November 16, 2010

Kun kritiikin kohde muuttuu 'tyydyttäväksi partneriksi' eli kriitikossa katektoituneen libi(di)naalisen aggression objekti-syyksi

Folie à Deux
*
Kommentit Finnsanityn päreisiin Apea tarina seurakuntavaaleista ja Arkkipiispan ylimielinen kirkolliskokouspuhe [täydennetty versio - etenkin luvut 3, 4, 5].
*
Finnsanity kirjoitti 14.11 päreessään: Apea tarina seurakuntavaaleista. - Menin tänään kaverini seuraksi äänestyspaikalle. Kahviossa joku köyhä ja nälkäinen näkee keittössä porisevan ison soppakattilan. "Ei, sitä et voi saada, se on vain työntekijöille". Kaverini seuraa tapausta sivulta ja päättää erota kirkosta.

1
Halpaa populismia. 7-päivää on näköjään tullut luettua. Samaten vanhat Hymy-lehdet. Olen itse poleemikko, mutta noin halpaan en sentäään lankeaisi.

Yhdessä mielessä päreesi on kuitenkin paljastava: se osoittaa, miten syvällistä eli pinnallista kirkkovihasi teoreettisesti lopulta on.

Se toki on syvää - mutta ei sen vuoksi, että olisit miettinyt asiat juuriin asti ja todella pätevästi vaan kyse on traumaattisesta syvällisyydestä.

Kirkko ja varsinkin sen johtavat auktoriteetit edustavat sinulle pahuutta, josta lienet kärsinyt joskus ja jolle nyt haluat kostaa.

Silkka projektio siis jälleen. Sellainen ilmentää me hyvät/alistetut ja nuo pahat/alistavat-asennetta sinun kaltaiseltasi [ei uskoisi] liberaalilta pakana-wiccalta.

Mitähän psykoanalyysi on sinulle oikein opettanut? Ressentimenttiä ilmeisesti - sillä onhan perinteinen psykoanalyysi jos mikä myös juutalaisen kaunaisuuden kabbalaa {hetero-sovinismia jos mikä - etkö muka ole huomannut?].

Lacanin psykoanalyysi on kokonaan toista maata.

Joten kerropa välillä, mitä sinulla on tarjota kirkko-instituution tilalle - jotain konkreettista siis. Pelkkä feministinen ja uhoileva emansipaatio-hypetys ei nyt riitä.

Sitäpaitsi utopioita tässä maailmassa kyllä riittää - jopa minulla, joskin itse toivon, että ne eivät koskaan toteutuisi, koska tulisin varmasti pettymään.

Silti en kiellä utopiaa.

2
Lankeat siis itse pahan projisoimiseen [kuten tietysti minäkin kapitalismin suhteen]. Etkö lainkaan huomaa sitä mielipiteissäsi?

Sinussa ei liene oivallusta syyllisyydentunteesta, jonka haluat itsessäsi reaktion muodostuksen kautta kieltää ja projisoida aggressiona kirkon johtohierarkiaan - sen autoritaariseen totuuspuheeseen.

Minä sen sijaan yritän kritisoida kapitalismia yksilöimättä sitä liian fundamentalistisesti vaikka [satiirisesti puhuen] esim. Chigacon taloustieteilijät saisi minun puolestani ampua kuuhun [samoin esim. Björn Wahlroos].

Silti en halua konkreettisesti yksilöidä joitain nimenomaisia ihmisiä tai jotain nimenomaista instituutiota kapitalismin lähteeksi, koska kapitalismin ytimessä vaikuttaa fantasian, rahan ja ahneuden kolminaisuus, joka ulottaa lonkeronsa kaikkialle - toki aivan varmasti myös kirkkoon, joka silti kaksinaismoralistisesti saarnaa [valikoitua] lähimmäisenrakkautta [olen homoparien siunaamisen kannalla].

Tuota kolminaisuutta vastaan voi ja pitää asettua, mutta yksilöimällä se tietyiksi ihmisiksi ja instituutioiksi, kriitikko tulee jäämään kritiikkinsä kohteitten vangiksi.

Ja sellainen jos mikä on jotakuinkin perverssi [joskin melko yleinen] kietoutuma kriitikon ja kritisoitavan välillä, koska tällöin nuo kritiikin kohteet ikäänkuin katektoituvat eli niistä tulee aggressiivista libidoani ylläpitäviä 'tarpeita ja haluja'.

Tällaiselta kieroutumalta esim. stalinistit eivät välttyneet -70-luvulla. Ja niinpä heidän kritiikkinsä lopahti kuin lehmän häntä, kun kohde ei enää toiminutkaan aggressiota tyydyttävänä partnerina.

Miltäs kuulostaa?

3
Tulkitsen libidinaalisen kateksin vapaasti kaikkia affekteja [ei pekästään anatomiaa] koskevaksi, mutta luullakseni ymmärrettävästi. Korostan vielä, että sinun tapauksessasi nimenomaan kokemasi aggressio on katektoitunut. Saat tytydytystä vihatessasi kirkkoa ja sen auktoriteetteja.

Ketähän sinä sitten vihaat, kun toivomasi kirkko on täysin liberalisoitunut? Sillä kun aggressio kerran katektoituu, se etsii jatkuvasti kohdetta seksuaalisen vietin tapaan, koska aggression todellinen kohde on meidän omissa traumoissamme, joita pyrimme järjenvastaisesti jatkuvasti aktivoimaan.

Lacanin ja Zizekin ajatus siitä, että oireeseen pitää pyrkiä samaistumaan niin, että siitä tulee hallittu osa persoonallisuutta, osuu nappiin. Emme voi koskaan parantua - voimme vain yrittää tehdä 'rauhan' traumojemme kanssa.

Utopia on myös katektoituvan psyykkisen energian ilmentymä. Mutta - kuten edellä kärjistetysti ja paradoksaalisesti sanoin - vaikka en siis itsekään hylkää utopiaa [esim. emansipaatiota], en silti halua sen toteutuvan.

Toisin sanoen en halua takertua vapautumisen yksilöllisiin ja institutionaalisiin esteisiin, koska pelkään tulevani niistä riippuvaiseksi tavalla, jota en enää hallitse - vaan joka päinvastoin hallitsee minua [silti utopia on ja pysyy].

Kutsuisin tämäntyyppistä riippuvaiseksi tulemisen tilaa 'mahdottomasta' avioliitosta käytetyllä nimityksellä - folie a deux [hulluutta kahden kesken; nykyään suurelle yleisölle tutumpi lienee termi läheisriippuvuus].

4
Minun ja äitini välit muistuttivat ainakin jossain määrin folie deux-suhdetta, vaikka yritin rimpuilla hänestä hyvin kokreettisesti irti koko hänen elämänsä ajan. Mutta ei rimpuilu auta, jos/kun lapsuudessa toisiinsa sekoittuneet rakkauden ja vihan tunteet ovat lopullisesti ja palautumattomasti katektoituneet kokemuksiin/affekteihin/muistoihin äitisuhteesta.

Vain onnistunut ja tasapainoinen rakastuminen toiseen naiseen [tai ehkä myös mieheen] saattaa auttaa tuon patologisen kateksin murtamisessa. Siis saattaa auttaa. Mitään takeita siitä ei kuitenkaan ole.

5
Ajoittain raivoisaakin kritiikkiä Takkirautaa kohtaan esittäessäni aloin kysyä itseltäni: miksi? - miksi tämä yletön viha? - olkoonkin, että en missään nimessä - perustelluista intellektuaalisista syistä johtuen voi sietää Takkiraudan maailmankuvaa, maailmankatsomusta ja yleistä asennetta ihmisiin kuin eräiltä tässä mainitsemattomilta osin.

Selitystä voi etsiä edellä esitetystä psykoanalyyttis-tyyppisestä tulkinnasta. Vihaan voi jäädä koukkuun ja sellaista riippuvuutta/addiktiota minä yritän välttää, koska haluaisin pitää ajatteluni selkeänä ja viime kädessä järkeviin perusteluihin kykenevänä.
*
http://finnsanity.blogspot.com/2010/11/seurakuntavaali-kirkko-ruokajonot.html
http://finnsanity.blogspot.com/2010/11/kirkolliskokous-turussa-turku-kirkko.html
http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/kurki408.htm
http://keskustelu.suomi24.fi/node/4891871#comment-25982638
http://en.wikipedia.org/wiki/Folie_%C3%A0_deux
http://www.polyvore.com/oh_hate_how_love_you/thing?id=15452496

1 comment:

HG said...

Garanterat!!