Ah que j'aime les militaires - ihania nuo soltut

Marie Thérèse Charlotte de France, Duchesse d'Angoulême

Alakuvassa Jacques Offenbachin operetin La Grand-Duchesse de Gerolstein mahdollisesti uusin [videoitu] versio. - Kapellimestarina mainio 'menninkäinen' ja etenkin ranskalaisen barokkimusiikin spesialisti Marc Minkowski, jonka näette päreeni 'Misogyynin heikko hetki' Lischen (Anne Sofie von Otter) et Fritzchen Offenbach-videopätkässä.

'Ironically, the operetta is a satirical critique of unthinking militarism, and only three years later the Franco-Prussian War broke out. The operetta was banned because of its antimilitarism after the French defeat in that war/wiki'

1
Suurherttuatar de Gerolstein saalistusretkellä. Tällainen naaraskotka eli munahaukka kun tulee vastaan, se syö elävältä Rauno-pojankin - ihan vaan karvoineen päivineen. Ei tosin mistään ihastuksesta ja rakkaudesta vaan silkasta kiimasta, omistamisen halusta ja ennenkaikkea alkavasta vanhuuden höppänyydestä.

Leskeyden suoma vapauden tunne ilmeisesti sekoittaa suurherttuattaren hormoni-tasapainon täysin, ellei - siirtääksemme ilmiön nykyaikaan - häntä sitten pahaksi onnekseni juuri äskettäin ylipuhuttu koekaniiniksi napsimaan tuotekehittelyvaiheessa olevaa naisten viagraa [resepti-ecstasya].

Tuubi-videolla suurherttuatar de Gerolsteinin roolissa esiintyvä, tällä hetkellä jo yli 60:n britti-lady, Felicity Lott, on minulle jotakuinkin uusi tuttavuus, vaikka hän on kuulunutkin jo pitkään ja kuuluu yhä vielä oopperan parhaaseen A-ryhmään. Tosin Suomessa Lott esiintyi ensimmäisen kerran vasta tänä vuonna Naantalin Musiikkijuhlilla.

Ikääntyvällä ooppera-diivalla pelaavat kuitenkin vielä tässä [2004/2005] kerrassaan mainiosti sekä ääni että koomiseen oopperaan sopiva tai suorastaan vaadittava esiintymistaito. - Sitäpaitsi juuri tällaiseksi voimme leskeksi jäävän/jääneen suurherttuattaren kuvitellakin: ei-ihan-vielä-täysin-dementiksi, huvittavan ja höynähtäneen röyhkeäksi, nuoria solttupoikia sillä silmällä jahtaavaksi eli jo miltei kadonneelta seksuaalivietiltään yliannostetun hormonipiikin saaneeksi aatelis-ikäneidoksi.

[Elimistö ei yleensä ota huomioon, ettei vanhemmille naisille (eikä miehillekään sen puoleen) pidä antaa nuorille tarkoitettuja annoksia kiimaa, koska fysiikka ja fysiologia ei enää vanhemmiten toimi kuin ennen, vaikka halu kuolaisi suoraan suusta tai mistä tahansa muusta aukosta ulos].

Tämä everstin leski taitaa ihan oikeasti olla vaarallinen - ainakin hetkellisesti [Zizek jopa väittää, että miehet syvimmiltään pelkäävät naisen seksuaalisuutta] - tai hmm - asian voi tietysti ajatella toisinpäinkin. Mummohan näyttää vielä varsin vetreäliikkeiseltä iki-amazonilta.

Sitäpaitsi - jos onnistuu lopulta saamaan laillistetun pääperillisen aseman love affairin tuloksena, niin eikö mitä - pitää ottaa mummosta ensin kiinni ja sitten irti, mitä ikinä saa - yrittäen samalla antaa itsestään enemmän kuin on ehkä edes mahdollista.

Tässä yhteydessä kannattaa muistaa vanha sanonta, joka kaikkien vanhojen sanontojen tapaan kertoo vain ja ainoastaan totuuden [?] - Ainahan sitä nuorta saa, mutta harvoin kunnon vanhaa [minunkin eräs pornovideosuosikkini on nimeltään 'Granny sienessä'/ suom. RR].

PS.
Tehtäköön vielä jälkikirjoituksen muodossa selväksi, että mielestäni Felicity Lott sopii suurherttuattaren rooliin loistavasti. Lavastus, puvustus, dramaturgia, roolitus, timing ym. on tietysti ajateltu ja harjoiteltu niin pitkälle kuin mahdollista, mutta Lott'in persoonaan itseensä sisältyvä koominen gestiikka jo sellaisenaan natsaa militarismi-kulttuuria fanatisoivan Duchesse de Gerolsteinin hahmoon vastaansanomattomasti - puhumattakaan Lotti'in ilmeikkäästä - jopa sotilaallisen teräksikkäästä sopraanosta.

Kuten alun wiki-sitaatissa todettiin, tämä operetti on ironisesti antimilitaristinen, ja jo aloitusaaria rekvisiittoineen, roolihahmoineen, rivit mutkilla nojaavine sotilaineen kertoo, mistä on kyse: jämäkkää ja taistelumielistä sotilaskulttuuria ihannoivan mutta samalla väistämättä koomisen aatelis-hömpättären sukupuoli-fantasioista sekä noiden mielikuvien ja siten ylipäätään miehisyyden ideaaliin liitettyjen stereotypioiden satirisoinnista.

Vai onko sittenkin niin [ollaksemme vertauksen kautta biologistisia], että 'totuus on nainen, ja se rakastaa aina vain sotilasta' [Zarathustra/Nietzsche].
*
http://www.youtube.com/watch?v=U1lQJ4Oc_VY&NR=1
First aria of La Grande-Duchesse de Gerolstein by Dame Felicity Lott - great!

2
Friedrich Nietzsche said about Offenbach: "If by artistic genius we understand the most consummate freedom within the law, divine ease and facility in overcoming the greatest difficulties, then Offenbach has even more right to the title 'genius' than Wagner has. Wagner is heavy and clumsy, nothing is more foreign to him than the moments of wanton perfection which this clown Offenbach achieves as many as five times, six times, in nearly every one of his buffooneries/wiki.

Myöhäisemmän tuotantonsa Nietzsche ilkeilee tässä jälleen Wagnerille [Tapaus Wagner/1888], johon hänellä oli ikäänkuin oidipaalinen viha-rakkaus-suhde [Nietzsche kun kaiken lisäksi taisi olla rakastunut Wagnerin toiseen vaimoon Cosimaan] itse päättämästään ja aiheuttamastaan välirikosta [Inhimillistä liian inhimillistä, 1878] hulluksi tulemisensa aikoihin asti [1/1889] - huolimatta siitä, että Wagner kuoli jo kuusi vuotta ennen Nietzschen romahdusta.

Nietzsche ei tässä kuitenkaan pura vain omaa ambivalenttia kaunaansa ja kaipuutaan Wagneriin [hän kyllä tiedostaa tunteensa: 'miten typerää lopulta onkaan, että joku torjuu rakastamansa ihmisen vain siksi, että on oikeassa'] vaan kirjoittaa myös, miten asiat musiikillisesti [ja tietenkin myös librettojen suhteen] todella ovat: - Wagner on sinänsä vaikuttavissa ja uutta luovissa oopperoissaan ylettömän, jopa kömpelön vakava, raskas, huumorintajuton ja ylipateettinen - päinvastoin kuin arkielämässään. Nietzsche esim. muisteli, ettei ollut nauranut kenenkään muun ihmisen seurassa niin paljon.

Offenbach sen sijaan on musiikillisissa ratkaisuissaan hauska - nerokkaalla tavalla, eikä siis ole mikään ihme, että useat hänen aarioistaan kuuluvat yhä tänä päivänä arvostettujen oopperalaulajien ohjelmistoihin. - Monet näistä melodisesti varsin kekseliäistä, tenhoavista sekä mukaansa tempaavista lauluista ja sävellyksistä ovat antaneet virikkeitä populaarimusiikin tekijöille etenkin Ranskassa mutta myös muualla Euroopassa, jos kohta Offenbach itse on ottanut parodisia vaikutteita paitsi Mozartilta ja Grand Opera'sta myös kansanomaisemmasta laulelmaperinteestä - mielestäni jopa kirkkomusiikista.
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Felicity_Lott
http://en.wikipedia.org/wiki/Jacques_Offenbach
http://en.wikipedia.org/wiki/La_Grande-Duchesse_de_G%C3%A9rolstein
http://fr.wikipedia.org/wiki/La_Grande-Duchesse_de_G%C3%A9rolstein
http://en.wikipedia.org/wiki/Grand_Opera
http://en.wikipedia.org/wiki/Marc_Minkowski
http://fi.wikipedia.org/wiki/Friedrich_Nietzsche
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Caminade_-_Duchesse_d'Angouleme.jpg
http://www.jean-christophekeck.com/69401.html