Jos kerjäläisen näät, niin missä vika on, no maahanmuuttotullihan on ollut vastuuton

Kuva: Kerjäläisiä ruokitaan Hämeenlinnassa
*
(Kielimafia tempaisi kahvit naamariin ja tarkensi kapitalismimääritystään myös fonttia muuttamalla - klo: 20.20).
1
Tapani kirjoitti edellisen päreeni, 'Martti Koskenniemi jne.' kommentissaan: Mutta nämä kauheat kerjäläiset, joita jokainen katsoo nyt asiakseen potkia ja halveksia - puolustapa heitä. Tässä se moraali mitataan, ei mummoissa.
*
Kieltämättä kerjäläiset ovat varsinainen omantunnon ja moraalisten perustelujen mutta myös yhteiskunnallisten ja poliittisten päätösten koetinkivi.

En periaatteessa vastusta yksittäisten Suomen kansalaisten tai täällä vakituisesti asuvien ihmisten 'passiivista' kerjäämistä (sehän osoittaa vain, että yhteiskunta on ollut vastuuton) vaan esim. romanialaisten systemaattista/organisoitua kerjäämistä (mikäli ko. ilmiön olemassaolo voidaan osoittaa/todistaa), koska silloin kyseessä on pikemminkin hädänalaisuudeksi naamioitu ja sillä 'kauppaa tekevä' liiketoiminta (mikä on eräänlainen petos) kuin äärimmäisen hädän sanelema reaktio.

En kuitenkaan haluaisi sanoa enempää. En osaa tai vaikka osaisin, en ole lainkaan varma, voinko hyväksyä sanomaani, koska jo se, mitä edellä sanoin, arveluttaa minua. Sitä vastaan voidaan argumentoida tavalla, jota en voi noin vain jättää huomiotta.

Joka tapauksessa - - sanonpa kuitenkin (;\], että ensin on tehtävä selväksi, etteivät välittömät tunteemme (puolesta tai vastaan) saa vaikuttaa ainakaan tähän päätökseen.

Eri asia on sitten tarvittavien faktojen ja niiden perusteella tehdyn viileän argumentaation jälkeen jäänyt tunne siitä, mikä kerjäämisen muoto on hyväksyttävää - jos sitten mikään.

Ja yhä vielä silloinkaan emme ole varmalla pohjalla - emme emotionaalisesti emmekä rationaalisesti, vaikka ideologis-poliittinen kantamme asiaan olisi selvillä.

Kerjäämiseen suhtautuminen todellakin paljastaa yhden rationaalisen moraalitajumme äärimmäisistä rajoista ja sen ikäänkun viskeraalisen eli vaistonvaraisen 'sisäelin'-luonteen (vrt. suhtautumisemme hymyilevään vauvaan, joka herättää välittömästi suuren hellyydentunteen).

Jopa abortista ja eutanasiasta saatamme päästä helpommin johonkin vakaumuksentapaiseen mielipiteeseen, mutta kadulla kättään ojentava ryysyläinen, joka ei ole rappioalkoholisti, pistää sydämeemme aina pahasti aiheuttaen meissä säälin, hämmennyksen ja vihan sekaisia affekteja. Kyseessä on ns. mixed feeling.

Tässä tapauksessa myös pelkkä vihan tunne eli torjunta nimittäin viestii, että meidän on sisimmässämme erittäin vaikea hyväksyä läsnä-/lähellä olevan ihmisen äärimmäistä kurjuutta.

Tulee mieleeni ekofasisti Pentti Linkola, joka vastasi kysymykseen, tunteeko hän lainkaan sääliä nälänhädästä kärsiviä mustia kohtaan, että 'ei pidä mennä katsomaan tilannetta siellä kurjuudessa - en mene minäkään'.

Mistä muusta tämä vastaus kertoo kuin Linkolan sisimmässä vaikuttavasta säälintunteesta, jonka hän kylmän rationaalisesti haluaa paaduttaa, koska sen mukaan toimiminen muka vain pahentaisi asiaa.

Näinkö ajattelevat ja kokevat myös ne oikeistolaiset, jotka haluavat kieltää kerjäämisen ehdottomasti ja totaalisti? - Eli oppikoot kerjäläiset auttamaan itseään kunnon ihmisten tavoin - itsenäisesti, sillä kaikenlainen ulkopuolinen apu vain passivoi heitä ja lisää heidän määräänsä?

2
Mutta - eikö kerjääminen nimenomaan oikeistolaisessa hengessä ole luokiteltavissa yrittämiseksi/elinkeinon harjoittamiseksi siinä missä prostituutiokin? - Eihän se kovin 'siistiä' puuhaa ole mutta kuitenkin 'selvästi vastuullisempaa' kuin sosiaaliluukulta/yhteiskunnalta vonkaaminen.

Vasemmisto ei vastusta julkista kerjäämistä niinkään eettisistä julkisivusyistä vaan siksi, että sen salliminen on täysin väärä tapa köyhyyden vähentämiseksi ja hallinnoimiseksi yhteiskunnassa. Vasemmistolaisen sosiaalipolitiikan mukaan köyhyys on perimmältään sortavien yhteiskunnallisten rakenteitten ja väärän talouspolitiikan heijastusta, ei niinkään yksilöiden itsensä aiheuttamaa (hmm). Tämän vuoksi köyhyyttä tuleekin pyrkiä poistamaan poliittisten päätösten avulla eikä kerjuuksi muuttuneella yksityisen yritteliäisyyden kieroutumalla eikä edes yksinomaan vapaaehtoisuuteen perustuvalla hyväntekeväisyydellä.

Yksittäiset leipäjonot ja seurakunnan apu voidaan vasemmistolaisesti vielä tiettyyn rajaan saakka hyväksyä välttämättömänä joskin väliaikaisena hätäapuna (josta ei siis pidä tulla vallitseva käytäntö), kunnes ongelman ratkaisemiseksi on tehty poliittisesti perustavat, oikeat, päätökset. Ja onhan hyväntekeväisyys kuitenkin yhteiskunnallisesti valvottua eikä mikään jonottajien oma, voittoa tavoitteleva hämäräbisnes.

Tosin näistä(kin) jonoista löytyy pakettiautoilla suhaavia romanihamstraajia, jotka ovat tehneet ilmaisten ruokakassien saalistamisesta (jolloin röyhkeä hamstraaja-'köyhä' riistää hänen takiaan kassittomiksi jääviä köyhiä) systemaattiseen kerjäämiseen verrattavan elinkeinon (tämä jos mikä on kapitalismia seurauksineen kaikkein raadollisimmillaan!)

Hmm?

Mutta miksi Suomen 'alkuperäisköyhät' eivät kerjää kaduilla vaan hakevat/saavat yhteiskunnan sosiaaliapua? Meneekö meillä paremmin kuin muilla? Tosin köyhät joutuvat meilläkin yhä useammin turvautumaan myös mainittuihin 1990-luvun laman jälkeen pysyviksi käytännöiksi muuttuneisiin leipäjonoihin.

Entä miksi juuri kiertelevien romanien pitäisi saada roikkua täällä ihmisten takinliepeissä ja harjoittaa kerjäämisen ammattiaan? Menkööt muualle. Emmehän me ole velvoitettuja hoitamaan heidän kotimaittensa surkean yhteiskunnallis-taloudellisen tilanteen aiheuttamia epäkohtia.

Emmekö? Sillä juuri äskenhän Suomen kansan enemmistö(?) lupautui maksamaan 1,5 miljardia paskalainaa Kreikan korruptoituneelle valtiolle tämän pelastamiseksi köyhyysloukulta.

Conclusion:
Jos uusliberalistisen markkinatalousjärjestelmän globaali leviäminen merkitsee paitsi tuotannon tekijöitten ja voittojen ulkoistamista kannattavuuden nimissä halpatuotannon ja halpaverotuksen maihin myös tappioitten ja globaalin köyhyyden ulkoistamista kerjäläisten ja pankkitukien/pakkolainojen muodossa, niin kapitalismi on ihan oikeasti kaksinaismoralistinen järjestelmä, joka vain siirtää ja pakenee sosiaalista vastuutaan paikasta toiseen kysynnän ja tarjonnan vaihtelujen mukaan piittaamatta vähääkään sen perimmäisen syyn korjaamisesta, joka nämä ongelmat aiheuttaa - ongelmasta, joka on SE ITSE!
 (Zizek osoittaa, että USA ulkoistaa jopa kidutuksen).

Mutta hei - entä jos tämä ulkoistaminen nyt onkin sitä vapauden ja tasa-arvon universalismia, jonka maallistunut liberalistinen demokratia on perinyt kristinuskon stoalaisesta kosmopoliittisuudesta ('ei ole täällä juutalaista eikä kreikkalaista', sanoi jo Paavali, tuo ensimmäinen euron vakauttaja). Alankin ymmärtää, miksi Jyrki Katainen vetoaa kristilliseen lähimmäisenrakkauteen Suomen valtion budjettia räätälöidessään. Juuri kokoomuslainen siis ymmärtää myös kerjäläisiä parhaiten!?
*
http://kirjasto.hameenlinna.fi/kirjasto/lydia/yhteiset_asiat/koyhainhoito
http://www.merriam-webster.com/dictionary/visceral

Martti Koskenniemi on järjen ääni kyynisten rasistien, kirkuvien populistien sekä tahdottomien ja pelkurimaisten poliitikkojen mediasirkuksessa

Koskenniemi: Mummojen käännytyssekoilu paljasti poliitikkojen pelkuruuden

Venäläisen ja egyptiläisen isoäidin käännyttämisestä kehkeytynyt jupakka jatkuu. Kun yleinen mielipide ja korkeat poliittiset päättäjät pääministeriä ja presidenttiä myöten olivat käännytystä vastaan, maaliskuussa luvattiin, että mummot saavat jäädä maahan.

Tällä viikolla kävi ilmi, että poliisi jatkaa käännytystä, koska lakiin ei ole tulossa lähiaikoina muutoksia. Sen jälkeen ulkomaalaisviraston ylijohtaja lupasi, että käännytetyt voivat palata ehkä jo ensi keväänä – kun uusi laki on voimassa.

Kansainvälisen oikeuden akatemiaprofessori Martti Koskenniemi on pöyristynyt.

"Kuka tätä maata hallitsee", Koskenniemi kysyy. "Nimettömät virkamiehet vai poliittinen johto?"

Koskenniemen mielestä poliitikot ovat luopuneet heille kuuluvasta vallasta, koska tilanne on heille uusi ja outo.

"Poliittinen kulttuuri Suomessa on tavattoman viranomaismyönteistä. Nyt viranomaismielipide ja kansalaismielipide ovat täysin erilaiset. Tähän ei ole Suomessa totuttu", Koskenniemi sanoo.

"Niinpä poliitikot juoksevat kuin päättömät kanat, kun ei ole turvapaikkaa, mihin piiloutua."

Mummoille ja heidän omaisilleen on helppo osoittaa myötätuntoa. Koskenniemen mielestä olennaisinta sotkussa eivät kuitenkaan ole isoäidit vaan suomalaisen yhteiskunnan tila.

"Millaisia ihmisiä me olemme, kun sanomme yhtä ja teemme toista?"

Koskenniemen mielestä mummojen käännyttämisessä juridiikka on sivuasia. Hän muistuttaa armon käsitteestä. Sitä presidenttikin soveltaa armahduspäätöksissään.

"Lakia on sovellettava ja noudatettava ja sillä hyvä. Mutta joskus on tilanteita, joissa yksittäistapauksen erityispiirteet ovat niin tärkeitä, että niiden tulee syrjäyttää tuo yleinen lain soveltamisen tarve."

Koskenniemen mukaan nyt on kyseessä sellainen tapaus. Koskenniemen mielestä tapausta ei myöskään voi yleistää niin, että käännytyspäätöksen purkamisen seurauksena itärajalla olisi pian tuhat mummoa jonottamassa Suomeen.

"Jos tätä yksittäistapausta ei kyetä näkemään sen omien piirteiden valossa yksittäistapauksena, tämä kansakunta on poliittisessa ja moraalisessa kriisissä", Koskenniemi sanoo.

Viime torstaina pääministeri kehaisi ratkaisseensa Kreikan velkakriisin tuomat ongelmat isänmaan edun nimissä, vaikka lainapäätöstä vastustettiinkin.

Isoäitien ongelma on Koskenniemen mukaan mahdollista hoitaa yhtä vauhdikkaasti. Käännytyspäätös voidaan keskeyttää hetkessä, jos maan poliittinen johto niin haluaa.

"Sisäministeriö on päällikkövirasto, ja jos päällikkö päättää, alaiset tottelevat. Ei tähän tarvita muuta kuin sisäministerin sana", Koskenniemi sanoo.

"Ministeri sanoo, että toimenpide keskeytetään, koska lakia muutetaan, ja poliisiylijohtaja tottelee. Sen jälkeen hallitus kertoo lakiesityksen sisällöstä, ja kaikki ymmärtävät asian, oppositiokin."

Koskenniemen mielestä juuri nyt testataankin suomalaisten moraalista herkkyyttä.
*
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Koskenniemi+Mummojen+k%C3%A4%C3%A4nnytyssekoilu+paljasti+poliitikkojen+pelkuruuden/1135257162044
http://en.wikipedia.org/wiki/Martti_Koskenniemi
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/K%C3%A4%C3%A4nnytett%C3%A4vien+mummojen+tueksi+j%C3%A4rjestet%C3%A4%C3%A4n+mielenosoitus/1135257160606

Pyhä Henki antaa meille ideologian, psykoanalyysi transferenssin, mutta yhä silti me pysymme salaisuuksina itsellemme ja toisillemme: minuutemme transparenssi/läpinäkyvyys on yhtä aikaa sekä mysteeri että trivialiteetti (transparenssin antinomia on analoginen olemisen/ajattelemisen ajattelemisen eli kielen itsensä tapahtumisen kanssa)

Ideologia syntyy Pyhän Hengen vaikutuksesta ja tässä ovat sen tehtävät
*
Finnsanity kirjoitti edellisen päreeni kommentissa:
'Ideologia on patologia.... Mutta pakollinen patologia...'
*
Siinäpä se. Mikään aito, lopullinen transparenssi ei voi olla mahdollinen, koska ideologinen matriisi (jota myös patologia edustaa) sekoittuu kaikkeen tulkintaan. Siten myöskään väärää tietoisuutta ei ole. - Zizek on todennut, että identiteetti ei voi olla transparentti juuri niistä onto-psykologisista syistä, jotka päreessäni mainitsin. Me emme pysty näkemään itsemme 'läpi'.
Mutta - saatamme toki päästä juuri psykoanalyysin avulla lähemmäs tilannetta, jossa 'ME' on ideologisesti vähemmän (tai tietoisemmin) välittynyt eli vähemmän itsestään selvänä totuutena pitämämme fantasian kätkemä kuin esim. avoimesti fantasioissaan elävien populistien tai muka objektiivisen fakta-rautarouva-Takkiraudan 'hallusinaatiot' psykososiaalisesta todellisuudesta. Tämän verran voin uskoa psykoanalyysiin - en enempää.

Korostan kuitenkin vielä, että en siis usko psykoanalyysiin kuin johonkin maagiseen puhekuuriin ja etenkin sen tärkeimpään 'operaattoriin' eli transferenssiin kuin sakramentin toimittamiseen tai loitsuun, jonka seurauksena on vapautuminen totuuteen (Jumalaan).

Kaikki tällainen usko psykoanalyysin kaikkivoipaisuuteen on suurta mystifikaatiota ja tekee siitä pikemminkin vain yhden symbolis-imaginaarisen tuotteen vastustamassaan kaupallisessa psykokulttuurissa kuin järkevää ideologiakritiikkiä.

Ylipäätään olen paljon skeptisempi psykoanalyysin kliinisen toimivuuden kuin sen metapsykologisen selityskyvyn suhteen, mutta totta kai lisään heti perään, että psykoanalyysi lienee ainoa terpiamuoto, joka ei edes yritä parantaa ihmistä ikäänkuin vaihtamalla hänelle jonkin toimivamman osan psyykeä - ellei peräti kokonaisen uuden egon - muistakaamme Lacanin osuva irvailu egopsykologiasta = ego-ortopedia.

Psykoanalyysissa on opittava samaistumaan oireeseensa: ottamaan oire omaan hallintaansa analyytikolta, joka tietoisesti, analyysin metodiin kuuluvana, analyyttisen 'draaman' oleellisena osana, pidättää analysoitavan kehittämän ja analyytikkoon siirtämän transferenssin (joka on trauman/oireen aiheuttaman ihmisen: esim. isän tai äidin fantasianomainen inkarnaatio analyytikon hahmossa) itsellään/itselleen, ja lopulta tajuttava, että analyytikko ei itse asiassa tiedä mitään - hän ei ole 'SE' - että minä itse olen tehnyt hänestä suuren toisen (Big Other), joka panttaa sitä tietoa ja vapautta, joka kuuluu nimenomaan minulle eikä hänelle.

Juuri tämänkaltaisen irtautumisprosessin, joka ei ole vihaa vaan itsenäistymistä ja vastuunottoa omasta itsestä, voi katsoa olevan merkki siitä, että analyysi on saavuttanut tarkoituksensa ja siten päätepisteensä. - Voiko tätä kutsua 'parantumiseksi' jostain psyykkisestä epävakaudesta vai ei, siihen en ota kantaa. Toivottavaa tietenkin on, että ihminen sen jälkeen pystyisi kohtaamaan sisäiset ristiriitansa avoimemmin, käsittelemään niitä joustavammin ja kanavoimaan niitä luovemmin.

2
Minun katsannossani Zizekin oma ideologinen sitoutuminen marxismiin vaikuttaa ajoittain hysteeriseltä ja pakkomielteiseltä (Zizek varsin hyvin tiedostaa affektiivisuutensa kuten myös dokumenttielokuvassa 'Zizek!' nähtiin) joskin rationaalisesti erittäin hallitulta ja 'hyödynnetyltä' neuroosilta.

Minulle Zizekin politiikasta tulee ajoittain mieleen kirkon sittemmin heresiaksi tuomitsema montanolainen hurmosliike, johon sekä kolminaisuusopin että kristologisen kaksiluonto-opin teologisesti ehkä innovatiivisin luonnostelija läntisessä (latinalaisessa) kirkossa (yli 100 vuotta ennen Nikean ja yli 200 vuotta ennen Khalkedonin kirkolliskokousta!) kirkkoisä Tertullianus vanhoilla päivillään (liikkeen jo hiipuessa) kirkosta erottuaan(!) liittyi.

Samalla Tertullianus hylkäsi kolminaisuuskäsityksensä ja kääntyi absoluuttiseen monoteismiin, minkä vuoksi hänet leimattiin skismaatikoksi. - Tertullianuksen ekklesiologiset perustelut olivat ja ovat silti edelleenkin voimassa: kristillisestä kirkosta oli jo silloin (ainakin Tertullianuksen mielestä) tullut pelkkä korruption, konformismin ja maallisuuden lässähtänyt pesäpaikka eikä mikään pyhyyden tyyssija.

Tuota samaa 'ideologista pyhyyttähän' myös Zizek mutatis mutandis itse asiassa saarnaa: oikeudenmukaisuutta marxilaisen ja psykoanalyyttisen tulkinnan hengessä. Mutta täyttä Pyhän Hengen (ainoa, mikä Zizekillä jää hegeliläisittäin tulkitusta inkarnaatiosta jäljelle) eli poliittisen puolueen ja/tai psykoanalyyttisen yhdistyksen sekä rationaalisesti että inspiroidusti ilmentämää ja legitimoimaa tranparenssia se ei ole vaan yksinomaan vahvasti perusteltu ideologinen valinta, joka näkee muiden ideologioiden läpi - paremmin kuin ne itse. - Mutta tämäkin on siis lopulta ideologian eli uskon - ja ennenkaikkea elävän uskon - asia.
*
http://finnsanity.blogspot.com/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Montanolaisuus
http://en.wikipedia.org/wiki/Montanism
http://fi.wikipedia.org/wiki/Transferenssi
http://en.wikipedia.org/wiki/Transference
http://www02.oph.fi/etalukio/uskonto/kurssi3/sivu_3_1_5.html

Psykoanalyytikkoja, wiccoja, natseja, mummoja

Reichilais-freudilaisen KKPP:n osanottajia kirmaamassa wicca-piirin pyöriessä kohti ekstaasia.

(Mummo-kannanoton sanamuotoja viilailtu hiukan tarkemmaksi - klo: 13.15)
*
Kommentti etenkin Finnsanityn kommenttiin Sediksen päreessä Saksalaisten kärsimyshistoria sekä suomalaisen politiikan (tai sen puutteen) todellisen luonteen paljastavaan 'Mummojen karkoitus'-operaatioon.

1
Psykoanalyysiko pelastaa meidät pahasta? Haha. - Sorry Finnsanity, mutta minä olen toista mieltä. - Pidän sinua tätä nykyä johonkin mystiseen emansipaatio-fiksaatioon hurahtaneena fanaatikkona (lähes reichilaisena wicca-anarkistina), jonka rinnalla jopa minun met/g/afyysinen super-individualismini vaikuttaa 'vain normaalilta natsimeiningiltä'.

Uskotko ihan oikeasti ihmis-psyyken transparenssiin/läpinäkyvyyteen psykoanalyyttisen prosessin kautta? - Minä en (eikä myöskään Zizek). Ihminen on ontologisesti jo alunperinkin rikki, eikä mikään menetelmä voi paljastaa tai ikäänkuin läpivalaista minä-identiteettiä, jonka kehitys on lähtenyt liikkeelle ja siten myös perustuu itsensä väärintunnistamiseen (Lacanin peilivaihe).
*
Olen hevosmiesten tietotoimistolta saanut ilmoituksen, että reichilais-freudilaisen orto-ressentimenttis-psykoanalyyttisen koulukunnan edustajat (esim. Nicolaus Sombart-vainaa) eli Kaunaisen Kuukautisveren Pyhät Pneumaatikot (KKPP) kokoontuivat äskettäin yhteisellä leirillä newageläisten wicca-obskurantistien kanssa Lesbos-saarella (ks. kuva). Mukaan oli kutsuttu myös Wilhelm Reichin haamu eli hänen orgoni-energeettinen ektoplasmansa (ei näy kuvassa).

Minä puolestani taidan lähteä Carl Schmittin haudalle Plettenbergiin mutta pyyhin sitä ennen ahterini Nicolaus Sombartin 'maan, veren ja ruumiin' mytologiaa vulgaari-freudilaisesti (vaihtoehto Blut und Boden'ille) tulkitsevalla Schmitt-motiivi-analyysilla (Juha Siltalan Sombart-referaatti: Carl Schmittin teoriat wilhelmiinisen miehisyyden ilmentäjinä - ks. linkki).

 (Pyydän syvästi anteeksi piileviä joskin tahallisia homoseksuaalisuuteen vihjaavia pylly-analogioitani ja muita harhautuneen seksielämäni tekstin muodossa ilmeneviä karkeuksia, jotka jokainen orto-psykoanalyytikko toki heti sellaisiksi tunnistaa.)

2
Mitä natsi-Saksaan tulee, niin turha urputtaa enää. Tehty mikä tehty. Maailmanhistorian ehkä karmein virhe. Mutta se 'kokeilu' on nyt ohi ja opittu (?), eikä asiaa ole järkevää vatvoa loputtomiin. Unohdus on lopulta ainoa autuas olotila, koska loputon syyllisyydessä rypeminen lamauttaa elämänhalun ja tekee ihmisestä kaunaisen hylkiön, joka ryhtyy lopulta vihaamaan itseään muissa eli toistaa uudessa muodossa sen, mihin syyllistyi aiemmassa rasismissaan/natsismissaan, josta yrittää katumalla parantua (tätä psyykkistä 'luuppia' ei Habermas ihanteellista puhe-aktia konstruoidessaan ottanut huomioon/ymmärtänyt).

Sitäpaitsi parempia ja todellisempia vihollisia löytyy (kuten Carl Schmitt'ille) edelleenkin Wall Street'iltä.

Miten olisi pikakurssi poliittista platonistia, Leo Straussia? Hänessä kohtaamme aidon juutalaisen konservatiivi-elitistin, jota on syytetty jopa fasismista. Strauss oli G. W. Bushin ajan poliittisen johdon suuri idoli. On liioiteltua muttei sentään aivan väärin sanoa, että Leo Strauss oli Amerikan Carl Schmitt.

Schmitt ei kuitenkaan minun ymmärtääkseni ollut moraali-nihilisti kuten Strauss, ja hänen käsityksensä demokratiasta perustui suvereenin (Johtajan) ja kansan aitoon representatiiviseen ykseyteen (niin metafyysiselta kuin tämä kuulostaakin), kun taas Strauss piti Platonin tavoin johtavaa luokkaa (jolta Platon vaati erittäin korkeaa moraalia vallan houkutusten vastustamiseksi: johtajat esim. eivät saaneet omistaa mitään) eräänlaisena kulissin ja kabinetin ykseytenä, joka tekee/päättää kabinetissaan (yksityisesti) lopulta niin kuin eettisesti/poliittisesti parhaaksi näkee (vaikkei Straussin mukaan mitään moraalia ole sille oikeasti olemassakaan), mutta kertoo (valehtelee) ja perustelee kansalle kulisseissa (julkisesti) hieman toisenlaisen tarinan yksityisistä kabinettipäätöksistään ja niitä seuraavista toimista.

Kuulostaako tutulta? Vai löytyikö Irakista sittenkin kemiallisia ja biologisia aseita..? - No - olisi toki voinut löytyä. Siis - -

3
By the way - tapaus 'Mummojen karkoitus' on erinomainen käytännön esimerkki siitä, mitä Carl Schmitt tarkoittaa liberaalisen parlamentarismin kyvyttömyydellä päättää asioista poliittisesti. Päättäjistä löytyy vain kyynisiä ja munattomia, loputtomasti jaarittelevia, varovaisia ja laskelmoivia populisteja, joilla ei ole mitään omaa tahtoa tai kykyä tehdä oman linjan (koska sitä ei ole) mukaisia päätöksiä johtuen (konformistisesta ja korruptoivasta) pelosta, että joutuvat yleisen mielipiteen/kansan epäsuosioon.

Mutta laki ja oikeudenmukaisuus eivät ole aina sama asia, ja se, mikä ratkaisu tapaus mummoissa tehdään, täytyy tulla poliittisten päättäjien, ei anonyymien virkamiesten  eli päätöksen (tässä tapauksessa siis epäoikeudenmukaisen lain) toiimeenpanijoitten, taholta. Kyse on viime kädessä, kuten akatemia- ja HY:n kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi terävästi sanoo, siitä, kuka tätä maata lopulta todella johtaa (poliitikot vai virkamiehet, populistit, media jne.)

Saman kysymyksen poliittisesta esitti omassa ajassaan, maassaan ja megakontekstissaan Carl Schmitt. - Vaikka Schmitt olikin vihainen natsien saatua vaalivoiton maaliskussaa 1933, niin kuitenkin hän samalla tunsi helpottuneisuutta, koska päätös/ratkaisu Weimarin tasavallan kaaokseen oli viimein tehty - olkoonkin että, Schmittin mukaan, sinä päivänä, kun Hitler valittiin, 'Hegel kuoli'.

4
Mitä sitten tutkija Sediksen ammattitaidolla rakennettuun kirja-esittelyyn tulee, niin tiukka, tiivis ja kuiva pakettihan se on, kuten historioitsijalta odottaa sopiikin. Mutta mikä olikaan referoidun kirjan varsinainen pointti? Taisin lukea jutun huonosti, koska en löytänyt pointtia, mutta ehkä määrittelin sen jo itse tämän päreeni toisen luvun ensimmäisessä kappaleessa. - - Vai odotetaanko lähteistä vielä lisää evidenssiä asiaan, kuten empiirisessä tutkimuksessa säntillisenä tapana on? - - (hohhoijaa - haukotuttaa).
*
http://www.helsinki.fi/hum/hist/yhd/julk/mask01/jsiltala.pdf
http://sedis.blogspot.com/2010/05/saksalaisten-karsimyshistoria.html
http://finnsanity.blogspot.com/
http://en.wikipedia.org/wiki/Mirror_stage
http://en.wikipedia.org/wiki/Ressentiment
http://en.wikipedia.org/wiki/Blood_and_soil
http://en.wikipedia.org/wiki/Nicolaus_Sombart
http://en.wikipedia.org/wiki/Wilhelm_Reich
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ektoplasma_(parapsykologia)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Leo_Strauss
http://fi.wikipedia.org/wiki/Martti_Koskenniemi
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Koskenniemi+syytti+taas+poliitikkoja+mummo-ongelman+v%C3%A4lttelyst%C3%A4/1135257152062
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pneuma
http://fi.wikipedia.org/wiki/Wicca
http://writing-the-wrongs.blogspot.com/2009_12_01_archive.html

Apokalyptista terapiaa viimeiselle ihmiselle

Jos ihminen olisi hyvä, ei tarvittaisi uskontoa tai valtiota, vaan nämä olisivat saatanallisia, mutta jos ihminen on mahdollisesti saatanallinen, silloin valtio on Antikristuksen pidättäjä (Carl Schmitt)

1
Entä jos sekä ihminen että valtio ovat varsinkin yhdistelmänä kaikkein kammottavin Antikristus tai ihmisten itsensä reality-muodossa kirjoittama/esittämä karmein tragedia, kuten Platon väitti valtiosta ja kieltäytyi kirjoittamasta häneltä pyydettyä näytelmää ateenalaisille ('Olette jo itse kirjoittaneet sen: Valtion'). - Silloin ei meitä voi auttaa enää kuin Jumala (sanoi Heidegger) ja tuskin hänkään. Ellemme sitten muutu kaikki lopullisesti taloudellisen vaihdon subjekteiksi ja jopa objekteiksi - siis kaupankäynnin abstrakteiksi ja imaginaarisiksi välineiksi - oireiksi - kuten jo Marx ennen Freudia vaihtosuhteen fantasialuonteen oivalsi - sillä pelkissä välinesuhteissa eläminen neutralisoi ja banalisoi (mutta myös mystifioi) pahuutemme syvällisyyden - kuten tosin kaiken muunkin arvostettavan, mitä meissä piilee.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että koska viimeinen ihminen on samanaikaisesti sekä pieni, typerä hedonistinen piru että suuri tyhjiin ihmisoikeuksiin vetoava tekopyhä pelkuri, hänen pitäisi kuin ihmeen kautta kohdata yksi niin suuri ja vaikuttava vihollinen (monien pienten ja mitättömien sijaan), että se muuttaa hänen kaikkitietävän mutta heikon ja latistuneen (informaatio-)tietoisuutensa pohjia myöten tehden siitä vahvan, varman, kutsumustaan (uskoaan) rakastavan ja toteuttavan - jopa niin vahvan, että hänen viihteellä ja rahalla puudutettu, addiktioksi perversoitunut ahdistuksensa katoaa, koska hänellä on nyt kestävä ja pysyvä tarkoitus elämälleen: Vihollinen, Identiteetti ja Jumala samassa kohteessa, samassa kysymyksessä ja samassa hahmossa. - Itsemme tunnistus tapahtuu siis vihollisen kautta.
*
Olen koonnut tähän päreeseen valikoidusti, lähinnä Carl Schmittin kulttuurikritiikkiin ja hänen vihollisuuskäsitteeseensä liittyen, Markku Koivusalon Schmitt-luentojen kalvoja. Myös Schmittin perustelut parlamentarismin ja demokratian erilaisesta, jopa vastakkaisesta aatehistoriasta ja eetoksesta, on mielenkiintoinen ja vähintäinkin opettavainen. - Schmittin poliittisen määrittelyyn, hänen politiikan ehdottomaan vaatimukseensa sekä liberaaleissa demokratioissa tapahtuvaan/-neeseen poliittisen kieltämisen kritiikkiinsä on syytä tutustua ajatuksella, koska kyse on äärimmäisen olennaisesta asiasta politiikan filosofian kannalta. - Linkistä voi halutessaan käydä läpi kaikki kohdat niiden alkuperäisessä ja systemaattisesti varmaankin järkevämmässä järjestyksessä.

2
'Voi sitä, jolla ei ole ystävää, sillä hänen vihollisensa saattaa hänet syytteeseen, voi sitä, jolla ei ole vihollista, sillä minä tulen olemaan hänen vihollisensa tuomiopäivänä'
(Schmitt: Ex captivitate salus)
*
Vihollinen antaa suunnan ahdistuksellemme

'Franz Kafka olisi voinut kirjoittaa romaanin: vihollinen. Sitten olisi tullut selväksi, että vihollisen määrittämättömyys luo ahdistuksen (angst; - ei ole muunlaista ahdistusta ja ahdistuksen luonne on aistia määrittämätön vihollinen): tätä vastaan on järjen tehtävä (ja tämä on korkean politiikan mieli) määrittää vihollinen (joka on samalla itse määritys) ja tämän määrittämisen kautta ahdistus lakkaa ja jää enimmillään peloksi.'
(Schmitt: Glossarium 36)

Itsemme tunnistus tapahtuu vihollisen kautta

Vihollinen on oman meikäläisyytemme kysymyksen hahmo. ('Der Feind ist unsere eigne Frage als gestalt' - Theodor Däubler: 'Nordlicht'.
*
SODAN [1914-18] JÄLKEINEN TEKNOLOGIAN JA KULTTUURIN KRITIIKKI

Ekspressionisti runoilija Theodor Däubler: 'Nordlicht'.
Aikakaudelta puuttuu henki (Schmitt)
Schmittin kulttuurikritiikki pysyy vahvana hänen tuotantonsa loppuun saakka.

1) Lännestä tullut julma, hengetön, epätaiteellinen, kapitalistinen, mekanistinen ja relativistinen, liikenteen, tekniikan ja organisaatioiden maailma. Funktionaalisuus ennemminkin kuin henki tai merkitys on tärkeintä.

2) Huolimatta materiaalisesta hyvinvoinnista ihmisistä oli tullut pieniä piruja, jotka tietävät kaiken mutteivät usko mihinkään, ovat kiinnostuneita kaikesta mutteivät innostuneet mistään.

3) Kaupan ja teollisuuden maailmaa pidetään paratiisina maan päällä. Oikeudesta tulee voimaa, uskosta laskentaa, totuudesta yleistä sopivuuden tunnustamista, kauniista hyvää makua.
*
[Konservatiivien] Vastavallankumouksellisten liberalismin kritiikki

a) Liberalistisella eetoksella on pyrkimys olla tekemättä ratkaisua, b) samoin kuin romantikoilla, siinä vallitsee ikuinen keskustelu, c) luokka, joka keskustelee loputtomiin lehdistössä ja parlamentissa, ei kykene poliittiseen taisteluun.

Mitä liberaali porvaristo oikein tahtoo?
- Liberaali porvaristo haluaa siis Jumalan, mutta hän ei saa olla aktiivinen, se haluaa monarkin, mutta tämän on oltava vailla valtaa, se vaatii vapautta ja tasa-arvoisuutta ja siitä huolimatta vaalioikeuksien rajaamista omistaviin luokkiin varmistaakseen sivistyksen ja omistuksen välttämättömän vaikutuksen lainsäätämiseen, ikään kuin sivistys ja omistus antaisivat oikeuden alistaa köyhiä ja sivistymättömiä ihmisiä; liberaali porvaristo lakkauttaa veren ja suvun aristokratian, mutta sallii kuitenkin raha-aristokratian häpeämättömän vallan, joka on aristokratian muodoista typerin ja alhaisin; se ei halua kuninkaan eikä kansan suverenisuutta. - - Mitä se sitten todella tahtoo?
(Schmitt: Poliittinen teologia)
*
VIHOLLINEN

Ei erityistä sisältöä

- Kuitenkin toinen, vieras ja riittävää, että erityisen intensiivisellä tavalla

- Eksistentiaalisesti jotakin erilaista ja vierasta, niin että ääritilanteissa konfliktit hänen kanssaan ovat mahdollisia.

- Näitä ei voida päättää aikaisemmin asetetusta yleisestä normista käsin eikä intressivapaan neutraalin kolmannen puolen osalta.

- Otettava konkreettis-eksistentiaalisessa mielessä ei kielikuvina tai taloudellisen, moraalisen tai muiden ajatusten sekoittamana

Vihollinen on julkinen

- Ei yksityisten tunteiden mielessä

- Ei tarvitse vihata persoonallisesti

- Vain yksityisen alueella järkeä rakastaa vihollisia, kilpailijoita

- Yksilöllä itsessään ei ole yhtään vihollista jonka kanssa täytyisi liittyä elämän ja kuoleman taisteluun, jos ei henkilökohtaisesti halua tehdä tätä.
*
PESSIMISTINEN ANTROPOLOGIA

Vaarallinen ihminen

- Jokainen todellinen poliittinen teoria olettaa ihmisen olevan vaarallinen ja dynaaminen olento

Ihmiskunnan pelko

- Friedrich Engels 'Sekä valtion että uskonnon olemuksena on ihmiskunnan itseään kohtaan tuntema pelko.'

- Schmitt: Ihmisen onkin pelättävä itseään

- Jos ihminen olisi hyvä ei tarvittaisi uskontoa tai valtiota vaan nämä olisivat saatanallisia

- Mutta jos ihminen on mahdollisesti saatanallinen, silloin valtio on Antikristuksen pidättäjä

- Uskonto on kuollut - jäljellä on valtio
*
VIHOLLINEN: ÄÄRIMMÄINEN KÄSITE

Perustavin

- Jokainen uskonnollinen, taloudellinen, eettinen tai jokin muu antiteesi muuttuu poliittiseksi heti kuin siitä tulee mahdollisimman vanha ryhmittämään ihmisiä ystäviin ja vihollisiin.

Tunnistaminen

- Poliittinen ei ole itse taistelussa, jolla on omat tekniset, psykologiset ja sotilaalliset lakinsa vaan käytöksessä jota määrittää mahdollisuus tunnistaa konkreettinen vihollinen ja ystävä.

Tappamisen mahdollisuus

- Vihollisuuden käsite sisältää äärimmäisenä konkreettisen tappamisen mahdollisuuden

- Aseen olemus on sen tarkoituksessa fysikaalisesti tappaa ihmisolento
*
MAHDOLLISUUS

Tappaminen ei aktuaalinen vaan mahdollisuus

- Vrt. Hobbes sotatila – ei todellinen vaan mahdollinen

Ei sodan affirmaatio – vaan poliittisen vihollisen

- Sota ei ole politiikan päämäärä tai tarkoitus, ei edes itse politiikan sisältö.

- Sota jatkuvasti läsnä oleva mahdollisuus

TAPPAMISTA EI VOI OIKEUTTAA

Tappaminen ulko-oikeudellinen elementti

Schmittin kritiikki: tappamista ei voi oikeuttaa

- Mikään ei oikeuta ihmisen hengen riistämistä

- Konkreettista tappamista ei voida oikeuttaa abstrakteilla ideoilla

- Vastaan perverssiä yritystä määrittää oikeutettu tappaminen

Schmittin oma 'perversio' (lainausmerkit rr): vain tappamisen mahdollisuus luo oikeutta

- Mikään arvo ei oikeuta tappamista

- Se minkä puolesta ollaan valmiit kuolemaan ja tappamaan on siis suurin arvo

- Schmittin oma ylin arvo – turva ja auktoriteetti
*
MAAILMA ILMAN POLITIIKKAA

- Sodan mahdollisuus eliminoitu

- Mahdollisesti monia kiinnostavia vastakohtaisuuksia, mutta ei merkittävää antiteesiä, jonka kautta ihmisiä voitaisiin vaatia uhraamaan elämänsä ja tappamaan toisia olentoja

- Samantekevää onko ideaali vai ei. Poliittisen ilmiö voidaan ymmärtää ainoastaan aina läsnä olevana ystävä ja vihollis- ryhmittymän jakona

POLITIIKKAA EI VOI PAETA

Politiikka voidaan kyllä naamioida

- Yritys muuttaa taloudelliseksi kilpailuksi tai intellektuaaliseksi keskusteluksi

- Muuttaa taloudellisen voiman imperialismiksi

- Hallita taloudellisia välineitä, määrittää luottokelpoisuutta, tuhota valuuttoja, riistää raakaaineita jne. - asettaa talouspakotteita ja sanktioita, lopulta tekniset välineet tuottaa siviiliväestön kuolema

Maailmanpoliisi

- Sota tuomitaan, mutta teloitukset, sanktiot, rangaistukset, rauhoittamiset, sopimusten suojelukset, kansainvälinen poliisi ja rauhasta vakuuttavat toimenpiteet säilyvät.

Ihmiskunnan vihollinen

- Vastustajaa ei enää kutsuta viholliseksi vaan rauhan häiritsijäksi ja siten pidetään ihmiskunnan vihollisena, joka voidaan sulkea ihmiskunnan ulkopuolelle

Ristiretki

Sota, jota käydään suojellakseen tai laajentaakseen taloudellista valtaa täytyy propagandan avulla muuntaa ristiretkeksi ja viimeiseksi ihmiskunnan sodaksi.
*
NEUTRALISAATIOIDEN JA DEPOLITISAATIOIDEN AIKA

Teknologian uskonto

- 1900 –luku ei ole vain koneiden ja teknologian aika vaan aika, jota määrittää uskonnollinen usko teknologiaan

- Tekniikan henki = usko aktiiviseen metafysiikkaan

- Uskoa rajattomaan ihmisen hallintaan luonnon ja itse ihmisluonnon ylitse, uskoa luonnollisten rajojen vetäytymiseen rajattomissa mahdollisuuksissa muutokseen ja vaurauteen

MODERNI MEKAANINEN MAAILMA EI KYKENE IDEAN REPRESENTAATIOON

Taloudellis-teknologinen maailma ei pysty representaatioon

- Kaksi tyyppiä pikkuporvari liikemies ja tämän vastakohta taiteilija boheemi eivät edusta mitään muuta kuin itseään.

Kone ei pysty representaatioon

- Leninillä ja Amerikan liikemiehillä sama tarkoitus koneellistaa ja sähköistää maailma

- Kuitenkin Neuvostoliiton teollis-koneellinen sosialismikin joutuu representoimaan itsensä vanhoissa symboleissa sirpissä ja vasarassa
*
KATOLILAINEN HENKI PROTESTANTTISTA ETIIKKAA VASTAAN

Protestantismi

- Maasta irtaantuva suhde

- Jokaisella maaperällään kotonaan mutta vain tuon maan hyödyntämisen ja luonnon hallinnan kautta sekä uskossaan teknisyyden uskontoon

Katolilaisuus

- Maalle uskollinen

- Luonto ja järki eivät ole vastakohtia vaan kuuluvat yhteen
- Ykseyden kaunein symboli on viinin viljely
*
PARLAMENTARISMI - DEMOKRATIA

Parlamentarismin henkis-historiallinen kriisi 1923

- Liberalismin individualismin ja massademokratian vastakohtaisuus

- Liberalismin moraalinen paatos kohtaa demokraattisten ideaalien tunteet

Parlamentarismi ≠ Demokratia

- Vastakkaisuus unohdettiin yhteisessä taistelussa absoluuttista kuninkaan valtaa vastaan

- Parlamentarismi aristokraattista perua - heterogeenisuus

- Demokratia homogeenisuus - kansan yhteys

Demokratia

Vaatii homogeenisuutta

- Tarpeen vaatiessa jopa heterogeenisuuden eliminoimista

- Ei demokratiaa, joka ei tunnistaisi vieraan käsitettä ja todellistaisi kaikkien tasavertaisuuden

Laki = Kansan tahto

- Demokratian olemuksellinen periaate

- Kaikki riippuu siitä miten kansan tahto muodostetaan

Argumentit perustuvat loogiselle sarjalle identiteettejä

- Hallitsijoiden ja hallittujen identiteetti tai suvereenin ja alamaisten

- Valtion auktoriteetin subjektin ja objektin identiteetti

- Kansan identiteetti parlamentaaristen edustajiensa kanssa

- Valtion ja äänestävän väestön identiteetti, valtion ja lain identiteetti

- Määrällisen (numeerisen enemmistön) ja laadullisen (lakien oikeuden) identiteetti.
*
Sitaatit Markku Koivusalon Carl Schmitt-luentojen kalvoilta.

http://www.valt.helsinki.fi/vol/opiskelu/opas/0809/Y401/schmitt.pdf
http://neoavatara.com/blog/?p=8449
http://www.valt.helsinki.fi/vol/staff/koivusalo/index.htm
http://blogs.helsinki.fi/mkoivusa/
*
http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&aq=0h&oq=carl&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=carl+schmitt
http://fi.wikipedia.org/wiki/Apokalypsi

Mikä on se välttämätön perusta, johon poliittisesti yhteinen palautuu ja josta se voidaan johtaa?

YHTEISEN PERUSTA?

KIELI
Aristoteles: Poliittisella elävällä on logos, kieli, järki, diskurssi

HUOLI
Cicero: Ihmisillä on yhteinen huoli

LIHA
Augustinus: Perisynti

PELKO
Hobbes: Kaikkien sota kaikkia vastaan

VAIHTO
Adam Smith: Ihminen on vaihtava eläin

HISTORIA
Hegel: Historiallinen järki
*
(Ks. linkki -Markku Koivusalo: luentokalvot)
*
http://www.valt.helsinki.fi/vol/opiskelu/opas/0809/Y401/Johdanto.pdf
http://enowning.blogspot.com/2008_01_01_archive.html

'Non-sens-da-da'-taa

Kuvassa Bosse ja Ritari Schwanpfad keskustelevat maailman menosta.
*
Bosse ääntelee ja puhuu - myös ihmisten kielellä:

'Mole muute valmis kirjoittaaam - klop (pää nuokahti), muttahhik - hhahhaauooookohtkotus - ynifymmmitn alkakaakaaahaphuh nukutaa joteki kaaaliihhsfkhefrrrr- epssfishhävästi just nyt ja aika pe..srkulitee...sti. - - Min ---nuuulla krhmpfh, kroooh! - - oli/on silti niin sshh-sanotu kungstaa -aaaahhaukotus-ajatus, jotn en simhaatshdakorooh! - ööh-kö - huu-oks, grooohh! - nukkuh eneku mole nule äh seh selväääkihnhmphnn ..tuotaaaakroooooh - hiks! ... vaikk..krhy-ynf - ekhrkhgd- hik-thhoköh! - krhik - krrrhhsiihhhhik! -- krooh! --- rrrrrrrzzzzzzzjhyjhyjhyjzchmzz-rrrrrrrrtzmzzrrrrrrrrrhhhhrrrrrrhkhrrrrhrkrrrkrkkhöpmph!!! - Fhvzzschghiiuuuhhh -- ffhiiuuuuiuhhh -, - krohkkkhhh-- sthhhtpsssthhmnp-hiihhphipshft -- phpöhhhhpuuh!! - sssrlllmhhhlllssspsllurrrrstsssphhhesstthsmäcksköhröyh (pitkä ja outosoundisen äänekäs pakoputken paukahdus, jota seuraa poistoilman remahtavan rypistelevän lemahtava ja ruikuttava (slriiitsphprrrrsshhsuf!) tyhjennysääni. (- - Nyt vatsa lienee jo ontto..? - - Ei!!!) - - Ssszzssssshhphrrruuuuuutttshphstspspläshtsphprrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrssshhhhhhh hhhhhffffiiiiiuuuuu - - ffyhfphh.

Ja sen pituinen ääni oli se - Bossen kesänaloitus-flatus.
*
http://mikediluigi.com/?cat=4

Giorgio Agamben ja ajattelemisen ajatteleminen kielen itsensä tapahtumisena

Kuvissa ylhäältä alas: Giorgio Agamben, Agamben 22-vuotiaana Pasolinin Matteuksen evankeliumin opetuslapsi Filippona, Platon, Wittgenstein, Heidegger, Aristoteles, alakuvassa jälleen Agamben.
*
Tämä päre sisältää Markku Koivusalon referaatin Giorgio Agambenin kielifilosofiaan koskien lähinnä esseetä Homonyymit Agambenin kirjassa Tuleva yhteisö.

Jos joku yhä (aiheellisesti) kysyy, mitä filosofiaa minä lopulta oikein edustan, niin olkoon tämä teksti vakavasti otettava viite ja vihjaus sellaisen filosofian mahdollisuuteen ja tehtävään. Sen verran hyvin tämä Koivusalon tiivistelmä ilmaisee omaa (itse-)ymmärrystäni ajattelemisen, olemisen ja kielen suhteesta.
*
'Modernissa filosofiassa ollaan lähes yksimielisiä siitä, että maailma avautuu ihmiselle kielen välityksellä ja että ihminen on kuin Wittgensteinin kärpänen lasipurkissa. Nykyään se kuitenkin sivuuttaa mielikuvaan liittyneen ajatuksen kärpäsen mahdollisuudesta päästä pois lasista.

Filosofian, joka ei tyydy vain toteamaan, että ihmisen kohtalona, edellytyksenä, on asua kielessä, tehtävä on alkaa nähdä tämä lasi, ei kuolleena merkkinä, sanoina, jotka aina jo edeltävät ihmistä, jonakin aina jo olleena, vaan puhtaana välityksenä. Sen pitäisi kysyä, mitä tämän edellytyksen, lasin näkeminen voisi merkitä. Mitä merkitsee kielen rajojen näkeminen? Onko mahdollista esittää kieli itsessään ja kielen rajat sortumatta metakieleen tai putoamatta hiljaisuuteen?

Tässä tehtävässä Agamben ottaa avuksi ideaopin, joka hänelle ei ole metakieli, uusi sana tai kielen ulkoinen objekti, vaan yritys esittää juuri kielen itsensä tapahtuminen.

Platonin ideaoppia ei tule sotke teoriaan yleiskäsitteistä tai tyyppihierarkioista, vaan se tulisi nähdä vastauksena kielellisen aporian ongelmaan, jota tuollaiset teoriat ovat kykenemättömiä käsittelemään.

Ideat pyrkivät vastaamaan ongelmaan, jonka Liisa ihmemaassa-kirjan valkoinen ritari esittää sanomalla, että nimen nimellä ei ole nimeä, ja jota filosofian ruhtinaat ovat toistelleet.

Heidegger totesi, ettei sanalle ole sanaa; Wittgenstein lausui, ettemme voi ilmaista kielen kautta sitä, mikä ilmaisee itsensä kielessä; kielitieteilijä Jean-Claude Millner ilmoittaa, ettei lingvistisellä termillä ole erisnimeä; Derrida kirjoittaa, ettei jäljen käsite ole käsite.

Valkoisen ritarin lausuma on myös Fregen formaalin logiikan perusteita tärisyttäneen paradoksin - hevosen 'käsite' ei ole käsite - ytimessä.

Jos yritämme ymmärtää käsitteen sellaisenaan, se muodostuu objektiksi, emmekä onnistu enää erottamaan sitä käsitetystä asiasta. Jos haluamme nimetä nimeämisen tai osoittaa osoittamisen, emme pysty enää erottamaan sanaa ja asiaa, käsitettä ja objektia, termiä ja sen viitettä.

Agambenin mukaan ideaoppi pystyy lähestymään kielen aporiaa paremmin kuin yritykset rakentaa jokin uusi metakieli tuon aporian ratkaisemiseksi. Aristoteles korostaa, että ideaopissa osallisuutensa mukaan synonyymien moneus on homonyymi (samanniminen) suhteessa ideoihin. Aristoteleelle synonyymit ovat olevia, joilla on sama nimi ja määritelmä ja jotka näin ollen kuuluvat samaan luokkaan. Ne muuttuvat kuitenkin homonyymeiksi (sama nimi, mutta eri määritelmä), jos niitä ajatellaan suhteessa ideaan.

Idea ei ole luokka vaan vastaus itseensä kuulumattomien luokkien luokan paradokseihin ja yritys käsitellä sellaisia kokonaisuuksia kuin 'mikä tahansa', jotka tekevät mahdottomiksi ajatella puhtaasti luokkatermeillä. 'Mikä tahansa' on singulaarisuus, joka ei ole suhteessa ainoastaan käsitteeseen vaan myös ideaan. Se, minkä suhteen synonyymit ovat homonyymeja, ei ole käsite tai objekti vaan asian kielessä oleminen, Sitä ei voi nimetä eikä näyttää, vaan ainoastaan toistaa itseensä viittaavan liikkeen avulla. Asian idea on siis asia itse, auto. Kielen nimettömyyden (anonyymi) samannimisyys (homonyymi) on idea.

Idea on näin näky kielestä itsestään. Ideaoppi hyväksyy kielen nimettömyyden ja samannimisyyden ja löytää sijansa niiden välisestä leikistä. Merkityksiltään täysin yksiselitteinen kieli ilman homonyymisyyttä olisi kieli täysin vailla ideoita ja ajatuksia.

Idea ei ole nimi eikä sillä ole nimeä, mutta se ei ole myöskään olematon ilman nimeä. Idea ei ole sanomaton tai sanottu, vaan pikemminkin asia itsessään puhtaassa sanottuna olemisessaan, asia puhtaassa ilmaantumisessaan kielessä kaikkine mahdollisuuksineen.

Näin ideaoppi ei pyri rakentamaan modernin logiikan tavoin suojamuureja itsereferentiaalisuuden paradokseja vastaan, vaan pyrkii kääntämään itsereferentiaalisuuden uudeksi kielellisen kokeilun sijaksi, jossa itse kieli tulee kieleen.'

(Giorgio Agamben: Keinot vailla päämäärää, s. 90-92, Markku Koivusalon jälkisanat. - Koivusalo referoi tässä tässä etenkin Tulevan yhteisön esseetä: Homonyymit).

PS.
Homonyymi sana, joka ääntyy (ja mahd. kirjoitetaankin) samoin kuin toinen sana. Esim. Suomessa puulajia tarkoittava 'kuusi' ja lukusana 'kuusi' ovat homonyymeja.

PPS.
Aristoteles aivan oikein ymmärsi metafysiikan perimmäisen perustan ajattelemisen ajattelemiseksi ja oivalsi myös idean ja homonyymisyyden välisen kytkennän, mutta loi kuitenkin itse ontologisen luokitus- ja tyyppihierarkian, joka rajaa ajattelemisen ajattelemisen (heideggerilainen olemisen ajattelu) pelkästään ontiseksi eli olevien typologisointiprojektiksi kadottaen näin alkuperäisen oivalluksensa/mahdollisuutensa ajattelun, idean ja kielen välisen suhteen välillisen välittömyyden säilyttämiseksi.
*
http://www.valt.helsinki.fi/vol/staff/koivusalo/index.htm
http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&aq=0h&oq=gior&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=giorgio+agamben

http://fi.wikipedia.org/wiki/Homonymia
http://www.pasolini.net/saggistica_agamben_Matteo-Vangelo.htm
http://bibliobs.nouvelobs.com/20090527/12772/mehdi-belhaj-kacem-defend-coupat2
http://www.ejumpcut.org/currentissue/darkKnightKant/index.html

http://www.netn.fi/396/netn_396_kirja4.html
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Rappeutunut+politiikka+tarvitsee+uuden+sanaston/HS20020111SI1KU02nz4
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=470

http://www.kolumbus.fi/juha.seppanen/opinnot/fi/fi1.html
http://shandresen.typepad.com/touchy_subjects/2008/10/the-task-of-21st-century-philosophy-is-to-1-connect-the-dots-and-2-resolve-the-main-conflict-between-the-sons-of-light-and.html
http://people.bu.edu/wwildman/WeirdWildWeb/courses/wphil/lectures/wphil_theme19.htm

Spektaakkeli, kieli ja kabbala

1
Shekhina (teksti ja kuva: Giorgio Agamben)

Guy Debordin julkaistessa lokakuussa 1967 teoksen La Société du spectacule politiikan ja koko yhteisöelämän muutos spektakulaariseksi harhanäyksi ei ollut vielä saavuttanut sitä äärimmäistä hahmoaan, joka nykyään on meille täysin tuttu. Siksi hänen diagnoosinsa armoton selkeys on sitäkin huomattavampaa.

Viimeisessä muodossaan kapitalismi - hän argumentoi ja radikalisoi nän marxilaisen analyysin fetissiluonteesta, joka jäi noina vuosina typerästi huomiotta - näyttää valtaisalta spektaakkelien (näyttämöiden) keskittymältä, jossa kaikki välittömästi eletty on etääntynyt esittämiseen.

Spektaakkeli ei kuitenkaan käy yksinkertaisesti yksiin kuvien kanssa, tai sen kanssa, jota nykyään ilmaisemme termillä media: 'se on kuvien välittämä ihmisten keskinäinen sosiaalinen suhde', koko yhteisöelämän pakkoluovutus ja vieraantuminen. Tai tiukemmin muotoiltuna: 'Spektaakkeli on pääoma kasautumisensa sellaisessa vaiheessa, jossa pääoma tulee kuvaksi.'

Mutta juuri siksi spektaakkeli ei ole kuin erottautumisen puhdas muoto; missä todellinen maailma on muuttunut kuvaksi ja kuvat muuttuneet todelliseksi, siellä ihmisen käytännöllinen voima erottautuu itsestään ja esittäytyy omana maailmanaan.

Tässä median välityksellä erotetun ja organisoidun maailman figuurissa valtion ja talouden muodot tunkeutuvat toinen toisiinsa ja markkinatalous saavuttaa kaikesta sosiaalisesta piittaamattoman ja täydellisen suvereenin vaiheensa.

Väärennettyään tuotannon kokonaisuuden se voi nyt manipuloida kollektiivista havaintokykyä ja vallata muistin sekä sosiaalisen kommunikaation ja muuttaa ne yhdeksi spektakulaariseksi kauppatavaraksi, jossa kaikki voidaan asettaa kyseenalaiseksi lukuun ottamatta spektaakkelia itseään: se itse ei puolestaan sano mitään muuta kuin: 'Se mikä näkyy on hyvää ja se mikä on hyvää näkyy.'

Millä tavoin nykyään, spektaakkelin täyden voiman aikakaudella, ajattelu voi ymmärtää Debordin perinnön?

On selvää, että spektaakkeli on kieli, itse kommunikatiiivisuus tai ihmisen kielellinen oleminen. Se merkitsee, että marxilaisen analyysin on yhdistettävä sen seikan merkitys, että kapitalismi (tai mikä tahansa muu nimi, joka halutaan antaa nykyään maailman historiaa hallitsevalle prosessille) ei pyri ainoastaan tuottavan toiminnan pakkoluovutukseen, vaan ja ennen kaikkea myös kielen itsensä vieraannuttamiseen, ihmisen koko kielellisen luonnon, tuon logoksen, jonka Herakleitoksen eräs fragmentti identifioi Yhteiseksi, vieraannuttamiseen.

Tämän Yhteisen pakkoluovutuksen äärimmäinen muoto on spektaakkeli, siis politiikka, jossa elämme. Mutta se merkitsee yhtä lailla, että mainoksessa kohtaamme nurin päin kääntyneenä juuri oman kielellisen luontomme. Tämän vuoksi (juuri siksi, että pakkoluovutetuksi joutuminen on nimenomaan yhteishyvän mahdollisuus) spektaakkelin väkivalta sisältää vielä jotain positiivisen mahdollisuuden kaltaista, jota voidaan käyttää sitä vastaan.

Mikään ei muistuta tätä tilannetta niin kuin se synti, jota kabbalistit nimittivät 'Shekhinan eristämiseksi' ja jonka he jäljittivät Aheriin, yhteen niistä neljästä rabbista, jotka Talmudin erään kuuluisan aggadan mukaan astuivat Pardesiin (siis korkeimpaan tietoon).

'Neljä rabbia', - kertoo tarina - astuivat paratiisiin, nimittäin: Ben Azzai, Ben Zoma, Aher ja rabbi Akiba...Ben Azzai loi silmäyksen ja kuoli...Ben Zoma katsoi ja tuli hulluksi...Aher leikkasi oksia, Rabbi Akiba palasi vahingoittumattomana.

Shekina on viimeinen jumaluuden kymmenestä Sefirotista tai attribuutista ja se ilmaisee myös itse jumaluuden läsnäoloa, sen ilmenemistä tai asumista maan päällä: sen sanaa. Aherin 'oksien leikkaamisen' kabbalistit samaistivat Aatamin syntiin, jossa sen sijaan, että mietiskeltäisiin Sefirothin kokonaisuutta, asetetaan etusijalle viimeisen ajatteleminen erottamalla se muista sefirotheista, ja tällä tavoin eristetään tiedon puu elämän puusta.

Kuten Aatami, Aher edustaa ihmiskuntaa, joka tehdessään tiedosta oman kohtalonsa ja oman oman erityisen voimansa erottaa tietämisen ja sanan, jotka eivät ole kuin Jumalan ilmestyksen (Shekhina) kaikkein täydellisimpiä muotoja, hänen ilmestyksensä muista Sefirotheista.

Tässä on vaarana, että sana - siis jonkin ilmestys ja kätkeytymättömyys - erottautuu siitä, mitä se paljastaa ja saavuttaa kestävän autonomisuuden.

Paljastettu näkyvä ja oleva - ja siis yhteinen ja osallistuttavissa oleva erottautuu paljastetusta asiasta ja asettaa itsensä sen ja ihmisten väliin. Tässä maanpakolaisuuden tilassa Shekhina menettää myönteisen voimansa ja muuttuu pahaa tekeväksi (kabbalistit sanovat, että se 'imee pahaa maitoa'.)

Tässä mielessä Shekhinan eristäminen ilmaisee aikakaudellemme ominaisen tilanteen. Kun vanhassa valtakunnassa ihmisen kommunikatiivisen olemuksen vieraantuminen perustui ennakko-oletukseen, joka toimii yhteiseltä perustalta lähtien, niin spektaakkelin yhteiskunnassa itse tämä kommunikatiivisuus, koko lajityypillinen olemus (siis kieli) tulee erotetuksi autonomiseen sfääriin.

Se, mikä estää kommunikaation, on kommunikatiivisuus itse, ihmisiä erottaa se mikä heidät sitoo toisiinsa. Journalistit ja mediakraatit ovat tämä ihmisen kielellisen luonnon vieraantumisen uusi papisto.

Itse asiassa spektaakkelin yhteiskunnassa Shekhinan eristäminen saavuttaa äärimmäisen vaiheensa, jossa kieli ei ainoastaan muodosta erillistä sfääriä, vaan se ei enää edes paljasta mitään - tai pikemminkin se paljastaa kaikkien asioiden olemattomuuden.

Jumalasta, maailmasta, paljastetusta ei ole mitään kielessä: mutta tässä äärimmäisessä ja mitätöivässä paljastumisessa kieli (ihmisen kielellinen luonto) säilyy vielä kerran kätkettynä ja eristettynä, ja niin kieli ammentaa viimeisen kerran valtaa osoittaa ei sanottu johonkin historialliseen aikauteen ja johonkin tilaan: spektaakkelin tai täydellisen nihilismin aikakauteen.

Tämän takia valta, joka perustuu oletukselle perustasta, huojuu nykyään koko planeetalla, ja maan valtakunnat lähtevät toinen toisensa jälkeen kohti demokraattisen spektaakkelin yhteiskuntaa, joka tekee valtion muodosta täydellisemmän.

Vieläkin enemmän kuin taloudellinen välttämättömyys ja teknologinen kehitys, maailman kansakuntia työntää kohti yhteistä kohtaloa kielellisen olemisen vieraantuminen, jokaisen kansan irtaantuminen elintärkeästä asunnostaan kielessä.

Mutta juuri sen vuoksi aika, jota elämme, on myös aika jona ihmiselle tulee ensi kerran mahdolliseksi kokea koko kielellinen olemisensa - ei kielen tätä tai tuota sisältöä, vaan kieli itse, ei tämä tai tuo tosi propositio, vaan itse se tosiasia että puhutaan. Nykyaikainen politiikka on tämä tuhoisa experimentum linguae, joka katkaisee ja tyhjentää kaikki planeetan perinteet ja uskomukset, ideologiat ja uskonnot, identiteetit ja yhteisöt.

Ainoastaan ne, jotka kuljettamalla kieleen kielen itsensä ja sallimatta paljastavan jäädä paljastamansa ei minkään verhoamiksi onnistuvat täyttämään kielen pohjiaan myöten, tulevat olemaan edellytyksettömän ja valtiottoman yhteisön ensimmäisiä kansalaisia, yhteisön, jossa yhteisen mitätöivä ja määrittävä voima on rauhoitettu ja jossa Shekhina on lakannut imemästä oman yhteisönsä pilaantumatta maitoa.

Kuten rabbi Akiba Talmudin aggadassa, he käyvät vahingoittumatta kielen paratiisissa.

Giorgio Agamben: Tuleva yhteisö

2
Agamben löytää tämän saman ajatuksen (Agamben'in Homonyymit- essessään käsittelemä problematiikka/rr) myös Heideggerin ja Derridan ohjelmasta. Dekonstruktion kohteena ei hänen mukaansa ole niinkään merkityksellistämisen loputon hermeneutiikka, vaan juuri itserefenrentiaalisuuden ongelma: myös dekonstruktio pyrkii ajattelemaan puhdasta kielen voimaa.

Varmaa on jälleen tehdä tästä voimasta eristetty alue, jossa se erottautuu siitä, mitä se paljastaa, ja saavuttaa kestävän ja läpitunkemattoman autonomian. Agamben vertaakin Derridaa Talmudin rabbi Aheriin (kirjaimellisesti toinen), jonka suurimpana syntinä kabbalistit pitivät Shekhinan (Jumalan sanan ilmeneminen maan päällä) eristämistä paljastetusta asiasta ja asettumista tämän asian ja ihmisten väliin. Tässä maanpakolaisuuden tilassa Shekhina uhkaa menettää myönteisen voimansa ja alkaa kabbalistien mukaan imeä pahaa maitoa.

Mutta Aher voidaan nähdä myös kielellisen kokeilun paikkana. Hänen pakkomielteenomainen asumisensa Shekhinan maanpakolaisuudessa ja siinä toteutuva sanan eristäminen jokaisesta äänestä ja kohtalosta voi myös valmistaa tietä lunastukseen, jossa Talmudin tarinan mukaan rabbi Akiba voi Aherin työn tähden astua kielen paratiisiin vahingoittumattomana.

Itse asiassa Shekhinan eristämisestä löytyy analogia spektaakkelin yhteiskunnalle, jossa sanan eristäminen saa äärimmäisen muotonsa ja autonomiseksi muodostunut sana paljastaa ainoastaan kaikkien asioiden olemattomuuden. Spektaakkelin yhteiskunnassa kaikki perustoihin, perinteisiin, kokemukseen ja omaehtoisiin paikkoihin sitoutuva valta horjuu ja ihmisiä yhdistää enää heidän kielellisen kohtalonsa vieraantuminen itsenäiseksi ja eristetyksi kuvaksi.

Mutta juuri tuon eristämisen ansiosta valta määrää ihmisen spektaakkelin ja täydellisen nihilismin aikakauteen. Tässä tilanteessa avautuu kuitenkin modernille ihmiselle, jonka ainoa osa on osattomuus ominaisuuksista, ennen näkemätön mahdollisuus kokea kielen jonkun erityisen sisällön sijaan itse kielellinen voima ja kääntää tuo voima vapaaksi luovuudeksi ilman edellytyksiä.

Lunastamisen mahdollisuus ei nimittäin merkitsee jonkin uuden mykän perustan ja ennakkoehdon asettamista nihilismiä vastaan, vaan kielen vapauttamista jopa nihilismin paljastamasta ei-minkään kohtalosta.

Ihmiskunnan lunastus koskee siis tämän kielellisen olemuksen pelastusta, täydellistämistä ja omaksumista. Uskonnollisen terminologian ei pidä antaa hämätä, sillä kyse ei ole jonkin uuden transsendenssin tuomisesta maailmaan tai uuden uskonnon tai papiston perustamisesta spektaakkelin yhteiskuntaa hallitsevan papiston tilalle.

Kyse on täysin maallisen elämän pelastamisesta, yksinkertaisesta inhimillisestä ja korjaamattomasta elämästä vailla erillistä pelastusta, jonka varaan jokin uusi poliittinen tai uskonnollinen hallintokoneisto voitaisiin perustaa.

Tämä kielifilosofinen messianismi kuitenkin lainaa uskonnon ilmoituksen käsitteestä juuri sanomattoman eliminoimisen. Sanomattoman pyhitys puolestaan asettaa mysteeriuskontojen perustan. Sana mysteeri juontaa indoeurooppalaisesta termistä mu, joka viittaa surevaan ääneen suun sulkeutuessa ja vielä selitystä vaille jäävään kärsivään hiljaisuuteen/......
...........
Giorgio Agamben: Keinot vailla päämäärää, Markku Koivusalon jälkisanat s, 92-94.
*
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Society_of_the_Spectacle
http://fi.wikipedia.org/wiki/Guy_Debord
http://en.wikipedia.org/wiki/Guy_Debord
http://en.wikipedia.org/wiki/Shekhinah
http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&aq=0h&oq=gio&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=giorgio+agamben
http://www.netn.fi/396/netn_396_kirja4.html
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Rappeutunut+politiikka+tarvitsee+uuden+sanaston/HS20020111SI1KU02nz4
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=470
http://hilobrow.com/2009/09/23/the-postmodernists/
http://sujas.blogspot.com/2007/03/el-giorgio.html

Kommentti tunnetun seemiläisen kansan ja sen erään edustajan historiaan

Kuvassa muitten-kanssa-ei-aina-niin-kovin-hyvin-toimeen-tullut-juutalainen Jabba The Hutt  (John Fogerty'n antama nimitys) eli Saul Zaentz.

(Kielimafia yritti korjata tekstiä joiltain osin poliittisesti korrektimpaan suuntaan - 19.5 - viimeksi klo: 20.40)
1
'Heillä oli kyky, jota suomalaisen on syytä miettiä: kyky tulla toimeen ihmisten kanssa, jotka eivät pitäneet heistä.'(Kemppinen 18.5).

Nietzscheläistyyppinen selitys: juutalaiset ovat Mooseksen jälkeistä (ja sitä edeltänyttä) ensimmäisen temppelin alkuaikaa lukuunottamatta olleet halveksittu, vainottu ja orjuutettu kansa, joka on kuitenkin pystynyt kääntämään kaunansa positiiviseksi vallantahdoksi, joka 'alistaa' heitä halveksivat ihmiset joustavuudellaan ja luovuudellaan.

Minun mielestäni kyse on siis hiukan enemmästä kuin pelkästä toimeen tulemisesta.

Juutalaiset ovat kyenneet omaksumaan feminiinisen roolin suhteessa elämään (onhan heidän Jumalansakin ilmeisesti 2/3 feminiininen ja 1/3 rabbiininen). Feminiininen joustavuus ei paradoksaalista kyllä ole kuitenkaan estänyt heitä yllättävän monesti sijoittumasta yhteisönsä nokkimisjärjestyksen yläpäähän.

Minua (sovinistisesti?) ihmetyttää - myös juutalaisten tapauksessa, että naista kuulemma yhä edelleen alistetaan länsimaisissa liberaalisissa demokratioissakin, vaikka jostain kumman syystä naisella mitä ilmeisimmin on valtaa - varsinkin kotona. Ja paljon. Joskus jopa liikaa.

Muslimit (nuo uhomaskuliinit) eivät ole osoittaneet likimainkaan samanlaista joustavuutta ja kekseliäisyyttä kuin juutalaiset, mutta heillä onkin ollut 'usko tai kuole'-Islam ja islamilaiset laki-teokratiansa, jonne ei länsimaisten besserwissereitten, kauppalopojen ja viimein sirpalekranaattien olisi koskaan pitänyt mennä julistamaan oman uskontonsa, sivistyksensä ja tuotteittensa ilosanomaa - pyyteettömästi kuin Jyrki 'kenen intresseissä on huijata?' Katainen.

Sillä länsimaisen, maallistuneen vapaus-oikeus-rationalismin suoramyynti-projekteista imaameille ei yleensä (ei ennen eikä tulevaisuudessa) hyvää seuraa (fundamentalismi ei synny tyhjästä, koska pelkkä ekspansiivisuus ei voi koskaan olla minkään kukoistavan uskonnon/kulttuurin 'reason for being'/vrt. Kreikka 400 ekr.) ja vain tekopyhät liberaalit (juutalaiset mukaanlukien) ihmettelevät miksi.

Toisaalta - - - on erinomaisen opettavaista muistaa, miten kuningas David aikoinaan alisti naapurikansat Israelin vasalleiksi. Se nimittäin helpottaa myös nykyisen Israelin rauhanomaisen (haha) politiikan ymmärtämistä.

Tätä taustaa vasten saatan sanoa - turpiin saannin uhallakin, että 1900-luvulla tapahtui kaksi toisiinsa limittyvää megahirvittävää asiaa: juutalaisten kansanmurha ja Israelin valtion perustaminen.
*
(Loputtomassa evakossa juutalaiset oppivat jotain, mitä muslimit eivät kai koskaan pysyvillä asuinsijoillaan. Nimittäin sen, ettei Jumalaa tarvitse kuljettaa maasta toiseen kuin vientituotetta vaan Hänet voi ottaa mukaan ilman myyntipakkoa. - Kunpa kristitytkin olisivat tämän ymmärtäneet. ennenkuin menivät ja tappoivat trendikkään uskontonsa nimissä Amerikan alkuperäisväestön lähes tykkänään.)

2
Vanz can't dance, but he'll steal your money,
Watch him or he'll rob you blind.

http://en.wikipedia.org/wiki/Saul_Zaentz
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jabba_the_Hutt

http://www.youtube.com/watch?v=-eJ7-atpcpQ
Laulu kertoo oikeasta Saulista - eli Saul Zaentz'istä, juutalaisen kapitalistisesta arkkityypistä - nerokkaasta ja muitten kanssa - jos ei muuten niin rahan ja lain voimalla 'toimeen tulevasta' bisnes-mafiososta, joka loi sekä kapitalismin että kommunismin (Marx, Trotski jne.) pelkästään oman eloonjääntinsä turvatakseen - asia, jonka toki ymmärrämme (?), koska olemme näinä aikoina väestötieteilijöitä, historioitsijoita ja evoluutiobiologeja kaikki tyynni (?).
*
The song "Zanz Kant Danz" was altered and re-titled "Vanz Kant Danz" a few months after the release of the album in an unsuccessful attempt to avoid a defamation lawsuit from Saul Zaentz, owner of Fantasy Records. The altered "Vanz Kant Danz" version of this song appears on all post-1985 pressings of the album.

A Zaentz lawsuit claimed that "The Old Man Down the Road" shared the same chorus as "Run Through the Jungle" (a song from Fogerty's days with Creedence Clearwater Revival: years before, Fogerty had relinquished copy and publishing rights of his Creedence songs to Zaentz and Fantasy, in exchange for release from his contractual obligations to same). The defendant Fogerty ultimately prevailed, when he showed that the two songs were whole, separate and distinct compositions. Bringing his guitar to the witness stand, he played excerpts from both songs, demonstrating that many songwriters (himself included) have distinctive styles that can make different compositions sound similar to less discerning ears.

After prevailing as defendant, Fogerty sued Zaentz for the cost of defending himself against the copyright infringement. In such (copyright) cases, prevailing defendants seeking recompense were bound to show that the original suit was frivolous or made in bad faith.

Fogerty v. Fantasy became precedent when the Supreme Court (1993) overturned lower court rulings and awarded attorneys' fees to Fogerty, without Fogerty having to show that Zaentz's original suit was frivolous.
*
http://www.justsomelyrics.com/124990/John-Fogerty-Vanz-Kant-Danz-Lyrics
http://www.tolkienlibrary.com/press/Frodo_Franchise_Interview.php
http://kemppinen.blogspot.com/2010/05/rattikauppiaat.html
http://www.cowboylyrics.com/lyrics/fogerty-john/vanz-kant-danz-1440.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jabba_the_Hutt

Mainonta ja pornografia kapitalismissa: Dim-sukkahousujen lumosta alastomien ruumiiden naamioksi

'On kaksi tapaa tehdä näkyväksi se, ettei ole enää enempää nähtävää. Toinen on pornografia ja mainonta, jotka kuitenkin toimivat aina kuin olisi vielä jotakin nähtävää, aina lisää kuvia kuvien takana, kun taas toinen tapa on esittää kuva kuvana ja sallia siten kuvattoman ilmaantuminen, joka Benjaminin sanoin on kaikkien kuvien turvapaikka.'

[(Giorgio Agamben: Keinot vailla päämäärää, s. 114, Markku Koivusalon jälkisanat - (sitaatti kirjasta Agamben: Repetition and Stoppage s. 72)]
*
Dim-sukkahousut (Giorgio Agamben)

1970-luvun alussa saattoi pariisilaisten elokuvateatterien saleissa nähdä maninosfilmin, jossa markkinoitiin tunnettua sukkahousumerkkia. Se näytti kasvot katsojiin päin kääntyneinä joukon yhdessä tanssivia tyttöjä.  Kuka on nähnyt, edes ohimennen, joitakin osia siitä, ei hevin unohda hymyilevien tanssijoiden ruumiista säteillyttä erikoista synkronian ja dissonanssin, sekaannuksen ja vierauden vaikutelmaa.

Vaikutelma perustui trikkiin. Kukin tytöistä oli kuvattu erikseen, ja yksittäiset palat koottiin yhteen samaa musiikkitaustaa vasten. Mutta tästä helposta trikistä, mainostettavaan tuotteeseen puettujen pitkien säärten liikkeiden laskelmoidusta epäsymmetriasta, minimaalisesta liikkeitten jälkeen jäämisestä, henki kohti katsojaa lupaus vääjäämättä ihmisruumista koskettavasta onnesta.

1920-luvulla, kun kapitalistinen markkinaprosessi alkoi investoida ihmisruumiiseen, tuon ilmiön vastahakoiset tarkkailijat yrittivät kuitenkin nähdä siinä myönteisen puolen, ikäänkuin olisivat löytäneet edestään profetiatekstin, joka ylitti kapitalistisen tuotantotavan rajat ja vaati tulkintaa. Näin syntyivät Kracauerin havainnot girlseistä ja Benjaminin huomiot auran dekadenssista.

Ihmisruumiin muuttaminen kauppatavaraksi, kun se taipui vaihtoarvon ja massatuotannon rautaisiin lakeihin, näytti samalla lunastavan ruumiilta vuosisatojen ajan sitä merkinneen sanattomuuden stigman. Irtaantuessaan biologisen kohtalon ja yksilöllisen elämänkerran kaksinkertaisesta ketjusta se otti etäisyyttä niin traagisen ruumiin artikuloimattomaan huutoon kuin koomisen ruumiin mykkyyteenkin ja näytti ensi kertaa täysin kommunikoivalta, kokonaisuudessaan valaistulta.

Girlsien tansseissa, mainoskuvissa ja mannekiinien muotinäytöksissä toteutui näin ihmisruumiin teologisista perusteista vapautumisen sekulaari prosessi, joka oli alkanut jo suuressa mittakaavassa, kun 1800-luvun alussa litografian ja valokuvauksen keksiminen oli rohkaissut pornografisten kuvien leviämistä markkinoille: ruumis ei ollut enää lajityypillinen eikä yksilöllinen, ei jumaluuden kuva eikä eläimellisyyden muoto, vaan siitä tuli nyt todella mikä tahansa.

Tässä tavara paljasti salaisen solidaarisuutensa (Marxin ennakoima) teologisten antinomioiden kanssa. Sillä tuo ensimmäisen Mooseksen kirjan ilmaisu 'Jumalan kuvaksi', joka juurrutti ihmisen hahmon Jumalaan, sitoi sen kuitenkin tällä tavoin näkymättömään arkkityyppiin, ja se perusti sidoksen myötä paradoksaalisen näkemyksen täysin immateriaalisesta samankaltaisuudesta.

Irrottaessaan ruumiin teologisesta mallistaan kaupallistuminen pelastaa siitä kuitenkin samankaltaisuuden: mikä tahansa on samankaltaisuutta ilman arkkityyppiä, siis Idea. Tästä syystä, jos teknistetyn ruumiin täydellisesti toimivalla kauneudella ei olekaan mitään tekemistä sen unicumin (ainutlaatuisuuden/rr) näyttäytymisen kanssa, joka sekoittaa Troijan vanhojen ruhtinaitten päät Helenan ilmestyessä Skaian portilla, niin molemmissa värähtelee jokin samankaltaisuutta muistuttava.

(Kaunis on kuin jumalattaret itse hän, katsoa ihme!/suom. O. Manninen)

Tästä juontuu myös ihmishahmon exodus meidän aikamme taiteesta ja muotokuvan rappio: yhtenäisyyden käsittäminen on muotokuvan päämäärä, mutta minkä tahansa käsittämiseen tarvitaan kameran objektiivia.

Eräässä mielessä vapautumisen prosessi on yhtä vanha kuin taiteiden keksiminen. Sillä siitä hetkestä alkaen, jona käsi ensi kerran luonnosteli tai veisti ihmishahmon, kättä johdattamassa oli jo Pygmalionin uni: ei vain yksinkertaisesti muotoilla rakastetun ruumiin kuva, vaan toinen ruumis tälle kuvalle ja rikotaan orgaaniset rajat, jotka estävät ehdottoman inhimillisen pyrkimyksen onneen.

Mitä tästä tukahdetusta ja järjettömästä onnen lupauksesta, joka heittäytyy meitä vastaan Dim-sukkahousuihin sujautetuista tytöistä, on nykyään sosiaalisen elämän kaikkia puolia hallitsevan kauppatavaran aikakaudella jäljellä?

Kaupallinen tuotanto ja mainonnan tekniikat eivät koskaan ole niin suuresti manipuloineet ja niin sanotusti kuvitelleet kiireestä kantapäähän ihmisruumista - ennen muuta naisruumista - kuin nykyään: transseksuaalinen ruumis on hävittänyt sukupuolierojen hämäryyden, julkea mainostaminen on heittänyt menemään singulaarisen fysiksen kommunikoimattoman vierauden, promiskuiteetti kauppatavaran elimettömän ruumiin kanssa on tehnyt ruumiin kuolevaisuuden kyseenalaiseksi ja pornografia on kumonnut eroottisen elämän intiimiyden.

Sen sijaan, että teknistämisen prosessi olisi investoinut materiaalisesti ruumiiseen, se on kääntynyt luomaan erillistä aluetta, jolla ei ole käytännöllisesti katsoen mitään kosketuskohtia ruumiiseen: ruumista ei ole teknistetty, vaan sen kuva.

Näin mainonnan loisteliaasta ruumiista on tullut naamio, jonka takana hauras ja pieni ihmisruumis jatkaa horjuvaa olemassaoloaan ja girlsien geometrinen kauneus peittää Lagereilla kuolemaan johdettujen alastomien pitkät jonot tai moottoriteiden nykyaikaisen verilöylyn marttyyrien tuhannet ruumiit.

Ihmiskunnan täytyy oppia riistämään menehtyvältä tavaralta seuraavankaltainen hyvä. Sen on sopeuduttava sen ihmisluonnon historiallisiin muunnoksiin, jonka kapitalismi haluaa sulkea mainoksiin; sen on pakotettava kuva ja ruumis tilaan, jossa niitä ei voi enää erottaa, ja saavutettava siinä taottuna tuo miksi tahansa ruumis, jolle fysis on samankaltaisuus.

Mainonta ja pornografia, jotka itkijänaisina saattavat tavaraa hautaan, ovat tiedostamattaan tämän uuden ihmisruumiin kätilöitä.

(Giorgio Agamben: Tuleva yhteisö, s. 49-52)
*
http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&aq=0h&oq=gior&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=giorgio+agamben
http://en.wikipedia.org/wiki/Walter_Benjamin
http://plaza.fi/ellit/muoti-ja-kauneus/muoti/testissa-litistavat-muotoilevat-ja-kohottavat-alusasut-katso-mika-toimii-ja-mika-ei
http://www.foodmall.org/entry/bread-artgoes-gruesome/

http://www.netn.fi/396/netn_396_kirja4.html
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Rappeutunut+politiikka+tarvitsee+uuden+sanaston/HS20020111SI1KU02nz4
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=470

Leiri poliittisen järjestelmämme ja modernin vallan oikeudellisen rakenteen analogiana

Yläkuvassa Auschwitz, alakuvassa urbaani, biopoliittinen leiri (camp).

(Kolme tekstin ymmärtämisen kannalta selventävää linkkilisäystä (lihavoitu) tehty - 20.5)

Mikä on leiri? (Giorgio Agamben)

1. Se, mitä leireillä tapahtui, ylittää siinä määrin rikoksen juridisen käsitteen, että yleensä yksinkertaisesti unohdetaan ajatella sitä erityistä juridis-poliittista rakennetta, jossa nämä tapahtumat tuotettiin. Leiri on vain paikka, jossa toteutui kaikkein täydellisin conditio inhumana, mitä maa on koskaan päällään kantanut: tässä on viime kädessä se, millä on merkitystä uhreille ja jälkimaailmalle.

Lähdemme tässä tarkoituksellisesti vastakkaiseen suuntaan. Sen sijaan, että johtaisimme leirin määritelmänn leireillä tapahtuneesta, kysymme pikemminkin: mikä on leiri, millainen on sen juridis-poliittinen rakenne; mikä teki mahdolliseksi leirien tapahtumat?

Tämä johdattaa meidät tarkastelemaan leiriä, ei niinkään historiallisena tosiasiana ja menneisyyteen kuuluvana poikkeusilmiönä (joskin todennäköisesti vielä mahdollisena), vaan ikäänkuin kätkettynä matriisina, nomoksena poliittiselle tilalle, jossa edelleen elämme.

(Nomos/laki merkinnee tässä Agamben'in kontekstissa poliittisen tilan perimmäistä ymmärrystä itsestään lakina, lain käyttönä ja tarkoituksena; kyseessä on siis eräänlainen yhteisöllisen olemisen 'reason for being' - luontoa koskevan fysis-käsitteen poliittis-yhteisöllinen vastine/RR).
.....
3. On ajateltava leirin paradoksaalista asemaa poikkeuksen tilana: se on palanen aluetta, joka sijoittuu normaalin juridisen järjestelmän ulkopuolelle, mutta ei kuitenkaan ole täysin ulkopuolinen tila. Se, mikä siitä on suljettu ulos on poikkeuksen, exceptio, etymologian mukaan ulos otettu tai otettu esiin (ex-capere), sisällytetty juuri ulos sulkemisessaan. Tällä tavoin itse poikkeustila vedetään järjestyksen piiriin. Leiri on siis rakenne, jossa poikkeustila - josta päättämisen mahdollisuudelle suvereeni valta perustuu - toteutuu pysyvästi.

Hannah Arend huomautti kerran, että leireillä tulee selkeästi näkyviin periaate, joka hallitsee totalitaarista valtaa ja jota terve kieltäytyy itsepintaisesti hyväksymästä - nimittäin periaate, jonka mukaan 'kaikki on mahdollista'.

Vain koska leirit muodostavat äsken kuvaillussa merkityksessä poikkeustilan, jossa laki on kokonaisuudessaan pidätetty, kaikki on niillä todellakin mahdollista.

Jos ei ymmärretä tätä leirien erityistä juridis-poliittista rakennetta, jonka tavoitteena on tehdä poikkeuksesta pysyvä, niillä tapahtunut uskomaton jää täysin käsittämättömäksi.

Leireille joutunut liikkui ulkoisen ja sisäisen, poikkeuksen ja säännön, laillisen ja laittoman erottamattomuuden vyöhykkeellä, jolla kaikki juridinen suoja mitätöityi; jos henkilö lisäksi oli juutalainen, Nürnbergin lait olivat jo vieneet hänen kansalaisoikeutensa, ja sen jälkeen, 'lopullisen ratkaisun' aikaan, hänestä tuli täysin kansalaisuudeton.

Sikäli kuin sen asukkaat on riisuttu kaikesta poliittisesta statuksesta ja supistettu pelkäksi paljaaksi elämäksi, leiri on myös kaikkein täydellisimmin koskaan toteutunut biopoliittinen tila, jossa vallalla on vastassaan pelkkä puhdas biologinen elämä vailla mitään välitystä..

Näin leiri on itse poliittisen tilan paradigma juuri silloin, kun politiikka muuttuu biopolitiikaksi ja homo sacer sekoittuu käytännössä kansalaiseen.

Oikea kysymys leireillä tapahtuneitten kauheuksien edessä ei siis ole tekopyhä kysymys siitä, kuinka niin kauhistuttavia rikoksia on voitu tehdä ihmisiä vastaan. Olisi rehellisempää ja ennen kaikkea hyödyllisempää tutkia huolellisesti, minkälaisten juridisten menettelyjen ja poliittisten dispositiivien välityksellä ihmisiltä voitiin niin täysin riistää heidän oikeutensa ja etuoikeutensa, että lopulta mikään teko heitä kohtaan ei enää vaikuttanut rikokselta (Tässä kohdassa kaikesta oli todellakin tullut mahdollista).

(Giorgio Agamben: Keinot vailla päämäärää, s. 35, 37-8)
*
Leiri, korruptio, spektaakkeli ja pakolainen ovat näitä poikkeustilan säännöksi muodostumisen harmaita alueita, joissa julkinen ja yksityinen, luonto ja kulttuuri sekoittuvat erottamattomiksi. Näin ollen juutalaisen kohtalo Auschwitzissa tai bosnialaisnaisen Omarskassa ei johdu heidän poliittisista valinnoistaan perinteisessä mielessä, vaan tilanteesta, jossa biologisesta ruumiista itsestään on tullut poliittinen.

Se, että Agamben sanoo leirin eikä kaupungin olevan poliittisen tilamme uusi nomos, ei tarkoita, että eläisimme keskitysleirillä vaan että poliittinen järjestelmämme ja moderni valta ovat kenties analogisempia leirin kuin kaupungin oikeudelliselle rakenteelle, vaikka ne ovat aina halunneet pitää jälkimmäistä mallinaan. Agamben ei nimittäin ajattele leiriä pelkästään historiallisena tosiasiana vaan myös erityisenä juridis-poliittisen rakenteen mallina. Leiri on tila, joka avautuu, kun poikkeustilasta alkaa tulla sääntö.

(emt. s.111, Markku Koivusalon jälkisanat)
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Giorgio_Agamben
http://en.wikipedia.org/wiki/Giorgio_Agamben
http://www.netn.fi/396/netn_396_kirja4.html
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Rappeutunut+politiikka+tarvitsee+uuden+sanaston/HS20020111SI1KU02nz4
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=470
http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/viewFile/701/581
http://en.wikipedia.org/wiki/Homo_sacer
http://www.youtube.com/watch?v=oQA3BBP3I6I
http://www.google.fi/search?hl=fi&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=homo+sacer+google+search&btnG=Haku&aq=f&aqi=&aql=&oq=&gs_rfai=
http://www.voices.no/mainissues/mi40008000284.php
http://www.sauer-thompson.com/archives/philosophy/003299.html
http://www.artandeducation.net/announcements/view/66
http://strangledsleep.blogspot.com/2009/01/agamben-and-camps.html
http://adswithoutproducts.com/2007/08/

Kukkahattusedät, populismi ja kunniallinen politiikka

1
Koska en Bartlebyn hengessä (I would prefer not to) halua osallistua liika-viisaitten ja yli-oppineiden kukkahattusetien (tai -tätien) 'minä-tiedän-paremmin-koska-minulla-on-enemmän-faktoja-peliin' tein alkuperäisestä kommenttiluonnoksestani päreen - vain tähän blogiin.
*
Blogistanin Kingi, immor(t)aliteettioikeuksien yksinäinen sheriffi, Jukka Matrix Kemppinen kirjoitti 13.5 mm.:

'Kuvassa (vas.) Eero Heinäluoma. Mutokuva on hyvin taiteellinen, koska se näyttää kohteen aineksen ja ulottuvuuden (kuva täyttää lievää kohtuullisemman herjauksen tuntomerkit/rr).

Myös Erkki Tuomioja ilmoitti eduskunnassa, että Suomen pitäisi luistaa maksamasta osuutta Kreikan apupaketista, koska muut euromaat sen sitten maksavat. Sitä hän ei näy maininneen, mitä siinä välissä tapahtuisi.

Tuomioja on kunniallinen mies, kuten Marcus Antonius sanoi Brutuksesta Shakespearen mukaan. Siten on pidettävä varmana, ettei hän tuon mielipiteen esittäessään ajattele, miten imelältä tuntuu seuraavissa vaaleissa korostaa, että me vastustimme veronmaksajien varojen haaskamista, vastustimme EU:n sisäistä kehitysapua ja vastustimme väkivaltaisuuksien leviämisen estämistä. Ehkä hän voisi kuitenkin nyt, tuon lausunnon jälkeen, poistaa Sadankomitean merkin varustuksestaan, koska vuosikymmeniä rummutettuja aatteita ei ole enää olemassa.

Mielessäni on siis joukko äänestyksiä ja politiikkaa, vaikka kysymys ei ole minun kakunpalastani.'
*
Jos olisi kysymys Kemppisen omasta kakkupalasta hän tuskin kirjoittaisi siitä ainuttakaan sellaista riviä, jota ei voitaisi oikeudessa tulkita vähintään kolmella eri tavalla. - Ja kun oppii kirjoittamaan moniselitteisesti ('laillisesti'), saattaa viimein jopa itsekin luulla puhuvansa totta.

Nähtävästi Kemppinen on raffinoidusti resignoituneessa, waltarilais-karvajalkaisessa porvaridemari-elitismissään halunnut jälleen kerran todellisuutta inhoten unohtaa, että politiikka todella perimmältään on - jos ei täysin likaista niin ainakin sellaista peliä, jossa toimitaan strategisesti tiettyyn suuntaan, mikä merkitsee, että kompromissien käytölle tai kompromisseista kieltäytymiselle ei ole olemassa ennakkosääntöä.

Joten miksi Eero Heinäluoman (olipa hän sitten miten tyhmä tavis tahansa) tai Erkki Tuomiojan (olipa hän sitten miten kunniallinen, oppinut ja fiksu tahansa) pitäisi mennä hallituksen puolelle asiassa, joka paitsi ihan oikeasti 'haisee' mutta jonka vastustamista voi myös käyttää pragmaattisesti hyödykseen jälkeenpäin? Miksi antaa tilaisuuden tullen tuumaakaan periksi, jos kerran on tosissaan ryhdytty politiikkaa tekemään?

Sillä eiväthän poliittiset valinnat ole faktisesti (kuten fysiikassa) tai edes normatiivisesti (kuten laissa) oikeutettavissa, koska politiikka on taistelua vallasta, eikä vallassa ole perimmältään kyse tosiasioista konsensuksen merkityksessä (kuten Habermas väittää) vaan aluperin jumalalliseksi ilmoitukseksi korotetusta suvereenin päätöksestä (eli transsendoidusta egoismista; vrt. Carl Schmitt).

Tämä aporia tekee politiikasta tietysti vain entistä mahdottomamman lajin. Sopii kysyä, että vaikkeivät voittajat uskokaan sattumaan, niin kuka koskaan voisi täysin vilpittömästi uskoa heidän olevan (faktisesti/normatiivisesti) oikeassa juuri sen takia, että he voittivat?

Perusteluiksi oikeassaolemiselle jää siten 'vain' oma usko eli vakaumus. Niin hyvässä kuin pahassa.

Monineuvo-Kemppiselle (mutta emme nykyiselle oikeistohallitukselle) suomme kuitenkin privilegion tässäkin asiassa: olkoon sen nimi bona fide. - - Ja koska hyvässä uskossa elävän on mahdoton intentoida täyttä valhetta, ei häntä voi myöskään tuomita kovimman kautta. - Toistan, että edellinen pätee vain ennustaja-Kemppiseen, ei hallitukseen ja etenkin ajopuu-Kataiseen, jolla on pasmat sekaisin. Kemppiselle suodaan erioikeus monetarismia puolustavaan mielipiteeseen, mutta Katainen lähetetään London School of Economicsiin jatkokursseille.

2
Erkki Tuomioja kirjoitti blogissaan seuraavana päivänä, että mikäli demarit olisivat olleet hallituksessa, ja päätös olisi ollut heistä kiinni, puolue olisi äänestänyt Kreikan lainan puolesta joskin vaatien paljon selkeämpää päätöstä ehdoista:

'Eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtaja Erkki Tuomioja (sd) olisi äänestänyt Kreikan lainan puolesta, jos hänen puolueensa olisi ollut hallituksessa. Tuomioja kertoo kannastaan blogissaan.

Hän kertoo, että sosiaalidemokraattien päätös äänestää eduskunnassa Kreikan tukipakettia vastaan on herättänyt tavallista raivokkaampia reaktioita. "Myös mediassa on kompattu kokoomuksen ja Kataisen kovasanaista sosdem-kritiikkiä vastuuttomuudesta, populismista ja ties mistä. Pohjavireenä on ollut väite, että jos Sdp olisi hallituksessa, tai jos esityksen läpimeno muutoin olisi todella ollut meistä kiinni, niin olisimme äänestäneet paketin puolesta", hän kirjoittaa.

Hän vastaa asiaan.

"Näin varmaan suurella todennäköisyydellä olisi ollutkin."

Hän pohtii myös vaihtoehtoja.

"Mutta tuossa tilanteessa olisi myös ollut mahdollista jo hallituksessa tai todellisissa neuvotteluissa saada hyväksyttyä joitain sellaisia lisiä, joilla suomalaisrahoittajiakin olisi sitoutettu vastuuseen."

Olisiko näillä enempää kuin marginaalinen merkitys on vaikea sanoa, hän kirjoittaa.

"Parhaimmassa tapauksessa olisi, huonoimmassa ne olisivat jääneet vain näennäisiksi eleiksi. Näinhän ministeri Katainen kuvasi Saksassa pankkien hallitukselle antamia lupauksia, joiden epämääräisyys oli vaikuttamassa siihen, etteivät sosialidemokraatit Saksassakaan äänestäneet Kreikan tukipaketin puolesta."

Todellinen vaihtoehto Kreikan kriisin hoitamiseen olisi hänen mielestään ollut Kreikan laskeminen hallittuun velkasaneeraukseen, mutta siihen Euroopan johtajilla ollut valmiutta eikä uskallusta.

Koko Sdp:n ryhmä äänesti eduskunnassa Kreikan lainaa vastaan myöhään keskiviikkona. Yli kymmenen ryhmän jäsentä olisi halunnut äänestää tyhjää, mutta se ei ollut mahdollista.

Koko oppositio äänesti lainaa vastaan.'
*
Tuomiojan laskelmointi on oikeaa politiikkaa. Pitää iskeä silloin, kun on (ehkä ainoa) mahdollisuus. Ja lujaa! Kuten mainittu Brutus teki. Sillä Caesarin oli pakko kuolla. Häntä ei yksi 'kunniallinen' Brutus olisi voinut pelastaa.

Jos politiikassa ei muka voi/saa yhtään laskelmoida ja sopivasti populisoida, niin mitä siitä sitten tämän vähennyksen jälkeen jää jäljelle? Vastaus: Kukkahattusetien puolue (KSP) pääministerinään B. Messerwisser. Siinä puolueessa puhutaan vain totta - veitsenterävästi.

PS.
Kemppinen kirjoitti kommentissaan tarkoittaneensa väkivaltaviittauksellaan lähinnä Balkanin kansojen tapaa ratkoa ongelmiaan esim. 15 vuotta sitten (Bosnian sota) sekä Kreikan levotonta historiaa ja etenkin sen sisällissotaa 1946-49, jolloin vallankaappausta yrittäneet kommunistit kukistettiin Iso-Britannian/USA:n tuella ja Kreikka liitettiin Natoon.

En taida olla täysin valmis ymmärtämään K:n intentiota. Ihanko oikein pasifistisen humanismin ja yhteiskuntarauhan nimissä K. liikkuu mielipiteineen puolustamassa satojen miljardien riskilainoja? - Okei. Parempi siis, että kansa(t) pannaan kyykkyyn demokraattisesti ja lakiin vedoten kuin annetaan sille/niille mahdollisuus aitoon vastarintaan?

Nyt ei puutu enää kuin väite, että avoimesta vastarinnasta syntyneen anarkian voittavat joka tapauksessa ne, joilla on raha sekä armeija takanaan (siis oikeisto), eli on kaikin puolin siistimpää kyykyttää rahalla kuin raakuudella.

Vallitseva yhteiskunnallinen status quo ostetaan siten rahalla, mikä merkitsee - jos ei poikkeustilaa niin ainakin eräänlaisen pääoma-parlamentarismin toteutumista (Alain Badiou'n termi; - vrt. Giorgio Agamben'in käsitys poikkeustilasta).
***
Afterthought

Aiheeseen liittyen kannattaa kuitenkin palauttaa mieliin Camus'n ja Sartren 1940-luvun lopulla käymä paradigmaattinen riita ideologisen valinnan ja ylipäätään politiikan tekemisen luonteesta sekä heidän suhtautumisestaan väkivaltaan ja kuolemanrangaistukseen.

Osittain ristiriidassa edellä kirjoittamani kanssa arvostan nimittäin edelleenkin Camus'n maltillista ja rauhanomaista stoalaisuutta enemmän kuin Sartren poukkoilevaa ja poliittisesti ajoittain melkoisen naivia (joskin myös perusteltua) marxismia.

Hmm x 2

...joku voisi nyt mutkat suoriksi vetäen väittää, että näin ollen minä taidan, mitä poliittiseen analyysiin tulee, sittenkin arvostaa myös enemmän Giorgio Agamben'in benjaminilaista, passiivista pessimismiä (messiaanisen, 'jumalallisen väkivallan =tuomion' odotus) kuin Slavoj Zizek'in aktiivista paavalilaista vallankumouksellisuutta (uutta optimismia vanhassa pessimismissä: Pyhä Henki = uskovien yhteisö = Puolue!) tässä ja nyt.

Kyseiseen hypoteettiseen väitteeseen minulla ei toistaiseksi ole mitään kommentoitavaa. Come what may and let be if possible. Mutta palaan asiaan. Varmasti.
*
http://kemppinen.blogspot.com/2010/05/vahinko-etta-han-on-roisto.html
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Tuomioja+olisi+%C3%A4%C3%A4nest%C3%A4nyt+hallituksessa+Kreikan+lainan+puolesta/1135256833136
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kukkahattut%C3%A4ti
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/63714-rehn-hyokkaa-populisteja-vastaan
http://fi.wikipedia.org/wiki/Giorgio_Agamben
http://en.wikipedia.org/wiki/Bartleby,_the_Scrivener