Determinististen kohtalonvoimien rautainen kahle on murrettu ja kosminen velkaorjuus voitettu.

Kirje antiikista

.

Kommentti Ironmistressin kommenttiin edellisessä päreessäni ‘Puuttuuko minulta järkeä vai armoa?’

.

Ironmistress kirjoitti: Kristinusko ei ole ainoa uskonto maailmassa, eikä välttämättä edes mielekkäin tahi vähimmin älytön.

.

Kristinusko on teologisesti ja filosofisesti kaikkein mielenkiintoisin uskonto, koska siinä on pelastusopillisten kysymysten puitteissa kyetty keskustelemaan tahdon ja järjen suhteesta tavalla, joka näyttää monissa lakiuskonnoissa ja animismin perinteeseen sitoutuneissa luontouskonnoissa jääneen toissijaiseksi tai ainakin nämä yksilön uskon mielekkyyttä koskevat perimmäiset ongelmat on alistettu suoraan jonkin korkeamman voiman alaisuuteen, jota totellaan sokeasti ikään kuin kausaalisen pakon sanelemana.

.

Kristinusko on niin hyvässä kuin huonossa/pahassa sekoitus juutalaista henkeä [yksi ainoa persoonallinen Jumala, joka tehnyt liiton ihmisen kanssa], kreikkalaisella filosofialla selitettynä [stoalaisuus (mm. fariseus Paavali), platonismi (kirkkoisät), kyynikot (varauksin; vrt. välinpitämätön suhtautuminen maalliseen/yhteiskunnalliseen), aristotelismi=skolastiikka (esim. Tuomas Akvinolainen)].

.

Kristinuskon filosofis-tieteellinen luonne on kuitenkin myös sen suurin heikkous. Usko eli evankeliumien sanomasta omaksuttu kollektiivinen ja yksilöllinen itseymmärrys ei ole ytimeltään teoretisointia lainkaan. Köyhyyttä ja yksinkertaista elämää saarnannut Franciscus Assisilainen sekä syvällisesti ja suuresti oppinut Luther tämän tiesivät luitaan ja ytimiään myöten [esim. Lutherin myrsky- ja tornikokemukset].

.

Mitä tulee kristinuskon ‘tarinaan’ jumalallisesta välittäjästä [Jeesus Kristus] itseään pelastamaan kykenemättömän syntisäkin [ihmisen] sekä maailmasta olemuksellisesti täysin riippumattoman mutta [mikä tärkeintä ja paradoksaalisinta] sen luoneen voiman/olion [Jumalan] välillä, niin pintapuolisesti katsoen tässä kertomuksessa ei näy mitään varsinaista uutuutta antiikin ajan muihin uskontoihin ja myytteihin verrattuna. Jeesuksen välittäjä- ja sovittajarooliin tavalla tai toisella verrattavia taivaan poikia, boddhisatvoja tai heeroksia löytyy muistakin uskonnoista.

.

Olennainen ero on kuitenkin siinä, että Jeesuksessa Jumala uhraa itsensä ihmisen tähden: Jumala itse kuolee ristillä. Tämä oli antiikin maailmassa täydellinen skandaali, jota ei kerta kaikkiaan voitu ymmärtää – ei juutalaisessa eikä kreikkalaisessa kontekstissa. Kyseessä on kuitenkin nerokas [joskaan ei siis aivan tyhjästä nyhjäisty/vrt. esim. keskiplatonistiset välittäjämallit/esim. Philon Aleksandrialainen/Juutalainen] oivallus ja ratkaisu kosmiseen tilanteeseen, josta ihmisen antiikin aatemaailmassa ymmärrettiin olevan absoluuttisen riippuvainen: maailmankaikkeuden syklisen harmonian [kausaalinen] determinismi.

.

Stoalaisuus ja epikurolaisuus edustivat molemmat hiukan eri painotuksin monistista materialismia, joka korosti maailman/kosmoksen/olemassaolon metafyysis-determinististä luonnetta, johon voi vain joko sopeutua ymmärtämällä/omaksumalla oikea tieto [stoalaiset ja katalepsiksen (varma ja selkeä tieto) paljastama logos] tai johon voi yrittää vaikuttaa polyteistisen uskonnollisuuden lukemattomien eri muotojen avulla.

.

Filosofisen akatemia-skeptisismin vahvan vaikutuksen alaisena olleen materialistisen monismin [sillä skeptikot pystyivät helposti kumoamaan stoalaisten katalepsiksen eli kirkkaan ja selkeän evidenssin olemassaolon] rinnalla yksityinen polyteistinen uskonnollisuus [privatio sacra] oli kuitenkin ajautumassa ‘arvopluralismiin’ eli kokemassa inflaation, kun taas valtiouskonto [publica sacra] oli muuttumassa [yli-]ihmisen eli keisarin palvonnaksi.

.

Juutalaisuudessa materialismi sen sijaan oli aina ollut läsnä paitsi uskonnon erityisen korostuneessa eettissosiaalisessa ja poliittisessa merkityksessä myös ruumiillisen työn arvostamisena ja naiseuden kunnioittamisena [tosin naisen roolia (ja ylipäätään yhteisöllisiä rooleja) vahvasti kontrolloiden]. Orjuudella talouttaan ylläpitäneille kreikkalaisille työ ja feminiininen sen sijaan olivat jotain alempiarvoista, jonka yläpuolella vapaat kansalaiset [miehet] välttämättä olivat.

.

Tähän yhtä aikaa deterministiseen, materialistiseen, skeptiseen, fatalistiseen, animistis-polyteistiseen ja yhteisöllisesti vahvasti roolitettuun maailmaan, jossa ihmisen arvaamattomista ulkoisista voimista riippuvainen elämä ja olemassaolo oli jatkuvasti lunastettava uhreilla ja johon oli sopeuduttava fatalistiseen kohtaloon uskomisen [tai kohtaloon tyytymisen ellei peräti amor fati’n/stoalaiset] sekä kohtalon ‘lepyttämisen’ kautta, alkoi kehittyä uskonnollinen aate, jonka mukaan ihmiselle [vaikka tämä onkin kohtalonsa armoilla] on annettu erityinen ulospääsyn mahdollisuus deterministisen kausaalisuuden ja sattumanvaraisuuden oravanpyörästä erään Jeesus Nasaretilaisen elämässä ja opetuksissa.

.

Roomalaisten toimesta [joskin juutalaisten vaatimuksesta] teloitetusta Jeesuksesta tuli uuden uskonnollisen idean keskushahmo: ihmishahmoinen Jumala, joka jumalallisen välittäjän ominaisuudessa tuli lunastamaan syntisen ihmisen olemassaolon kausaalisesta pakosta ja samalla velkaorjuudestaan Jumalalle, jonka kanssa juutalaisuus oli tehnyt liiton [ikuisen ‘velkasopimuksen’].

.

Oli väistämätöntä, että uusi uskonnollistyyppinen elämäntapa ja Kristus-usko [usko Jeesuksen ylösnousemukseen ja sen pelastavaan voimaan/henkeen] aiheutti skandaalin kreikkalaisten rationaalisissa ja pahennusta juutalaisten moralistisissa piireissä, vaikka Jeesuksen hahmo ja tarina ylösnousemuksineen muistuttikin jossain määrin antiikin Dionysos-jumalaa, joka herää kuolleista aina tuhoutumisensa jälkeen [vrt. hedelmällisyysriitit tai myös Orfeus-myytti] ja jonka ‘askeettis-liberaalissa’ elämäntavassa saattoi nähdä yhtymäkohtia kyynisen koulukunnan edustajiin.

.

Juutalaiset samastivat Jeesuksen Johannes Kastajan liikkeeseen sekä essealaiseen lahkoon, joka sulkeutui omaan yhteisöönsä juutalaisen valtavirta-hegemonian ulkopuolelle, mutta joka tulkittiin ‘varmuuden vuoksi’ uskonnollis-yhteiskunnalliseksi kapinaliikkeeksi ja tuhottiin.

.

Huolimatta aikaansa liittyvistä ja siitä omaksutuista tunnusmerkeistä [symboleista ja metaforista] Jeesus Nasaretilaisesta kehkeytyi kuitenkin radikaalisti uuden ja vallankumouksellisen, Paavalin tulkinnassa universaalin uskonliikkeen keskushahmo. Jumala tuli ihmiseksi ja kuoli marttyyrikuoleman luomansa mutta syntiin langenneen ihmisen puolesta, jotta tämä voisi pelastua ikuiseen elämään uskomalla kuoleman voittaneeseen ylösnousseeseen Kristukseen.

.

Näin perusteellisen ‘anarkistista’ mutta samalla kaikki ihmiset yhdistävää, ajan henkeen [ihmisten kollektiiviseen sisäiseen mieleen] kohdistuvaa ‘terroritekoa’ eivät antiikin elämäntapafilosofit tai juutalaiset reaalipoliitikot olisi pelkästään omista lähtökohdistaan milloinkaan pystyneet ‘innovoimaan’. Siihen tarvittiin erityyppisten aatteellisten aineksien yhteentörmäystä ja yhdistymistä sellaisen narratiivin [evankeliumin] muodossa, joka radikaalin syvällisellä mutta samalla jotenkin merkillisen ymmärrettävällä tavalla vastasi ihmisten henkiseen ja hengelliseen tarpeeseen sekä vapauttavasti että uudenlaista yhteisöllisyyttä valmistaen.

*

Kristus on ylösnoussut! Kuolemalla kuoleman voitti! - - Kausaalisen determinismin syklinen tukahduttavuus ja kohtalonvoimien rautainen kahle on murrettu ja voitettu. Jumala itse lunasti meidät Kristuksessa kosmisten voimien yksipuolisesti langettamasta velkaorjuudesta [PS.]. Sitä tämä jokaista ihmistä yhteiskunnalliseen asemaan ja säätyyn katsomatta koskeva Kristus-usko aikoinaan merkitsi ja tarkoitti. Ja kuten David Bentley Hart kirjoittaa, kristinusko on myös ainoa todellinen vallankumous, jonka ihmiskunta koskaan on kokenut ja läpikäynyt.

.

Alkukristillisen vallankumouksen [30 – 330] jälkeinen historia on enemmän tai vähemmän epäonnistuneiden jäljittelijöiden ja sovellutusten historiaa: mukaan lukien a] Rooman imperiumin ja alkukristillisen kirkon epäpyhä allianssi korruptioineen [koskien sekä älyllis-hengellistä omaatuntoa (kristinuskon vieraantuminen Uuden testamentin alkuperäisen tekstin sanomasta) että sisäistä (moraalinen rappio) ja ulkoista (maallisen vallan tavoittelu) kirkkopolitiikkaa], b] uskonpuhdistajat kristillisine humanismeineen [kristinuskon maallistuminen pelkäksi museoteatteriksi sekä klisheemäisten ihmisoikeuksien ja universaalin rakkauden tyhjäksi puheeksi], c] valistuksen järkeis- ja tieteisuskoisen utopismin edustajat arvoliberalismeineen, tasa-arvoisuuden teoreettiseine abstraktioineen ja kapitalistisen teknopragmaattisuuden fetisseineen [kristinuskon normatiivisten ja metafyysisten perusideoiden sekularisoiminen ja banalisoiminen] sekä d] fasistis-kommunistisen totalitarismin ja rasismin väkivalloin ylläpidetty yhdenmukaisuusharha [valtion ja kirkon yhdistymisen eli teokratian maalliset perversiot].

.

PS.

Juutalaiset ja pakanat elivät yhä vielä velkaorjuudessa: pakanat lukuisten pienten ja keskisuurten kosmisten ‘finanssi-pankkiirien’ [voimien] uhreina. Juutalaiset sen sijaan olivat onnistuneet tekemään mielestään kohtuullisen sopimuksen yhden ja samalla kaikkein suurimman kosmisen rahoitusmonopolin kanssa, joka tosin itse oli alunperin sanellut rahoitusehtonsa Moosekselle. 
.

Tuleville kristityille sen sijaan oli viimeinkin avautumassa mahdollisuus päästä tuon suurimman finanssi-pankkiirin [kosminen Goldman&Sachs] velkajärjestelyjen piiriin rahoitusyhtiön täysivaltaisen edustajan [Kristuksen] lunastaessa jokaisen Goldman&Sachsiin omasta tahdostaan eli koko sydämestään [ei siis pelkästään pakon sanelemana] uskovan velat niin että paukahti. - - Toki tämä velkojen anteeksianto edellytti/vaati tiukkaa lojaalisuutta Goldman&Sachsin periaatteille ja ohjeistuksille, muttei kuitenkaan vanhoilla korkoehdoilla [säännölliset rituaaliset uhrit] vaan uuden pienyrittäjyyden vapaammassa hengessä. 
.

Tällaista velkojen anteeksiantamista juutalaisten liittomonisti-koronkiskurit eivät voineet sietää [koska tappiot olisivat olleet heille paikallisesti liian suuria], mutta pakanoitten ‘hengellinen talous’ [polyteismi] oli myöhäisantiikin alkaessa jo niin kuralla, että he alkoivat kokea tuon pienen valtajuutalaisuudesta erkaantuneen Kristus-uskoisen ‘rupusakin’ saaman velkaseeraustarjouksen erittäin houkuttelevaksi myös omalla kohdallaan - kiitos varsinkin kosmisen Goldman&Sachsin uuden juutalaissyntyisen lobbari-agentin, fariseus Paavali Tarsolaisen, joka oli dramaattisella tavalla jättänyt entisen työnantajansa eli Jerusalemin korruptoituneen rahoituskartellin ja ryhtynyt tukemaan aiemmin vainoamaansa itse pääpankin ['valepukuisena'] lähettämää täysivaltaista edustajaa, jonka neuvotteluehdot olivat Paavalin mielestä [kokemansa ‘innovaatio-herätyksen’ jälkeen] täysin uudenlaiseen hengellistaloudelliseen nousuun kannustavia.

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2013/06/puuttuuko-minulta-jarkea-vai-armoa.html 

http://en.wikipedia.org/wiki/David_Bentley_Hart

http://actuspurunen.blogspot.fi/2013/06/korjaavaa-terapiaa-autonomisen-jarjen.html

http://actuspurunen.blogspot.fi/2013/06/korjaavaa-terapiaa-autonomisen-jarjen_10.html

http://fi.wikibooks.org/wiki/Kirkko,_kulttuuri_ja_yhteiskunta_%28UE2%29

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kristinuskon_historia

http://globalwarming-arclein.blogspot.fi/2011/12/plausible-antiquity-of-papyrus.html