Kukkahattusedät, populismi ja kunniallinen politiikka

1
Koska en Bartlebyn hengessä (I would prefer not to) halua osallistua liika-viisaitten ja yli-oppineiden kukkahattusetien (tai -tätien) 'minä-tiedän-paremmin-koska-minulla-on-enemmän-faktoja-peliin' tein alkuperäisestä kommenttiluonnoksestani päreen - vain tähän blogiin.
*
Blogistanin Kingi, immor(t)aliteettioikeuksien yksinäinen sheriffi, Jukka Matrix Kemppinen kirjoitti 13.5 mm.:

'Kuvassa (vas.) Eero Heinäluoma. Mutokuva on hyvin taiteellinen, koska se näyttää kohteen aineksen ja ulottuvuuden (kuva täyttää lievää kohtuullisemman herjauksen tuntomerkit/rr).

Myös Erkki Tuomioja ilmoitti eduskunnassa, että Suomen pitäisi luistaa maksamasta osuutta Kreikan apupaketista, koska muut euromaat sen sitten maksavat. Sitä hän ei näy maininneen, mitä siinä välissä tapahtuisi.

Tuomioja on kunniallinen mies, kuten Marcus Antonius sanoi Brutuksesta Shakespearen mukaan. Siten on pidettävä varmana, ettei hän tuon mielipiteen esittäessään ajattele, miten imelältä tuntuu seuraavissa vaaleissa korostaa, että me vastustimme veronmaksajien varojen haaskamista, vastustimme EU:n sisäistä kehitysapua ja vastustimme väkivaltaisuuksien leviämisen estämistä. Ehkä hän voisi kuitenkin nyt, tuon lausunnon jälkeen, poistaa Sadankomitean merkin varustuksestaan, koska vuosikymmeniä rummutettuja aatteita ei ole enää olemassa.

Mielessäni on siis joukko äänestyksiä ja politiikkaa, vaikka kysymys ei ole minun kakunpalastani.'
*
Jos olisi kysymys Kemppisen omasta kakkupalasta hän tuskin kirjoittaisi siitä ainuttakaan sellaista riviä, jota ei voitaisi oikeudessa tulkita vähintään kolmella eri tavalla. - Ja kun oppii kirjoittamaan moniselitteisesti ('laillisesti'), saattaa viimein jopa itsekin luulla puhuvansa totta.

Nähtävästi Kemppinen on raffinoidusti resignoituneessa, waltarilais-karvajalkaisessa porvaridemari-elitismissään halunnut jälleen kerran todellisuutta inhoten unohtaa, että politiikka todella perimmältään on - jos ei täysin likaista niin ainakin sellaista peliä, jossa toimitaan strategisesti tiettyyn suuntaan, mikä merkitsee, että kompromissien käytölle tai kompromisseista kieltäytymiselle ei ole olemassa ennakkosääntöä.

Joten miksi Eero Heinäluoman (olipa hän sitten miten tyhmä tavis tahansa) tai Erkki Tuomiojan (olipa hän sitten miten kunniallinen, oppinut ja fiksu tahansa) pitäisi mennä hallituksen puolelle asiassa, joka paitsi ihan oikeasti 'haisee' mutta jonka vastustamista voi myös käyttää pragmaattisesti hyödykseen jälkeenpäin? Miksi antaa tilaisuuden tullen tuumaakaan periksi, jos kerran on tosissaan ryhdytty politiikkaa tekemään?

Sillä eiväthän poliittiset valinnat ole faktisesti (kuten fysiikassa) tai edes normatiivisesti (kuten laissa) oikeutettavissa, koska politiikka on taistelua vallasta, eikä vallassa ole perimmältään kyse tosiasioista konsensuksen merkityksessä (kuten Habermas väittää) vaan aluperin jumalalliseksi ilmoitukseksi korotetusta suvereenin päätöksestä (eli transsendoidusta egoismista; vrt. Carl Schmitt).

Tämä aporia tekee politiikasta tietysti vain entistä mahdottomamman lajin. Sopii kysyä, että vaikkeivät voittajat uskokaan sattumaan, niin kuka koskaan voisi täysin vilpittömästi uskoa heidän olevan (faktisesti/normatiivisesti) oikeassa juuri sen takia, että he voittivat?

Perusteluiksi oikeassaolemiselle jää siten 'vain' oma usko eli vakaumus. Niin hyvässä kuin pahassa.

Monineuvo-Kemppiselle (mutta emme nykyiselle oikeistohallitukselle) suomme kuitenkin privilegion tässäkin asiassa: olkoon sen nimi bona fide. - - Ja koska hyvässä uskossa elävän on mahdoton intentoida täyttä valhetta, ei häntä voi myöskään tuomita kovimman kautta. - Toistan, että edellinen pätee vain ennustaja-Kemppiseen, ei hallitukseen ja etenkin ajopuu-Kataiseen, jolla on pasmat sekaisin. Kemppiselle suodaan erioikeus monetarismia puolustavaan mielipiteeseen, mutta Katainen lähetetään London School of Economicsiin jatkokursseille.

2
Erkki Tuomioja kirjoitti blogissaan seuraavana päivänä, että mikäli demarit olisivat olleet hallituksessa, ja päätös olisi ollut heistä kiinni, puolue olisi äänestänyt Kreikan lainan puolesta joskin vaatien paljon selkeämpää päätöstä ehdoista:

'Eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtaja Erkki Tuomioja (sd) olisi äänestänyt Kreikan lainan puolesta, jos hänen puolueensa olisi ollut hallituksessa. Tuomioja kertoo kannastaan blogissaan.

Hän kertoo, että sosiaalidemokraattien päätös äänestää eduskunnassa Kreikan tukipakettia vastaan on herättänyt tavallista raivokkaampia reaktioita. "Myös mediassa on kompattu kokoomuksen ja Kataisen kovasanaista sosdem-kritiikkiä vastuuttomuudesta, populismista ja ties mistä. Pohjavireenä on ollut väite, että jos Sdp olisi hallituksessa, tai jos esityksen läpimeno muutoin olisi todella ollut meistä kiinni, niin olisimme äänestäneet paketin puolesta", hän kirjoittaa.

Hän vastaa asiaan.

"Näin varmaan suurella todennäköisyydellä olisi ollutkin."

Hän pohtii myös vaihtoehtoja.

"Mutta tuossa tilanteessa olisi myös ollut mahdollista jo hallituksessa tai todellisissa neuvotteluissa saada hyväksyttyä joitain sellaisia lisiä, joilla suomalaisrahoittajiakin olisi sitoutettu vastuuseen."

Olisiko näillä enempää kuin marginaalinen merkitys on vaikea sanoa, hän kirjoittaa.

"Parhaimmassa tapauksessa olisi, huonoimmassa ne olisivat jääneet vain näennäisiksi eleiksi. Näinhän ministeri Katainen kuvasi Saksassa pankkien hallitukselle antamia lupauksia, joiden epämääräisyys oli vaikuttamassa siihen, etteivät sosialidemokraatit Saksassakaan äänestäneet Kreikan tukipaketin puolesta."

Todellinen vaihtoehto Kreikan kriisin hoitamiseen olisi hänen mielestään ollut Kreikan laskeminen hallittuun velkasaneeraukseen, mutta siihen Euroopan johtajilla ollut valmiutta eikä uskallusta.

Koko Sdp:n ryhmä äänesti eduskunnassa Kreikan lainaa vastaan myöhään keskiviikkona. Yli kymmenen ryhmän jäsentä olisi halunnut äänestää tyhjää, mutta se ei ollut mahdollista.

Koko oppositio äänesti lainaa vastaan.'
*
Tuomiojan laskelmointi on oikeaa politiikkaa. Pitää iskeä silloin, kun on (ehkä ainoa) mahdollisuus. Ja lujaa! Kuten mainittu Brutus teki. Sillä Caesarin oli pakko kuolla. Häntä ei yksi 'kunniallinen' Brutus olisi voinut pelastaa.

Jos politiikassa ei muka voi/saa yhtään laskelmoida ja sopivasti populisoida, niin mitä siitä sitten tämän vähennyksen jälkeen jää jäljelle? Vastaus: Kukkahattusetien puolue (KSP) pääministerinään B. Messerwisser. Siinä puolueessa puhutaan vain totta - veitsenterävästi.

PS.
Kemppinen kirjoitti kommentissaan tarkoittaneensa väkivaltaviittauksellaan lähinnä Balkanin kansojen tapaa ratkoa ongelmiaan esim. 15 vuotta sitten (Bosnian sota) sekä Kreikan levotonta historiaa ja etenkin sen sisällissotaa 1946-49, jolloin vallankaappausta yrittäneet kommunistit kukistettiin Iso-Britannian/USA:n tuella ja Kreikka liitettiin Natoon.

En taida olla täysin valmis ymmärtämään K:n intentiota. Ihanko oikein pasifistisen humanismin ja yhteiskuntarauhan nimissä K. liikkuu mielipiteineen puolustamassa satojen miljardien riskilainoja? - Okei. Parempi siis, että kansa(t) pannaan kyykkyyn demokraattisesti ja lakiin vedoten kuin annetaan sille/niille mahdollisuus aitoon vastarintaan?

Nyt ei puutu enää kuin väite, että avoimesta vastarinnasta syntyneen anarkian voittavat joka tapauksessa ne, joilla on raha sekä armeija takanaan (siis oikeisto), eli on kaikin puolin siistimpää kyykyttää rahalla kuin raakuudella.

Vallitseva yhteiskunnallinen status quo ostetaan siten rahalla, mikä merkitsee - jos ei poikkeustilaa niin ainakin eräänlaisen pääoma-parlamentarismin toteutumista (Alain Badiou'n termi; - vrt. Giorgio Agamben'in käsitys poikkeustilasta).
***
Afterthought

Aiheeseen liittyen kannattaa kuitenkin palauttaa mieliin Camus'n ja Sartren 1940-luvun lopulla käymä paradigmaattinen riita ideologisen valinnan ja ylipäätään politiikan tekemisen luonteesta sekä heidän suhtautumisestaan väkivaltaan ja kuolemanrangaistukseen.

Osittain ristiriidassa edellä kirjoittamani kanssa arvostan nimittäin edelleenkin Camus'n maltillista ja rauhanomaista stoalaisuutta enemmän kuin Sartren poukkoilevaa ja poliittisesti ajoittain melkoisen naivia (joskin myös perusteltua) marxismia.

Hmm x 2

...joku voisi nyt mutkat suoriksi vetäen väittää, että näin ollen minä taidan, mitä poliittiseen analyysiin tulee, sittenkin arvostaa myös enemmän Giorgio Agamben'in benjaminilaista, passiivista pessimismiä (messiaanisen, 'jumalallisen väkivallan =tuomion' odotus) kuin Slavoj Zizek'in aktiivista paavalilaista vallankumouksellisuutta (uutta optimismia vanhassa pessimismissä: Pyhä Henki = uskovien yhteisö = Puolue!) tässä ja nyt.

Kyseiseen hypoteettiseen väitteeseen minulla ei toistaiseksi ole mitään kommentoitavaa. Come what may and let be if possible. Mutta palaan asiaan. Varmasti.
*
http://kemppinen.blogspot.com/2010/05/vahinko-etta-han-on-roisto.html
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Tuomioja+olisi+%C3%A4%C3%A4nest%C3%A4nyt+hallituksessa+Kreikan+lainan+puolesta/1135256833136
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kukkahattut%C3%A4ti
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/63714-rehn-hyokkaa-populisteja-vastaan
http://fi.wikipedia.org/wiki/Giorgio_Agamben
http://en.wikipedia.org/wiki/Bartleby,_the_Scrivener