaalisesta ja inhimillisestä näkökulmasta rikasta ja tyytyväistä elämää, ja ovat keskimäärin psykologisesti tyytyväisempiä elämäänsä kuin länsimaiset ihmiset. Afrikkalaiset eivät halua länsimaisten besserwissereitten kavennuksia ja lievennyksiä:
http://www.spiegel.de/international/spiegel/spiegel-interview-with-african-economics-expert-for-god-s-sake-please-stop-the-aid-a-363663.html
Afrikkalaiset tietävät omat asiansa paremmin kuin me.
En minä mitään vänkää. Minä haluan selvän ja kirkkaan psykometrisen evidenssin, joka vakuuttaa minut täysin ja vastaansanomattomasti, enkä mitään ennakkoluuloisia hypoteeseja tai edes tarkennettuja mittauksia, joissa otos ei kuitenkaan ole tarpeeksi edustava. Sellaista evidenssiä vain ei ole vielä näkynyt. Ei ainakaan yhtä ainoaa ja ehdottoman varmaa. Sillä jo pelkästään kaksi 'varmaa’ tutkimustulostahan itse asiassa kumoavat toisensa eli samalla myös sinun ainakin epäsuorasti esittämäsi oletuksen älykkyyden erittäin vahvasta ja suorasta kausaalisesta vaikutuksesta yhteiskunnan rakenteistumiseen. Kai sinä sentään tämän ymmärrät, Valkea, vai onko jäänyt sekä tieteenfilosofian että ‘yhteiskuntatieteen’ metodikurssit kertaamatta? No – lue nyt sitten nämä Tötön artikkelit ensin kokonaan ja väitä sitten jotain. Sinuna lukisin koko kirjan ja pohtisin itsekriittisesti mm. sitä, miten ne kausaliteetti ja korrelaatio lopulta erosivatkaan toisistaan.
'Afrikkalaiset tietävät omat asiansa paremmin kuin me.'
Ja sinäkö pidät itseäsi kapitalismin kriitikkona? Mitä ne öljy-yhtiöt siellä Afrikassa sitten tekevät? Ovat auttamassa afrikkalaisia ‘säilyttämään’ onnellisen köyhyytensä vai? Hehheh.
Älä luennoi minulle kausaliteetin ja korrelaation eroista. Tunnen ne sinua paremmin. Ei esim. korkeaa koulutusta ja korkeaa ÄO:ta voi erottaa toisistaan, ne kulkevat käsi kädessä, koska korkea koulutus toimii ÄO:n suhteen selektiivisenä porttina. En tiedä yhtään älykkyyden tutkijaa, joka ei myöntäisi ja tietäisi tällaista yhteyttä olevan, joukossa esim. Arthur Jensen (1998), arvostetuin ja ansioitunein älykkyyden tutkija. Ja korkea koulutus vaikuttaa ansiotasoon ja siihen vallan määrään, jota henkilö työssään käyttää.
En minä puhunut mitään öljy-yhtiöistä tai niiden implikoiduista väärinkäytöksistä. Se, että joku on onnellinen elämäänsä, ei sulje pois tai estä sitä, että hän haluaa enemmän rahaa ja omaisuutta.
Ps. en näe vasemmistolaisten ja ns. kapitalistien itsekkyydessä mitään eroa. Pohjimmiltaan on kyse samasta ilmiöstä.
En minä mitään luennoi. Minä etsin Totuutta.
Mistä sinun 'itsekkyydessäsi’ sitten on kysymys – anteeksi altruismissasi?
Valta ja raha ovat samoja asioita. Stalin saa upean linnan ja kaiken muun käskemällä, Bill Gates saa saman rahalla. Vasemmistolaisia ja kapitalisteja yhdistää sama globaali vallanhimo, vasemmistolaisia enemmän valtaan painottuneena ja kapitalisteja enemmän rahaan painottuneena. Kumpikin kuuluvat samaan systeemiin, ja ajavat samaa asiaa. Kaikkien pitäisi heidän mukaansa kuulua samaan keskusjohtoiseen supervertikaalisella hierarkialla johdettuun systeemiin, heidän alaisuudessaan. Juuri tämä on absoluuttista itsekkyyttä, ahneutta ja pahuutta. Ne emotionaaliset nyyhky- ja hyvän mielen ideologiset tarinat, joilla tätä kaupataan massoille, ovat valheita, eliitin manipulointia. Katso linkittämäni video 7.51PM.
En vastusta kohtuullista ja rajoitettua itsekkyyttä, se on väistämätöntä ja välttämätöntä ihmisten toiminnalle. Myös altruistinen toiminta on tarpeellista. Mutta sekin voi saada patologisia muotoja, jos se menee liiallisuuksiin (Oakley, Wilson et. al. 2012)
Töttö ei (muistaakseni) puutu kirjassaan Lynnin-Vanhasen (LV) teorian isoimpaan ongelmaan, joka on mittaustekninen. ÄO-pisteitä eri kulttuurien välillä voi verrata toisiinsa vain jos tietyt varsin tiukat tilastolliset edellytykset (joihin viitataan termillä measurement invariance) täyttyvät. LV:llä ei ole todistusaineistoa siitä, että heidän ÄO-pisteensä täyttäisivät nämä edellytykset, ja asiaa koskevien tutkimusten perusteella on ilmeistä, että eri maiden väliset keski-ÄO:t ovat säännönmukaisesti vertailukelvottomia, etenkin eri kieltä puhuvien. (Samaan tapaan muuten myös sukupolvien väliset ÄO-erot ovat vertailukelvottomia. Flynnin efektiä ei voi tästä syystä suoraviivaisesti tulkita älykkyyden kohenemiseksi. Sitä vastoin esim. Amerikan valkoisten ja mustien ÄO-ero on psykometrisesti invariantti eli siis todellinen ero testien mittaamissa kyvyissä.)
LV:n ÄO-luvut eivät siis voi antaa luotettavaa kuvaa kansojen välisistä älykkyyseroista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ne eivät mittaisi mitään tärkeää. Korrelaatiot LV:n ÄO-lukujen ja lukuisten taloudellista ja sosiaalista kehitystä kuvaavien mittarien välillä osoittavat, että "kansallinen ÄO" on indeksi, joka kuvaa hämmästyttävän luotettavasti yhteiskunnallisen kehityksen tasoa ja myös ennustaa tulevaa kehitystä. Vaikka LV:n luvut perustuvat usein onnettoman huonoihin otoksiin eri maista, ne kuitenkin kepittävät mennen tullen monet traditionaaliset taloustieteelliset kehityksen mittarit -- tosin Tötön mukaan tämä ei välttämättä ole totta kaikkein alikehittyneimpien maiden osalta.
LV:n luvut eivät siis todista, että maiden ja rotujen välillä olisi perinnöllisiä älykkyyseroja. Toisaalta heidän lukujensa psykometrinen kelvottomuus ei myöskään osoita, ettei sellaisia eroja olisi todellisuudessa olemassa. Kysymys on toistaiseksi ratkaisematon. Todennäköisesti luvut heijastavat sekä geneettisiä että ei-geneettisiä eroja.
Samuel Bowles ja Herbert Gintis [2002] ovat yrittäneet estimoida, mikä voisi olla ÄO:n osuus tulojen periytyvyydestä Yhdysvalloissa, ja päätyneet häviävän pieneen lukuun. He korostavat, että tulos heidän mallistaan olisi samaa suuruusluokkaa, vaikka valikoivan pariutumisen aiheuttamalle vanhempien geneettiselle korrelaatiolle annettaisiin arvo 1 ja ÄO:n heritabiliteetti oletettaisiin sataprosenttiseksi. ÄO ei siis ‘rakenteista’ yhteiskuntaa juuri lainkaan.
Bowles ja Gintis tekevät erään matemaattisen virheen ja käyttävät osin epärealistisen matalia lukuarvoja. Tässä on hyvä kritiikki heidän tutkimuksestaan. B&G:n mukaan vain noin 2 prosenttia korrelaatiosta vanhempien ja lasten tulotason välillä selittyy ÄO:n heritabiliteetillä. Ilman laskuvirhettä tuo luku on kuitenkin 5,3 prosenttia. Jos lisäksi korvataan B&G:n käyttämät lukuarvot realistisemmilla, selitysaste nousee noin 25 prosenttiin.
Lisäksi tulotason tms. muuttujien sukupolvittainen periytyminen ÄO:n kautta on vääristynyt mittari ÄO:n "rakenteistavasta" vaikutuksesta, koska lapset eivät ole vanhempiensa klooneja vaan jakavat vain n. 50 prosenttia (tai hieman enemmän) heidän ÄO-geeneistään fenotyyppisen ÄO-korrelaation ollessa samaa luokkaa. Siten noin puolet ÄO:n selitysvoimasta leikataan keinotekoisesti pois jo ennen analyysin alkua. Töttö näyttää (todennäköisesti huomaamattaan) olettavan B&G:tä lainatessaan, että lasten ÄO edustaa "todellista" älykkyyttä vain siinä määrin kuin se korreloi geneettisesti vanhempien ÄO:n kanssa, mutta tämä on aivan tuulesta temmattu ajatus.
Lisäksi ÄO:n heritabiliteetti "rakenteistaa" yhteiskuntaa tietysti lukuisin muinkin tavoin. Esimerkiksi koulutuksen ja ÄO:n geneettinen korrelaatio on selvästi korkeampi kuin tulotason ja ÄO:n. Muita ÄO:n korrelaatteja (posit. tai negat.) ovat esimerkiksi terveys (+), lainkuuliaisuus (+), työttömyys (-) ja sosiaalipummius (-). Täten ÄO rakenteistaa yhteiskuntaa hyvin monella tavalla. Se ei tietenkään ole ainoa selittävä muuttuja, mutta on vaikeaa löytää tärkeitä yhteiskunnallisia muuttujia, joita se ei selitä ollenkaan.
Kiitos Pete. Asiantuntijan puhetta. Oletan. ÄO siis rakenteistaa yhteiskuntaa. Tämä lienee jotakuinkin ymmärrettävää. Mutta entä sitten? Mitä tästä asiaintilasta on seurannut, seuraa tai pitäisi seurata? Nämä ovat minulle kaikkein olennaisimpia kysymyksiä – yhteiskuntapoliittisesti.
Valkea totesi, että jätetään [‘tyhmät’?] afrikkalaiset onnelliseen Afrikkaansa, koska niillä on siellä paljon kivempaa ilman meitä valkoisia [mikä saattaa hyvinkin olla totta – monessa mielessä], mutta onko niin, että meidän pitäisi jättää myös oman maan ‘tyhmät’ köyhät oman onnellisuutensa ghettoihin? Asia ei enää silloin taida olla ihan niin yksinkertainen kuin Valkea sen näkee tai ainakin haluaisi sen olevan.
Jätetään siis [ainakin alunperin] onnelliset afrikkalaiset etsimään takaisinpaluuta heimokulttuureihinsa [jotka me valkoiset onnistuimme rikkomaan ellei peräti hävittämään valistuksen ja kapitalistisen kristinuskon järeäkaliiberisilla ihanteillamme] ja tuodaan ÄO-ongelma lähemmäs omaa ‘klusteria’ kysymällä näin: Tuottaako älykkyyden erilaisuus myös kotimaassa [eli Suomessa asuvien suomalais-ugrilaisten keskuudessa] eikä vain ‘mustien ja valkoisten klusterien’ [hehheh] välillä yhteiskunnallisten rakenteitten eriarvoisuutta [mitä noilla rakenteilla tai eriarvoisuudella sitten lopulta tarkoitetaankin]? Ja jos tuottaa, niin miten se todella näkyy ja entä sitten? Mikä tässä asiassa on se varsinainen pihvi, josta riidellään? Tai joka herättää niin suuria intohimoja varsinkin ‘sosiaalidarwinistisimmissa’ konservatiiveissa [toki myös ‘suvaitsevaisimmissa’ liberaaleissa]?
Pitäisikö ainakin ‘tyhmimpien suomalais-ugrilaisten köyhien’ [ÄO alle XX] tyytyä osaansa ja lopettaa sosiaalitukien perään ruikuttaminen? Hehän ovat tyhmyydessään saaneet nimenomaan sen, minkä ansaitsevat – köyhyyden. - - Meritokratia rules – väistämättä? Lynnin & Vanhasen asettamat hypoteesit ja niiden todistukset vastauksineen vähintäänkin implikoivat tämän väitteen.
Rauno,
jos köyhiä halutaan auttaa, niin aloitetaan byrokratiasta. Länsimaissa yhden euron maksaminen asiakkaalle byrokratian kautta maksaa kaikkine kuluineen kuusi euroa. Lakkautetaan nykyinen byrokratia, ja maksetaan tuet olemattoman pienellä byrokratialla, nostetaan jonkin verran köyhien ja työttömien tulotasoa, ja käytetään valtava säästyvä summa veronalennuksiin. Kaikki kansalaiset hyötyvät.
Juuri nykyinen hyperhierarkinen ja byrokraattinen systeemi sementoi vähemmän alykkäät ja köyhät alisteiseen asemaansa, ja mahdollistaa eliitille etujen, vallan ja rahan saalistuksen ansiottomasti, vääryydellä ja moraalittomasti.
Tukia voisi helposti maksaa esim. yhden euron yhden euron kustannuksilla, tai vähemmällä.
Nykyiset byrokratiat maksavat myös tuhansia miljardeja euroja sosiaalitukia väärinkäytöksissä ryvettyneille kansainvälisille pankeille, ja Suomen osuus on paljon väestöosuutta suurempi. Pohdi sitä kuinka paljon siitä säästyneillä kymmenillä miljardeilla euroilla voitaisiin auttaa kaikkia kansalaisia.
Yhdysvalloissa suoritetut tutkimukset osoittavat mm. etnisten ryhmien väliset erot ÄO:n suhteen ja sen, että ÄO:n vaihtelu selittyy aikuisiässä 60-80% geeneillä (kaksostutkimukset). Lynnin ja Vanhasen yhteiset tutkimukset ovat vain jo olemassaolevan ÄO tiedon täydentämistä sosiaalisilla, poliittisilla ja yhteiskunnallisilla aspekteilla, eivät ÄO tutkimusten perusta. L & V tutkimusten heistä itsestään riippumattomat tilastotieteelliset puutteet eivät siten merkitse mitään itse ÄO-tutkimusten kannalta. Useinhan L & V yhteisistä tutkimuksista pyritään löytämään jokin puute (joka on lähes kaikki maailman maat kattavassa tutkimuksessa helppoa), jonka löydettyään väitetään kaikkien ÄO-tutkimusten olevan puutteellisia. Se on non-sequitur.
Lapset eivät peri vanhemmiltaan 50% (random mating in population) ÄO geeneistä, vaan käytännössä enemmän, koska aviopuolisot useimmiten valitsevat toisensa mm. melko lähellä toisiaan olevan ÄO:n perusteella (koulutus, kiinnostuksen kohteet, tietynlainen ajattelu- ja keskustelukyky, jne.) ja muiden samanlaisuuksien perusteella (assortative mating). Siten vanhempien geeneissä on keskimäärin enemmän samanlaisuutta kuin täysin satunnaisesti pariutuvissa vanhemmissa. Kummankin vanhemman meioottisessa "lotossa" sukusoluiksi valikoituneet geenit ovat osittain samanlaisia kuin toisen vanhemman meioottisessa "lotossa" valitsematta jääneet geenit. Siitä siis 50%:a selvästi suurempi ÄO-geenien periytyvyys.
Lynnin ja Vanhasen taulukoimat maailmanlaajuiset ÄO:t eivät täytä joidenkin maiden osalta tilastotieteen ehtoja [toisin kuin esim. Usassa tehdyt etnisten ryhmien väliset ÄO-mittaukset; ne täyttävät tilastotieteen ehdot, ja kertovat siten paljon kansainvälisistä ÄO-lukemista] ÄO testien erilaisuuden (g-painotteisuus), otosten erilaisuuden, testien määrän erilaisuuden, testien valvonnan erilaisuuden jne. takia. Mutta ne ovat silti merkittävällä tavalla suuntaa antavia ÄO:n suhteen, koska ne korreloivat, selittävät ja ennustavat niin hyvin yhteiskuntien kehitystasoa ja tilannetta.
Kunhan ÄO-testejä tehdään riittävän monta, satunnaisilla/sattumanvaraisilla virheillä, puutteilla, otosten erilaisuudella tms. on taipumus kumota toisensa.
Tuottaako älykkyyden erilaisuus myös kotimaassa [eli Suomessa asuvien suomalais-ugrilaisten keskuudessa] eikä vain ‘mustien ja valkoisten klusterien’ [hehheh] välillä yhteiskunnallisten rakenteitten eriarvoisuutta [mitä noilla rakenteilla tai eriarvoisuudella sitten lopulta tarkoitetaankin]? Ja jos tuottaa, niin miten se todella näkyy ja entä sitten?
ÄO tietenkin tuottaa eriarvoisuutta yhtä lailla rotujen sisällä kuin niiden välilläkin. Esimerkiksi suurin osa The Bell Curve -kirjasta käsitteli ÄO:n vaikutusta sosiaalisiin eroihin USA:n valkoisen populaation sisällä, minkä rotukysymyksiin takertuneet kriitikot sivuuttivat. Tämä eriarvoisuus näkyy koulutus-, tulo-, terveys- jne. eroissa.
Suomessa aihetta on tutkittu vähän, mutta ÄO:n vaikutus saattaa olla suurempi kuin USA:ssa, koska mitä enemmän yhteiskunta perustuu mahdollisuuksien tasa-arvoon, sitä enemmän luokkarakenne määrittyy ÄO:n ja muiden vahvasti geneettisten ominaisuuksien perusteella. Tosin Hyytisen ja kumppaneiden kaksostutkimuksen mukaan tulojen heritabiliteetti Suomessa on miesten osalta 54 % ja naisten osalta vain 24 %, mikä ei juuri eroa USA:n vastaavista luvuista, naisten osalta se voi olla alempikin Suomessa. Hyvinvointivaltiolla voi olla sekä meritokratiaa edistäviä että sen vastaisia piirteitä.
Nykyisten poliittisten realiteettien puitteissa ÄO:n vaikutus voitaisiin parhaiten ottaa huomioon panostamalla älykkäimmän väestönosan varhaiseen tunnistamiseen ja sen kouluttamiseen aiempaa paremmin. Suurin osa tuottavuuden kasvusta, innovaatioista ja eettisestä kehityksestä on pienen älyllisen eliitin tekosia. Kaikki hyötyisivät älykkäiden paremmasta "hyväksikäytöstä", myös ne tyhmät.
Ideaalimaailmassa ÄO-tietoa käytettäisiin tietenkin eugeenisiin tarkoituksiin. J.M. Keynes totesi vuonna 1946, että eugeniikka on "the most important, significant and, I would add, genuine branch of sociology which exists", ja tähän voi edelleen yhtyä. ÄO olisi ehkä paras fenotyyppi eugeenisen valinnan kohteeksi, koska sen positiiviset korrelaatit ovat yksinomaan myönteisiä ja myös koska puhtaasti kognitiivisena muuttujana siihen kohdistuva valinta ei supistaisi esimerkiksi persoonallisuustyyppien vaihtelua. Ks. Greg Cochranin selkeä esitys aiheesta. Kuten Cochran toteaa, ÄO:n korkean additiivisen heritabiliteetin vuoksi väestön älykkyyden kohentaminen ei olisi pelkästään mahdollista vaan myös triviaalin helppoa (jos vain poliittista tahtoa löytyisi).
Väestön ÄO:n kohentamisen vaikutuksia olisi esimerkiksi lisääntynyt taloudellinen tuottavuus, tieteen ja kulttuurin kukoistus, rikollisuuden väheneminen ja tosi-tv:n kuolema katsojapulaan.
Älykkyys on siis todellinen vaurauden, hyvinvoinnin ja hyvän olon Sampo. Eikun sitä kehittämään ja rivakasti. Miksi olemmekaan/olettekaan [tarkoitan vasemmistoliberaaleja] vitkastelleet näin pitkään pelkän harhan ja väärinkäsityksen takia [tarkoitan tasa-arvoa]?
Johtuu Hitleristä, joka on vasemmistoliberalismin (negatiivinen) pääideologi.
Taidat, Pete, ymmärtää jotain dialektiikasta ;\].
Post a Comment