1
Jope Ruonansuu sanoi jossain enemmän tai vähemmän idioottimaisen Pekko-elokuvan roolissaan että 'Aattelepa ite omalle kohalle'.
Tätä mantraa hoetaan nykyään joka puolella yksilöllisestä kasvatuksesta ja opetuksesta puhuttaessa eli sivistyksen perusedellytyksiin viitaten, mutta markkinavoima-yhteiskunta tarkoittaakin yksilöllisyydellä ja itsenäisyydellä jotain muuta kuin kreikkalaisesta paideia-perinteestä [henkilökohtaisten hyveitten kehittäminen päämääränä yhteisöllinen hyvä elämä] alkanutta ja hegeliläisessä Sittlichkeit'issa käsitteellistynyttä subjektin [romanttisen individualismin] sekä yhteisöllisen sitoutuneisuuden [ja oikeuden] yhdistänyttä eettistä ihannetta.
Kun markkina-tietotulva-maailmassa puhutaan yksilöllisyydestä, sillä tarkoitetaan yksinomaan taloudellisiin arvoihin viime kädessä palautuvaa talous-subjektiutta - yrittäjyyttä ikäänkuin urheilusuorituksena tai laajemmin: itsensä myymistä ja subjektiivisen kulutusnautinnon maksimoimista.
Tällä tavoin itsenäisyys tulkitaan aina vain kyvyksi kilpailla yhteisöllisistä statuksista, minkä onnistuminen näkyy ihmisen resursseissa ja tavoissa nauttia elämästä 'jalostusasteeltaan' mahdollisimman korkeatasoisen kuluttamisen oravanpyörässä.
Tämäkö on sivistystä? Tämäkö ite aattelemista ja yksilöllisyyttä parhaimmillaan? Jatkuva valmennus urheilujoukkueen kaltaiseen ammattilais-huipputiimiin? Vaaditaan jopa, että yliopistojenkin pitäisi toimia saman valmennus- ja tuotekehittelyperiaatteen mukaan.
Minun mielestäni kapitalistinen globalisaatio ajaa kovaa vauhtia juuri päinvastaiseen suuntaan kuin, mitä yksilöllisyydellä hyveenä on joskus ymmärretty.
Kilpailua [raivokastakin] on toki käyty aikojen alusta lähtien ja tullaan tietysti aina käymään, sillä kilpailu on ollut paitsi evolutiivinen välttämättömyys myös psykobiologiseen luontoomme kirjoitettu vietti [agon].
Mutta kilpailu ja menestyminen siinä ei vielä itsessään ole yksilöllisen sivistyksen ilmentymää vaan pikemminkin pitkäaikaisen ja useimmiten hyvin tarkasti erikoistuneen harjoittelun tulosta - edellyttäen, että erityiset luontaiset ominaisuudet, kyvyt ja lahjakkuus riittävät.
Minun mielestäni yksilöllisyys on kuitenkin viime kädessä aina jotain, mitä ei voida opettaa - jotain, mihin ei koskaan voida täysin valmentaa. Ja aina kun pelkkä pakkoneuroottinen tulosvastuu-valmennus-mentaliteetti pääsee valtaan, siellä yksilöllisyydestä puhuminen rajautuu paitsi erittäin suppeaan eliittiin myös erittäin kapea-alaiseen sivistykselliseen ymmärrykseen.
Tietomääräkin [kuten urheilijoilla taito] voi toki näillä 'elitisti-yksilöllisyyksillä' olla äärimmäistä huippuluokkaa omilla alueillaan, mutta [ei-hienoperse-]humanistin ja [käsitteellisen] filosofin itseymmärryksen sisäistänyt ihminen oivaltaa hyvin nopeasti tällaisten erikoisosaajien tieto-taitojen sivistyksellis-kulttuurisen tarkoitushakuisuuden.
Nämä huippuvalmennetut erikoisosaajat on koulutettu menestymään vain ja juuri tietyllä alalla. Heidän näkökulmansa todellisuuteen, maailmaan, kulttuuriin ja ihmiseen on siten pelkkää tulos tai ulos-tiedettä. Jos he eivät menesty, he saavat potkut.
Ja kuka nuo potkut antaa? Firman toimitusjohtaja sekä maksimaalista voittoa sijoituksilleen janoavat osakkeenomistajat.
Voidaan kuvitella tilanne, jossa jopa yliopiston 'toimitusjohtaja' saa potkut, koska yliopisto ei ole tuottanut tarpeeksi menestyjiä. Itse asiassa tämä käytäntö on todellisuutta jo nyt. Jos Aalto-yliopiston osakkeenomistajat eivät saa tarpeeksi voittoa sijoituksilleen [opiskelijoiden tutkinnot, tutkijoiden julkaisut ja menestys] yrityksen toimitusjohtaja erotetaan.
Pohtikaa nyt uudestaan, mitä [keksijä-]Jope mahtoi tarkoittaa sloganillaan: 'Aattelepa ite'.
Eivätkö tuon A-yliopiston opiskelijat ja tutkijat, joiden työn tulokset viime kädessä jäävät sen toimitusjohtajan [sitä hän tulosvastuu-yliopistossa juuri on: yrityksen johtaja] vastuulle olleetkaan tarpeeksi itsenäisiä ja yksilöllisiä, kun eivät menestyneet, minkä seurauksena vaihdettiin valmentajaa [taas kerran]?
Eivätkö he olleet onnistuneet aattelemaan ite? Siis myymään itseään kuin paraskin luxus-huora persettään. Sillä kapitalistinen sivistyskäsitys, sen kilpailevat ja kilpailuttavat instituutiot ja sen itseymmärrys toimii itsensä myymisen - siis huoraamisen periaatteella [tämän vuoksi menestys-kalvinismi sopii niin hyvin kapitalismin uskonnoksi].
Kapitalismi on yksi Suuri Porttola eli Pääoman käärmeenpesä [underground-miehet kuten M. A. Numminen puhuivat Systeemistä], jossa ylivoimaisesti eniten tienaa Suuri Parittaja [Suuren Varjopankin eli Humpuukin myynnin Juristi-Johtaja; lukekaa Akerlof ja Shiller (2009) niin tiedätte kenestä/mistä puhun] ja jossa parhaimmat huorat [esim. huippu-urheilijat, huipputiedemiehet, finanssipankkiirit jne.] saavat suurimmat korvaukset hyväksikäytöstään, mikäli siis tuottavat maksimaalista voittoa Suurelle Parittajalle.
Aattelepa siis ite ja hyppää koulutus-valmennus-oravanpyörään. Ja kun sinusta [lahjakkaana itsesi myyjänä] viimein kehittyy luxus-huora, olet päässyt tavoitteeseesi - elintason korkeille huipuille ja sosiaalisen statuksen kermaan.
Olet kuitenkin maksanut kovan hinnan menestyksestä. Sillä niinkuin laulussa lauletaan: 'kun kolmatta linjaa takaisin kuljen kerran niin yhtä en saa - on nuoruusaika tuo jäänyt taa'. - Sinä puolestasi - Suuren Parittajan valmentamana huippu-huorana taas voisit laulaa [jos pystyisit olemaan rehellinen itsellesi] tuon laulun sanoja hiukan muutellen: 'kun kotiinpäin Nokialta kuljen mä kerran, niin yhtä en enää saa - on yksilöllisyys ja itsenäisyys nuo jääneet taa'.
2
Itse pidän maksiimina tässä asiassa, että jos ja kun joku aattelee ite, hän ei myöskään suostu myymään itseään ja yksilöllisiä periaatteitaan - siis persoonallista minuuttaan jonkin kasvottoman, häntä pelkkänä koneen osana hyödyntävän [=kusettavan] instanssin käyttöön.
Tällaista ihmistä saatetaan juuri tuon nonkonformistisen itsepäisyytensä ja sen hänelle langettamien epämukavien seurausten vuoksi kutsua luuseriksi [kuten ehkä filosofisten huippuesseitten taitajaa Pauli Pylkköä on kutsuttu], mutta näin tekevät vain ne, jotka ovat jo myyneet itsensä ja 'yksilöllisyytensä' Suuren Porttolan palvelukseen - kuten esim. Pekka Himanen tai Esa Saarinen - Suomen filosofian rahanahneimmat sofisti-portot [vrt. Sokrateen sofisti-kritiikki], ja jotka [eikä suinkaan purjehtija-filosofi-kognitivisti Pylkkö] juuri tästä seuraten ovat myös kaikkein suurimpia luusereita henkisellä tasolla.
3
Niin kauan kuin me emme tiedä, mitä autenttinen yksilöllisyys on, mitä se palvelee tai edes sitä, miksi se lopulta on niin äärimmäisen tärkeää - niin kauan kaikki on kohdallaan filosofisen itseymmärrymme ja niin sanotun ihmisyytemme kannalta.
Mutta heti kun joku haluaa määritellä definitiivisesti tietoisuuden tai minuuden, hän on lankeamassa tai jo langennut epäjumalanpalvontaan.
Haluan näin vihjata, että etenkin filosofit ovat kautta tunnetun aatehistorian kuuluneet ihmiskunnan vieraantuneimpiin idolatreihin. He ovat määritelleet vain olevaa eivätkä ole kohdistaneet huomiotaan olennaiseen eli olemiseen [tämä kritiikki on tietysti Heideggerilta].
Suuri osa filosofeista on siis ollut [ja on edelleenkin] melkein yhtä langenneita kuin fakki-idioottisimmat tiedemiehet, pakana- ja horoskoppiuskovaiset sekä maagisinta ja imaginaarisinta kristillistä ajattelua edustavat teologit [toisin sanoen luonnollisen ja liberaalin teologian kannattajat].
Minun sankareitani tässä kiistassa ja tämän aiheen kannalta ovat Martin Heidegger filosofiassa, Karl Barth teologiassa ja Nils Bohr fysiikassa. - Platon on rajatapaus - kuten aina ;\. - Aristotelesta sen sijaan voi pitää pahiksena - ainakin Platonin filosofian [väärin-]tulkitsemisen suhteen [Alain Badiouta siteeratakseni].
4
Tarkkaavainen lukija ymmärtää, että yksilöllisyyden ja autenttisuuden kanssa - jos ei sentään identtisiä niin sopimuksenvaraisesti vaihdettavia [neuvoteltavia] ja siten analogisia käsitteitä ovat ainakin minuus, tietoisuus, subjekti, identiteetti, objekti, tieto, totuus sekä tietysti Oleminen ja Jumala.
Muitakin metakäsitteitä voisin ehdottaa, mutta jahkas pääsisin vaikka sadannen kohdalle, niin joku neropatti luultavasti viimein tajuaisi, että olen apofaatikko - siis jonkinlainen negatiivista teologiaa 'soveltava' puoli-mystikko.
Neropatti on oikeassa. - Mutta vain puoli-mystikko eikä yhtään enempää, sillä sallin itselleni rationaalisten käsitteiden käytön [itse asiassa suorastaan vaadin sitä], vaikken uskokaan, että niitä voitaisiin koskaan määritellä edes tyydyttävästi logiikan avulla ja/tai empiirisistä havainnoista käsin.
Mä nimittäin aattelen ite.
5
http://www.youtube.com/watch?v=-S_7FvXB5h8
Jope Ruonansuu - Aatteleppa ite
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Sittlichkeit
http://en.wikipedia.org/wiki/Apophatic_theology
http://orthodoxwiki.org/Apophatic_theology
http://www.theopedia.com/Negative_theology
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pauli_Pylkk%C3%B6
http://fi.wikipedia.org/wiki/Platon
http://fi.wikipedia.org/wiki/Martin_Heidegger
http://fi.wikipedia.org/wiki/Karl_Barth
http://fi.wikipedia.org/wiki/Niels_Bohr
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Jope_Ruonansuu_-_Piinapenkki-albumin_kansikuva.gif
15 comments:
Hej E, jag undrar om det börjar bli möjligt att prata förbi alla dem som först vill säga vad/vem man är?
Jag har alltid tyckt att du har en likadan spirit (anda) som jag själv men jag har i hela mitt liv fått röra mig som en underlig; inte för att jag är det utan för att de vill säga det: ville säga det i alla fall. Nu har jag suttit i hemarrest sedan universitetstiden för att det blev för mycket av detsamma och av universitetsmänniskor framför allt. Jag är snart pensionerad och aldrig ännu lyckats knyta en endaste en kontakt ordentligt för att jag alltid blir beskriven av dem, som egentligen ingenting vet och samtidigt tar sig rätten att "veta" eller säga. Och i en liten kultur som svenskfinland så är det som att vara dömd på förhand (vilket det varit). Opportunismen är så stor, så färdig och så villig. Alla vill någonting före den "dömda" får någonting. Allt grävs fram och alla ens underkläder hängs ut för synlighet samtidigt som dessa ofta självgoda gubbar talar för prydhet och god moral. Det som de själva ställer till är således inget att räkna med - då är de själva där och skrattar först för att de ser inte kopplingen med att de ställer till och att jag alltid sätts i försvarsposition och snart gäller frågan: hur länge skall jag orka? Helst skulle dessa ha velat att jag lämnar min familj så att de själva skulle ha fått säga med god självberömmelse, att de visste nog att jag var en sådan där....(och berömt min man för att han är så bra: för att de ville se saken så: men att de jagar en kvinna till döds eller till vansinne handlar inte om dem själva då mer?). Pervers logik - dålig uppfattning om sin egen förträfflighet och en lika dålig moral som de säger att andra har t.ex. i Ryssland. Lika svagt agerande men på andra vis. Jag är alltså inte pro någon grupp men pro moral och håller på gamla värden även om jag är innovativ. Nu är jag 53 år - när jakten på mig började för andra gången var jag ca 35 och jag antar att xxxx gick i spetsen för att det var så intressant att höra om mig av dem som hade mobbat mig under min skoltid (från vilket jag hade gått framåt; men jag fick (!) inte gå framåt: det var problmemet för ända upp i Österbotten så hette det att de "nog hade hört" osv.
Ingen möjlighet att ens så att säga "gå vidare" eller vända blad för att de själva hade först skapat ett vansinne åt mig. Men när det började märkas var det försent. Nu är det knäpptyst från samma håll. Och när jag vänder mig till finnarna för att svenskarna håller på med sådan häxjakt så säger resten av svenskspråkiga (inkl. xxxxx) att jag pissar i eget bo.
De fattar inte att jag inte kunnat annat för att jag sätts i försvarsställning före jag kunnat göra någonting. Jag måste ut till finskspråkiga för att de svenska mobbar. Det fattar dessa därför inte heller - hur skall de ha det, det frågade jag redan Arhippainen för 7 år sedan: hur skall de ha det?
Det mest besvärliga blev när finnarna, som ofta är underställda dessa blinda finlandssvenskar, måste först fråga dem...
-
från detta insåg jag var känsloblindheten satt - men inte fick jag skriva om det heller; det sade professorn som hade katolicism i bakhuvudet direkt stopp för.
--
inte fick jag be om hjälp heller - då var jag kåt kärring och mina vänner försattes att vittna mot mig
--
och de elakaste, vassaste, mest sadistiska kärringarna som startat allt river upp dörren på den allmänna toaletten och pekar ut mig där också bara för att få gå vidare och berätta att jag inte låst dörren (vilket jag hade).
--
och dessa kvinnor leder supo?
--
antagligen
Mä nimittäin aattelen ite.
Mistä tiedät?
'Mistä tiedät?'
You better believe it, because epistemology is dead [but not buried although - I agree].
Tulin äsken e2-thinktankin kahvitilaisuudesta ravintola Atelejestä. Paikalla on D, joka on saanut tämän johdettavakseen. En nähnyt tuttuja kasvoja mutta aihe Seitsemän kertaa demokratia - samoilla lauteilla 2010 - Suomalaisen kansanvallan tuotekehitystä oli mielenkiintoinen.
Huomasin, että kritiikki nousi myös alustajia kohtaan kysymällä saavatko rahaa Keskustalta? Joku sanoi, että ovat liberaalisen ajattelun kannalla (=wikissä se tarkoittaa sitä, että laitetaan ihminen keskiöön). Minä huomautin siitä ja sanoin, että heti kun keskiöön laitetaan se sama mistä on kyse
eli tässä tapauksessa ihmisestä niin mitataan perunaa perunalla eikä kapalla tai kilolla. Ei voi laittaa keskiöön sitä, mitä demokratian avulla halutaan ns. löytää koska jokainen ajattelee vaan itseään siinä. On kehäpäätelmä vailla mitään ideaa. Vanha x toimiston äijä tajusi ja antoi korttinsa mutta ei ollut kiinnostunut minun kortistani. Olin siis löytänyt tietyn peiton, joka peitti sitä. -Sanoin ääneen myös nauhalle jota x nauhoitti, että pitää mitata kansanterveydellä tai muulla mittarilla kuin "ihminen" ja saman olen sanonut Sitralle joka on tehnyt saman virheen.
,/,,
uka siis peittää mitä ja miksi? Käsitteeet Klassinen liberalismi ei tarkoita mitään jos me teemme samat virheet joka paikassa. Se mikä on keskiössä on signifikaatio eikä asia. Tästä kirjoitin gradussani, josta siis sain B:n - sanoivat,etteivät ymmärrä.
Minä ihmettelen siksi nykyään tiedettä (humanistitieteitä) enemmän kuin osaamista tässä maassa. Tiede ei osaa enää lukea omia tekstejään. Myös konstruktivismi luetaan väärin ja käsitetään kuin japanilainen käsittää sanan Kaizen; sitouttaminen. Ne ovat eri asioita ja siitä kirjoitti Putnam, joka on konstruktivismin isä. Kukaan ei enää lue mitään lähteistä vaan ainoastaan tulkintojen tulkinnoista.
Tai oikeastaan muodot jää matkituksi; kun japanilainen laittaa keskiöön istumaan niin kansa tuijottaa silmiin. Siinä ei enää uskalletakaan olla eri mieltä eli Kaizen toimii hiljaisena tuuppaajana. Konstruktivismi on sitä, että kielen avulla venytetään (ei valheisiin mutta sisällöllisesti) käsitteet mutta ei niin, että tulee juuri näitä ylilyöntejä - venytyksiä missä sana demokratia on lopulta sama kuin koulujen ns. konstruktivismi eli sitä, että opettaja hyysää lopulta kaikkia lapsia yksitellen ja vanhemmat odottavat omasta nassikasta kympin oppilasta.
Mittarit ei ole sama kuin teleologiusuus eikä finaalisuus. Näitä sanoja otti Arajärvi hyvin esille: teleologian merkitys löytyy eksegetiikasta ja on päin P:tä tänään uskoisin - ja finaliteetti on sitä mitä halutaan saada aikaan kun halutaan vain ns. voittaa ja voittaa.
Ollaan finaalissa.
Miksi minä en saanut työpaikallani jossa olin saanut hyvän alun jatkaa näitä vaan minua piti hyökätä vasemmalta ja oikealta ja lopulta myös auktoriteettien osalta. Kaikki hyökkäsi ja sitten kun kasvot olivat kuin junan alle joutuneita niin joku kehtaa tulla puhumaan silmäpusseista.....
...kun eivät näe omaa sadismiaan ja omaa kollektiivista sidonnaisuuttaan: siksi ei individualismi oikein toimi koska lähtökohta on kuin sammakonkudut eli täysin klikissä: sellaisesta ei voi mitään klassista liberalismia tulla.
Pitää ensin tietää kuka on; Know thyself, sanoi Oraakkeli oikeassa myytissä. Meillä se on sitä, että kerro ulkolaisille polilittisille päättäjille kaikki etukäteen verkossa.
HG
Mistä 'vitusta' sinä taas oikein puhut? You got no point. Or point didn't got you. En ymmärrä. Vaikka aattelinkin ihan ite. - Tai sitten en ymmärrä nimenomaan siksi, koska aattelin ite.
Anonymous, HG
Yksilöllisyys ei ole määriteltävissä, mutta tämän me voimme tietää. Sen vuoksi minä epäsuorasti tiedän, mistä minä puhun, vaikken pystykään antamaan positiivista määritelmää siitä, mistä puhun.
Väitän jopa, että positiivinen määritelmä ei ole tietoa vaan aksiomaattinen konstruktio, joka kelpaa vain/etenkin tilasto- ja todennäköisyysmatemaatikoille.
Käsitteellinen [empiirisen ja rationaalisen yhdistävänä 'hahmona/Gestalt'] rationalismi [eikä suinkaan matemaattinen koordinaatti-peli-magiikka] on ainoa mahdollisuutemme itsereflektion filosofiassa [tämähän on itsestään selvää].
Nyt minä en ymmärrä mistä puhut---
Kun äijät eivät kuuntele mitä muut sanovat vaan hokevat, että pitää laittaa ihminen keskiöön se on juuri sitä, että anna minulle kymppi kiltti opettaja ja näitä on sitten 30 oppilaan luokasta 29 koska yksi nukkuu tai on huumattu.
Loput kuvittelevat olevansa parhaita ja koulu lisää siksi teknisyyttä, että saisi erottelevan tekijän: tämä on väärin.
Signifikaatio ei voi olla teknisyys yksin tai ihminen madaltaa omaa kattoaan roimasti.
Ilma loppuu siksi,että nappulat rupeavat johtamaan lopulta ja kun se on ymmärretty ei silti tajuta miten se käy ja mistä.
Lue Peirce ja Putnam.
HG,
tämä 'keskustelu' on nyt loppu.
hassua että kapitalisti aattelee olevansa yksilö .
Post a Comment