*
[K-mafia teki tavanomaisia typo-tarkistuksiaan syvästi turhautuneena kirjoittajan epätarkkuuksiin - viimeksi klo:16.00 - - Pitäisköhän asennuttaa koneeseen jokin oikolukuohjelma? - Siitäkään ei tosin ole kuin osittainen hyöty, koska teen 'valmiiseen' ja jo muokkausikkunaan siirrettyyn luonnostekstiin yleensä aina merkittäviä lisäyksiä ja muutoksia].
*
Vastaan HG:n edellisen päreen kommentissaan esittämään kysymykseen oikein pärettäen.
HG kysyi: Kumman kanssa olisit jos saisit valita, siis ilman esteitä - olevia oikeita esteitä?
*
Onks tässä nyt joku lopullinen tai lopullisesti perusteltu valinta ylipäätään edes mahdollinen? - [Ollako evidentialisti vai ei - kas siinä jälleen vanha pulma, jolta ei kerta kaikkiaan voi välttyä].
Mitä päreeni kahteen naiseen tuleen, niin päätän seuraavasti noin kolme ja puoli sekuntia kestäneen intensiivisen harkinnan jälkeen:
Naimisiin menen Anne Sofien kanssa, koska hän on aatelinen, rikas ja äidillisen panseksuaalinen lämpöpatteri, jonka leimahtava kipinä pitää osata sytyttää miehisellä taidolla oikein - ja minähän osaan.
Rakkaus ei ole ainoastaan vaikea tauti vaan myös [ainakin osittain] hankittavissa ja opittavissa oleva taito [kuten psykoanalyysin banaali populaari-poppamies Erich Fromm melkein sanoi].
Irinasta en silti luovu koskaan vaan suhteestamme kehittyy jotain aivan ainutlaatuista. Hänestä tuleekin minulle kaikkein rakkain lempipupu, jonka lempinallekarhuna minulla on erityisiä etuoikeuksia hänen psykofyysisen persoonansa suhteen.
Irtsi on narttumaisesti oikutteleva ja tulisen kiihottava - letukkamaisen räiskähtelevä romani-carmen, jonka kanssa pannaan aina välillä aivotkin [sic] vähäksi aikaa totaalisti huilaamaan.
Ansku taas on maternaalisen panseksuaalisella tavalla viettelevän cool kuin Greta Garbo, mutta häneltä löytyy myös Ingrid Bergmanin lähes särkyvän herkkää ja vetoavaa sukupuolista distanssia.
Feminiinisen luonnon kaksi ideaalityyppiä siis saavat lihallis-emotionaalisen hahmonsa näissä kahdessa naisessa.
*
Näin meillä Misogynilassa toimitaan maan tavalla miehekkään reilun rasismin periaatteilla.
'Nam. Rouva on hyvä vaan' [James Potkukelkka].
*
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=1&p=332340
3 comments:
Onneksi saat pitää naisihanteesi yksin koska olet suuri narsu, kuvittelet itsestäsi että olet kaunis mieheksi (hahaahhaaaa eli laita itsesi tuohon eksorsismiin vaikkapa papiksi) --
Minä en kuvittele yhtään mitään ikäänkuin olisin tosissani eli fiktiivisten harhojen vallassa.
Minä vain leikin eli luon tietoisesti sellaista maailmaa, joka pyrkii heijastelemaan fantasian omaisesti traumaattisia kokemuksiani [äidistä ja ylipäätään muista ihmisistä] sekä rationaalisten umpikujien rampauttamaa ymmärrystäni.
Leikki on luovan ihmisen tapa/keino elää ja pysyä järjissään tässä maailmassa, joka on ytimeltään eli semanttisesti mieletön [siis vailla mieltä ja siten mielekkyyttä].
Leikki on juuri sitä, että kestää silloin kun ei muuten ymmärrä mitään mistään koska sika-porukka on ominut tietoa ja etenkin tiedon avaimia omiin jemmoihin ja siksi joillakin suvuilla on helppo olla: they got the facit.
Siitä tulee varmasti fasistit: fascism på svenska. On paskaa kun toisen elämä on tietävä siksi, että suvulla on oikeus niihin piilotettuihin tietoihin. Alan ymmärtämään kokonaisuutta pikku hiljaa olematta asiantuntija mistään.
Post a Comment